Suppailuretkellä

Kyllä me lauantaina sitten jouruttiin tai päästiin sinne seikkailuretkelle! Palvelijat vuokras taas ne hassut laudat, joiden päällä on kiva seisoskella. Käytiin lauantaiaamuna hakeen ne ja me kuivaharjoteltiin jo siä vuokrauspaikalla taas laudalla olemista. Mää hyppäsin heti siä semmosen vapaan laudan päälle pönöttämään. Mulle vähä naurettiin, kun olin heti niin innoissani. Ku palvelijat oli saanu raahattua ne lautasäkit autoon, me lähettii Vesijärvelle.

Me alettii Selman kanssa suppailemaan jo siinä rannassa, heti ku laudat oli pumpattuna valmiiksi. Noista pelastusliiveistä me ei oikein tykätty. Ne oli aika kankeet päällä. Meirän miälestä oltais voitu kyllä jäärä toho rannalle suppailemaan, ei sitä vettä siinä laudalla olemiseen olis tarvittu. 

Me tehtiin tommone järjestely, että oltiin Selman kanssa molemmat naispalvelijan laudalla ja miäspalvelija vei tavarasäkkiä. Ihan hyvin mahruttiin siihen molemmat ja oltiin kovin kiltisti. Menomatkalla oli vähän vilponen ilma meirän miälestä, mutta pelastusliivit lämmitti onneks vähäse. Selmalla kävi alkuun piäni vahinko. Se astu vähä liian reunalle siinä laudalla ja luiskahti järveen. Naispalvelija onki sen sitten nopeesti takas kyytiin. Onneks oli pelastusliivit päällä! Tota yhtä liukastumista lukuunottamatta pysyttiin kuivina koko reissun, ainaki melkein...

Ku me oltiin vähä yli puolessa välissä menomatkaa, alettii kuuntelee että nyt muuten sataa jossai tosi lujaa. No, eihän siinä kauaa menny ko se sato siinä meirän päällä. Meille tuli Selman kanssa vähän hätä, että minne sitä pääsis suajaan. Ei oikein naispalvelijan jalkojen välissä ollu riittävästi tilaa, saati sitä suajaa. Onneks me oltiin lähellä semmosta piäntä saarta, minne me sitten äkkiä tehtiin välipysährys. Siälä puitten alla ei kastunu kovin pahasti ja saatiin vähä lämmiteltyäkin, kun juastiin käpyjen perässä. Se sarekuuro ei onneks kauaa kestäny eikä me pelätty ukkosen jyrinääkään kauheesti. Päästiin sitte aika pian jatkaan matkaa. Tosin Selma oli sitä miältä, että oltais voitu jäärä sinne saareen. Se täyty käyrä pyyrystämässä takasi laudalle. Määhän olin siälä heti valmiina!

Sateen jälkeen alko sitten onneks se aurinkokin paistamaan, ja koko loppureissun ajan oli mukavan lämpönen!

Lopulta me päästiin perille tommoselle aika kallioiselle saarelle, minne pystytettiin leiri hetkeksi. Me käytiin tottakai vähän tutkiskelemassa paikkoja. Siälä saaressa oli myös tommone tosi korkee kallio, minkä päälle me kiivettii. Ei uskallettu siä kauaa olla, ettei vaa tiputtu alas sitä jyrkkää seinää. Hui! 

Melki paras hetki oli evästauko! Meillekin oli pakattu mukaan broilerinkaulat. Kyllä kelpas! 

Saatiin myös naattia auringosta tossa lämpösellä kalliolla. Aika mukavaa retkeilyelämää!

Kotimatkalla me saatiin pyyhe tohon laudalle, missä oli hyvä köllötellä. Ei yhtään hullumpi retki ollu, vaikkei me siitä vedestä niin kauheesti tykätä. Kyllä nakukoirasta suppikaverin saa, säävarauksella! Osattiin kotimatkalla vähän nauttiakin tosta kyyristä, kun oli lämmintä ja aurinkoista!

Kun päästiin järveltä pois niin mentiin viä loppupäiväks Ruutanan vaarille kylään. Siäläki ehrittiin viä paistatella auringossa ja juasta vapaana!

Selma teki tuttavuutta rupikonnanpoikasen kanssa. Onneks se ei sentään syäny sitä. Illalla me oltiinkin sitte aika valmiita tonne peiton mutkaan kuarsaamaan. 

Maanantaina olikin Selman viimenen pentupaini. Tiistaina se 3,8 kilonen rimpula täytti 6kk ja tuli liian vanhaksi siihen vauvaryhmään. 

Eilen me käytiin naispalvelijan kanssa Suolijärvellä naattimassa hyvästä lenkkeilyilmasta. Saatiin kaivaa (ja syärä) mutaa ja mää uskalsin noutaa keppiä tommosesta matalasta rantaverestä. Sämpylä ei suastunu kasteleen tassujaan. Se aina orotti, että mää haen sen kepin ja sitte se varasti sen kepin multa. Aika epäreilua!

Mulla oli eilen myös hyvä päivä siä akilityssä! Olin jo aikalailla oma itteni, paitsi että mua ei viäkää kiinnostanu mun akilitypupu. Se on semmonen lelu, millä ei saa muutoin leikkiä. Namit mulle kyllä kelpas sen lelunkin erestä. Mut laitettii siä ensi meneen semmosta hurjan korkeeta A-estettä. Se pelotti alkuun ihan hirveesti! No et olis ittekkää sitä uskaltanu kiivetä, oon ihan varma. Se oli ainaki 10 metriä korkee piänen koiran silmissä. Mutta pikkuhiljaa mää hoksasin että ei se paha juttu ookkaan ja lopulta uskalsin mennä ite koko esteen! Siitäkös mää vasta innostuinkin ja menin välillä sinne vähä omia aikojanikin harjottelemaan. Oli kivaa! Puomikin oli viälä alkuun pelottava, mutta yhden harjotuskerran jälkeen aloin uskaltaa juasta sitäkin ihan itte. Naispalvelija oli aikas ylpee musta! Lopuks pääsin viä oikee vauhtiin ja sain mennä semmosta 3 esteen pätkää. Ensi este sitte putki ja viä lopuks se huisin kiva A-este. Suoriuduin siitäki erinomaisesti. Oon mää vaan aika kone, vaikka aika lössykkä hissukka välillä esitän olevani.

Harmaa arki ja naishormoonit

On kuulkaa ollu aika mälsä tää viikko tähän asti, noin niinku jos aamupäivää miättii. Mää joudun kaksin oleen ton Selman kanssa. Selmakaan ei oikeen tykänny ajatuksesta ja järjesti palvelijoille piänen protestin maanantaina. Pissa-alusta räjähti jotenkin ja pissit meni lattialle. Hupsista. Mää olin onneks kiltisti, niinku mää oon aina.

Päästiin me sit maanantaina vähä touhuaankin. Ensi mentiin Sämpylän pentupainiin ja siältä Pirkkalan koirapuistoon juakseen. Ilmakin oli kiva, paisto jopa aurinko!

Kavereita ei meillä siä puistossa ollu, mutta ei me semmosia kaivattukaan. Palvelijat heitteli meille patukkaa ja saatiin kuapia hiakkaa. Tai no, oli siä ampiaisia. Naispalvelijaa pisti semmone persuuksiin, ku se kyykisty noukkiin meidän patukkaa maasta. Ei kuulemma ollu kivan tuntusta. Mutta onneks meitä ei sentää pistäny! Eihän tämmöne piäni koira olis semmosta kestäny.

Tossa vireolla on vähän Sämpylän kaselliloikkia ja meirän juaksua hirastettuna.

Tiistaina mulla oli sitte se akility. Ei kuulkaa ollu palvelijanainen tyytyväinen mun suaritukseen. Sitä hävetti kovasti mun käytös. Mua ei oikee kiinnostanu se homma ollenkaan, nii en kauheesti jaksanu korviani lotkauttaa sen käskyille. Keskityin imuroimaan sitä hallia puronneista namin palasista. Nii-i, jonkunhan se siivoominenkin on tehtävä! Vai mitä? Mää sitte uhrauduin muiden pualesta. No jos totta puhutaan, nii kyllä mää vähän jotain siä teinkin. Minkä mää sille voin että mun pääkuuppa on viä sekasi niistä juaksuhormooneista. Haahuilen vaan paikasta toiseen eikä oikee viä kiinnosta kokoajan leikkiä tai touhuta. Katotaa jos si ens viikolla mää jaksasin yrittää vähä enemmä. 

Eilen olikin taas oikein kiva ilma näin nakukoirankin näkökulmasta, aurinkoo ja lämmintä! Sen kunniaks naispalvelija kiikutti meitä extrapitkään tuala ulkosalla.

Tänään onkin sitten taas satanu vettä. Ei oo kivaa. Ei ollenkaan. 

Selmakin sai tommosen uuren kurapuvun. Ny me ollaan ihan samiksia. Mää sentään kävelen tua sateessa eres jotenki, mutta Sämpylä lyä jarrut kiinni jo hissistä päästyä. Kyllä määki ulko-ovella vähä rotestoin, jos näyttää märälle. Yritän kattoo palvelijaa mahrollisimman surkeena, mutta ei toistaseks oo viä oikeen auttanu. Nöyränä sitte hyppään ovesta pihalle. Nyt onneks näyttäis ainaki huamine ja viikonloppu olevan taas nakukoiran ilmaa. Meillä on ehkä luvassa yks jännä retki lauantaina. Siihen liittyen meille kyllä hankittiin pelastusliivit. En sittenkään tiärä, onks se hyvä juttu vai ei. Mutta katotaan, miten sen retken käy. Kerron siitä sitten lisää.

Prinsessat eivät pidä sateesta

Me ollaan vietetty oikein mukavaa ja lokosaa elämää. On saatu nukkua aamusin sängyssä piiiiiitkäääään miespalvelijan kanssa ja päästy naattimaan aamuauringosta (tai oikeestaan aamupäiväauringosta) parvekkeella. Tämmönen luksus kuulemma loppuu ens viikolla, ku miespalvelija menee takasi sinne töihin. Ihan tylsää! Eiks se vois jäädä jollekki prinsessojen hoitovapaalle, nii voitais jatkaa tätä aamunaatiskelua sängyssä peiton alla arkisinkin?

On me jotain muutakin tehty ku löhöilty. Varmaan? Ainaki kastuttu miljoona kertaa tua ulkona. Hyi olkoon! Aina ku päästään (korjaan joudutaan) ulos, jossain kohtaa alkaa sataa vettä ja sitte pienen prinsessan nahka kastuu. Ei kuulkaa oo kivaa! Jossei sada, niin sitte tuulee ihan liian lujaa. Eikä sitä tuulta pääse  edes karkuun, vaikka menis kuinka matalaks maahan. Ei tää kesä ny voinu viä loppua! Eihän? Me vaaditaan Selman kanssa aurinkoisia lenkkeilyilmoja! Muutoin tehdään lakko. Ni.

Sitte mulla oli viä ne juaksutki. Onneks ne alkaa olla nyt jo ohi! Oli jo hetken aika epätoivosta, kun ei niitä miehiä täälä näkyny mun hajumerkeistä hualimatta. Mää laahustin täälä sisällä masentuneena ja kuskasin mun possun raatoo pitkin kämppää. Ei se possukaan heränny henkiin, vaikka kuinka yritin. Aina välillä palvelija sen suastu ottaan käteen, mutta se leikki loppu aika lyhyeen, kun aloin sitä heti jyystämään. Ei kuulemma ollu soveliasta leikkiä semmonen.

Viime viikonloppuna me käytiin maalla. Oli taas ihan huippua päästä juakseen nurmikolla vapaana! Parasta! Mutta arvakkaa vaan jouruttiinko taas metsään palvelijoiden perässä. No tiätty. Jotain siäniä kuulemma piti ettiä. Ei meistä oo metsäkoiriks. Ei ollenkaan. Kyllä me siälä kuusikossa pärjätään, kun siälä mahtuu liikkumaan ilman niitä ällöttäviä risuja ja kaiken maailman varpuja. Mutta kun noita siäniä ei kuulemma siältä löydy, niin piti mennä semmoseen vaikeekulkuseen paikkaan. No, me vinguttiin sitte naispalvelijan syliin. Ei kuulemma oikeen tullu siänestyksestä mitään, ku kanto reipasta 9 kiloo nahkanakkia sylissä. Kyllä niitä sitte jonkin verran miespalvelija sai kerättyä. Toiselle sieniretkelle meitä ei sitte enää hualittukaan mukaan. Ne otti meidän sijaan Lillin mukaansa. Me saatiin naattia ikäväjärkytyksestä selvittyämme auringosta terassilla. Loppujen lopuks kaikki meni ihan hyvin päin, palvelijat sai kopallisen siäniä ja me naattia auringosta pihassa. En kyllä ymmärrä miks tommosia piti kerätä! Jouruin vähän maistamaan paistettuna ja voin sanoo että oli ihan kamalan makusta! Ei sitä pystyny syömään. Korkeintaan nuoleen paistovoit päältä. Selmakaan ei ymmärtäny niiden makumaailman päälle. Pyh.

Nyt kun on ollu vähä sateisempaa eikä meitä oo kiinnostanu lenkkeillä, niin on täytyny keksiä muunlaisia aktiviteetteja. Selma tykkää usein kattella tota livetelkkaria, missä lisko kiipee terraariossa ympäriinsä. Mää en oo jaksanu kiinnostua semmosesta.

Eilen me oltiin taas käymässä maalla. Siälä oli jokku rapujuhlat. Mekin saatiin maistaa pienet palat rapua. Ei se kyllä kovin hyvää ollu. Maalla oli myös ne virtahevot ja se norsun kokoseks kasvava koiran alku. Mää yritin kovasti juaksuttaa sitä miesvirtahepoo, Hugoa, ulkona, mutta eihän sen mun perässä pysyny ollenkaan. Ei kyllä kukaan muukaan. Selmasta oli sentään vähän vastusta, mutta muut mää voittaisin vaikka takaperin juaksemalla. Huh. Oli kuulkaa aika menoo ja meininkiä välillä ku me siälä tuuställättiin kaikki 6 koiraa. Harmi vaan, että palvelija ei oikeen hoksannu ottaa meistä kuvia!

Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla vetää unta palloon sohvalla. 

Kesäkiiruita

Meillä on kuulkaa taas ollu menoo ja meininkiä melkei jokapäivä!

Meidät raahattiin mm. metsään. Arvakkaa vaa miltä tuntuu olla metsässä nakuna? Jossette osaa arvaa, nii voitte mennä kokeilee. Ni. Ei oo kivaa. Kaikki risut ja varvut raapii ällöttävästi kylkiä. Eikä se vielä mitään. Sitten on ne inhottavaakin inhottavammat hyttyset, jokka pistää ahteriin minkä kerkiävät. Lisäks palvelijat mähkii siälä niitä marjoja eikä meitä varten kasva niissä varvuissa mitään lihaisan makuisia herkkupaloja. Ei me niistä mustikoista nii välitetä. Kyllä kai siälä metsässä hetkittäin ihan kivaakin oli. Ainakin se, että polulla on hyvä juasta lujaa. Saatiin olla salaa vähän vapaanakin.

Selma teki ittellensä vähä mutanaamioo siälä metsäpolulla. Ei se pöljä tajunnu kinuta palvelijoiden syliin, niinku mää tein, kun huamasin että eressä on tosi mutanen pätkä. Jouduin mun varotoimista hualimatta kyllä kotona tassupyykille. 

Sitte me käytiin jossain eteläpuistossa piknikillä. Mentiin oikein bussilla sinne. Meillä oli omat jätskitkin mukana! Piknikin jälkee käytiin viälä vähän rannassa. Mää uskaltauduin jopa ihan vapaaehtosesti kahlailemaan ja hakemaan keppiä siältä vedestä! Ei se kai alkujärkytyksen jälkeen nii kylmää ja kamalaa ollukkaa. Se vesi nimittäin. Selmaakin yritettiin saada mukaan, muttei se halunnu tulla kastelee jalkoja. Toisena päivänä käytiin myös rannalla. Sillon me saatiin kaivaa rantahiakkaan kuappia. Voi vitsit, että se oli kivaa!

Rankat huvit vaatii välillä lepiä. Tossa Sämpylän tyylinäytteitä ja väsyneet korvat.

Viime viikolla oli niiin kuumia ilmoja, että meiltä kiällettiin parvekkeella makoilu. Piti pitää kuulemma ovet ja verhot kiinni, että sisällä ei tuu liian kuuma. Me jouruttiin sitte oleileen keittiössä aurinkopilkussa, että saatiin niitä lämpösäteitä osuun nahkalle. Ja ei. Mää en näytä yhtään pöljältä.

Päästiin käymää taas kaupunkimummua moikkaamassa maalla. Siälä on niiiiin ihanasti tilaa juasta. Ja tiätty ne herkut, jota aina siä saadaan. Kyllä kelpas taas! Sämpylä joutu välillä kenguruhoitoon miäspalvelijalle, kun se kiusas mua.

Naispalvelija yritti kuvata meistä jotai hianoo hidastettua videoo, mutta oltiin siinä vaiheessa jo aika väsyjä, ettei enää oikeen irronnu leikkiä.

Me ollaan nyt arkisin oltu miäspalvelijan kanssa kolmistaan kotona ja saatu joka aamu kuarsata naispalvelijan töihin lähdön jälkeen sängyssä peiton alla pitkään. Kyllä kuulkaa on piänen koiran kelvannu olla. Mutta sitte aina jossain kohtaa se tipu siälä herätyskellossa alkaa kiljumaan ja pitää muka herätä. Eikä se herääminen viälä mitää, mutta pitää oikeen mennä ulos pissalle. Mun miälestä on eläinsuajelurikos kiskoo tämmönen piäni nahkapussi siältä sängystä julmasti ulos. Mihin tästä kohtelusta vois valittaa? Tossa yläkuvassa on näkyvissä meirän into nousta ylös. Ja tossa alhaalla päikkärien jälkeen miäspalvelija ehrotti ulos lähtemistä, nii mää otin Semppua tassusta kiinni ja yritin saara sen vakuuttuneeks siitä, että tästäkin rääkistä selvitään. Ei oo helppoo ei.

Eilen jatku Selman pentupainit. Se saa viä muutaman kerran siä käyrä, ennenku tulee liian vanhaksi sinne. 

Mua ei yhtää ny haittaa noi Selman pentupainit, ku naispalvelija vihjas että mulla alkaa parin viikon päästä taas akility! 

Mutta ei mulla ny muuta, täytyy lähtee tonne ulos jättää potentiaalisille miäsehrokkaille hajumerkkejä. Jos ne näiden juaksujen aikana löytäis kylään.