Toispualeinen rusketus

Naispalvelija tossa huamautti mulle, että oon ruskettunu ihan toispualeisesti. Oon rötvänny tua parvekesolariumissa vaan toisella kyljellä, niin kuulemma väri on tarttunu vähä huanosti sille kyljelle. Täytys vissii vaihtaa kylkee välillä, mutta sitte ei nää ovelle. Kai se toinenkin kankku pian ruskettuu yhtälailla, viimestään sitte ku päästään nakupellenä lenkkeilemään. Mutta vasen kylki alkaa olla jo aikalailla kesäväreissä vaikkei oo viä ees huhtikuu. Ny mua ei enää sekoteta tohon Selmaankaan niin helposti. Sillä tulee toi rusketus vähä hitaammin, kun on niin vaalee.

Tua meiän parvekesaunassa alkaa olla jo niin kuuma, että Selman korvatkin sulaa. Ja täytyy ihan läähättää. 

Aurinkokylpemisen lomassa mää oon ehtiny myäs vahtiin pikkusiskon leikkejä. Sillä on aikas miälenkiintosia leluja, mutta toistaseks ollaan Selman kanssa annettu niiden olla. Joskus täytyy kyllä palvelijoilta salaa kokeilla tota nallee. Siitä lähtee kiva ääni!

Chili kävi meillä taas kyläilemässä viikonloppuna, sais tulla pian hyvät kesäkelit uloskin, niin päästäis porukalla kirmailemaan!

Me ollaan opittu, että aina ku tota meirän lampaantaljaa siirrellään paikasta toiseen, niin saaraan herkkuja kun mennään sen päälle. Naispalvelija yritti ottaa pikkusiskosta jotain kuvia, niin päätettiin Selman kanssa sitten myäs mennä siihen taljalle namien toivossa. Saatiin kyllä onneks vähän viivellä herkkuja, vaikka aluks näytti siltä ettei meille mitään namia oltu varattu kuvaustilanteeseen.

Nyt täytyy mennä viä jatkaan tonne parvekkeelle, kun taas tarkenee löhöillä!

Aurinkokylpyjä ja uusia makuelämyksiä

Nyt on kyllä alkanu nahkakoiran onnen päivät. Ette varmaan ollenkaan arvaa, mitä me on tehty. Jep! Naatittu auringosta täysillä! Parvekesauna on ollu auki usein ja värikin alkaa pikkuhiljaa tarttua nahkaan lasien läpi. Ulkona alkaa olla tiät miltei sulia että pysyy tassuttimet kuivina ja kaupunkipalvelijat lakasee mun poluilta terävät hiakotuskivet veks. Kyllä kelpaa ny kevään ja kesän naattiminen alottaa! Sen kunniaks vedettiin Selman kanssa kunnon aurinkopainit viime viikolla.

Aamusin on vaan vähän mälsää, kun jourutaan orottaan sisällä parvekesaunan aukeemista. Sen lämmittäminen viä aina hetken siltä auringolta.

Viikonloppuna meillä oli aika hässäkkää, kun jokku setät toi meille kaks isoo pakettia. Mää autoin palvelijoita vähän niiden pakettien avaamisessa siinä toivossa, että siältä olis löytyny mulle joku iiiiiiso luu ja pehmee pesäluala.

Ei niistä pakiteista sitte löytyny mitään herkkuja. Pesänäkään noista huanekaluista ei oikeen kumpikaan toimi. Toinen oli vähän liian korkeella ja toisessa oli hankalasti avattava ovi. Yritin kyllä ehrottaa palvelijoille, josko tosta senkistä olis ottanu kaks ovee pois, niin oltais saatu Selman kanssa sinne omat kotosat loossit, mutta ei mun irealle taaskaan lämmetty. Selma sentään pääsi kokeileen, miltä se peti olis tuntunu siä kaapissa. Jostain syystä sitä ei nostettu hyllyn päälle poseeraan mun kanssa. Olis pian voitu joutua jalkaleikkaukseen sen mahaleikkauksen jälkeen. 

Kummää autoin palvelijoita niin reippaasti pakettien avaamisessa, sain mää illalla maistaa uunijussia. Sitä on tossa mun iltalihojen joukossa piäni pala. En kuulemma voinu saara sitä enempää, kun siinä on sitä jotain laktoosia, joka ei oikeen koirille sovi. Tykkäsin siitä kyllä kovasti! 

Mää kerroin pikkusiskollekki, että se uunijussi oli kovin maukasta. Pikkusisko päätti vähän salaa auttaa mua, ja teki oman uunijussiversion masussaan. Sen jälkeen se sihtas sen suaraan mun kuupalle. Kyllä se puklukin ihan hyvälle maistuu sen hurmaavan hajun lisäks. Kannattaa kokeilla. Uskoisin, että pikkusiskolta liikenee kaikille halukkaille maistiaisia.

On me muistettu ottaa rennostikkin. Erityisesti parvekesaunan jälkeen on iiiihana rojahtaa pitkin pituuttaan vilposelle sohvalle hetkeksi, ennenku menee taas takas aurinkokylpyyn.

Tiistaina me käytiin naispalvelijan ja varapalvelijan kanssa maalla. Sillon ei paistanu yhtään aurinko, mutta onneks se tiskirättisade ei päässy mettän läpi ja siälä oli ihan kiva hetken aikaa juasta. Karhukoirakaveritkin kasvaa kovaa kyytiä ja ehkä jo ens kerralla me voitais päästä niiden kanssa leikkimään!

Aurinkoluksus

Nyt se on kuulkaa täyttä totta, nimittäin parvekkeella tarkenee kylpee auringossa! On tätä jo odotettukin monen monta kuukautta. Toi parvekkeella aurinkokylvyssä olo on vähä niinku saunomista. Siältä tullaan välillä sisälle vilvotteleen ja nauttiin virvokkeita että jaksaa taas jatkaa naatiskelua. Kyllä tekee kutaa! 

Ei tua ulkonakaan pöllömpi keli ollu, kun alkaa lämmön lisäks osa tiästä jo kuivumaan. Mää en vihaa mitään niin paljoo kun loskassa lompsimista. Se on tosi ällöö kun tassut kastuu. Ja vaikka kuinka yrittää levittää tassua, ei siinä loskan päällä pysty käveleen. Hyi. Täytyy mennä naama mutrussa ja sen näkösesti ku olis k*kka housussa hyvin hyvin hitaasti. Ällöö. 

Ainii. Teitä varmaa kiinnostaa Selman kuulumisetkin. Sillä menee lujaa, vähän liiankin lujaa. On siis toipunu oikein hyvin mahaleikkauksesta ja nyt se turmelee taas mun rauhallista elämääni minkä kerkiää. Naispalvelijakin tuskailee, kun Selman täytyis olla vielä rauhassa ja hyppimättä torstaihin asti, mutta ei sitä pitele mikään. Naispalvelija aitas meirän sängyn ja teki Selma varten sohvallekin rampin. Ramppia Selma muistaa välillä käyttä, mutta ei kyllä osaa itte yhtään varoo enää liikkeitään ja hyppii huoletta sohvalle rampin ohi. Täytyis pitää se 24/7 eristettynä meidän huoneeseen, ettei se riahuis. Muttei sekää kivaa oo. Onneks pienestä (ja välillä vähä isommastakin) riehumisesta ei oo tuntunu olevan haittaa ja Selman maha on edelleen ompeleilla kiinni.

 Mää yritin mennä Selmaa piiloon ja nukkumaan jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Pikkusiskon pahvilaatikko oli hyvä pesä, mutta sain siitä kyllä vähän toruja. Ei kuulemma ollu mulle pedattu peti sielä, vaikka pikkusisko ei enää öitään tossa lootassa nuku ja se oli siirretty olohuaneeseen. Täytyy sitte yrittää mahtua Selman kanssa saman viltin alle.

Käytiin viikonloppuna kyläilemässä Ruutanassa. Saatiin matkaevääks sonninsudit. Sitä oli hyvä syärä tossa pehmeellä karvamatolla aurinkopilkussa. 

On me muistettu nukkuakin. Mää keksin, että ton niskatyynylampaan sylissä on aika hyvä röhnöttää, kun ei palvelijan viäreenkään mahtunu.

Naispalvelija valittaa usein, että mää oon hirveen vaativa koira. Mitennii? Mulla vaan sattuu oleen paljon asiaa ja en oo keksiny viä muuta tapaa saara huamioo kun tassulla kuapimalla. Mulla on vaan jotenkin semmonen kutina, ettei mun asioita oteta oikeen tosissaan eikä niiden eteen usein tehdä mitään. Useinmiten mun asia liittyy siihen, että haluan naispalvelijan siirtyvän sillai, että sen kylkeen olis mukava köllähtää ja saada ehkä viltti päälle. Jos naispalvelijalla on kintut sohvan divaanilla, niin sillon mää haluan että se levittää kinttunsa sillai, että mää mahdun sinne väliin kerälle. Sitte mulla saattaa olla myös paljon muunlaisia asioita, kuten nälkä tai yleinen huamion saaminen.  

Sukansyöjä Selma

Jos joskus miätit, miltä tuntuis nialasta kokonainen sukka kannattaa jatkaa lukemista. Nyt seuraa opettavainen tositarina siitä, kannattaako syödä sukka. Koekaniinina toimi Selma.

Just ku mää sain erellisen plokikirjotuksen runoiltua naispalvelijan kanssa, me mentiin leikkimään niillä kuuluisilla kivoilla vauvan sukilla. Leikittiin siinä tovi, kunnes pikkusisko päätti herätä ja naispalvelija meni sitä hoitamaan. Ei menny kauaakaan, kun Selma sai miälestään loistavan irean ja päätti syörä sukkamytyn välipalaksi, kun siinä alko päivällä jo vähän hiukomaan. Naispalvelija sitten onneks näki että Selma nielee kovasti jotain isoa. Ei tarvinnu laskee kun 1+1 ja tajuttiin naispalvelijan kanssa että sinne meni sukka tai sukat. Naispalvelija yritti sitten oksettaa Selmaa sualalla, mutta ei siältä tullu pihalle ku vähä mahanestettä. Sitte se soitti lääkäriin, ja Selma käskettiin kiikuttaa sinne mahdollisimman nopeesti oksetuspiikille. Mää olin siinä vaiheessa kyllä vähän vahingonilone, ku Selma oli niin ajattelematon ja joutu lääkäriin. Määhän en tommosta ruuaks kelpaamatonta kurkkuuni niäle. Kukaa muukaa selväjärkinen semmosta tee. Sitten on näitä Selmoja, joilla ei aina ihan hoksottimet toimi loppuun saakka...

Naispalvelija pakkas sitte nopeesti Selman ja pikkusiskon mukaansa ja lähti ovesta ulos. Ja tiiättekö, mut jätettiin ihan ypöyksin koko asuntoon. Mulle ei järjestetty eres mitään namijemmoja tai muita ajanviätteitä. Aika julma kohtalo mummiälestä. Täälä mää olin. Yksin isossa hiljasessa kodissa. Onneks miäspalvelija tuli jossain kohtaa kotiin. Näytin sillekkin hetken aikaa, kuinka loukkaantunu mää olin tästä kohtalosta. En noussu sohvalta eres tervehtiin. Mutta aika äkkiä mää sitte kuitenki lepyin. 

Nyt kun päästiin tärkeimmästä, eli mun tuntemuksista, voiraan palata takasi Selman seikkailuihin. Selma sai siä lääkärillä oksetuspiikin. Piikki oli tehokas ja yrjöö tuli monesti, mutta sukka sen sijaan päätti jäärä Selman mahaan. Siä lääkäri sitten pohti naispalvelijan kanssa vaihtoehtoja ja totesivat että sukkamytty oli kuitenki aika iso Selman kokoon nähden. Ei voinu tiätää saisko Selma joskus viikon-kuukausien sisällä sukan eliminoitua jommasta kummasta päästä ihan itte vai aiheuttaisko sukka tukoksen jonnekkin. Se tukos olis kuulemma aika paha juttu ja vaatis kovin kiireellisen leikkauksen. Lopulta ne pääty siihen, että sukka poistetaan tähystyksellä Hattulan eläinsairaalassa. Piti olla semmonen tunnin operaatio ja sitten Selma pääsis sukasta eroon. No, kaikki ei menny ihan niinku siä strömsöössä. Sukka oli niin tiiviinä myttynä, ettei lääkäri saanu sitä mahtumaan enää mahaportista ulos. Sitten paikalle soitettiin kokeneempi lääkäri. Sekään ei onnistunu. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että sukka ei kyllä omin avuin koskaan ulos tuu ja se täyty siältä sitten leikata pihalle. Naispalvelija ja pikkusisko passitettiin kotiin ja Selma siirrettiin leikkaukseen. Illalla lääkäri soitti, että leikkaus meni hyvin ja sukka saatiin mahasta ulos. Selma jäi yöksi toipumaan ja naispalvelija kävi hakemassa sukkasankarin sitten perjantaina kotiin. Sukan Selma sai muistoksi ison haavan lisäksi. 

Tossa oikeella Selma on lährössä lääkäristä kotiin ja vasemmalla juuri kotiutuneena. Mää menin sentään samaan petiin vähän lohduttamaan Selmaa.

Tommonen haava siitä tulee, kun leikataan mahasta viaraita esineitä pois.

Tässä on se kuuluisa sukkamytty, jonka hoitajat oli pessy ja avannu. On muuten nyt arvokkaat sukat!

Selma on toipunu leikkauksesta hyvin eikä vaikuta mitenkään kovin kipeeltä. Mua miälestä on kyllä vähän epäreilua, ku Selma saa syärä neljästi päivässä eikä sen tarvi mennä ulos ku tarpeilleen. Toisaalta se ei saa riahua tai hyppiä ollenkaan, mikä tekee sen olosta jokseenkin tylsää. Me ei nyt kumpikaan voira eres herkutella, ku Selma ei saa syörä vielä mitään muuta, kun sen toipilasmössöä. Mullekkaan ei sitte tiätty mitään herkkuja heru, kun ei Selmakaan saa. Höh.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Naispalvelijalla on vaan kovin huono omatunto tästä äksidentistä, kun sen miälestä tää oli vähä niinku sen vika että Selma joutu kokeen tommosen operaation. Ei se osannu ajatella että Selmakaan olis ihan niin tyhmä, että menis syämään sukan. No, enää me ei kuulemma saara leikkiä vauvan sukilla. Selma kehottaakin kaikkia koirakavereita palvelijoineen oleen tarkkana siitä, millä leikitään ja mitä kaikkee kannattaa kokeilla syärä. Selma vakuuttu ainakin siitä, että sukka ei kuulu ruakavalioon.

Mää pääsin eilen käymään maalla naispalvelijan ja pikkusiskon kanssa. Sain siä vähän salaa herkutella ja pääsin kirmaileen jäälle auringonpaisteeseen. Mitä sitä muuta nahkakoira tarvis nauttiakseen.

Tässä näätte onnellisen nahkakoiran varpaanjäljet. Aika söpöt, vaikka itte sanonkin.

Siä maalla on mulle kasvamassa tommosia leikkikavereita. Ne ei kuulemma ihan viälä osaa leikkiä, mutta mää orotan jo innolla että pääsen niitä vähän rallittaan ulos!

Selma 1v.

No nyt toi meirän riiviökin täytti jo yhden vuaden. Kamalan nopeesti aika menee. Täytyy myäntää, että ihan hyvä koira Selmastakin tuli, vaikka aluks näytti toivottomalta. Eihän se tehny muutaku kiusannu mua. No, ei se nykyäänkään oo mua rauhaan jättäny, mutta välillä se osaa myäs pitää mua hyvänä. Joskus mää tykkään myäs leikkiä sen kanssa ja salaa tykkään nukkuakin ajoittain sen viäressä, vaikkakin useinmiten vaihran nukkumapaikkaa kun se tulee kosketusetäisyyrelle. Kaiken kaikkiaan meirän arki olis varmaan aika paljon tylsempää ilman tota huliviliä, joka keksii aina kaikesta leikkimisen aihetta. 

Me viätettin Selman synttäripäivää ensin koirapuistossa Selman Nero-veljen kanssa. Selma ei vieläkään tykänny Nerosta. Nero kovasti yritti leikkiä Selman kanssa, mutta Selma ei lämmenny yhtään. Jos Nero meni liian lähelle, niin Selma näytti aika äkäsesti velipojalle kaapin paikan. Musta Selma kyllä vähän ylireagoi. Nero on hirmu kiltti poika, eikä sitä mun miälestä pitäis sorsia sen takia, että se sattuu oleen veli.

Mun miälestä siä koirapuistossa oli hirmu kamalaa. Me sitäpaitti käytiin siä jo aamulla ennen treffejä tarkistamassa, ettei siä oo liian liukasta treffeille. Sillon tarkistuskäynnillä mää vedin siä ne mun muutamat juaksurundit, mutta se riitti. Ei mun olis tarvinnu sinne toista kertaa raahautua. Palvelija laitto mulle viä varatossut jalkaan ja ne häiritti mua niin paljon, että pönötin miltei paikallani koko sen ajan, kun oltiin siä treffeillä. Nii. Kylmä tuli. Melkein suarastaan palelluin kualiaaks. Mun miälestä koirapuistossa voi oleilla pirempään sitte kesällä, kun tarkenee ilman vaatteita. Piste. 

Kyllä noissa sisaruksissa jotain samaa näköä on. Ps. Alemmassa kuvassa on yksi virhe. Huamaatteko?

Synttärisankari sai palvelijoilta lahjaks tommosen karvasen lelun, joka me ristittiin supiksi. Mää oon nyt kyllä enemmän rakastunu siihen supiin. Selma ei niinkään ollu siihen hulluna. Sen sijaan Selman miälestä kaikkein parhaimmat lelut on vauvan rikkinäiset sukat. Niillä me täällä päivisin aina leikitään. Naispalvelija heittää ne sukat jonnekki ja sitte me Selman kanssa juastaan ettimään. Sitte ku sukka löytyy, lähretään juakseen kämppää ympäri sukka suussa ja toinen meistä yrittää varastaa sitä toiselta. Huisin hauskaa! Selma sai postissa myäs kaupunkimummulta synttärilahjan. Selma lähettää paljon kiitoksia kaupunkimummulle!

Illalla me herkuteltiin viälä Selman synttärikakulla. Mää sain ONNEKS myäs oman annoksen. Kyllä mää olisin miäleni pahottanu, jos vaan Selma olis saanu herkkuja!

On me ehditty taas naattia vähän kevätauringostakin, tosin sitä ei oo nyt moneen päivään näkyny. Jos törmäätte siihen, nii voitte kertoo että täälä on kaivattu. 

Nyt on aika ällöttävät lenkkikelit. Märkää, jäätä ja sohjoo. Yäk! Eilen me käytiin Ahvenisjärvellä tapaamassa ankkoja. Ne ei taaskaan halunnu tulla tekeen lähempää tuttavuutta meirän kanssa. Illalla oli niiin paljon loskaa tiällä, että me verettiin Selman kanssa neliraajajarrut iltalenkillä päälle. No menisikkö itte ilman kumppareita lenkkeilemään loskaan, joka ulottuis sun polveen asti? Nii. Et menis. Ei mekään menty. Naispalvelija sitte vei meirät semmoseen suhteellisen loskattomaan paikkaan tekeen pissit, kun ei se jaksanu vetää meitä väkisin perässä. Tänään päivälenkille sentään saatiin kengät jalkaa, mutta ei se litimärkä kenkäkään kovin kiva ollu. Tehtiin Selman kanssa taas alote kurjan kelin hiakkalaatikosta sisälle, mutta ei se viäläkää tainnu mennä läpi. Tarvittais kuulemma lisää allekirjotuksia. Mistäköhän niitä lähtis keräämään?

Ainii. Toissailtana meitä kohtas elämääkin suurempi vääryys. Meille unohdettiin antaa iltaruaka. Tai siis pualet siitä. Ajatelkaa, kuinka edesvastuuttoman julma kohtalo. Oltiin aamulla ihan nälkäkualeman partaalla. Miten näin eres voi käyrä? Mentiin illalla ihan normaalisti rutiinien mukaan ensin napuleikkiä, jossa palvelija heittelee meirän nappula-annoksen pitkin kämppää ja me saaraan sitten ettiä ne naput. Mutta sitte sen lihaosuuden kanssa kävi köpelösti. Naispalvelija siitä kyllä puhu, että mennää laittamaan iltaruaka, mutta sitte ne alkoki vaan miäspalvelijan kanssa vetään juustoo omiin napoihinsa ja meirät julmasti unohdettiin. Kyllä me niin miälemme pahotettiin. Seuraavana iltana me saatiin kyllä sitte ruaka tuplalihalla korvauksena. Paree olla ensimmäinen ja viimenen kerta ku meitä näin kohrellaan.

Tässä ne pakolliset unikuvat. Jottei ne kaikki olis nii samanlaisia, niin Selma repäs eilen aamulla vähän erilaisen nukkumatyylin. Se tuli rötvään mun päälle, että sai noi kinttunsa roikkumaan tollai ilmassa. Mua taas ahristi, mutta olin niin väsyny, etten jaksanu siirtyä alta pois.

Mää viimeks kerroin, että pikkusiskon viäressä on ihan kiva kölliä. Selmakin päätti kokeilla ja voi myäs suasitella vauvaa unileluksi. Eikö oo aika ällösöpöä?

Piipahrettiin eilen kasvattajallakin kylässä. Saatiin hetki leikkiä kavereiden kanssa ennenko pikkusisko ilmotti ettei enää viihry kylässä. Meiltä otettiin jotkut näytteetkin, joista tutkitaan kaks silmäsairautta jalostuksen varalle. Mulle on myäs ehkä löytyny sulhanen, mutta kerron siitä sitten vasta kun asiat varmistunee. Mutta ehkä jo seuraavista juaksuista pääsen sen uljaan uroksen kanssa reffeille. Aika jännittävää!