Herkullista vappua!

Hyvää vappua, säästä ja lumiukoista hualimatta!

Korvapulmia ja rakkautta

Täällä siperiassa, missä me ilmeisemmin asutaan, on ollu viimeaikoina jokseenkin inhottavia sääilmiöitä. On satanu tiskirättejä taivaalta niin sakeesti ettei eteensä nää ja samalla tuullu ainaki sata metriä sekunnissa. Sitte saattaa yhtäkkiä minuutin päästä paistaa aurinko ja olla hirrrmu lämmin. Hyi sentään. Koska se kevät ja kesä oikein tulee? Mun kalenterissa lukee, että nyt pitäis jo kohta päästä nakulenkeille. Ei tua ny kyllä tarkene jääkarhukaan ilman vaatteita. Onneks ny viimeset kaks päivää on taas näyttäny ihan lupaavilta!

Kyllä mää niin miäleni pahotin ku lunta sato silmiin.

Tiiättekö, mistä tiätää että nahkakoirasta tuntuu rapsutus hirrrrmu hyvältä? Siitä, että huulipiälet venyy poskiin ja kaula menee kurtulle. Harmi kyllä, että tossa rapsutellaan Selmaa eikä mua...

Selmalla alko sunnuntaina piäni korvaepisodi, joka kesti keskiviikkoon saakka. Sille nousi tommosta nokkosihottumaan korvanlehtiin. Aika inhottavan näkönen, mutta ei se Selmaa näyttäny häirittevän. Mää pysyin siitä varmuuden vuaks kaukana, ettei mun hianoihin korviin tartu sama tauti! Naispalvelija kyllä mulle vakuutti, ettei oo mitään tarttuvaa, mutta eihän sitä voi koskaan tiätää. Antihistamiinilla ne aina laski ja lieveni sitten päivä päivältä. Keskiviikon jälkeen noita patteja ei oo enää noussu ja toivotaan ettei tuukkaan enää. Vähän inhottavaa. Se oli varmaan joku allerkiareaktio johonkin, mutta ei voi tiätää että mille. 

Naispalvelija ei oikein aina toimi ton parvekesaunan oven avaamisessa. Sitte on tyyryttävä imeen auringon säteitä sisällä siälä minne se sattuu paistamaan. Selma meni makoileen tohon matolle, mutta mun herkkä kroppa ei kyllä noin kovaa alustaa kestä. Mun täyty vaan seisoo ja pönöttää tossa aurinkopilkussa. Jalathan siinä tuli kipeeksi eikä saanu samalla nukuttuakaan. Vääryyttä sanon minä. Onneks se parvekekin yleensä aukee, ku tarpeeks kauan ruikutetaan ovella ja vähän raavitaankin sitä.

Selma on aika juani koira välillä. Jos naispalvelija ei leiki sen kanssa meirän omilla leluilla, joita Selma kantaa päivän aikana laatikollisen naispalvelijan eteen, Selma ottaa järeemmät aseet käyttöön. Se käy varkaissa pesuhuaneessa ja useimmiten saaliiks tarttuu tommonen kestoliivinsuaja. Joskus myös sukat pyykkitelineeltä kelpaa. Jo tulee kummasti sellanen takaa-ajo meininki, ku naispalvelija yrittää saara Selmalta sitä kiällettyä asiaa pois.

Eilen me käytiin Selman poikaystävällä Remulla kylässä. Kiitos vaan Remulle hyvistä ja tuareista putkiluista! Söin niitä kyllä vähän liikaa, ku tais mennä mun maha vähän sekasi. Jouduin tänään tekeen poikkeuksen ja ihan itte pyytää naispalvelijaa viämään mua ulos. Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, mutten mää viittiny sisällekkään asioida, ku ei oo sitä hiakkalaatikkoo viä meille hankittu.

Selma oli tapansa mukaan aika hullaantunu Remuun. Onhan ne aika hellyyttävä pariskunta!

Nyt meen viä lepäämään, niin jaksan viikonlopun taas painaa täysiä. Huamenna ollaan menossa maalle ja sunnuntaina treffataan Carraa ja Chiliä Ruutanassa. Kyllä nahkakoiraan tulee taas vauhtia, kun saa vapaana viipottaa menemään.

Hyvää viikonloppua teille muillekkin!

Pääsiäistouhuja, hemmottelupäivä ja ulkoilusta naatiskelua

Oli kuulkaa ihan kelpo pääsiäinen! Saatiin maistella taas monenmoisia herkkua. Mämmin lisäks lehmää, lammasta, kania ja kermavaahtoa. Suklaamunia ei jostain syystä saatu, vaikkaki semmonen olis mulle kyllä maistunu! Olis varmaa täytyny käyrä naapureilla virpomassa ja tianaamassa omat munat. Herkuttelun lisäks me käytiin lenkkeilemässä ja tiätty saunottiin.

En tiä oliks toi joku myähänen aprillipila joltakin, kun torstaina ennen pitkäperjantaita tänne tuli kaamee takatalvi. Ainaki puali senttiä lunta maassa ja kylymä ilma. Hyi olkoon. Ei naurattanu nahkakoiria ei. Tehtiin lakko Selman kanssa ja mentiin vällyjen alle piiloon orottaan kesää.

Naispalvelija kyllä meirät sitte seuraavana aamuna kaivo siältä vilttimytystä ja vei ulos. 

Selmalla oli taas kerran tylsää ja se halus mun kans leikkii. Kattokaa ny miten se kehtaa mulle nalkuttaa. Mää yritän sille hianosti hymyillä ja kertoo että haluisin vaan olla rauhassa. Eihän se tomppeli sitä usko ja täyty sitte vähä kovemmin komentaa. Tämmöstä säätöö ton elukan kanssa täälä on monena iltana viikossa. Täytyis palkata joku Selman leikittäjä, ku ei toi naispalvelijakaa koko päivää sen kanssa ehri puuhaan. Selman väsyttämiseen tarvitaan se kokonainen päivä, ihan pari tuntia ei riitä muutaku innostamaan sitä lisää. En ymmärrä. Mää tykkään enemmän vaan loikoilla pehmosessa vilttikasassa ja herkutella. Joskus joo on ihan kiva leikkiä hetken aikaa, mutta sentää rajansa kaikella.

Keskiviikkona me viätettiin nahkakoirien hemmottelupäivää. Päästiin höntsäilemään tunniksi agilitykentälle. Oli huippusiistiä! Mää muistin hianosti taas, kuinka siälä mennään. Selma oli tapansa mukaan vähän liian täpinöissään, eikä oikein osannu keskittyä oleelliseen. Mutta oppi sekin menemään puamin hyppyjen ja putken lisäksi. Tunnin lopuks me saatiin viä juasta vapaasti vartti siä kentällä. Mentiin ihan täpöillä. Mää vähän jo väsyinkin, mutta Selma olis jaksanu jatkaa viälä vaikka toisenkin tunnin. Mistä sillä sitä energiaa riittää?

Olis tossa mulla viä vähä varaa korottaa esteitä. Täytyy varoiks hypätä kunnolla, että pääsee varmasti yli.

Selmalla lentää noi takakintut ihan pimeesti, kun se loikkaa.

 Hemmottelupäivä jatku akilityn lisäks tiätty parvekkeella. Oltiin tilattu aurinkoo koko iltapäiväksi. Otettiin hiirikin mukaan löylyihin.

Illalla oli viälä päähiarontaa ja rasvaustuakio. Tämmösistä nahakoirien hemmottelupäivästä täytyis tehrä jokaviikkone perinne. Mummiälestä!

Vihroinki tua Sualijärvellä on lenkkipolut sulia ja me on päästy lenkkeilemään sinne! Siälä on niin mukavaa, kun ei kuulu autojen äänet. Voi keskittyä niiden pikkutipujen laulun kuuntelemiseen ja metsäisten tuaksujen haisteluun.

Selmalla onn asiaa: "Koska tuut leikkiin mun kaa?" 

Riehakasta pääsiäistä!

Oikein iloista pääsiäistä! Muistakaa syärä paljon herkkuja ja naatiskella vapaa-ajasta! Meillä on Selman kanssa orotukset aika korkeella herkkujen suhteen, ainakin noi palvelijat on kovasti monenmoisista herkuista puhunu. Toivottavasti me saaraan myäs osamme! 

Viime viikolla me avattiin jo rillikausi. Mää tiätty toimin Selman kanssa laarunvalvojana, ku miäspalvelija rillas parvekkeella. Tuaksusta päätellen oli kovin herkulliset sapuskat, meirän suuhun ei kuitenkaa mitään eksyny. Jokseenkin epäreilua!

Sunnuntaina käytiin taas maalla. Ny me saatiin tavata ne karhukoirapalleroiset. Täytyy kyllä myäntää, että aika tylsiä leikkikavereita ne oli. Kauheen hitaita ja kömpelöitä. Selmaa ei kiinnostanu yhtään tutustua niihin, se olis leikkiny vaan ihmisten kanssa. Mää sentään vähän yritin. Jossain kohtaa kyllä huamasin, että naispalvelija lirkutteli yhrelle pennulle vähän liikaa. Mun täyty siihen mennä aika äkkiä sitte väliin. Tiä vaikka se olis salaa ottanu sen meille asuun. Se olis ollu maailman loppu. Olisin Selman ja pikkusiskon lisäks joutunu kilpaileen parhaista nukkumapaikoista vielä yhden kakaran kanssa. 

Remukin oli sielä maalla kyläilemässä. Selma tapansa mukaan kiamurteli ku sula suklaa sen eressä. Pennutkin tykkäs kovasti Remusta. Se on niin herrasmiäs, että kuka siitä nyt ei tykkäis!

Tänään me bongattiin ekat sinivuakotkin tua maastossa, kun vihdoinkin päästiin niiden pikkusiskon vaunujen kanssa eres etäsesti metsää muistuttavalle polulle. Alkaa jo vähän tympiin noi asvalttiviirakkolenkit. Ei siä oo mitää kivaa katteltavaa tai kuunneltavaa. Tykättäs enemmän mettässä lenkkeillä. Toivottavasti pian sulaa toi sualijärven lenkkikin, että päästäis sinne!

Ny kuulkaa Selman esimerkillä ketarat kohti taivasta ja pääsiäisloman viattoon. Mekin siis ollaan nyt kai vähän niinku lomalla, ku miäspalvelijakin jää lomalle. Ens viikolla onkin luvassa jotain huippukivaa tekemistä meille! Palataan siihen sitten myähemmi.

Maaseutumatkailua ja laulukuoroa

Nyt on kuulkaa luvassa vähän kuvasaastetta. Oltiin eilen naisporukalla tua maalla kyläilemässä ja voi että kun me Selman kanssa päästeltiin menemään onnesta soikeena. Vihdoinkin oli maa sulaa ja nurmikolla oli hyvä päästellä talven aikana kertyneet höyryt pihalle. Ja niitä höyryjähän riitti. Selmalla jäi viälä ens kerrallekin varastoon, se olis koko ajan vaan ollu pihalla muttei siä kukaan hullu jaksanu sen kanssa painaa. Välillä täyty kuitenki huilia. 

 

Mää olisin miälelläni ottanu vähä aurinkookin, mutta ei se ollu ihan sitä mitä mää säätiarotuksen perusteella jo ehrin toivoo. Kamala tuuli taas kävi, eikä se aurinkokaa ny ihan koko päivää paistanu saati lämmittäny tarpeeksi.

Me harjoteltiin siä maalla myäs Selman kanssa vähän kuarolaulantaa. Naispalvelija lähti kuvaan ulos Lumo-karjalankarhukoiraa, josta tuli muatovalio viikonloppuna. Me ei oikeen Selman kanssa tykätty, kun jäätiin sisälle, niin päätettiin pistää pystyyn piäni konsertti. Varapalvelija onneks sen taltioi, niin pääsette vaikka joka päivä kuunteleen näitä meirän sulosointuja. Kai sitä pian veretään täyrelle Hartwall-areenalle kunnon keikka, kun viä vähä reenataan. Vai mitä?

Maaseutumatkailun lisäks meillä on ollu ihan normiarkea. Mitä nyt jouduttiin "hemmoteltavaks". Naispalvelija teki meille jonku ällön sokerikuarinnan. Mukamas hyvää tekee, kun on päässy hipiä vähän kuivahtaan. Raapis itte nahkaansa sokerilla ja kastelis viä suihkulla sen jälkee. Hyi. Mää en ainakaa tykänny. Eikä Selmakaan. Sokerikuarinta ei siis oo oikeen meirän juttu, mutta onneks semmosta oikeetaki hemmottelua on ollu päivittäin. Nimittäin päähiarontaa. Mää rrrrakastan päähiarontaa. Täytyyki muistaa pyytää naispalvelijaa kuvaamaan sitä toimitusta joskus. Suasittelen kokeileen, erityisesti iltaisin ja aamuisin toimii pomminvarmasti!

Joo-o. On muistettu löhötä parvekkeella ja nukkua mun valtaistuimella. Selma on vaan nyt alkanu omiin tota mun paikkaani. Se usein ehtii sinne ensin. Tai jos mää oon ehtiny, se tulee mun viäreen ja mun täytyy sillon kyllä lähtee evakkoon. Se on niiiiiin noloo nukkua ton rimpulan viäressä.

Pikkusiskoakin ollaan muistettu hoitaa päivittäin. Jostain syystä me ei vaan saara tehrä sille niitä pesutoimenpiteitä. Me tykättäis Selman kanssa kovasti auttaa siinä puklun siivoomisessa, eikä pikkusiskokaan oo pahaa tykänny märästä kiälestä. Naispalvelija on vaan vähän nihkee. Pyh.

Ny oli taas aika ällömärkä ilma yks päivä. Arvakkaa vaan oliko noloo, ku noiden muavipussien lisäks meirän piti pukee tommoset KUMISAAPPAAT, mikkä näkyy ainaki Tesomalle saakka. Se oli melkee yhtä inhottavaa kävellä noilla saappailla ku se, että olis kävelly ilman saappaita nilkat vesilätäköissä. Mitähän se naispalvelija seuraavaks meille keksii hankkia? Sateenvarjohatun? En kyllä ees uskalla arvailla.

Tua meirän nakukoirien feispuukkiryhmässä oli kuvaketju hianoista ilmeistä. Naispalvelijakin nopeesti kokos musta ja Selmasta tommoset ilmekollaasit. Mitennii ollaan pöljän näkösiä?

Nonii. Selma räyhää taas naispalvelijalle, että täytyis leikkiä. Mutta eipä mulla kai muuta tähän hätään ollukkaa. Sillä välillä ku Selma ja naispalvelija riahuu täälä sisällä, tairan mää ottaa pikkusiskosta mallia ja mennä nokosille parvekkeelle. Siä nimittäin ny taas tarkenis. Moro!