Selma kirjoittaa: Salareissuja ja jalkavikoja

Määkin pääsin kesälomareissulle palvelijoiren kanssa. Käytiin kuulkaa Porvoossa.

Siä oli tommonen likasen näkönen joki, jota piti kauheesti ihmetellä. Meirän aittamajasta pääsi ihan omalle laiturille. Siinä laiturissa oli vaan tommosia aika isoja kolosia ja me naispalvelijan kanssa oltiin siä aika kauhuissaan, kun niistä kolosista näky läpi eikä ollu ees mitää kairetta mistä pitää kiinni.

 Jouruin myäs vähän poseeraushommiin, kun oli niin hiano puuaitta taustalla. Mun miälestä mää oon niin hiano, ettei noista kuvista mitää taustaa kukaa eres huamaa.

Sitte siältä löyty tommonen piäni kirkko. Ilmakin meitä suasi ja aurinko paisto koko reissun! Ei siis yhtään pöllömpi loma!

 Se meirän majatalo oli kahressa kerroksessa ja kerrosten välillä oli semmoset kauheen pelottavat liukkaat puuportaat. Enhän mää niitä suastunu itte kulkeen, mutta onneks palvelijoiren sylikyyti toimi aika hyvin. Pääsin yäks peiton alle!

Oon taas tehny tuttavuutta ton meirän matosen kanssa, joka möllöttää aina tossa samalla paikalla. Kahresti taas törmättiin ja sen jälkeen ei ollakkaa sitte menty sitä reittiä. Hyi sentään. Törmäsin myäs tommoseen päästäiseen, joka otti lepoo tiän viäressä. Ei, en syäny sitä vaikka niin varmaan luulitkin. Päästäiset ei kuulu nahkakoiran ruakavalioon. Porvoossa näin myäs heppoja ekaa kertaa. Ne oli aika isoja ja pelottavia, vaikka olivatkin aika kaukana. Niille vähän pörisin ja märisin varmuuren vuaks.

Toissa viikonloppuna noi palvelijat meni ihan sekasin ja mylläs meirän kotia. Sen mylläyksen päätteeks ne on ny vallannu mun ja Lyytin huaneen. Meirät ajettiin evakkoon olohuaneeseen ja pikkusisko jäi palvelijoitten vanhaan makkariin. Mitähän se Lyytikin tästä tuumii, kun tulee kotiin. Mua ei haittaa yhtään, että saan nukkua sohvalla tai valtaistuimella koko yän ja on mulla onneks mun oma petikin neljällä viltillä varustettuna käytössä! 

Välillä päiväunipaikaks käy vaikka pyykkiläjä, missä on sopivasti palvelijoiren unituaksua.

Unista kun tuli puhe, niin kyllä. Kyllä olen muistanut ottaa päiväunia, väliunia, aamupäiväunia, iltapäiväunia, keskipäivänunia, iltaunia ja yäunia. Riittävästi. 

Ai mitenniin meillä ei saa rauhaa, eres vessassa? Palvelija on hyvä ja on ihan rauhassa. Me tässä pikkusiskon kanssa vaan orotellaan.

Pääsin käymään myäs akilityssä viime viikolla ja Carra oli siä mun kanssa jakamassa vuaroo. Mää menin taas tosi hianosti ja kävin aika kuumana, kun en ollu pitkään aikaan päässy reenaan. Mutta sit ku liian innoissani siä kohelsin meneen, niin mun polvi meni sijoiltaan. Ja nyt se on menny muutaman kerran sen jälkeenkin täällä kotona. Mää vähän pelkään, että mun akility- ja juaksu-ura on ohi ennenko ne ees ehti kunnolla alkaan. Naispalvelija ei viä oo mua lääkäriin viäny, mutta ennen ku polvet on tutkittu nii en ainakaa kuulemma pääse aksaan. Aika kurjaa, jos mulla on oikeesti huanot polvet. En oo kyllä koskaan niitä pompottanu tai oireillu mitenkään ennen tota äksidenttiä.

Nyt alko syksy. Miäspalvelija meni takas töihin ja me jäätiin pikkusiskon ja naispalvelijan kanssa pyärittään arkee. Tänään käytiin metsäretkellä ja mää sain juasta vapaanakin. Sitte ollaan vähän herkuteltu ja otettu päikkäreitä. Herkuttelusta tuli miäleen, että mää oon vähä pulskistunu. En myännä mitään, mutta vaaka näytti jo viis kiloo ja sain maalla ollessani vähän kommenttia että mun muarot on vähän pyäristyny. Mutta eihän täällä muuten tarkene talvella, jossei oo ehtiny kerään kunnon rasvakerrosta ihon alle! Ni! 

Ai niin. Lyyti tulee kotiin 12.9. Ihan melkein jo pian! Ehkä jaksan viä kerran käyrä teille kirjottamassa ennenku Lyyti ottaa taas kynän suuhunsa. Ny meen iltapäiväkahveelle ja keksille. Moro.

Selma kirjoittaa: Lomahommia

Ei tää mun juani ny oikeen onnistunukkaa. Mää meinaa tässä yks päivä, ku palvelusväki oli museossa, aattelin ajankulukseni purasta nettipiuhan poikki ettei mun tarviis päivittää tätä plokia ja että palvelijoilla olis enemmän aikaa mulle. Ne pirulaiset kuitenki osti uuren piuhan ja intternetti pelaa taas. No, tässä ny jotain mun lomakuulumisia. Oon ollu aika kiireinen nahkakoira!

Siitä erellisestä kirjotuksesta on niin paljon aikaa, että oon ehtiny touhuta vaikka ja mitä! Oon käyny Iittalassa syämässä herkkuluuta ja juassu patukan perässä minkä auringonottamiselta ehrin.

Sitte mää kävin maalla vähän piremmän reissun. Olin siä hoirossa viikon. Sinne ne palvelijat mut unohti. Pah. Hyvimmää siä viihryin. Kaivoin isomummupalvelijan terassikivien väliin isoo kuappaa, joka aika jostain syystä peitettiin. Sitte kävin mummupalvelijan kanssa mansikassakin ja Remua tervehtimässä mökillä. Mää olin sille vaan aika kärttynen, ku mulla oli ne juaksut juuri alkanu.

Oommää myäs yrittäny leikkiä mun oravakaverin kanssa, muttei se viäkää oikee lämmenny. Oon tutustunu myäs ihan uusiin ystäviin, mulla ei vaan oo niistä kuveja. Toinen oli iso ja pelottava dinosaurus ja toinen semmonen kiljuva papukaija. En tiä kumpaa jännitin enemmän. Ehkä kuitenkin sitä rinosaurusta, ku se karju ja sillä oli iiisot hampaat. Et vai usko että näin rinon? Ihan oikeesti näin! Se asuu Pirkkalan verrkokauppa.comissa. Käy vaikka kattoo, mutta pirä varas ettei se pure! Se papukaija taas asu mun isotärillä. Siihen olisin halunnu tutustua vähän lähemminkin, mutta oisin voinu kuulemma aiheuttaa sille piänelle ja vanhalle papukaijan käppänälle sydärin, niin ei mua si päästetty lähikontaktiin. 

Oommää käyny kaupunkillakin, jopa kahresti. Siä oli hirrrrveesti parkkimittareita ja muita tolppia, joihin jättää lemmenviästejä kaupungin uroksille. Jätin ihan joka tolppaan piänen viästin, missä oli mun osote ja vähän kerrottu, että mimmosta seuraa haen. Ei kyllä oo viä kukaan löytäny tohon ovelle. Palvelijat vaa nauraa mulle, ku merkkaan kuulemma niinku ne pojat, nostamalla kinttua. No eihän sitä viästiä muuten saa niihin tolppiin ja pylpyröihin osumaan!

Sen lisäks että pööpöilin kaupungilla jouruin myäs matkustaan laivalla. Se oli vähän pelottavaa. Siälä kuulu kauhee meteli ja haisi polttoaineelle. Hyi. Onneks pääsin paluumatkalla sentää miäspalvelijan syliin peiton alle. Käytiin sillä laivalla jossai Viikinsaaressa. Siä oli kivaa. Sain kaivaa mooooonta hiakkakuappaa, syärä herkkuja ja löhötä auringossa. Ei pöllömpi retki!

Torstaina mää löysin Lyytin. Se oli unohtunu sinne mun kasvattiäitille. Sitte sillä oli siä riasana tommosia pualikaljuja rottia. Mua ei tommoset vauvat kiinnostanu yhtään. Noi isommat kaljut vauvat on mun siskopualen vauvoja. Noi kolme piäntä kuulemma Lyytin. Lyytille kuulu hyvää, mutta ei se tullu meirän mukana kotiin. Eiks noi kersat nyt jo pärjäis ilman Lyytiä? Mää haluisin, että Lyyti tulis jo kotiin. Mulla on täälä yksin olot aika vaikeita, kun en oo semmoseen täysyksinäisyyteen oikeen tottunu. Palvelijat sano, että viä kuukausi pitäis jaksaa ilman Lyytiä. Kuulostaa aika pitkälle se aika.

Perjantaina mää kävin mökkeilemässä. Pääsin myäs vähän suppailemaan. En aluks meinannu suastua tonne lauralle, mutta sitte mää muistinkin ettei se niin kamalaa oo ja tein naispalvelijan kanssa pari lenkkiä.

Nautin myäs täysillä kesäilmasta. Muhun myäs ehkä vähän tarttu vauvakuume, ku oltiin sitä Lyytiä kattomassa. Mää olisin halunnu tehä mökillä Remun kanssa vauvoja, mutta kuulemma se ei ollu sallittua. Yritettiin vähän salaa mennä piiloonkin, mutta noi palvelijat oli vähän liian tarkkoja nii ei sitten tullu vauvojen tekemisestä mitään.  

Nyt oon ollu tän päivän vaan kotona huilimassa. Pikkusiskon kanssa vähän yritin leikkiä, mutta ei se viä oikeen osaa mulle lelua heittää. Huamenna mää lähren taas jonnekkin reissuun, mutta ei mulle oo viä kerrottu että minne.