Joulusta selvitty

Ainakin jotakuinkin. Huh. Olipas taas aikamoista tohinaa!

Ensiks piti auttaa miäspalvelijaa paketoimaan lahjoja. Mää en kyllä jaksanu laittaa tikkuakaan ristiin sen vuaks, mutta Selma oli ahkerana apupoikana. Mää keskityin vaan kerään voimia lahjojen avaamista ja syämistä varten. 

Jouluaattona me piipahdettiin hetkeks kaupunkimummulassa pikahoidossa, kun noi palvelijat kävi jossain hautausmaalla, minne ei kuulemma edes nahkakoiraa saa ottaa mukaan. Ei me oltais kyllä haluttukaan mukaan, kun ilma oli ihan hirmusen kamala. Märkä ja tuulinen. Hyi. Parempi oli pysytellä vaan sisätiloissa lämpimässä! Sitte me poikettiin matkalla myös Remulla toivottamassa hyvää joulua, mutta arvakkaa päästiinkö siälä käymään sisällä? No ei. Ku tolla tyhmällä Selmalla on ne naistenvaivat, niin ei kuulemma viittitty viärä Remulle sinne liikaa naishajuja jouluksi. Höh. Lopulta me päädyttiin sitten maalle jouluaattoa viättämään. Siälä oli aika härdelli, kun meidän lisäks sinne tuli luannollisesti ne kans virtahepoa ja yks hevonen. Ne virtahevot on niitä röhkiviä bulldoggeja ja se hevonen semmonen hevosen kokonen kanariandoggi. Ihan hyvin me loppujen lopuks siä pärjättiin, kun vaan pidettiin se jättiläinen meistä erossa. Se kun olis kovasti halunnu leikkiä meirän kanssa, mutta ku kokoeroo on reipas 50 kiloo, niin ei siitä oikeen saa turvallista leikkiä kehiteltyä.

Joulupäivänä me mentiin sitten Ruutanaan kyläilemään Carran ja Chilin kanssa. Niiden kanssa me tullaan jo oikein hianosti juttuun! Oltiin hirmu nätisti ja rauhallisesti siälä nelistään. Selmakaan ei yhtään enää näykkiny Carraa, vaikka se on iso ja musta ja ehkä aluks vähän pelottavakin.

Tapaninpäivänä oli onneks vähä rauhallisempaa menoo jo, kun mentiin kaupunkimummulaan. Siälä ei sitte meillä ollu enää leikkikavereita niin saatiin vihroinkin naattia ja röhnöttää sohvalla ilman sen kummempia vaatimuksia. Tekipä hyvää sen kahden päivän kaverikoirailun jälkeen!

Saatiin me lahjojakin, aika paljon! Tossa kuvassa on vaan osa, mitä saatiin kotona avata. Me saatiin herkkuja ja leluja. Muutama lelu on jo kertalleen ehtiny käymään lääkärissäkin ja osa herkuistakin on jo jonnekkin karonnu. En kyllä keksi että minne? Kiitos vaan kaikille lahjoista! Niitä saa toki toimittaa edelleen pitkin vuatta, jos sitä miättii. Ettei tarvii sitä seuraavaa joulua välttämättä orottaa.

Herkuteltiin Selman kanssa aika maltillisesti ettei joulukilojakaan kertyny ollenkaan. Tosin se on osittain palvelijoiden vika, koska meidän herkuttelua rajotettiin aika julmasti. Saatiin mm. vaan ihan piänet maistiaiset kinkusta. Oltais voitu ottaa vaikka kokonaiset siivut! Se oli kyllä aikas herkkua!

Nyt joulun jälkeen me on otettu aika rennosti, kuarsattu palvelijoiden kanssa pitkään aamusin ja lenkkeilty sopivissa määrin. Miäspalvelijakin on nyt lomalla, niin on päästy tai jouruttu lenkkeilemäänkin reippaasti.

Ny me orotellaan sitten uutta vuatta. Aiotaan olla kuulemma ihan nelistään kotona rauhassa, ellei sitten jouruta varapalvelijalle hoitoon kun toi naispalvelija kai jossain kohtaa räjähtää. En oikein ymmärrä mitä se tarkottaa, mutta mua ei haittaa yhtään jos päästään varapalvelijalle lomailemaan hetkeksi. Siälä on niin kivaa!

Riemukasta joulua!

Oikein mukavaa ja maistuvaa joulua! T. Joulukalkkunat Lyyti ja Selma

Muistakaa syödä paljon herkkuja, nauttia kodin lämmöstä ja ottaa rennosti!

Jouluhommeleita

Me on puuhattu ton naispalvelijan kanssa kauheesti kaikkia (tylsiä) joulujuttuja. On koristeltu kämppää palloilla ja leivottu kaikenlaista. Eikä me ees saatu toimia Selman kanssa makutuamareina minkään leipomuksen suhteen. No, okei. Jos ihan rehellisiä ollaan niin taidettiin me vahingossa saada ihan pienet murut piparkakkua. Mut sitä ei lasketa, kun oli niiiiiin olematon maistiainen.

Jos vähän saa valittaa, tai ainahan pitää vähän valittaa, niin ulkoilukelit on ollu tällä viikolla aika hanurista. Alkuviikosta oli niin jäistä ja märkää, ettei me oikeen pystytty tekee edes tarpeita mihinkään. Joka paikka oli pelkkää jäätikköö, eikä liukkaalle jäälle nyt voi ees pissiä. Nyt on onneks sulanu noi tiän viarustat ja nurmikko on monesta kohtaa näkyvissä, niin enää ei tarvii pidätellä koko lenkkiä sen ainoon lämpöputken sulattaman maaläntin kohdalle. Nyt on vaan ollu kauheen ikävä tuuli meirän riasana. Hyi olkoon. Joko se kesä pian tulee takasi?

Yks päivä mää vähän autoin naispalvelijaa järjestelemään noita vauvanvaatteita. Loppujen lopuks sekin oli aika tylsää hommaa ja mun tuli uni kesken kaiken... Mutta sain mää ton läjän aika hyvin myllättyä ympäriinsä.

Ainiin! Selmastakin tuli vihdosta viimein nainen! Sillä alko juaksut toissapäivänä ja siitä lähtien mää oon yrittäny leikkiä sille poikakaveria. Selma raukka on vaan vähän vissiin pipi, kun ei se jaksa mun kanssa tapella ihan samaan malliin ku aikasemmin. Mutta täytyy yrittää hoitaa sitä nyt hellästi, niin ehkä se siitä pian taas tokenee omaks ittekseen.

Nyt meillä alkaa kuulemma oleen hommat pulkassa ja aletaan VIHDOINKIN rauhottumaan joulun viattoon. Mikä toivottavasti tarkottaa ylihuamenna paljon lahjoja ja herkkuja noin muutenkin tässä pitkin joulun pyhien.

Käymmää teille jättämässä huamenissa viälä joulutervehdyksen, mutta lopettakaa tekin nyt viimestää jo se ressaaminen ja naattikaa pehmeestä pesästä! Niimmääki aion tehrä.

Kaverikoirakyläilyä

Tilattiin tossa olkkarin tiskillä välipalakalat naispalvelijalta. Tällä kertaa onneks palvelu pelas. Välillä siinä nimittäin on kamalia viiveitä tai jopa eioota.  Noi on semmoset kerralla nautittavat suupalat, hirrrmu hyviä. Niitä vois kyllä napostella enemmänkin kerralla!

Meillä on ollu taas aika kiireistä tässä viime aikoina. Viime lauantaina päästiin käymään varapalvelijalla kylässä ja tällä viikolla on kyläilty mun siskolla Matamilla ja meidän kasvattajan luana. Toi naispalvelija ei vaan oo saanu ku ton yhden kuvan noista kyläilyreissuista aikaseks, kun meidän meno on kuulemma niin vauhdikasta, että tulee pelkkää suttua kaikista kuvista. 

Tossa Selma leikkii Matamin kanssa ja Elvis vahtii touhuja sielä kauempana. Mulle ja Matamille on molemmille suunnitteilla kuulemma jotain vauvajuttuja ens vuodelle. En kyllä sen enempää viälä kuullu asiasta. Jäin vaan miättiin, että tuleeks musta sitte yhtä pullee ku tosta naispalvelijasta?

Me saatiin vihdoinkin se oma nojatuali! Naispalvelija kyllä siinä yrittää kovasti rauhassa istua ja kutoa, mutta mää yleensä aika pian meen vinkuun sinne syliin rapsutettavaksi. (Joo, mut täytyy nostaa sinne, koska en hyppää liukkaalta lattialta noin korkeelle. Turvallisuussyistä.) Siinä mää sitte istun ja pönötän sylissä. Naispalvelija siirtyy kyllä jostain syystä aika nopeesti sitte sohvalle kutomaan, sillon mää en oo sylissä vaan mulle riittää pelkkä vierihoito kyljessä. Pah. Me ollaan Selman kanssa toivottu jotain mattoa tohon tualin eteen tai alle, että päästän paremmin hyppään tonne tualille koisaamaan. Saa nährä, koska semmonen toive toteutuu. Kuulemma on ainakin mahdollista.

Tänään toi naispalvelija raahas meirät Sualijärvelle lenkille, kun oli mukamas niin kiva ilma. No joo, aurinko paisto, mutta ei se kyllä paljo nahkakuuppaa lämmittäny. Uskaltauduttiin vähän jäällekin tallustelemaan. Meillä vaan meinas Selman kanssa lähtee siä mopo vähän käsistä, niin jouduttiin takas maalle. Olis ollu aika kutaa juasta siä jäällä täysiä, mutta noissa meirän tossuissa ei oo viälä niitä nastoja. Nii oli sitte kuulemma liian liukasta päästää meirät valtoimenaan sinne juakseen, ku ei oikein kintut pysyny aisoissa. Harmi. 

Ny me mennään kaikki kolme samaan läjään päikkäreille, kun on oltu jo ainaki kolme tuntia hereillä.

Tossa on viä videoo, ku Selma yritti taas rutista multa MUN luuta ittelleen. Mää sille vaan kiltisti vähän hymyilin, että turha luulo. Ei siinä sitte Selman auttanu ku tyytyä katteleen mun herkuttelua. Nii, nyt on todistettu sekin että välillä määkin osaan pualustaa omaisuuttani. En mää ihan aina anna ton pikkunakin viärä herkkuja mun suusta.

Kyläilyä, kavereita ja aksaa

Meillä on taas ollu kaikellaista menoo ja meininkiä! Viime viikonloppuna me kyläiltiin oikein urakalla. Lauantaina oltiin palvelijoiden kavereilla kylässä. Siälä ei ollu koirakavereita meille, mutta kaks villiä lasta ja yks vähän vähemmän villi taapero. Me ei välillä Selman kanssa oikein tiedetty, että olisko niitä villejä lapsia pitäny pelätä vai riakkua niiden perässä pitkin isoo kämppää. Oli aika hurjaa menoo. Mutta mikä parasta, siäläkin kyläpaikassa oli iiiiiiiiiso karvamatto. Arvakkaa kuinka moneen kertaan ryämittiin se päästä päähän Selman kanssa? Ainaki niin monta, että kukaan ei osaa laskee sinne asti.

Siälä kyläpaikassa oli myäs tommonen iso ja muhkee tyyny. Haluaisin kotiinkin semmosen! Siinä olis hyvä kölliä ja ottaa nokosia!

Sunnuntaina me käytiin Remulla kylässä. Ei me oikeen ehditty kauheesti kyllä Remun kanssa leikkiä, kun sillä on niin paras luukokoelma, että siihen perehtymiseen kuluu paljon aikaa. Me tai oikeestaan mää yleensä kannan kaikki Remun luut siältä keittiöstä olkkariin ja maistelen niitä vuarotellen. On ne vaan niin hyviä! Selma onneks maltto vähän leikkiäkin Remun kanssa ja tiätty miälistellä sille.

Ollaan me ehditty ulkoillakin ahkerasti päivittäin. Päästiin myös vähän vapaanakin riakkumaan lähimetsässä. Naispalvelija heitteli meille lumipalloa, että saatas vähän vauhtia kinttuihin välillä. Ja kyllähän me kuulkaa sitte juastiinkin. 

Välillä me otetaan matsia myös sohvalla oikein kunnolla, etenkin iltasin meillä usein on pienempi tai isompi painihetki. 

Sen jälkeen yleensä maittaa uni aika hyvin!

Eilen meillä kävikin Selman veli, Nero, kylässä. Mää tykkäsin siitä Nerosta hirveesti, kun se oli niin kiltti miähen alku. Meillä oli hyvät leikit, vaikka Selma yritti vähän terrorisoida siinä välissä minkä ehti. Selma ei oikein heti lämmenny Nerolle vaan yritti pomottaa sitä aika topakasti. Kyllä Selmakin sitten ajan kanssa hoksas, että ihan kiltti se velipoika kuitenkin on. Vaikkakin Nero söi meidän kahdelta hiireltä jalan irti, saa se tulla meirän pualesta toistekin vähän kyläilemään!

Tänään meillä vasta huippu aamu olikin, kun naispalvelija vei meidät vähän harjotteleen agilityä. Se oli vuakrannu meille kentän tunniksi ja pyytäny viä varapalvelijankin assistenttaan. Selma oli ihan ekaa kertaa agilitykentällä ja hirmu hianosti se alko hyppimään esteitä ja putkikin alko lopuks sujuun. Mää tiätty muistin kaiken viä hyvin viime kurssilta ja näytin Selmallekin miten hommat tehrään. Suastuin varapalvelijankin kanssa tekeen pitkää rataa, kun toi naispalvelija ei päässy juakseen mun perässä. Sitte loppuajasta saatiin viä Selman kanssa juasta siä kentällä miälin määrin agilitypupun perässä. Huh. Ei varmaan jakseta liikkua enää koko loppupäivänä mihinkään!

Mistä on onnellisen prinsessan päivä tehty?

No, ei siihen loppujen lopuksi hirveesti vaadita:
     -Pitkät aamut sängyssä peiton alla
     -Ruokaa, riittävästi ja hyvän makusta
     -Leikkituokiot
     -Rapsutukset ja kyhnytykset
     -Päiväunet palvelijan kyljessä
     -Herkkuhetket
     -Ja ehkä vähän lenkkeilykin (pakko kai se on myäntää)

On ollu aika naatiskeltava viikko, kun toi naispalvelija on täälä meidän käytettävissä päivisinkin. Välillä sille kyllä täytyy käyrä muistuttamassa mun olemassaolosta. Se ei oo oiken täysin hoksannu, että se on täälä kotona meitä varten. Välillä se nimittäin tekee jotain ihan muuta, kun huamioi meitä. Esimerkiks kutoo. Sillon mää välillä käyn sitä kuapimassa tassulla, että tulee leikkimään mun kanssa. Yleensä se toimii, mutta välillä saan vaan närkästyneen katseen. En tiä mistä johtuu. Oon kuulemma välillä kamalan vaativa tai jotain. En mummiälestä. Nytkin esimerkiks istun tässä palvelijan sylissä kirjottamassa samalla, kun se rapsuttelee mua ja lämmittää viltin alla. Tehokasta.

Me ollaan kyllä tehokkaasti saatu päivät kulumaan. Naispalvelija on jotenkin kauheen yllättyny siitä, kuinka aktiivisia me ollaan leikkimään Selman kanssa koko päivä. Kuulemma sais jatkuvasti olla heittämässä meille jotain lelua. Jos ei leikitytä, niin kerjätään namia kaapista. Jos ei tuu herkkuja, niin otetaan välillä vähän lepoo. Tai kuovitaan naispalvelijaa muuten vaan, koska aina on jotain asiaa. 

Nyt on ollu ihan kivat lenkkikelitkin, pääosin. Ja nyt kun voidaan käydä valosaan aikaan ulkona, niin ollaan päästy tonne metsäpoluille talsimaan. Naispalvelija yrittää aina opettaa meille jälkien tunnistusta. Tänään esimerkiks opeteltiin kettua, jänistä, oravaa ja myyrää/hiirtä. Ei me oikeen Selman kanssa niistä olla kiinnostuneita. Kaikki muut hajut kyllä tutkitaan välillä kuulemma vähän liiankin tarkkaan. Toisaalta naispalvelijaa se ei haittaa, kun siitä on tullu semmonen vaappuva köntys. Sen miälestä on vaan hyvä, jos me edetään hitaasti ja harkiten eteenpäin. 

Tänään me kaivettiin noi joulutontutkin laatikosta esille. Arvakkaa vaan, oltaisko Selman kanssa haluttu vähän kurmuuttaa niitä? Nii, tiätysti. Mutta ei toi naispalvelija tykänny siitä ajatuksesta ollenkaan. Kumma kyllä, Selmakin on antanu olla tonttujen rauhassa ainakin nyt tän puoli päivää. Naispalvelija oli ihan varma, että ensimmäinen tonttu on sualistettu jo kymmenen minuutin sisään. Mutta viälä me ehditään, kun naispalvelijan silmä välttää vähän piremmäks aikaa.

Selma auttais naispalvelijaa aina kovin miälellään siinä kutomisessa. Tossa ylävasemmalle Selma tuijottaa lankakerää, jos se vaikka sattuis ajatuksen voimalla tipahtaan lattialle. Naispalvelija ei oo ollu kyllä kovin ilonen Selman avusta. Kuulemma on tullu useempikin sotku selvitettäväksi, kun Selma on päättäny auttaa. Mää en oo uskaltanu kyllä koskee niihin lankakeriin. Vaikka vois niillä kyllä olla ihan kiva leikkiä! Täytyy pyytää joku jämäkerä meille omaksi, millä voidaan harjotella sitä kutimista.

Selma halus leikkiä taas valokuvamallia. 

Se kääntelee aina päätään pualelta toiselle, kun sitä tährätään sillä kameralla. Täytyy myyrä se jonnekkin mallitoimistoon. Saisin niilläkin rahoilla ostettua ittelleni vaikka herkkuja. Toisaalta, kenen kanssa mää sitte riakkuisin täälä? Ei noi palvelijat oo ihan yhtä kivoja leikkikavereita kun mitä tosta Selmasta on tullu. Ehkä mää vähän harkitten viälä.

Ei kai mulla muuta. Mää jatkan nyt täyspäivästä naatiskelua, kun Selmakin kuarsaa ja saan kaiken huamion vaan ittelleni. Kuapikaa tekin joltakin vähän kyhnytystä, se tekee hyvää!

Joulukorttikuvauksia ja iltavillejä

Tänä vuanna taas noihin palvelijoihin iski joku joulukorttikuvapaniikki. Mun täyty taas poseerata sille kameralle ja vielä Selman kanssa. Ei siitä oikein meinannu tulla yhtään mitään, en liiemmin pidä siitä kamerasta tai poseeraamisesta ylipäätään. Onneks sentään oli hirmu hyvät palkkiot, nimittäin roilerin syrämmiä keitettynä. Niiden eteen ny vähä jaksokin jotain yrittää. Tossa alhaalla on jotain harjotuskuvia, niitä oikeita mää en kuulemma saa tänne viä laittaa.

Meirän oli hirmu vaikee kattoo kameraan, kun naispalvelijalla oli nameja ja miäspalvelija oli siä kameran takana.

Kyllä mää loppujen lopuks oon ihan hirveen nätti koira, vaikkakin väri alkaa olla jo aika hailakka.

Kun taas Selma on tollanen. Tollanen. Selma. No myännetään, on sekin ihan nätti. Joskus.

Lopulta mua alko väsyttään toi poseeraaminen ihan hirveesti. Kauheen tylsää hommaa!

Onneks sekin urakka oli lopulta ohi ja päästiin Selman kanssa ansaituille päikkäreille.

Meillä on alkanu synkkaan ton Selman kanssa aika hyvin, meistä on palvelijan sanoin tullu aika villejä leikkijöitä. Tossa toi naispalvelija taas rutisi, ettei se pysty päikkäreitä nukkumaan töitten jälkeen, kun me leikitään samaan aikaan sohvalla. Mitenniin tommonen piäni paini nyt ketään voi häiritä?

Nyt alkokin kuulkaa aika lokosat ajat, kun naispalvelija jäi jollekkin mammalomalle. Eiks se nyt sitä siis tarkota, että siitä tuli vihdosta viimein meidän täyspäivänen palvelija? Nyt sillä siis on aikaa touhuta meidän kanssa 24/7. Eikö niin? Saadaan nukkua aamusin sängyssä miäspalvelijan lährettyä töihin ja tehdä päivät pitkät kaikkee kivaa!

Ensimmäiseks tehtäväks mää annoin sille mun kyhnyttämisen. Ai että kun tekee mukavata! 

Kylpyjuttuja

Meillä oli viime sunnuntaina oikein kyläilypäivä, kun käytiin ensin Ruutanassa. Siälä oli Carra ja Chilikin samaan aikaan. Meillä oli huisin kivat leikit alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen. Heiteltiin lumipalloja pihassa ja sisällä juastiin pörrömatolla ympyrää. Mää en käsitä, miksei meillä viäläkään oo omaa pörrömattoo? Siinä on niiiiin ihana ryämiä ja kieriskellä lelujen kanssa. 

Ruutanasta kun selvittiin niin mentiin vielä Remulle kylään illaksi. Oltiin jo niin puhki, että ei oikein jaksettu Remun kanssa touhuta. Paitti tiätty ottaa ilo irti Remun mahtavasta putkiluukokoelmasta! Remua ei onneks haitannu, että me vähän lainattiin niitä. Palvelijoille täytyis vihjata, että vois ostaa meillekki kotiin niitä luita, tykättäis kovasti Selman kanssa niitä järsiä!

Keskiviikkona meillä oli naispalvelijan mukaan hemmottelupäivä, JOUDUTTIIN sokeri-kookosöljy kuorintaan ja kylpyyn. Meillä oli mukamas vähän mahanahkat kuivanu pakkasilmoilla, niin palvelija sitten päätti koittaa parantaa tilannetta. Kyllä mää sanon, että siitä touhusta oli hemmottelu aika kaukana! Jos oon ymmärtäny oikein, niin hemmottelun pitäis olla semmosta hirmu mukavaa ja rentouttavaa toimintaa. Toi kylpyhomma oli kyllä ihan täysin sen vastakohta. Ensi hiarottiin nahkaan sokeriöljyä. Kamalan tuntusta! Olis ees käyttäny hianompaa sokeria mun herkkään hipiään. Siitä kuarinnasta kun selvis niin piti viä pestä samppoolla. Kastuin ainaki kolmesti. Ällöttävää! Naispalvelijan mukaan meistä tuli kovin pehmosia ton kidutussession jälkeen. Hyi. 

Näytänks mää muka siltä, että nauttisin? En todellakaan. 

Selmakaan ei liiemmin perustanu tosta "hemmotteluhetkestä"

Eilen sentään oli kiva päivä taas, kun päästiin varapalvelijalle iltahoitoon. Se oli järkänny meille treffitkin sen ison mustan Romeon kanssa. Selma erityisesti tykkää siitä kovasti, mää en niin perusta isoista mustista miehistä. Sitä paitsi ne reffit oli ulkona ja ulkona oli märkää, joten ei siitä kivaa saa tekemälläkään. Mutta onneks siä ulkona ei tarvinnu olla koko iltaa ja pääsin sängylle nukkumaan! 

Nyt alko onneks viikonloppu, mikä tiätää yleensä herkuttelua ja sängyssä nukkumista. Ei ollenkaan hullumman kuulosta, ihan menee naamakin ruttuun pelkästä ajatuksesta! 

Taas se on täälä, talvi...

No nyt se kamala talvi on tullut ja tuanu mukanaan tän inhottavan pukeutumisurakan. Lisäks potentiaalisten pissa- ja kakkapaikkojen etsiminen on tehty lähes mahdottomaks, kun maa on valkonen ja tuntuu kenkien kanssa ihan samalta joka paikassa. Pah. Kyllä mää niin miäleni pahotin ja pahotan aina, kun ulos joudun.

Selma oli aluks (ja on edelleen) hyvin järkyttyny tosta pakkaspukeutumisen määrästä. Vähänkö mää nauran sille, kun se joutuu käyttään tota inhottavaa kutisevaa pipoo, mikä tekee siitä vielä kaikenlisäks ihan eläkeläismuarin näkösen. Hah. Mulla on onneks tommonen kivempi ratkasu korvien suojaksi.

Selma joutu luonnollisesti myäs  harjotteleen tossujen käyttöä. Se oli yhtä hassun hauskaa seurattavaa kuulemma, kun mun ensimmäinen kerta tossut jalassa.

Ihan hyvin se kävely Selmaltakin sujuu ulkosalla. Mulla oli tollon ekoilla pakkasilla hännässä mun viime talven tossu. Tommonen majavan lapa. Hyi. Naispalvelija ei ollu osannu varautua pakkasiin tarpeeks ajoissa, niin ei ollu hännänlämmitintä molemmille. Nyt valitettavasti tilanne on korjattu. Olisin voinu vaikka odotella sisällä ja antaa Selman käyttää mun hännänlämmitintä.

Mulle myös nauretaan usein ennen uloslähtöö, ku mun täytyy aina lämmittää mun talvirenkaat kunnolla sisätiloissa. Sitte ku oon joutunu puetuksi tossut jalassa, niin mää lähren kiärtään sisällä asuntoo ympäri siihen saakka, kunnes pääsen/jourun ovesta ulos. En vaan kykene odottaan paikkallani. Täytyyähän sitä saara hyvät lämmöt päälle, että pärjää tuala siperian kantasissa olosuhteissa. Nii. Tänään toi naispalvelija viä kehtas kuvata mun rundia.

No on täälä onneks jotain kivaakin viikon kuluessa tapahtunu. Viime viikolla päästiin kaupunkimummulaan iltahoitoon. Siälä saa aina ihania herkkuja ja rentoutua viltin alla. Ainoo vaan, että toi ilonpilaaja-Selma tulee välillä häiritteen mun rentoutushetkee. Sielä on myös huippukivoja leluja, paljon parempia ku meirän omat täälä kotona. Terkkuja vaan kaupunkimummulaan!

Sunnuntai-iltana oli vähän hassu päivä. Aluks naispalvelija oli tosi kiireinen ja sitte illalla tänne tuppautu ihan hirveesti viaraita. Tai olimmää ne kaikki ennenki nähny, mutta mummiälestä muutama viaras kerralla riittäis. En tykänny yhtään, kun en mahtunu sohvalle ja oli kauhee hälinä joka paikassa. Onneks ne ei jääny tänne asumaan!

Tiistaina me käytiin autoajelulla. Ensi piipahdettiin Nekalan Löytöliiterissä. Oli muuten tylsä kauppa! En nähny yhtään herkkua millään hyllyllä. Ja arvakkaa, mihin palvelijat meirät tunki! Tommoseen ostoskärryyn. Ensinnäkin, siälä oli ihan liian vähän pehmikettä mun hienostuneelle prinsessapyllylle. Toiseks kyyti oli kovin epätasasta ja kolmanneks en päässy siältä itte pois. Ja niin, neljänneks, en saanu siältä mitään kivaa ittelleni. Onneks mentiin sen jälkeen Wuffille. Siältä sentään sain herkkuja kotiin ruuan lisäksi ja päästiin Selman kanssa testaan älypelejä.

Naispalvelija teki meille oman "sohvan" olkkariin. Tykkään siinä välillä kölliä, mutta toi patteri sais olla paljon paljon lämpösemmällä! Siinä olis niiin paljon kivampi nukkua, jos hohkais oikeen lämmintä ilmaa tossa vieressä. Täytyy laittaa isännöitsijälle hajumerkkejä tohon ulko-ovelle, jos se vaikka tulis tekeen asialle jotain, ku ei noita palvelijoista oo mihinkään.

Eiks niin, että me ollaan terrierin lisäks niitä seurakoiria? Naispalvelija jotain mutisee, ettei ees vessassa voi käyrä rauhassa, ku ollaan siä kärppänä paikalla. Mää yleensä käytän tilaisuuren hyäryks ja kerjään rapsutuksia ja Selma yleensä tulee leikkiin sinne jollain lelulla. (Tai kiusaan mua, jossei oo lelua lähettyvillä.) Mun miälestä siinä on ihan hyvin aikaa mua rapsutella, ku siinä vaan kerran istuskelee. Sitä paitsi, eiks oo kivempi olla seurassa ku yksin? On.

Nyt me ollaan aika paljon leikitty Selman kanssa sisällä, kun naispalvelijan selkä on taas vähän huanona eikä se oikee (onneks) pääse lenkittään meitä pitemmälti. Lisäks kun on ollu kauheen ikävä ilma ja kovin pimeetä, ollaan aktivoiduttu enemmän sisätiloissa. Sehän kyllä käy meille!

Ens viikolla kuulemma tulee muutos, kun naispalvelija menee aikasempaan vuaroon töihin, niin meillä on valoseen aikaan mahrollisuus mennä tonne kivoille metsäpoluille lenkkeilemään. Onneks ens viikkoon on viä ainaki monta päivää!

Terrierielämää

Me päästiin ku päästiinki sinne varapalvelijalle iltahoitoon! Mää tein taas sängyllä ilosta ulvomisrinkiä. Ihan parasta juasta isolla pehmeellä petillä! Innostuttiin me Selman kanssa siä vähän painimaankin.

Ja arvakkaa mitä! Se meidän lelulääkäri hoito ne kärsineet lelut kasaan ja me on saatu nyt niillä leikkiä. Ainoo vaan, että koska määkin oon nyt aika paljon tykänny leikkiä Selman kanssa niillä samaan aikaan, niin siili on taas päivystysjonossa. Sille tuli uus reikä kaulaan. Kummallista. En kyllä yhtään keksi että kuinka se on mahdollista, kun eihän me kovasti niitä retuuteta. Vaan täysiä.

Selma kävi varastamassa naispalvelijan sukan yks ilta, kun tultiin ulkoa. Me päätettiin vähän testata sen kestävyyttä. Aika hyvin se kesti noin niinkun halpissukaksi! Ei saatu yhtään reikää siihen, vaikka kuinka kiskottiin. 

Lauantaina me käytiin maalla vaihtamassa palvelijoiden autoon renkaat. Se oli ihan hirveen tylsä ja kamala operaatio. Ensiks meidät pakotettiin oleen ulkona kylmässä koko toimituksen ajan ja sit palvelijat ei ehtiny leikkiin meirän kanssa samaan aikaan. Selma oli kyllä niin innoissaan ulkona juaksemisesta että se pöljäke jynttäs sisällä ulko-ovee melki koko ajan, ku se halus pihalle. Sit ku se sinne päästettiin, niin eihän se siä yksin halunnu juasta vaan olis tarvinnu kaveria. Hullu koira. Se juaksis lelujen perässä varmaa siperiassaki onnesta soikeena monta tuntia. Onneks palvelijat ehti kuitenki leikkiinkin meirän kanssa siä pihalla, saatiin juasta taas pitkästä aikaa kunnolla vapaana. Ihan parasta!

Mää oon nyt alkanu siätäänkin tota Selmasämpylää. Oikeestaan se on välillä jopa ihan kiva kaveri. Tykkään sitä välillä hoitaa ja annan Selmankin hoitaa mua. Sitten me nukutaan aika usein nahka nahkaa vasten peiton alla kasalla. Välillä Selma on kyllä hirmu ärsyttävä, kun se kiusaa mua. 

Tossa me odotetaan kuumeisesti, että palvelijat lähtis kotoo ja me päästäis tyhjentään herkkupiilot meirän huoneeseen. Meille jätetään aina aika paljon touhua, kun jäädään yksin. Meillä on arkisin kolme kongia, älypeli ja pyyhkeeseen käärittyjä nappuloita. Kuulostaa paljolta, mutta mitä oon pitäny kirjaa, niin ruuan määrä on uhkaavasti noissa piiloissa vähentyny. Mun miälestä ne pitäis kaikki survoo niin täyteen namuja kun vaan suinkin mahtuu! Olis kuulkaa paljon piremmäks aikaa siinä sitte tekemistä.

Tavallista arkea

Täällä ei oo kuulkaa tapahtunu sitte yhtään mitään erikoista. Semmosta tasasta harmaata arkea ollaan tassuteltu menemään. Mää oon jo vähän virkeempi ja oon jopa suastunu leikkiin ton termiitti-Selman kanssa nyt päivittäin pieniä hetkiä. Musta on ihan hauska juasta sen perässä taloo ympäri ja yrittää napata siltä lelu suusta.

Selma on ahkera kattomaan telkkaria. Sen lemppariohjelma on avaraluanto, ku siälä näkyy paljon kiinnostavia ja usein myäs kovin pelottavia eläimiä, joille pitää murista tai haukkua. Tossa kuvassa Selma kattelee Kaunotar ja Kulkuri II -piirrettyä palvelijan kanssa. Mää en juurikaan jaksa kiinnostua telkkarista. Ainoostaan välillä hämäännyn, jos siältä kuuluu ovikello. Sillon pitää ees vähän heristää korvia, jos vaikka joku tuleekin meille kylään.

Meidän lelut on alkanu päätyä jostain syystä lääkärijonoon. Ja täällä suunnalla ne leikkausjonot on kuulkaa hirveen pitkiä. Toi siilikin on odottanu jo vapaata aikaa varmaan pari kuukautta. Mitään ei tunnu tapahtuvan. Täytys varmaan viärä ne jonnekkin muualle hoidettavaksi, että päästäs niitä taas vähän kurmuuttamaan. Naispalvelija kyllä lupas ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehrä asialle jotain. Vähän kyllä epäilen, se on aika saamaton tämmösissä asioissa.

Me saatiin tommoset hirveen herkulliset broilerin siivet tässä yks päivä ruakakuppiin. Määhän tiätty hotasin omani aika nopsaa näillä mun superleekoilla, mutta sitte se kurjuus alko. Selmalla meni ainaki vartti ton yhden säälittävän siiven nakertamiseen. Mää olin tossa viäressä koko ajan tarjoomassa apua, mutta ei kelvannu. Mun miälestä oli hirmu epäreilua, että Selman siipi kesti noin kauan pidempään kun mun. Ihmeellisiä laatueroja niissä. Täytyy toivoo, että mää saan ens kerralla sen joka kestää pirempään.

Huomenna onkin eres vähän jotain spesiaalia. Päästään varapalvelijalle illaksi hoitoon! Siitä tulee taas huippukivaa!

Syysmasennus

Mää en oo ny jaksanu yhtään kirjottaa tänne. Tiiättekö, ku määkin oon raskaana. Tai palvelija lisää siihen eteen kyllä sanan vale. Tää on niiiin rankkaa, että mää vaan nukun. Ruakakaan ei oikein maita. Mutta maittaisko sulle aina se sama sapuska, mitä oot yli 1,5 vuotta jo syäny? Kaipaisin jotain parempaa sinne ruakakuppiin näinä rankkoina aikoina. Mutta ei oo näkyny. Nyrpin siältä kupista lihat ja nappulat jätän Selmalle. Sille kyllä maistuu vaikka piänet kivet. Ku mää oon ny nirsoillu, niin naispalvelija tarjoo nappulat nykyään aika usein jonkun etsimisleikin avulla. Sillai se saa huijattua mua niitä syämään. Ja samalla saaraan Selman kanssa tehdä vähän töitä ruuan eteen. Mutta mun miälestä on ihan kiva ettiä niitä napuja piilosta. Usein mää kyllä esitän palvelijoille avutonta, jos ne tulis aukaseen mulle jotkut pyyhesolmut tai muut vaikeemmin avattavat piilot. Mutta ei se oo oikein auttanu, vaikka välillä mua kyllä vähä autetaan alkuun.

Sitte mua ahistaa yks meidän lelu mikä vinkuu. Viikolla Selma vingutti sitä tossa sohvalla ja mää vähän näissä raskaushöyryissäni hätäännyin että nyt se mun vauva huutaa. Mää menin sitte siihe "vauvan" viäreen kyljelleni ja nostin vähän takakinttua, että se pääsis paremmin mun tissille imemään maitoa. Jostain syystä se ei tullu syämään ja naispalvelijakin vaan nauro mulle, ku oon niin reppana. Pah. Ei oo taaskaan ollu helppoo olla Lyyti. Sen näkee tosta naamastakin.

Viikko sitte lauantaina me oltiin siä kaupunkimummulla rapujuhlissa. Palvelijoita vähän hirvitti, että minkälainen kaaos sinne saadaan aikaan, kun siälä oli myös se iso musta koira, Carra, ja sen pikkusisko Chili. Mutta tiiättekös, että me oltiin kaikki siä pääosin ihan hirmu hyvässä sovussa ja rauhassa. Me kyllä vähän Selman kanssa yritettiin innostaa niitä kavereita leikkiin, mutta Chiliä vähän pelotti ja Carra olis kyllä innostunut, mutta sitte noi ihmispalvelijat aina tuli pilaan meirän leikit ennenku ne ehti ees alkaa. Tylsää. Selmaakaan ei yhtään jännittäny ja alkanu näykkiin toisia naamasta. Siälä se viipotti Carran ja Chilin kanssa kaupunkimummun perässä ruuan toivossa. Mää keskityin lähinnä sohvalla makoiluun.

Tiistaina mulla oli vika akility. Mulla meni siälä taas oikein hyvin! Harmi vaan, että nyt tulee vähän pidempi tauko, ennenku pääsen seuraavalle kurssille. Naispalvelija ei enää uskaltanu ottaa mulle lyhyttä jatkokurssia, ku ei se pysy mun perässä siä enää. Pah. Mutta se lupas kyllä kerran-pari vuakrata sen tilan pelkästään mulle ja Selmalle, että päästäis vähä sinne touhuaan viälä tän vuaren pualella. 

Selma yrittää aina välillä leikkiä kuallutta, ettei se joutuis pihalle. Se heittäytyy tonne sohvalle ketarat kohti taivasta, vaatteet päällä tai ilman. Onneks noi palvelijat ei oo viä menny tohon lankaan. Me on ny taas jouruttu lenkkeileen naispalvelijan kanssa normaalin pitusia lenkkejä, ku se pääsee taas liikkumaan. Mää olisin voinu kyllä tyytyä niihin lyhyempiinkin. 

Me ollaan koko viikko tehty saunaremonttia, nii sikskään mää en oo oikein ehtiny tänne kirjotella. Tossa kuvassa me ollaan naispalvelijan kanssa tärkeissä remonttihommissa. Miäspalvelija oli siä saunassa touhuamassa ja me käytiin vaan välillä tarkastamassa tyän eristymistä. Selma oli juaksupoikana ja ravas vähän useemmin siä saunassa valvomassa laatua ja hoputtamassa miäspalvelijaan vauhtia. 

Eilen me saatiin remontti valmiiks ja tänään päästään saunoon uuressa hianossa saunassa. Tai sama vanha sauna se on, mutta siä oon vaan sotkettu uuret värit seiniin ja lauteisiin. Tommosta ihmispalvelijoiden hömppää, mummiälestä ihan turhanpäivästä. En siä saunassa kuitenkaa usein käy.

Tänään meillä oli tärkee ja mialuinen tehtävä, ku saatiin koemaistaa tommosta savuluusoppaan menevää naudan lihaa. Olisin voinu kyllä syärä ton Selmankin palasen. Oli aika herkkua! Mutta arvakkaa vaan tekikö tiukkaa oottaa ainaki sata vuatta lupaa ottaa toi lihakimpale tosta kärestä. Hianosti silti me molemmat maltettiin!

Ny mää meen kaivautuun tonne sohvaan takasi.