Ilmastoasiaa, taas....

Tiiättekö aamusin sen tunteen, ku nukuttais ihan hitokseen mut sit joku ilonpilaaja käskee nousta ylös?

No, noustiin Selman kanssa ylös.

Ei kelvannu naispalvelijalle. Ei. 

Sit kun pitkin hampain könyttiin kokonaan ylös, niin jouruttiin ulos pakkaseen lenkille. Mentiin viä järven jäälle, eikä siä ollu kaupungin kunnossapitopalvelu vetäny mulle viä kunnon polkua missä kävellä. Jouruin rämpiin lumihangessa. Selma sen sijaan onnessaan kirmaili hangessa ja söi lunta. Se onkin ollu aina vähän päästään vialla. 

Onneks lenkin jälkeen sai käpertyä pehmoseen pesäkoppaan takasin. Toi takiaispallo vaan änki viäreen.

Mulla on menny akilityssä loistavasti. Tiätysti, koska oon luannon lahjakkuus kaikessa mitä tykkään tehrä. 

En oikeen ymmärrä näitä ällöttäviä keliolosuhteita. Ensi oli niiiiiin paljon pakkasta, että silmät jääty päähän, sit oli yks tosi kiva talvinen lenkki-ilma, jonka jälkeen täys loskamärkäällötyskatastrofiilma. Saatiin Selman kanssa uuret toppahaalarit tiistaina ja ehrittiin yks lenkki niitä kokeilla. Ei tosta kuvasta oikein näy, kuinka hianot ne on. Täytyy ottaa valosalla parempia kuvia, jos nyt sattuu tuleen enää semmosia kelejä että toppahaalaria tarvitaan. 

Ny meen kaivautuun jonnekkin piiloon, koska jourun kuitenkin kohta taas ulos.

Uus, vanha arki lisämausteilla

Empä oo hetkeen muistanu tulla valittaan mistään. En oo muka ehtiny, ku on pitäny nullua, löhötä, herkutella, jumpata, kerjätä rapsutuksia ja kestää Selman sekä pikkusiskon tekemää kiusaa. 

Jotta mun arki vähän helpottuis, laitetaan myyntiin yksi kiusanhenki. Maksuna voin ottaa vaikka pötköllisen kanansyrämmiä tai ankkalastuja. Ei palautusoikeutta. Kiusanhenki tottelee välillä nimeä Selma, useinmiten ei tottele mitään. 

On mulla ollu jotain kivaakin tässä tammikuussa. 

Mää alotin taas akilityn! On ollu ihan huippukivaa ja oon ollu ihan superhyvä! Vaikka oli vuaren tauko niin pääsin heti jutun juaneen kiinni. Lisäks mun kouluttaja on paras (en siis puhu naispalvelijasta!), siltä saa paljon namia ja se tiätää just kuinka mua täytyy ohjata ja ottaa huamioon. Toisin sanoen se täti tätää, kuinka mulla on kivaa. Parasta! Ehkä naispalvelijakin kohta osaa akilityä yhtä hyvin ku mää.

Meillä alko nyt taas uus arki, kun naispalvelija meni takasin töihin. Tai palattiin takasin normaaliarkeen, mutta sitä maustaa ny pikkusisko. Saaraan Selman kanssa nukkua päivä, niin jaksetaan koko ilta sitten riahua pikkusiskon kanssa. Aikamoista! 

Hyvää tuaretta vuatta 2018!

Emmää oikeen ymmärrä, mitä väliä sillä on mitä vuatta ny eletään. Mutta siitä hualimatta, hyvää uutta vuatta!

Toivottavasti tänä vuanna saan enemmän herkkuja ku viime vuanna ja pääsen ottaan paljon aurinkoa! Kumpikaan mun toiveista ei oo viä oikein näyttäny merkkejä toteutumisesta. Pah. Uuren vuaren lupauksena voin luvata, että aion elää erelleen siten että mulla on mahrollisimman mukava olla mahrollisimman vähällä vaivalla. 

Naispalvelijan puhelin oli tehny ite tommosen vireon otsikolla "Pörröiset kaverit" viime vuaren kuvista. En tiärä pitäskö tästä olla loukkaantunu. Mää en oo mikään pörrönen kaveri. Parempi ois ollu vaikka "Samettiset kaverit".