Kevätaurinko

Viikonloppuna oli huisin mukava ilma! Etenkin lauantaina. Tehtiin palvelijoiden kanssa normaalia pidempi kävelylenkki molempina päivinä. Pian se kevät sieltä taitaa tulla, niin ainakin ne pikkutiput lauleli tuolla ulkosalla. 

Tää kuva varmaan kertoo enemmän ku tuhat sanaa siitä, kuinka paljon mää naatin näistä mun hipiälle osuvista auringonsäteistä. IIIIIHANAAA!

Välillä pitää muistaa kääntää vähän poskee, että molemmin puolin saa tasasesti aurinkoo!

Palvelijat onneks muistaa siirtää mun petiä aina aurinkopilkkuihin. Jotain iloo niistäkin on välillä. Nii, ja menin mää onnessani parvekkeellekin auringon perässä. Otin oikeen lokosan asennon tohon selkänojalle, kunnes hoksasin että siellä olikin pirun kylmä auringosta huolimatta. Mua huijattiin! Muistan kyllä kesällä nauttineeni siellä lämmöstä. Hyi. Yritin siinä sitte väkisin istua hetken miespalvelijan seurana. Vilutärinähän siinä tuli. 

Auringon palvomisen kylkiäisenä sain myös rentouttavaa kyhnytystä miespalvelijalta. Kyllä kelpaa!

Unettaanhan siinä sitten rupes lopulta. Melko rentouttava sunnuntai noin niinkun summattuna.

No, teimmää vähän jotain muutakin viikonloppuna. Lauantaina me käytiin palvelijoiden ystävillä kylässä. Arvakkaa vaan, olinko mää kateellinen, kun sielläkin oli MONTA karvamattoa. Mää tykkään piehtaroida semmosten päällä. Ei meillä kotona semmosia oo. Tai on kuulemma. VARASTOSSA. Mitä se siä varastossa tekee, kun se vois olla mun huoneessa hyötykäytössä? En ymmärrä. Palvelija jotain mussuttaa, että kukas sen sitten pesee jos ja kun mää siihen väännän pienet ripaskat. Helppo kysymys, palvelija itte tietenkin. Oliks tässä joku ongelma vai?

Sunnuntaina me käytiin Makkarajärvellä kävelyretkellä. En mää siellä kyllä makkaroita nähny, vaikka koitin ettiä. Voin kertoo, että olis kyllä makkara maistunu. Täytyy muistuttaa palvelijoita seuraavalla kerralla, että semmoset vois vaikka varata mukaan. Mutta mää olin kuulemma kovin hieno koira taas. Olin siellä metsäpolulla irti ja mutkan takaa tulikin koira vastaan. Mää kuulkaa hienosti tottelin palvelijaa, kun se käski odottamaan. 

Lyytinaattori 9kk

Sain jo vihjailuja pikkulintujen kautta, että onks mun näppis hukkunu, ku en oo mitään päivitelly. Kyllä toi näppis pelittää ja paikallaan on, mutta kun mulla on toi patalaiska naispalvelija, joka vetoo aina jos jonkinlaisiin muihin kiireisiin.. Selityksiä sanon minä. Se ei oo vaan viittiny. Minkäs teet, en saanu itte palvelijoitani valita. Eikä näillä kuulemma oo ees vaihto-oikeutta.

Mää täytin tässä juuri kokonaiset yheksän kuukautta! Mihin tää aika menee näin nopsaan? Palvelija tossa päivittelee, että se ei vieläkään aina usko todeksi sitä, että mää asun täälä. Onneks se palaa hyvin äkkiä todellisuuteen, kun kattoo hetken ympärilleen. Mun leluja ja luita lojuu pitkin kämppää ja mää pyärin jaloissa minkä ehdin. Sitten se lässyttää joka päivä, kuinka hieno ja ihana mää oon. Mää en kyllä perusta tommosesta hempeilystä. Se on liian siirappista. Syättäs vaikka herkkuja niiden kehujen sijaan.

Viime viikolla me käytiin palvelijoiden kanssa ostamassa mulle lisää napuja kaupasta. Siellä oli jos jonkinlaisia älypelejä kokeiltavana. Mää tiätty heti menin sinne niitä kokeilemaan. En kyllä oikein osannu, mutta eipä osannu palvelijakaan. Oon kyllä aina ollu sitä mieltä, ettei toi naispalvelija ainakaa oo ihan se penaalin terävin kynä. Mutta kyllä me sitten lopulta keksittiin, miten se peli toimi ja sain sieltä napun ulos. 

Niin tosiaan, oon ny taas suastunu noita napujakin syömään. Toki vaan salaa, sillon kun oon täällä yksin kotona ja palvelijat ei nää. Väitän, että ne on vaan salaperäsesti kadonnu jonnekki. Mitään en myännä. 

Agilityäkin on jo kaks kertaa takana ja pian koittaa kolmas kerta! Tossa mää ootan mun omaa vuoroo kentälle. Se on toistaseks ollu kovasti mun miäleen, on hirrrmu hauskaa päästä juoksemaan kentällä. Tai no, jos multa kysyttäis, nii määhän vetäisin pelkkää hepulirinkiä päättömästi, mutta kun kuulemma siellä pitää välillä tehdä niinku palvelija yrittää käskee. Oommää sitte ainaki vähän yrittäny. Mutta kun se paikallaan oleminen on aika vaikeeta. Ja palvelijakaan ei oo siälä kentällä kyllä todellakaan aina se kiinnostavin juttu. Varsinkin jos haisee joku pudonnu nami maassa tai vastaavaa. Mutta kyllä toi palvelija kovasti mua kehuu, että lähtötilanteeseen nähden oon ollu kiitettävästi kuulolla. Ja nyt kun harjotellaan taas kovasti kontaktia ja odottamista, nii ehkä oon pian vieläkin taitavampi.

Sunnuntaina varapalvelija tuli hoitaan mua päiväksi. Kattokaa kuinka hianon lelun mää siltä sain! Ankka on ihan ykkönen! Tosin ehdin jo hajottaan siitä vingun. Mutta ei se haittaa. Ankka myös rapisee kivasti. Hah. Ja sitten sain vielä herkkujakin siltä varapalvelijalta. Tulispa se hoitaa mua useemminkin! 

Tiiättekö, että ei tää talvi nyt ihan hanurista oo. Mää oon ny innostunu lumipalloista. Palvelija niitä mulle välillä heittelee. Juoksen ne kiinni ja sitten hajotan. Käytän yleensä sellasta taktiikkaa, että ensin vähä pulautan ja sitten kuovin. Vaihtoehtoisesti sen voi myös hampailla hajottaa. Tai syödä. Joskus myös kanniskelen niitä pitkät matkat mukanani ja jätän ne huolella valituille paikoille. 

Palvelija yritti tänään ottaa vähän videoo lumipalloilusta, mutta se oli kuulemma kovin hankalaa yksin. Sai se kuitenkin jotain aikaseks:

Ei kai mulla ny ollu muuta miälen päällä. Hyvää pian alkavaa viikonloppua! 

Ps. En muuten malta odottaa, että pääsen leikkimään maalle karhukoiravauvojen kanssa. Sinne kuulemma synty niitä alkuviikosta kymmenen. Kuulemma täytyy viä useempi viikko odottaa, että niistä on mulle leikkikaveria. Mutta miättikää, kuinka siistiä ois päästä viipottaan niitten kanssa! 

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää ihmispalvelijoille, karvasille ja karvattomille kavereille! Mää sain yhden kortinkin, kiitos vaan kaupunkimummulle! Ystävänpäivänä kuuluu kai saada sydämmiä, nimitäin mää sain palvelijalta possunsyrämmen. Tosin en saanu viä ku ihan vähän vaan maistaa sitä, kun palvelija kokkas siitä mulle nameja.

Mulla alko perjantaina se pentuagility. Tiiättekö, että se oli huisin hauskaa! Palvelijakin oli kovin tyytyväinen mun kuuliaisuuteeni, muutamaa hepulirundia lukuunottamatta tottelin hienosti. Sain hypätä ihan matalan esteen yli ja sitte JOUDUIN meneen semmosen putken läpi. Se oli vähän ikävä kyllä, ainakin aluksi. Mutta muutaman kerran jälkeen mää jo uskalsin paremmin. Odotan innolla jo seuraavaa kertaa! Toivottavasti miespalvelijakin ehtii joku kerta mukaan, niin se vois ottaa videoo mun menosta.

Agilityn jälkeen olin naatti. Kaivauduin syvälle peiton kiemuroihin. Jaksoin kuitenkin pikasesti käydä saunassa. Saunan jälkeen mun täyty vartioida mun kotia, kun semmonen leijona uhkaili telkkarissa. Pidin sille semmosen huutokonsertin, että se lopulta luovutti ja pysy poissa. En taas kyllä ymmärrä, kun palvelijat alko mua komentaan? Eiks täällä saa varottaa tunkeilijoita omasta reviiristä? Yleensä mää oon kyllä hiljanen koira, mutta tarpeen vaatiessa kyllä pidän meteliä. 

Nyt on ollu taas ihan kiva ulkoilla, kun on pikkupakkasta ja lunta. Ei tarvii siinä ällöttävässä loskaliejussa tarpoa menemään tai pukee kaikkee pakkasvermettä niskaan. Ja kattokaapa, mikä tuolla kuvissa vähän pilkistää: AURINKO! Eiks nii. että se kesä on pian jo täällä ja voin heittää loputkin vaatteet naulakkoon?

Täällä on myös hirmu nätit maisemat, kun lumi on jääny puihin. Tänään ei harmi kyllä paistanu aurinko yhtään. 

Naispalvelija halus viime yönä kokeilla semmosta, että mulle ei laitettu ollenkaan porttia ovelle. Se jostain syystä luuli, että mää nukkuisin kiltisti aamupissaan asti omassa huoneessani. Haha. Nukuinhan mää alkuyön. Aamulehden jälkeen neljän kieppeillä heräsin ja yritin salaa hiippailla palvelijoiden makuuhuoneeseen. Miespalvelija siihen kuitenki sitte heräs. Pyh. Mutta voitin silti muutaman tunnin lisää sänkyaikaa, ku naispalvelija lähti mua sitte käyttää aamupissalla ja sen jälkee pääsin palvelijoiden väliin koisaamaan. Yleensä pääsen vasta kuudelta.

Nyt on turistu tarpeeksi tältä erää. Mennäänks leikkimään?

Leikkitreffit

Mulla on yks uus titteli täällä mun valtakunnassa. Nimittäin toimin palvelijoiden personal trainerina aina tarvittaessa. Mun tehtäviin mm. kuuluu naaman pesu. Erityisesti sillon, kun palvelijat tekee sitä lankku-liikettä, on oikein hyvä tilaisuus pestä naama silmämunineen. Ettei se hiki häiritte näköö, niin silmämunat tulee pitää puhtaina. Ajoittain toimin myös pienenä lisäpainona hyppäämällä palvelijoiden selkään. Kovasti musta kyllä taas tuntuu siltä, että mun apua ei osata arvostaa?

Määpäs pääsin taas hoitoon kaupunkimummulle torstaina. Mää hoksasin jo autosta noustessa, että minne ollaan menossa. En malttanu ees pissiä tehdä, kun oli kiire sisälle. Oon nimittäin jo oppinu, että siellä mun petin alla on mulle herkkua jemmassa.  Niin se on tiätty ensimmäinen homma käydä tarkistamassa, mitä petin alta löytyy. Autoin taas kaupunkimummua kotihommissa ja otin nokosetkin.

Mun hajuhommatkin edistyy ihan kivasti. Palvelija teki pienen videokoosteen mun etsinnöistä. Noissa purkeissa on yhdessä se sienen haju ja muissa joku muu häiriöhaju. Tää on jo aikas helppo nakki. Seuraava vaihe olis kuulemma päästä eroon noista purkeista ja ettiä hajua enemmän pelkällä nenällä. Nyt on vähän jo liian helppoa, kun tiedän että se haju on jossain purkissa.

Eilen oli ihan paras päivä. Meillä oli nimittäin leikkitreffit mun siskon luona. Meitä oli siellä 7 nahkapyllyä viipottamassa. Mun ja mun siskon Matamin lisäksi siellä oli Elvis, Kyan, Iggy, Jaki ja Lilli. Mää oon ihan samis mun siskon kanssa, ainoostaan värissä on vähän eroa. Tykkäsin kauheesti leikkiä tyttöjen kanssa. Poikien seura ei ollu ihan niin kivaa ku tyttöjen. Oli niin vauhdikkaat leikit taas, että kuvien saaminen oli kuulemma mahdotonta. Tossa olis kuitenkin jotain videota meidän puuhista. Toivottavasti otetaan taas pian uusiksi, ja vaikka isommallakin porukalla!

Tossa ollaan mää ja Matami. Eiks ollakki ihania? Treffien jälkeen mää olin niiiiin naatti, etten jaksanu koko loppupäivänä tehdä enää yhtään mitään. Huh.

Ens viikolla mulla alkaa kuulemma joku pentuagility. Siellä saa kuulemma juosta erilaisia esteitä. Kuulostaa ihan kivalle! Ainaki kivemmalle ku joku pentukoulu saatika uimakoulu. Katotaan kuinka mun sielä käy.

Koirakavereita ja silmäkontrolli

Mulla oli hirrrmu kiva viime viikko! Oli jos jonkinlaista touhua ja tohinaa.

Torstaina mää kävin mun kasvattajalla kylässä leikkimässä rotutovereiden kanssa. Mua ei oikeestaan yhtään jännittäny monen haukun kohtaaminen. Yleensä mua meinaa hetken vähän jänskää, jos monta kaveria tulee samaan aikaa mua haisteleen. Mutta mitäpä mää ny kotonani jännittäisin? Meillä oli hyvät leikit mun siskopuolen ja sen tyttären kanssa! Leikkimisen ohella mää esitin paljon mun ulvontaääniä ja tiätty kerjäsin keittiössä. Pitihän sitä nyt kasvattiäitille näyttää ne pahatkin tavat.

Palvelija ei oikein saanu mitään hyviä kuvia meidän leikkituokiosta, kun vauhtia oli taas aika paljon. Tossa kuvan vasemmassa reunassa on mun siskopuoli, meillä on sama äiti. Keskellä on mun siskopuolen lapsi, jonka täti mää luonnollisesti oon. Ja mut varmaa tiätty tunnistitte tualta oikeelta.

Perjantaina mää kävin taas siellä typerässä lääkärissä. Silmät oli jo parantunu hyvin, mutta kun sidekalvot vielä vähä punersi, nii joudun nyt laittaa viälä viikon silmätippoja. Sen jälkeen sitten vaan putsataan iltasin simmuja. En tykkää. No, koitappa itte ruutata nakkelia joka ilta silmiin. Ei tunnu kivalle ei. Mutta kai sen kestää, jos sillä saa ne tyhmät rakkulat pysymään poissa silmistä.

Lääkäristä me lähdettii Remulle. Mää jäin sinne hoitoon hetkeksi, kun palvelijoilla oli taas joku iltameno. Oli kiva olla hoidossa koirakaverilla. Remun palvelijatkin on kivoja! Vähän täytyy kyllä antaa miinusta, kun jouduin ulos. Mutta ei sekään ollu niin kamalaa, kun Remukin oli mukana. Me leikittiin niin paljo, että mun täyty ottaa pienet tirsatkin välillä. Ja kyllä muuten nukutti seuraavanaki aamuna vielä! En kyllä laittais vastaan, jos joskus uudestaankin pääsisin Remulle hoitoon!

Mää leikin taas vampyyriä! 

Nyt täytyy mennä haisteleen siäniä, että saadaan pian video koostettua mun edistymisestä. Mää oon nyt jo onnistunu ettimään viiden häiriöhajun joukosta sen sienipurkin. Oon jo melko etevä. Joskus kyllä vielä kokeilen arvallakin niitä purkkeja, ei sitä tiärä, vaikka osuis vahingossa oikeeseen.