Huisin hauska juhannus!

Voisko näitä juhannuksia olla vaikka joka viikonloppu? Meillä oli nimittäin huisin hauskaa juhannusaattona, kaks seuraavaa päivää menikin sitten siitä toipuessa. Oltiin aika naatteja kaiken sen riekkumisen jäljiltä.

Ensi me mentiin maalle Lilliä ja Elleä moikkaamaan. Elle on se karjalankarhukoiran pentu, saman ikänen ku Selma, mutta aika paljo isompi. Sämpylä kyllä vähän jännitti Elleä, kun se oli sen verran kookas ja touhukas, mutta kyllä sekin sitten lopuks uskalsi leikkiin mukaan.

Tiiättekö, kuinka ilonen pieni kaupunkilaisnaku voi olla, kun se pääsee vapaana nurmikolle kirmailemaan? Hurjan ilonen. Tota rallia vedettiin pitkä tovi pitkin pihaa. Täällä kaupungissa, missä me asutaan, ei oikein oo kauheesti mahdollisuuksia kirmailla päättömästi. Välillä palvelijat kyllä päästää meitä läheiselle hiekkakentälle juoksemaan, jos lähistöllä ei näy muita ulkoilijoita. Sitte toki välillä käydään koirapuistossa juoksentelemassa. Mutta ei se oo nii hauskaa. Voispa asua (aurinkoiset) kesät tuala maalla! Ottaiskohan joku maajussi meirät kesätöihin? Voitais ainaki yrittää jahdata hiiriä ja pikkutipuja auringonoton ja kirmailun ohessa.

Juoksentelussa tuli niin väsy, että välillä täyty ottaa pienet päikkärit.

Maalta me mentiin sitten Remun palvelijoiden mökille. Siälä tiätty leikittii Remun kanssa ja nautittiin kesästä.

Me mm. kaivettiin yhdessä tohon keinun eteen tommosta monttua. Palvelijat kyllä koko ajan kielsi sitä tekemästä, mutta tehtiin kuitenkin. Oli hauskaa!

No joo, täytyy myöntää, että yks kamala juttu tossa juhannusmökkeilyssä oli. Me nimittäin jouduttiin uimaan. Tai no, Remu ei joutunut. Se oli hirmu epäreilua. Aluks naispalvelija koitti saara meitä tonne hyiseen veteen tommosen typerän vesilelun kanssa. Pah. Ei kai me ny tommosta tylsää lelua tualta vedestä mennä hakemaan! No, sitten se meni lopulta siihen, että naispalvelija laitto meirät väkisi uimaan pienen pätkän. Sämpylän räpiköintiä ei kyllä uimiseks voinu kutsua, ei se osannu. Mää sen sijaan uin oikein mallikkaasti! Jäin jopa hetkes seiskoskeleen siihen rantaveteen. Ei se vesi sitten ihan niin kamalan kylmää ollukkaa. Se vähän lohdutti, että palvelijatkin kävi uimassa. Ne tosin kyllä pääsi saunaan sen jälkeen lämmitteleen. Me jouruttiin värjötellä ulkona.

Illalla mökille tuli viälä palvelijan siskon uus lapsi. Tommonen kaameen kokonen 12 viikkonen kanariandoggin pentu. Sämpylä oli tossa vaiheessa jo sammunu keinuun viltin alle, niin mää jouruin opettaan terrierileikkiä tolle mörssärille. Kyllä siitä hyvän painivastuksen sai. Voi kyllä olla, että mää jourun pian alakynteen, kun se tosta lihoo viiskytkiloseks.

Huh. Oli kyllä kertakaikkisen makee päivä! 

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä. Nyt ollaan jo toivuttu ja orotetaan jo innolla seuraavaa reissua jonnekkin kaupungin ulkopuolelle!

Me ollaan rotukoiria!

Me saatiin hianoja uutisia:

Ollaan nyt sitten oikein rotukoiria! Kyllä nyt kelpaa, vaikka ainahan me on hianoja oltu. Tai ainaki mää oon.

Musta on tullu välillä aikamoinen rapsutuksista naatiskelija! Erityisesti aamusin mää meen kerjään raaputuksia naispalvelijalta kun se menee vessaan aamutoimille. Jossei se heti tottele, niin alan kuopimaan sen paljaita kinttuja mun kynsillä. Se usein tepsii. Välillä tekee niin kutaa, että koko suu venyy ihan rypyille!

Tossa on toi mun assistentti koulussa. Se kuulemma pärjäs siä taas kovin hianosti. Kai ny tommonen ahne pikkupossu tekee kaiken mitä pyyretään että saa namia. Mää sain viättää laatuaikaa miäspalvelijan kanssa sillä välillä. Käytiin taas juaksulenkillä. Ei se viäläkää saanu mua hengästymään!

Tää on nyt vähän noloo, kun naispalvelija sai vireolle tommosen pesutuakion. Yleensähän mää en juurikaan tohon Selmaan koske hellyysmiälessä, mutta nyt se vaikutti siltä, että tarvii vähän pesua. Vaikkakin tossa se syä MUN sonninsutia. Se aina varastaa kaikki herkut!

Selma menee aina pois päältä, kun palvelijat laittaa sille vaatetta päälle. Se leviää heti niille sijoilleen tai ryömii petiin lojumaan. Ihme vekotin. 

Ny mulla on vähä kiireitä tekeen juhannusvalmisteluja. Me mennää huomenna maalle ja mökille! Tulee varmaa huippupäivä! Hyvää juhannusta! Lupaan syörä paljon herkkuja. Jättäkää tekin teirän herkut mulle. Kiitti.

Lenkkeilyä, pentukoulua ja piikkejä

Viime viikonloppuna palvelijat vei meirät Pyynikille kävelylle. Siälä oli hianot maisemat, mutta ilmassa ei kyllä ollu kehumista. Kylymä oli.

...eikä saatu eres munkkikahveita näkötornilla. Ihan tylsä reissu.

Sunnuntaina me käytiin päiväkaljalla palvelijan siskon paarissa. Meille ei taaskaan mitään tarjoiltu, mutta palvelijat kehu ruakaa hirmu herkulliseksi. Ei oltu mun viimekertasta kehitysehrotusta siitä koirien ruakalistasta viä toteutettu. Siitä täytyy antaa miinusta. Osattiin kuitenkin olla melko kiltisti ja saadaan kuulemma toistekkin lähteä sinne mukaan. Toivottavasti siihen mennessä siä on koirienkin ruakalista!

Meillä on kotona ihan hirveen monta luuta. Mutta tiiättekö, että aina kuitenkin pitäis saada se sama luu, mitä toinen syä. Sit me juastaan kämppää ympäri ja kinastellaan siitä sillä hetkellä parhaimmasta luusta. Joskus kyllä syärään samaa luuta ihan nätistikin yhdessä.

Sämpylä alotti pentukoulunkin keskiviikkona. Naispalvelija kehu sitä hirveesti, kuinka hianosti se osas jo jotain pikkujuttuja. Mää muistelisin, että mua ei ihan kauheesti kehuttu niinä pentukurssikertoina. Miäspalvelija on kouluttanu Sämpylän aika eteväksi sillä välin ku naispalvelija viä mua lenkille. Onneks kotona Sämpylä aiheuttaa paljon enemmän harmaita hiuksia palvelijoille ku mää! Kotona mua kehutaan niin hienoksi ja kiltiksi koiraksi, kun taas Sämpylä. No, se on Sämpylä. 

Tällä viikolla Sämpylä alotti pedin askarteluprojektin. Mää ehkä myönnän hieman auttaneeni sitten loppusilauksessa, mutta Sempun idea toi oli. Voitte kuvitella että palvelijat oli oikein ilosia. Me ei kuulemma saada uutta petiä, jos toi menee kokonaan pirin päreiks. Täytyy yrittää vähä vahtia Selmaa päivällä, ettei se tuhoo mun pehmeetä unipaikkaa! Olis aika ikävää nukkua tossa matolla.

Eilen me käytiin piikillä. Ei ollu kivaa. Se lääkäritäti viä kosketteli mua jollain kylmällä pyäreellä, kovalla asialla mahasta. Kuulemma jotai syräntä kuunteli. Näkeehän sen ny että se lyä, ku mää tolpillani olen. Pah. Sen lisäks se väänteli mun polvea, kun naispalvelija valitti että välillä pompotan sitä. Ei siällä mitää vikaa ollu. Sitte se tuikkas sen piikin mun niskaan. Onneks seuraavaan piikkiin on viä pitkä aika. Sämpyläkään ei tykänny piikistä. Ei se sitä pistoo huamannu, mutta se aine kirveli ikävästi. Siitä Selmalle tuli itku. Mää en itkeny. Enkä itke. Piikin jälkeen me päästiin herkkukauppaan ostoksille ja saatiin vähä lohdutusnameja.

Nää ilmat on taas ollu vähä mitä sattuu. Välillä paistaa aurinko ja on ihana köllötellä parvekkeella ja sitte taas seuraavana päivänä joutuu pukeutuun tohon kaameeseen muavisäkkiin. Koska se kesä alkokaan kunnolla? 

Palvelijat on ny alkanu viämää mua juakseen. Aikasemmin ne on luullu että mää en osais juasta nätisti vaan pysähtelisin koko ajan haisteleen hajuja. Enhän mää ny semmosta tee, ku juakseminen on kivaa! Ensi naispalvelijan kanssa juastiin sualijärvi ympäri. Tai no, emmää sitä olis juaksemiseks viä kutsunu. Eihän sen naispalvelija jaksanu ku hölköttää eteenpäin ja puhisi samalla ku viimestä päivää. Mää en eres hengästyny. Miäspalvelijan kanssa sentää pääsi vähä kovempaa kyytiä, mutta en hengästyny viäläkää. Vauhtia pitäis jostain saara palvelijoihin lisää! Onko ireoita?

Välillä on hyvä naattia rapsuista löhöilyn lomassa.

Sämpylä ja sämpylän perusilme.

Sadepäivät on myös Selman miälestä hirvittäviä. Sillä menee aina korvat levälleen ja silmät sikkuralle, kun on ikävä ilma.

Ny mää lähren sohvan perukoille naattimaan viikonlopusta! Piretään peukkuja että ei satais kauheesti vettä. 

Missä se kesä on?

Eihän tuola tuulessa ja tuiverruksessa voi piäni koira ulkoilla! Lähdetään pian lentoon sen tuulen mukana. Mihin se aurinko meni ja vei ne ihanan lämpimät ilmat? Palvelija jotain mussuttaa, että tää on sitä normaalia Suamen kesää. Ei me tykätä, kumpikaan.

Jouduttiin yks päivä ulkoileenkin noissa epämiällyttävissä muavipusseissa, kun sato vettä. 

Sämpylä masentu niin paljon, että sen korvatki lörpähti alas.

No on tässä viikon aikana jotain lämpimämpiäkin ilmoja ollu. Esimerkiks eilen. Mää löysin Sualijärveltä tommosia kivoja karvapalloja! Niillä oli hauska leikkiä, kun ne heilu pitkän korren päässä. 

Hiano oli keli ja maisema, eikä hianompaa koiraakaan taira mistään löytyä.

Ainiin! Kiitos kaupunkimummu meirän hyvästä hoirosta! Kaupunkimummulle on aina ihan parasta mennä, kun siälä saa paljo herkkuja. Mää meen jo ihan täpinöihin, kun hyppään autosta ulos ja hoksaan missä ollaan. Ei siinä enää pissoja ehdi tekemään, kun on kiire ettimään possunkorvaa peiton alta. Sämpylä oli kyllä TAAS vähän nolo hoitolapsi, se meni ja teki molemmat tarpeet sisälle. 

Päästiin pitkästä aikaa päästeleen höyryjä pihalle, kun meirän läheisellä kentällä ei ollu ketään lähettyvillä. Palvelijat uskaltaa sillon päästää meirät irti. Määhän otan heti kaiken ilon irti, kun saan juasta lelun tai kepin kanssa. Nyt varsinkin, kun toi Sämpylä on mukana. On ihan parasta juasta sitä karkuun. Se on niiiiiiin hiras, ettei sillä oo mitään toivoo saara mua kiinni! Harmi, kun palvelija otti vireoo vasta myöhemmin, oltiin tossa jo vähä väsyjä molemmat.

Tosta kuvasta ei paljon selvää saa, mutta mää vahrin siinä miespalvelijaa, kun se pelaa makkarissa tietokoneella. Mää alan sitä kyttään aina sitte, ku se on mun miälestä pelannu tarpeeks ja sen olis aika tehdä jotain merkityksellisempää. Kuten leikkiä  mun kanssa tai viärä mua ulos. Miespalvelija ei vaan oikeen aina huamaa tota mun tiukkaa tuijotusta. Mutta kun mää en saa mennä makkariin, niin mitä muutakaan oikeen voin? Täytys opetella huutaan sille sillai, että se kuulee noitten korvalappujensa sisään mun asian.

Eilen meillä oli kynsihualtopäivä. Mää en vieläkään oikeen perusta siitä touhusta, mutta kyllä mää aika kiltisti annan mun kyntyset hoitaa. Sämpylä onkin sitten vähän haasteellisempi tapaus. Naispalvelija tarvii siihen miespalvelijan ja miljoona pikkukalaa. Sillon kun Sämpylä saa herkkuja, niin sille voi tehdä mitä vaan. Ilman herkkuja miltei kaikki hoitotoimet on aika mahdottomia. Kynsienleikkuukin hoituu ihan huomaamatta, kun tuuttaa kalaa suuhun. Mun miälestä se on epäreilua, että Selmasämpylä saa kynsien leikkuun aikana enemmän kalaa ku mää. Pitäiskö munki alkaa vaikeeksi? 

Ei kai mulla ollu ny mitään tän ihmeellisempää asiaa. Jos näätte sitä aurinkoo, nii vinkakkaa että täällä Hervoodissa on kaipailtu. Kiitti.

Lapsenhoitoa, nukkumista ja keppileikkejä

Huhhuh. Tiiättekö, että lapsenhoito on hirmu rankkaa puuhaa! Meillä oli täällä taas viikonloppukylässä se pikkutyyppi, E, joka jo osas kävellä meidän perässä ja heittää meille lelua. Erityisesti Selma innostu siitä ihan hirmusesti! Kerrankin oli joku samalla tasolla henkisesti sen kanssa. Semppu kovasti pyysi pikkutyyppiä leikkimään. Onneks se ei sentään purru sen sormia tai varpaita kovin lujaa. Muutenkin palvelijat oli meistä molemmista aika ylpeitä, kun oltiin niin kiltisti. Mää tyydyin enemmän seuraamaan pikkutyypin touhuja ja siivoomaan sen sotkuja keittiössä. Lauantaina täällä oli toinenkin, pienepi ihmistoukka. Sitäkin me osattiin hoitaa hienostuneen varovaisesti. Heti kun se tuli ovesta sisälle, mää menin tarkistamaan, että sillä on siälä kantokopassa varmasti kaikki hyvin. Mutta kylläpäs taas väsytti ihan hirveesti, kun pikkutyyppi lähti. Me ei tehty mitään muuta ku nukuttu koko sunnuntai!

Välillä mää oon niin väsy, että siärän tota Sämpylää ja suastun nukkuun noinkin läheisissä tunnelmissa. Yleensä kyllä meen jonnekkin kauemmas, jos se alkaa tunkemaan liian lähelle.

Lauantaina palvelijat toi kaupasta jotain tosi herkullisen tuoksusta ruakaa! Mulla on tapana tutkia jokanen kauppakassi melko tarkkaan läpi, jos vaikka löytyis jotain mulle ostetua herkkua! Nyt mää salaa varastin ton grillikylkipaketin kauppakassista, kun naispalvelija kävi vessassa ja miäspalvelija kuskas Sämpylää ulkona. En harmikseni ehtiny muuta, kun siirtämään paketin lattialle. Ei kuulemma ollu mulle ostettu. Lopulta en saanu edes maistiaisia. Aika julmaa! 

Sitten mun piti viä vahtia parvekkeella noita rillattavia ruakia, ettei mikää harakka tai kotka tuu varastaan niitä. Taaskaan mää en saanu mitään vaivanpalkkaa arvokkaasta työstä. Saako täällä valittaa jonnekkin eläinsuojeluun? Ei kuulemma ollu koiraruakaa noikaan herkut. Miksei? Liha maistuu ainakin aina koiralle!

Ehdin viikonloppuna myös seuraamaan norppaliveä ja siälähän se Pullervo-norppa lötkötteli kivellään. Se oli aika jännä otus! Jaksoin tuijotella sitä aika pitkän tovin. Lähemmin tarkasteltuna siltä putkahti joku uloke pihalle ja palvelija totes ettei oo enää sopivaa katottavaa näin siveelliselle koiralle. Sitten Pullervo laitettiin piiloon. En ymmärrä. Se oli varmaan joku kastemato, joka ryämi siältä Pullervon muatojen alta hengittämään ilmaa. 

Mää taas kovasti yritin hymyillä kameralle, mutta jostain syystä palvelija vaan nauro mun ilmeille. Miks? Tolta se ittekki näyttää ku leekot näkyy. Yhtä edustavalta. Sämpylä taas on, no, Sämpylä. Tommonen hönö pakastekalkkuna.

Mulla on ollu pitkän aikaa jo tapana lenkillä kanniskella kaikenlaista roinaa, mitä löydän maasta. Useinmiten käpyjä ja keppejä. Nyt Selma on oppinu multa saman tavan. Erityisesti sillon, kun ollaan yhdessä kävelyllä, me napataan koko ajan jotain suuhun. No, arvatenkin tolta palvelijalta menee usein hermo, kun se saa jatkuvasti olla komentamassa meitä tiputtamaan hyvät kävyt ja kepit takasi maahan. Kantaa me kyllä niitä saadaan, mutta etenkin toi Sempulasämpylä tykkää alkaa syömään niitä kepakoita. Ja koiran ruakavalioon ei kuulemma kuulu puuaines. Lisäks palvelija rutisee jotain, että voi tulla tikkuja sualeen. Siks ne kepakot pitää tiputtaa heti, jos niitä alkaa kaluamaan. Arvakkaa vaan, kuinka monta namia saa lenkin aikana, kun tottelee jätä-käskyä. Monta! Ei huano sekään. 

Välillä täytyy myös muistaa hepuloida, kun alle osuu sopivan pehmosta hiakkaa! Tää on parasta!

Selma on taas päässy pentupainissa käymään. Se on vaan kovin villi ja vilkas siälä, toiset pennut ei oikeen pysy sen vauhdissa mukana ja palvelijan pitää usein ottaa se syliin rauhottumaan. Ehkä mää oon kouluttanu sen leikkiin vähän liian rajusti? 

Huomenna onkin kiva päivä tulossa! Me päästään nimittäin kaupunkimummulle hoitoon hetkeksi, kun palvelijat menee taas jonnekkin korsenttiin. Varaudu vaan kaupunkimummu tohon termiitti-Selmaan, se ei oo ihan niin kiltti ku mää!