Joulusta selvitty

Ainakin jotakuinkin. Huh. Olipas taas aikamoista tohinaa!

Ensiks piti auttaa miäspalvelijaa paketoimaan lahjoja. Mää en kyllä jaksanu laittaa tikkuakaan ristiin sen vuaks, mutta Selma oli ahkerana apupoikana. Mää keskityin vaan kerään voimia lahjojen avaamista ja syämistä varten. 

Jouluaattona me piipahdettiin hetkeks kaupunkimummulassa pikahoidossa, kun noi palvelijat kävi jossain hautausmaalla, minne ei kuulemma edes nahkakoiraa saa ottaa mukaan. Ei me oltais kyllä haluttukaan mukaan, kun ilma oli ihan hirmusen kamala. Märkä ja tuulinen. Hyi. Parempi oli pysytellä vaan sisätiloissa lämpimässä! Sitte me poikettiin matkalla myös Remulla toivottamassa hyvää joulua, mutta arvakkaa päästiinkö siälä käymään sisällä? No ei. Ku tolla tyhmällä Selmalla on ne naistenvaivat, niin ei kuulemma viittitty viärä Remulle sinne liikaa naishajuja jouluksi. Höh. Lopulta me päädyttiin sitten maalle jouluaattoa viättämään. Siälä oli aika härdelli, kun meidän lisäks sinne tuli luannollisesti ne kans virtahepoa ja yks hevonen. Ne virtahevot on niitä röhkiviä bulldoggeja ja se hevonen semmonen hevosen kokonen kanariandoggi. Ihan hyvin me loppujen lopuks siä pärjättiin, kun vaan pidettiin se jättiläinen meistä erossa. Se kun olis kovasti halunnu leikkiä meirän kanssa, mutta ku kokoeroo on reipas 50 kiloo, niin ei siitä oikeen saa turvallista leikkiä kehiteltyä.

Joulupäivänä me mentiin sitten Ruutanaan kyläilemään Carran ja Chilin kanssa. Niiden kanssa me tullaan jo oikein hianosti juttuun! Oltiin hirmu nätisti ja rauhallisesti siälä nelistään. Selmakaan ei yhtään enää näykkiny Carraa, vaikka se on iso ja musta ja ehkä aluks vähän pelottavakin.

Tapaninpäivänä oli onneks vähä rauhallisempaa menoo jo, kun mentiin kaupunkimummulaan. Siälä ei sitte meillä ollu enää leikkikavereita niin saatiin vihroinkin naattia ja röhnöttää sohvalla ilman sen kummempia vaatimuksia. Tekipä hyvää sen kahden päivän kaverikoirailun jälkeen!

Saatiin me lahjojakin, aika paljon! Tossa kuvassa on vaan osa, mitä saatiin kotona avata. Me saatiin herkkuja ja leluja. Muutama lelu on jo kertalleen ehtiny käymään lääkärissäkin ja osa herkuistakin on jo jonnekkin karonnu. En kyllä keksi että minne? Kiitos vaan kaikille lahjoista! Niitä saa toki toimittaa edelleen pitkin vuatta, jos sitä miättii. Ettei tarvii sitä seuraavaa joulua välttämättä orottaa.

Herkuteltiin Selman kanssa aika maltillisesti ettei joulukilojakaan kertyny ollenkaan. Tosin se on osittain palvelijoiden vika, koska meidän herkuttelua rajotettiin aika julmasti. Saatiin mm. vaan ihan piänet maistiaiset kinkusta. Oltais voitu ottaa vaikka kokonaiset siivut! Se oli kyllä aikas herkkua!

Nyt joulun jälkeen me on otettu aika rennosti, kuarsattu palvelijoiden kanssa pitkään aamusin ja lenkkeilty sopivissa määrin. Miäspalvelijakin on nyt lomalla, niin on päästy tai jouruttu lenkkeilemäänkin reippaasti.

Ny me orotellaan sitten uutta vuatta. Aiotaan olla kuulemma ihan nelistään kotona rauhassa, ellei sitten jouruta varapalvelijalle hoitoon kun toi naispalvelija kai jossain kohtaa räjähtää. En oikein ymmärrä mitä se tarkottaa, mutta mua ei haittaa yhtään jos päästään varapalvelijalle lomailemaan hetkeksi. Siälä on niin kivaa!

Riemukasta joulua!

Oikein mukavaa ja maistuvaa joulua! T. Joulukalkkunat Lyyti ja Selma

Muistakaa syödä paljon herkkuja, nauttia kodin lämmöstä ja ottaa rennosti!

Jouluhommeleita

Me on puuhattu ton naispalvelijan kanssa kauheesti kaikkia (tylsiä) joulujuttuja. On koristeltu kämppää palloilla ja leivottu kaikenlaista. Eikä me ees saatu toimia Selman kanssa makutuamareina minkään leipomuksen suhteen. No, okei. Jos ihan rehellisiä ollaan niin taidettiin me vahingossa saada ihan pienet murut piparkakkua. Mut sitä ei lasketa, kun oli niiiiiin olematon maistiainen.

Jos vähän saa valittaa, tai ainahan pitää vähän valittaa, niin ulkoilukelit on ollu tällä viikolla aika hanurista. Alkuviikosta oli niin jäistä ja märkää, ettei me oikeen pystytty tekee edes tarpeita mihinkään. Joka paikka oli pelkkää jäätikköö, eikä liukkaalle jäälle nyt voi ees pissiä. Nyt on onneks sulanu noi tiän viarustat ja nurmikko on monesta kohtaa näkyvissä, niin enää ei tarvii pidätellä koko lenkkiä sen ainoon lämpöputken sulattaman maaläntin kohdalle. Nyt on vaan ollu kauheen ikävä tuuli meirän riasana. Hyi olkoon. Joko se kesä pian tulee takasi?

Yks päivä mää vähän autoin naispalvelijaa järjestelemään noita vauvanvaatteita. Loppujen lopuks sekin oli aika tylsää hommaa ja mun tuli uni kesken kaiken... Mutta sain mää ton läjän aika hyvin myllättyä ympäriinsä.

Ainiin! Selmastakin tuli vihdosta viimein nainen! Sillä alko juaksut toissapäivänä ja siitä lähtien mää oon yrittäny leikkiä sille poikakaveria. Selma raukka on vaan vähän vissiin pipi, kun ei se jaksa mun kanssa tapella ihan samaan malliin ku aikasemmin. Mutta täytyy yrittää hoitaa sitä nyt hellästi, niin ehkä se siitä pian taas tokenee omaks ittekseen.

Nyt meillä alkaa kuulemma oleen hommat pulkassa ja aletaan VIHDOINKIN rauhottumaan joulun viattoon. Mikä toivottavasti tarkottaa ylihuamenna paljon lahjoja ja herkkuja noin muutenkin tässä pitkin joulun pyhien.

Käymmää teille jättämässä huamenissa viälä joulutervehdyksen, mutta lopettakaa tekin nyt viimestää jo se ressaaminen ja naattikaa pehmeestä pesästä! Niimmääki aion tehrä.

Kaverikoirakyläilyä

Tilattiin tossa olkkarin tiskillä välipalakalat naispalvelijalta. Tällä kertaa onneks palvelu pelas. Välillä siinä nimittäin on kamalia viiveitä tai jopa eioota.  Noi on semmoset kerralla nautittavat suupalat, hirrrmu hyviä. Niitä vois kyllä napostella enemmänkin kerralla!

Meillä on ollu taas aika kiireistä tässä viime aikoina. Viime lauantaina päästiin käymään varapalvelijalla kylässä ja tällä viikolla on kyläilty mun siskolla Matamilla ja meidän kasvattajan luana. Toi naispalvelija ei vaan oo saanu ku ton yhden kuvan noista kyläilyreissuista aikaseks, kun meidän meno on kuulemma niin vauhdikasta, että tulee pelkkää suttua kaikista kuvista. 

Tossa Selma leikkii Matamin kanssa ja Elvis vahtii touhuja sielä kauempana. Mulle ja Matamille on molemmille suunnitteilla kuulemma jotain vauvajuttuja ens vuodelle. En kyllä sen enempää viälä kuullu asiasta. Jäin vaan miättiin, että tuleeks musta sitte yhtä pullee ku tosta naispalvelijasta?

Me saatiin vihdoinkin se oma nojatuali! Naispalvelija kyllä siinä yrittää kovasti rauhassa istua ja kutoa, mutta mää yleensä aika pian meen vinkuun sinne syliin rapsutettavaksi. (Joo, mut täytyy nostaa sinne, koska en hyppää liukkaalta lattialta noin korkeelle. Turvallisuussyistä.) Siinä mää sitte istun ja pönötän sylissä. Naispalvelija siirtyy kyllä jostain syystä aika nopeesti sitte sohvalle kutomaan, sillon mää en oo sylissä vaan mulle riittää pelkkä vierihoito kyljessä. Pah. Me ollaan Selman kanssa toivottu jotain mattoa tohon tualin eteen tai alle, että päästän paremmin hyppään tonne tualille koisaamaan. Saa nährä, koska semmonen toive toteutuu. Kuulemma on ainakin mahdollista.

Tänään toi naispalvelija raahas meirät Sualijärvelle lenkille, kun oli mukamas niin kiva ilma. No joo, aurinko paisto, mutta ei se kyllä paljo nahkakuuppaa lämmittäny. Uskaltauduttiin vähän jäällekin tallustelemaan. Meillä vaan meinas Selman kanssa lähtee siä mopo vähän käsistä, niin jouduttiin takas maalle. Olis ollu aika kutaa juasta siä jäällä täysiä, mutta noissa meirän tossuissa ei oo viälä niitä nastoja. Nii oli sitte kuulemma liian liukasta päästää meirät valtoimenaan sinne juakseen, ku ei oikein kintut pysyny aisoissa. Harmi. 

Ny me mennään kaikki kolme samaan läjään päikkäreille, kun on oltu jo ainaki kolme tuntia hereillä.

Tossa on viä videoo, ku Selma yritti taas rutista multa MUN luuta ittelleen. Mää sille vaan kiltisti vähän hymyilin, että turha luulo. Ei siinä sitte Selman auttanu ku tyytyä katteleen mun herkuttelua. Nii, nyt on todistettu sekin että välillä määkin osaan pualustaa omaisuuttani. En mää ihan aina anna ton pikkunakin viärä herkkuja mun suusta.

Kyläilyä, kavereita ja aksaa

Meillä on taas ollu kaikellaista menoo ja meininkiä! Viime viikonloppuna me kyläiltiin oikein urakalla. Lauantaina oltiin palvelijoiden kavereilla kylässä. Siälä ei ollu koirakavereita meille, mutta kaks villiä lasta ja yks vähän vähemmän villi taapero. Me ei välillä Selman kanssa oikein tiedetty, että olisko niitä villejä lapsia pitäny pelätä vai riakkua niiden perässä pitkin isoo kämppää. Oli aika hurjaa menoo. Mutta mikä parasta, siäläkin kyläpaikassa oli iiiiiiiiiso karvamatto. Arvakkaa kuinka moneen kertaan ryämittiin se päästä päähän Selman kanssa? Ainaki niin monta, että kukaan ei osaa laskee sinne asti.

Siälä kyläpaikassa oli myäs tommonen iso ja muhkee tyyny. Haluaisin kotiinkin semmosen! Siinä olis hyvä kölliä ja ottaa nokosia!

Sunnuntaina me käytiin Remulla kylässä. Ei me oikeen ehditty kauheesti kyllä Remun kanssa leikkiä, kun sillä on niin paras luukokoelma, että siihen perehtymiseen kuluu paljon aikaa. Me tai oikeestaan mää yleensä kannan kaikki Remun luut siältä keittiöstä olkkariin ja maistelen niitä vuarotellen. On ne vaan niin hyviä! Selma onneks maltto vähän leikkiäkin Remun kanssa ja tiätty miälistellä sille.

Ollaan me ehditty ulkoillakin ahkerasti päivittäin. Päästiin myös vähän vapaanakin riakkumaan lähimetsässä. Naispalvelija heitteli meille lumipalloa, että saatas vähän vauhtia kinttuihin välillä. Ja kyllähän me kuulkaa sitte juastiinkin. 

Välillä me otetaan matsia myös sohvalla oikein kunnolla, etenkin iltasin meillä usein on pienempi tai isompi painihetki. 

Sen jälkeen yleensä maittaa uni aika hyvin!

Eilen meillä kävikin Selman veli, Nero, kylässä. Mää tykkäsin siitä Nerosta hirveesti, kun se oli niin kiltti miähen alku. Meillä oli hyvät leikit, vaikka Selma yritti vähän terrorisoida siinä välissä minkä ehti. Selma ei oikein heti lämmenny Nerolle vaan yritti pomottaa sitä aika topakasti. Kyllä Selmakin sitten ajan kanssa hoksas, että ihan kiltti se velipoika kuitenkin on. Vaikkakin Nero söi meidän kahdelta hiireltä jalan irti, saa se tulla meirän pualesta toistekin vähän kyläilemään!

Tänään meillä vasta huippu aamu olikin, kun naispalvelija vei meidät vähän harjotteleen agilityä. Se oli vuakrannu meille kentän tunniksi ja pyytäny viä varapalvelijankin assistenttaan. Selma oli ihan ekaa kertaa agilitykentällä ja hirmu hianosti se alko hyppimään esteitä ja putkikin alko lopuks sujuun. Mää tiätty muistin kaiken viä hyvin viime kurssilta ja näytin Selmallekin miten hommat tehrään. Suastuin varapalvelijankin kanssa tekeen pitkää rataa, kun toi naispalvelija ei päässy juakseen mun perässä. Sitte loppuajasta saatiin viä Selman kanssa juasta siä kentällä miälin määrin agilitypupun perässä. Huh. Ei varmaan jakseta liikkua enää koko loppupäivänä mihinkään!

Mistä on onnellisen prinsessan päivä tehty?

No, ei siihen loppujen lopuksi hirveesti vaadita:
     -Pitkät aamut sängyssä peiton alla
     -Ruokaa, riittävästi ja hyvän makusta
     -Leikkituokiot
     -Rapsutukset ja kyhnytykset
     -Päiväunet palvelijan kyljessä
     -Herkkuhetket
     -Ja ehkä vähän lenkkeilykin (pakko kai se on myäntää)

On ollu aika naatiskeltava viikko, kun toi naispalvelija on täälä meidän käytettävissä päivisinkin. Välillä sille kyllä täytyy käyrä muistuttamassa mun olemassaolosta. Se ei oo oiken täysin hoksannu, että se on täälä kotona meitä varten. Välillä se nimittäin tekee jotain ihan muuta, kun huamioi meitä. Esimerkiks kutoo. Sillon mää välillä käyn sitä kuapimassa tassulla, että tulee leikkimään mun kanssa. Yleensä se toimii, mutta välillä saan vaan närkästyneen katseen. En tiä mistä johtuu. Oon kuulemma välillä kamalan vaativa tai jotain. En mummiälestä. Nytkin esimerkiks istun tässä palvelijan sylissä kirjottamassa samalla, kun se rapsuttelee mua ja lämmittää viltin alla. Tehokasta.

Me ollaan kyllä tehokkaasti saatu päivät kulumaan. Naispalvelija on jotenkin kauheen yllättyny siitä, kuinka aktiivisia me ollaan leikkimään Selman kanssa koko päivä. Kuulemma sais jatkuvasti olla heittämässä meille jotain lelua. Jos ei leikitytä, niin kerjätään namia kaapista. Jos ei tuu herkkuja, niin otetaan välillä vähän lepoo. Tai kuovitaan naispalvelijaa muuten vaan, koska aina on jotain asiaa. 

Nyt on ollu ihan kivat lenkkikelitkin, pääosin. Ja nyt kun voidaan käydä valosaan aikaan ulkona, niin ollaan päästy tonne metsäpoluille talsimaan. Naispalvelija yrittää aina opettaa meille jälkien tunnistusta. Tänään esimerkiks opeteltiin kettua, jänistä, oravaa ja myyrää/hiirtä. Ei me oikeen Selman kanssa niistä olla kiinnostuneita. Kaikki muut hajut kyllä tutkitaan välillä kuulemma vähän liiankin tarkkaan. Toisaalta naispalvelijaa se ei haittaa, kun siitä on tullu semmonen vaappuva köntys. Sen miälestä on vaan hyvä, jos me edetään hitaasti ja harkiten eteenpäin. 

Tänään me kaivettiin noi joulutontutkin laatikosta esille. Arvakkaa vaan, oltaisko Selman kanssa haluttu vähän kurmuuttaa niitä? Nii, tiätysti. Mutta ei toi naispalvelija tykänny siitä ajatuksesta ollenkaan. Kumma kyllä, Selmakin on antanu olla tonttujen rauhassa ainakin nyt tän puoli päivää. Naispalvelija oli ihan varma, että ensimmäinen tonttu on sualistettu jo kymmenen minuutin sisään. Mutta viälä me ehditään, kun naispalvelijan silmä välttää vähän piremmäks aikaa.

Selma auttais naispalvelijaa aina kovin miälellään siinä kutomisessa. Tossa ylävasemmalle Selma tuijottaa lankakerää, jos se vaikka sattuis ajatuksen voimalla tipahtaan lattialle. Naispalvelija ei oo ollu kyllä kovin ilonen Selman avusta. Kuulemma on tullu useempikin sotku selvitettäväksi, kun Selma on päättäny auttaa. Mää en oo uskaltanu kyllä koskee niihin lankakeriin. Vaikka vois niillä kyllä olla ihan kiva leikkiä! Täytyy pyytää joku jämäkerä meille omaksi, millä voidaan harjotella sitä kutimista.

Selma halus leikkiä taas valokuvamallia. 

Se kääntelee aina päätään pualelta toiselle, kun sitä tährätään sillä kameralla. Täytyy myyrä se jonnekkin mallitoimistoon. Saisin niilläkin rahoilla ostettua ittelleni vaikka herkkuja. Toisaalta, kenen kanssa mää sitte riakkuisin täälä? Ei noi palvelijat oo ihan yhtä kivoja leikkikavereita kun mitä tosta Selmasta on tullu. Ehkä mää vähän harkitten viälä.

Ei kai mulla muuta. Mää jatkan nyt täyspäivästä naatiskelua, kun Selmakin kuarsaa ja saan kaiken huamion vaan ittelleni. Kuapikaa tekin joltakin vähän kyhnytystä, se tekee hyvää!