Kaverikoirakyläilyä

Tilattiin tossa olkkarin tiskillä välipalakalat naispalvelijalta. Tällä kertaa onneks palvelu pelas. Välillä siinä nimittäin on kamalia viiveitä tai jopa eioota.  Noi on semmoset kerralla nautittavat suupalat, hirrrmu hyviä. Niitä vois kyllä napostella enemmänkin kerralla!

Meillä on ollu taas aika kiireistä tässä viime aikoina. Viime lauantaina päästiin käymään varapalvelijalla kylässä ja tällä viikolla on kyläilty mun siskolla Matamilla ja meidän kasvattajan luana. Toi naispalvelija ei vaan oo saanu ku ton yhden kuvan noista kyläilyreissuista aikaseks, kun meidän meno on kuulemma niin vauhdikasta, että tulee pelkkää suttua kaikista kuvista. 

Tossa Selma leikkii Matamin kanssa ja Elvis vahtii touhuja sielä kauempana. Mulle ja Matamille on molemmille suunnitteilla kuulemma jotain vauvajuttuja ens vuodelle. En kyllä sen enempää viälä kuullu asiasta. Jäin vaan miättiin, että tuleeks musta sitte yhtä pullee ku tosta naispalvelijasta?

Me saatiin vihdoinkin se oma nojatuali! Naispalvelija kyllä siinä yrittää kovasti rauhassa istua ja kutoa, mutta mää yleensä aika pian meen vinkuun sinne syliin rapsutettavaksi. (Joo, mut täytyy nostaa sinne, koska en hyppää liukkaalta lattialta noin korkeelle. Turvallisuussyistä.) Siinä mää sitte istun ja pönötän sylissä. Naispalvelija siirtyy kyllä jostain syystä aika nopeesti sitte sohvalle kutomaan, sillon mää en oo sylissä vaan mulle riittää pelkkä vierihoito kyljessä. Pah. Me ollaan Selman kanssa toivottu jotain mattoa tohon tualin eteen tai alle, että päästän paremmin hyppään tonne tualille koisaamaan. Saa nährä, koska semmonen toive toteutuu. Kuulemma on ainakin mahdollista.

Tänään toi naispalvelija raahas meirät Sualijärvelle lenkille, kun oli mukamas niin kiva ilma. No joo, aurinko paisto, mutta ei se kyllä paljo nahkakuuppaa lämmittäny. Uskaltauduttiin vähän jäällekin tallustelemaan. Meillä vaan meinas Selman kanssa lähtee siä mopo vähän käsistä, niin jouduttiin takas maalle. Olis ollu aika kutaa juasta siä jäällä täysiä, mutta noissa meirän tossuissa ei oo viälä niitä nastoja. Nii oli sitte kuulemma liian liukasta päästää meirät valtoimenaan sinne juakseen, ku ei oikein kintut pysyny aisoissa. Harmi. 

Ny me mennään kaikki kolme samaan läjään päikkäreille, kun on oltu jo ainaki kolme tuntia hereillä.

Tossa on viä videoo, ku Selma yritti taas rutista multa MUN luuta ittelleen. Mää sille vaan kiltisti vähän hymyilin, että turha luulo. Ei siinä sitte Selman auttanu ku tyytyä katteleen mun herkuttelua. Nii, nyt on todistettu sekin että välillä määkin osaan pualustaa omaisuuttani. En mää ihan aina anna ton pikkunakin viärä herkkuja mun suusta.