Talvellakin voi olla mukavaa

Mää hetken aikaa jo kuvittelin, että ei tää talvi ookkaa nii kamala juttu. Sitten tuli vesisade. Peruin ajatukseni välittömästi. Mutta pari päivää mulla oli ihan kivaa, ulkonakin!

Perjantaina mää pääsin hoitoon kaupunkimummulaan. Siellä oli taas hurjan kivaa leikkiä, ku mulla ei oo kotona yhtä kivoja leluja ollenkaan. Leikkimisen lisäksi mää tiätty toimin keittiöapulaisena. Ja ehdin mää päikkäritkin nukkua. Sain kaupunkimummulta mukaan myös kuivattua suppilovahveroa hajuhommiin. Muutaman kerran ollaan sillä nyt harjoteltu ja ihan hyvin menee!

Lauantaina oli toinen niistä kivoista talvipäivistä. Me käytiin palvelijoiden kanssa tossa Suolijärvellä kävelemässä. Mää sain vähän juosta vapaanakin! Lammastohvelit toimii oikein hyvin, ei hierrä ja on lämpimät.

Sunnuntai oli sitten se toinen mukava talvipäivä. Mentiin käymään Lillillä kylässä. Päästiin taas jäälle juoksemaan. Nyt oli meno niin lujaa, että tossutkin lenteli välillä jalasta. Mutta voi että mulla oli hauskaa, kun pääsin juoksemaan Lillin kanssa! Lilli kyllä äkkiä kyllästy ja lähti etsiin rannasta supeja. Mää en uskaltanu mennä sen perään, kun palvelijat olis jääny muuten liian kauas. Täytyy pitää niitä kuitenkin vähän silmällä, etteivät vaan unohda mua minnekkään!

Mää tykkäsin välillä myös syödä tota lunta!

Tossa mää oon välillä tossuvarikolla, sitten meno taas jatkuu. Lillikin jakso juosta vielä hirmu kovaa. Ei paljo 12 vuoden ikä vielä paina, kunnon teräsmummo!

Mää kokeilin välillä tommosia kunnon gaselliloikkia! 

Sitten kun meidän piti lähtee takasi, Lilli ei vielä halunnu lähtee kotiinpäin. Se oli löytäny supin hajun yhden kesämökin varaston läheltä. Siellä se pyöri ja uikutti. Palvelijan täyty mennä se sieltä hakemaan. No, täytyhän mun lähtee vahtiin sitä hommaa. Mää yritin rämpiä siellä rantalepikossa palvelijan perässä. Lopulta kun pääsin palvelijan ja Lillin luokse, mää olin hukannu yhden tossun ja saanu etujalkani haalarin kaula-aukosta pihalle. Koita siinä nyt sitten kävellä eteenpäin, ei oikeen onnistunu. Onneks palvelija otti mut syliin ja löysi tossunkin matkalta. Sillä meinas kai vähän käpy palaa, kun toisessa kädessä oli supihöyryistä huumaantunu mummokoira, joka ei tahtonu lähtee kotiin. Kun päästiin takasi jäälle miespalvelijan ja varapalvelijan luokse, mut riisuttiin ilkosilleen keskelle hyytävää talvee (no sillon ainaki tuntu siltä, oli ainakin pari astetta pakkasta!). Onneks pääsin nopeesti palvelijan takin sisään ja sain matkustaa siellä lämpimässä sisälle saakka. Semmonen reissu se. Oli kamalan hauskaa, mutta ens kertaa varten täytyy virittää tossut paremmin jalkaan ja kenties pysyä kauempana rantalepikoista. Toivottavasti vielä tämmösiä kivoja talvikelejä tulis! 

Oltiin me aika väsyneitä ulkoilun jälkeen! Röhnötettiin sohvalla loppupäivä.

Mää sain tutustua siä maalla myös näätään. Se tuotiin palvelijan iskälle. Mua vähän kyllä jännitti tommonen karvanen ja haiseva otus. Tiedä vaikka se olis vielä siitä heränny henkiin ja käyny päälle. Katsoin viisammaksi vaan haistaa ja perääntyä. En mää oo mikää pienpetokoira. Oon sivistyny kaupunkilaishienohelma.

Tosta näädästä tulikin mieleen, että me käytiin palvelijoiden kanssa sellasessa eläinkaupassa ettimässä mulle jarrusukkia (älä muuta sano, mihin ihmeeseen mää nyt jarrusukkiakin muka tarvin? Palvelija kuulemma haluais rasvata mun tassuja ja laittaa sit sukat jalkaan, etten sotke rasvaa ympäri lattiaa). Niin siellä eläinkaupassa mää sain kattella kaikkia jänniä pikku tiitiäisiä. Näin erilaisia pikkutipuja, rottia, gerbiilejä ja pupuja. Ne oli kaikki hirmu mielenkiintosia! Harmi vaan, kun en päässy tekeen lähempää tuttavutta niiden kanssa!

Mää kävin viikolla myös vähän lihakaupoilla. Siinä olis laatikollinen, tarkalleen 9 kiloo lihaa. Melkein tuplasti sen verran mitä mää painan. Tosta riittää mulle 60 päiväksi sapuskaa, jos jatkan pelkällä lihalinjalla. Mää oon kyllä alkanu vähän kelpuuttaan niitä napujakin, joten voi olla, että ne raksut palaa mun ruokavaliooni jossain määrin. Katotaan nyt, mitä noi palvelijat yrittää mulle syättää.

Mulla oli treffit myös Remun kanssa maanantaina. Oli taas kiva päästä leikkimään! Remu vaan luuli että määkin haisen hyvälle jalkojen välistä, kun siellä kuulemma naapurustossa liikuskelee joku hyväntuoksunen neitokainen. Mun täyty sit välillä laittaa jätkä vähän ojennukseen, kun se ei meinannu jättää mun takapäätä millään rauhaan. Mutta minkäs ne pojat luonnollensa mahtaa. 

Ei kai mulla ollu ny muuta!

Tossa on vielä varapalvelijan kuvaama video sunnuntaisesta jäällä riekkumisesta.

Uudet tossut

Nonii, tänää ne mun uudet tossut tuli postissa. Musta ne oli siihen saakka kovin miälenkiintoset ja kivannäköset lelut, kunnes toi palvelija survo ne mun kinttuihin. Ei olla viä käyty testiajolla ulkona, mutta kuulemma kohta mennään. Onks pakko?

Mulla on ollu ny eilen ja tänään kovin tärkee tehtävä, kun tolla naispalvelijalla on jotain kuumetta, nii mää oon toimittanu kuumavesipullon virkaa viltin alla naispalvelijan kyljessä. En oo valittanu, musta on ollu kivaa, kun palvelijasta irtoo normaalia enemmän lämpöö. Tää on semmonen win-win-tilanne.

Tolla miäspalvelijalla on semmonen tapa, että se laittaa naispalvelijalle kotimatkallaan viästin. Siitä naispalvelija tiätää että täytyy keittää kahveet. No, mää oon nyt oppinu sen, että ku kuuluu se tekstiviästin ääni, nii miespalvelija tulee pian kotiin. Meen sit heti jo ovelle päivystään, vaikka yleensä siinä kestää viä ainaki 5 minuuttia, ku miäspalvelija on oikeesti kotona. Oon myös koittanu semmosta surkeeta uikutusta tossa ovella, mutta ei se siältä sen nopeemmin tuu.

Ootteks te kuullu sen sanonnan, että koira ja omistaja muistuttaa toisiaan? Joo, mää oon yhtä naku kun nekin, mutta en ny tarkottanu sitä. Ku toi naispalvelija on hulluna popcorneihin. Se vetää niitä melkei joka perjantai kaksin käsin kulhosta. Määki sain kerran maistaa yhden ja se oli menoo sitte. Nyt mää tarvin aina oman pikku kipon poppareita. Palvelija tekee ne ite, niin mää saan semmosia sualattomia. Hurrrrjan hyviä. Mutta niitä on aina nii kamalan vähän? Miks palvelija saa syärä niitä paljon enemmän? Epistä!

Mää täytin eilen jo 8 kuukautta! Onnee mulle ja mun siskolle sekä veljelle!

Tossa on muutama synttäripotretti. Oon mää aika nätti, vaikka itte sanonkin.

Ei kai mulla ollu ny muuta. Laitan tohon alle vielä kuvan Lyyti röhnöttää osa 359. Etteks te muka koskaa irvistä, ku röhnötätte siä sohvalla?

Uusi talvihaalari

Ei oo näkyny sitä etelänlomaa? Täällä mää edelleen irvistän peiton mutkassa ja odotan niitä lämpimiä kelejä.

Mää en tiä mikä näissä mun huulissa on vikana, kun noi leekot meinaa aina vilkkua siältä alta. Palvelijan mielestä on hirmu söpöö, kun mun pienet vampyyrin hampaat näkyy. Tai sitten noi ylävasemmalla olevat rotan nököhampaat. 

Onneks mun ulkoilu on nyt vähän helpottanu. Sain nimittäin omasta miälestänikin siedettävän talvihaalarin. Se on kakspuoleinen fleece-trikoo. Hyvä juttu siinä on se, että haalarin kaulus on niin pitkä, että sen voi vetää tohon korvien päälle suojaksi. Eli tämmösillä alle 15 pakkasilla en ainakaa tarvii sitä hirvittävää pipoo! Lisäks se on kivan lämpönen. Se on tilattu siältä mun luotto-ompelijalta, Koiranvaatteita pienille koirille.

Haalarin trikoopualella on tommonen hauska eläinkuosi.

Fleece on sitten tommosta söpöö pandaa. Lisäks tässä on nyt sen verran pitkät puntit, että ne menee kivasti tohon tossujen päälle. Ei mee lumi niin helposti sitten säärille. Ja alkuviikosta mun pitäis kuulemma saada vihdoin mun lammassaapikkaat. Sitten ei kuulemma varpaatkaan jääry niin helposti.

Palvelijat toi mulle yks päivä kaupasta tuliaisiks kissanlelun. Se on tommonen hampsteri, joka välillä sillai kummasti tärisee, kun palvelija vetää sen pyllyssä olevaa narua. Aluks mää vähä kummaksuin sitä, mutta ei se ihmetys kauaa kestäny. Se tärinä on aika hassun tuntunen nenään. Toi on vaan siitä tylsä lelu, että saan leikkiä sillä vaan valvotusti hetken kerrallaan. Kuulemma hajottaisin sen tai jotain. Enhän mää koskaan mitään ikinä hajota?

Nyt täytyy mennä tilaan mulle laatikollinen lihaa! Oon saanu ny syärä pelkkää raakaa, kun naput ei oo maistunu kupista yhtään. Kyllä mää niitä vahingossa syön välillä kongista, mutta ei se kuulemma riitä. Toi lihakaan ei aina maistu heti, mutta sitä oon nyt syöny kuulemma ihan riittäviä määriä. Palvelija kyllä  vähän harkittee laittavansa mut pysyvästi pelkälle raa'alle. En kyllä laita vastaan, ku mun miälestä mää oon koira ja koiran luannollista ruokaa on liha.

Pakkaset jatkuu..

...ja mun talvihorros! Haluaisko joku varata lennot etelään ja viärä mut lämpimään? Mut voi tulla herättään mut sitten kun lähdetään. Oon täällä viltin alla siihen saakka.

Tässä on vähä videoo mun ulkoilusta. Kyllä mää siellä ulkona hyvin liikun ja suostun etenemään. Inhottavinta on vaan se pukeminen. Lisäks mun tossut vähä hiertää mun varpuja, niin palvelija ei uskalla kauheen pitkää lenkkiä kerrallaan mennä, ettei tuu isompaa hiertymää. Nyt se kuulemma tilas mulle jotku lammasturkissaappaat. Saa nähdä, ehdinkö saamaan ne näille koville pakkasille. Niitten ei kai pitäis hiertää, ja varmaa paljo lämpösemmäkki näihin nykysiin verrattuna.

Mää oon nyt kotona touhunnu vähä hajujuttuja ja valvonu yleistä toimintaa, minkä nyt horrokseltani ehdin. Meillä asuu täällä kaks liskoa. Tai no, sitä toista mää en oo koskaa nähny, mutta palvelijat väittää että kyllä se siä lasikopissa on. Se toinen lisko on vihree, ja kuuklaa mua sen asunnosta välillä siihen malliin, että vois mut syädä. Vaikka se on mua paljon paljon pienempi. Ihme isottelija. No kuitenkin. Pointti oli se, että ne liskot syä semmosia eläviä sirkkoja, jokka asuu meidän vessassa pienessä laatikossa. Mää oon kokenu tärkeeks käydä vahtimassa niitä sirkkoja päivittäin, ettei ne vaan karkaa. Kerran mää löysin lattialta pomppimasta yhden ja leikin sillä siinä hyvän tovin. Sit tylsät palvelijat tuli keskeyttään mun touhut.

Palvelija innostu selaan tänään mun kuvia, niitä on jo kuulemma ihan hirveesti. Yli 1000. Mää oon kuulemma joskus piänenä ollu tiätty kovin pieni ja hassun ruskea. Nykyään oon iso pakastekalkkuna. Tänään onneks ehdin nappaamaan ikkunan läpi muutaman auringon säteen. Jos sitä kesäks sais vähä lisää väriä!

Seuraava päivitys tulee sitten toivottavasti siältä etelästä, minne sää aiot mut viädä lomaileen. Pakkaan mun luut jo valmiiks laukkuun, vaatteitahan siellä ei tarvita. Kiitti.

Hajukurssi

Mää oon nyt reilun viikon ollu hajukurssilla. Palvelija osti semmosen verkkokurssin koirakoulu Kompassilta. Tää kurssi on mun mieleen, tykkään hirmusesti haistella kaikkee ja etsiä nameja. Ollaan nyt harjoteltu kanelin hajulla. Osaan jo erottaa hienosti sen kanelipurkin tyhjistä purkeista. Seuraavaks mun pitäs opetella ilmaseen se kanelipurkki niiaamalla. Palvelija valitti ton niiaamisen siks, koska ensinnäkää määhän en laske takapuoltani mihinkään kylmälle saatika menis maahan semmoselle alustalle. Haukkumista se ei jostain syystä halunnu mulle opettaa, ja koska toi niiaaminen (leikkiin kumartaminen) tulee multa aika luonnostaan, niin palvelija sen sitten valitsi ilmasutavaksi. Niiamista oon nyt harjotellu pari kertaa ja opin sen tosi nopeesti. Tarkotus olis sitte kurssin jälkeen, että voisin ettiä alkuhajun avulla vaikka mitä. Palvelija aatteli musta jotain apulaista siänimettään, mutta sitä voidaan kokeilla sitten vasta ens syksynä.  Mää kyllä vähä vieroksun sitä mettää, kun siellä on niitä ikäviä risuja ja kaikkee tiellä. Jos multa kysyttäis, nii ettisin vaa ittelleni jotain herkkuja.

Nyt kun tuli kauheet pakkaset, nii en mää oikee muuta haluais tehdä kun nukkua peiton alla. Miepalvelijakin kanniskeli mua tommosessa kengurupussissa. Oon nyt ollu muutenkin vähän vaisumpi, palvelijoiden sanoin vähän nuunuu. Ei oikein ruokakaan maita, ainakaa ne kuivat papanat. Lihaa kyllä söisin! Kävin eilen lääkärissä näyttää mun simmuja, kun ne taas alko vuotaan. Nyt siellä todettiin rakkulainen sidekalvotulehdus ja joudun nyt kolme viikkoo laittaan tippoja kolmesti päivässä. Sen jälkeen täytyy mennä kontrolliin. Lääkäritäti oli myös sitä mieltä, että tää nirsoilu ja väsy voi johtua valeraskaudesta. Voi olla että pian mää hoivaan jotakin lelua tuolla mun pesässä.

Voin avoimesti tunnustaa, että ei muuten oo helppoo olla koira tämmösessä arktisessa ilmastossa! Mun miälestä eläinsuojelulaissa pitäis ehdottomasti olla semmonen pykälä että pienten nakukoirien ulosviemisen pakkasraja on enintään -1 selssiusta. Täytyis tehdä lakialote, oon meinaa lukenu tuolta feispuukista amerikankarvatonterrieri-ryhmästä, että meitä olis aika monta allekirjottamassa asiaa. Nyt kun on ollu miinus kakskyt ja rapiat, nii mun ulkoiluvaatetukseen kuuluu: trikoopuku, kevyttoppapuku, mantteli, hännänlämmitin, pipo ja tossut. Olo on ku miseliiniukolla. Pikapissalla voin juuri ja juuri käydä pelkästään fleecehaalarin ja manttelin kanssa, mutta sillon varput tuppaa jäätymään aika pian. Ollaan nyt vähennetty ulkoilua radikaalisti, kerran-kaks päivässä yritetään kiertää toi koulu. En oo muuten ikipäivinä päässy koulua niin nopeesti ympäri ku nyt viimepäivinä. Täyttä höökiä koko lenkki, pienet pissa ja kakka stopit vaan matkalla. Onneks on nyt toi hajukurssikin menossa, nii mulle riittää aktiviteettia täällä sisälläkin.

Tossa alemmassa kuvassa on nyt se tuunattu hännänlämmitin. Piruvie, se pysyy nyt kaikista mun ravisteluyrityksistä huolimatta päällä. Se on nyt tommonen malli, että pystyy pukee minkä tahansa vaatteen kanssa. Palvelija ei halunnu alkaa ompeleen tarranauhaa/nappeja mun haalareihin. On toi aika nolo. Mutta ei ihan niin paha, kun se hiivatin pipo. 

Mää oon saanu ny naattia joulusta asti aamu-unista sängyssä ja peittelypalvelusta päivisin kotona, kun miespalvelija on ollu lomalla. Huomenna se kuulemma menee takasi töihin, mää saan horrostaa sitten rauhassa aina työpäivien ajan. Harmi vaan, että peittelypalvelu ei toimi silloin.

Tänään mää kävin palvelijoiden kanssa lounaalla semmosessa Ansari-kahvilassa Lapinniemessä. Sinne sai ottaa koirakaverinkin mukaan. Autossakin oli hirrrmu kylmä, yritin näyttää vähän nyrpeetä naamaa ku raahattiin sinne paleleen. Kahvilassa oli jänniä hajuja ja kiinnostavaa seurattavaa. Mulla oli oma luu mukana, palvelija hoito hommansa ja piteli sitä paikoillaan ku kalvoin. Ehdin mää nokosetkin ottamaan peiton sisässä sillä välin ku palvelijat veti jälkkärikaakut naamariin. 

Uusi vuosi

Kivaa uutta vuotta! Nyt kuulemma eletään vuotta 2016.

Emmää oo tässä päivässä kyllä huamannu eiliseen mitään merkittävää eroo, vaikka elätään eri vuotta. Hassua. Käytiin starttaamassa uus vuos Suolijärven ympäri käpystelyllä. Niinku kuvasta näkyy, jouduin pitään pipoo ja hännänlämmitintä toisella pualen järvee päällä, kun oli aika kylmä tuuli. Niiin noloo taas. Hännänlämmitin meni onneks vielä muakkaukseen, kun mää onnistuin sen ravistelemaan aika nopeaan irti. Toivottavasti toi palvelija ei keksi siihen mitään pysyvämpää ratkasua!

Mää en oikeen tiärä kuka ja mitä tuala järvellä oli tehny, mutta tänään siälä ei ollu enää vettä. Se vesi oli menny tommosen hirveen liukkaan ja kylmän kannen alle. Palvelijat sano jostain jäästä jotain. Mää heti menin sinne ihmettelemään ja kyllä palvelijatkin vähän uskalsi tulla kokeilemaan. Oli aika jännää! 

Mulla on ollu nyt joulun jälkeen hirmusta kiirettä. Meille nimittäin tuli yökylään palvelijoiden kavereita ja niillä oli semmonen vuoden ikänen teletappi mukana. Mun täyty sit tiätty vahtia sitä. Tärkeimpänä tietysti kerätä kaikki ruuanmurut, joita se heitteli lattialle. Kyllä me sitten leikittiinkin ja ihmeteltiin toisiamme. Meistä tuli hirmu hyvät kaverit. Ja eilen me oltiin ihan samiksia, ku molemmilla oli apinapuku päällä. Palvelijat oli kovin ylpeitä, ku mää olin niin nätisti. Se teletappi anto mulle uuden nimenkin: oho. Eilen meille tuli käymään vielä lisääkin porukkaa, kun piti juhlia tän uuden vuoden alkamista. Meillä oli täällä 2 vähä isompaakin teletappia kylässä. Nekin oli kivoja. Se toinen heitteli mulle koko ajan leluja. Mää ihan väsyin siihen leikkimiseen! 

Mää juhlin uutta vuotta tosi reippaasti! Sain ison luun, minkä kanssa kulu aika hyvin. Sen luun lisäks mää tiätysti isännöin vieraita. Ja kuulin mää tuola ulkona jotain paukettakin, mutta ei se mua haitannu. Otin loppuillan lepoo palvelijoiden sylissä.

Tänään mää oon ollu tästä kaikesta hääräämisestä niiiiiiiin väsyny, että oon vaan nukkunu, syäny ja käyny pissalla. Aion jatkaa samaa ainakin vielä huomisen.

Alotin viikolla myös hajukurssin. Kerron siitä sitte lisää, kun oon toipunu tästä univelasta.