Kamala, ihana, kamala hiaronta

Hyi kamala. Mulla kävi hiaroja kotona. Ihan oikeesti. Taas joku ”viaras” ihminen tuli lääppiin mua ja mun piti vaan kiltisti olla paikoillaan. Alun järkytyksen jälkeen, täytyy myäntää ettei se ehkä sitte ihan niin kauheen kamalaa ollukkaan. Jos totta puhutaan, nii ehkä jopa mukavaa. Selmaa ku hiarottiin, niin menin siihen hiarojatätin viäreen istuun ja orottaan seuraavaa käsittelyä. Vähän siinä tassullakin kuapasin, että saisin huamion. En kuitenkaan saanu toista hiarontaa perään. Taas meni päivä pilalle. Mutta ehkä mää nyt voisin useemmin päästä hiarottavaks, ku naispalvelijan sisko opiskelee koirahiarojaks!

Tänään onkin sitten hyvä mennä akilityyn, kun on vetreä ja notkea. Tai sitte ei.

Sienikoira

Taas on se aika vuaresta, ku toi naispalvelija raahaa mua ja Selmaa pitkin mettiä joidenkin siänien perässä. En ymmärrä, mitä kivaa on rämpiä märässä ja risusessa viirakossa, ku vaihtoehtosesti vois olla kääriytyneenä vilttimyttyyn tai harrastaa namietsintää sisällä? Eilenkin yritin salaa livahtaa isommalle polulle kotiinpäin, ku naispalvelija kykki maassa, mutta aina se huamas ja kutsu mut takasin. Pah. Onneks edes oli mettässä jotain polun tapasia uria, ettei tarvinnu sentään täysin pystymettässä räpiköidä. Selmaakin ketutti, kun sille ei heitetty yhtään käpyjä. 

Yritin mää vähän olla kiinnostunu noista siänistä, mutta eihän ne ees tuaksu syätävälle. Paitsi illalla paistinpannulla runsaan voi nokareen kera. Yritin kovasti kerjätä maistiaisia, mutta ei herunu muruakaan. Aika julmaa!

Hurjia huvituksia

Mulla alko akility maanantaina. Sillon sato vettä kaatamalla, nii arvakkaa kuinka paljo huvitti lähtee vällyjen alta yhtään minnekkään? Lisäks se paikka oli ihan outo ja ohjaajatätikin vieras. Aika huanot lähtökohrat. Aluks mää leikin laiskaa ja tyhmää laamaa, ja naispalvelijaa kuulemma meinas jo vähän alkaa hävettään. Kyllä mää sit lopuks vähän panostin ja menin superhianosti pitkän ratapätkän, viä aikas nopeestikkin. Täytyhän mun näyttää kaikille, että oikeesti jotain osaankin vaikkei huvita. Ni.

Eilen me oltiin Särkänniämessä! Siälä vasta kamalaa olikin. Koko paikka ihan täynnä ihmisiä ja sielä joukossa piti selvitä jäämättä kenenkään jalkoihin. Sit siä oli semmosia hurrrjan pelottavia puusiltoja ja luiskia, missä pelkäsin kuallakseni. Mitä naurat?. Olisin voinu vaikka purota karppilampeen. Sit ne isot ja nälkäset karpit ois syäny mut. Saatiin me onneks aika paljon nameja siitä hyvästä, kun osattiin kulkea aika nätisti ja siärettiin hyvin melskettä. Laitteisiin meitä ei onneks viäty! Olisin voinu Koiramäkeen mennä ottaan lepoo villasian kylkeen pahnojen alle, mutta en onnistunu karkaan sinne. Ehkä ens kerralla.

Pitkäks venyny kesäloma

Mää oon kuullu pikkulinnuilta, että en oo kuulemma päivittäny kuulumisia aikoihin. Oon kuulkaa ollu kesälomalla. Ja sattuneesta syystä, ko ilmat oli niin hianoja, loma saatto venyä kuukaudesta melki kolmeen. Täytyy sitä ny nauttia, ku kerranki ei voi valittaa kylymästä tai sateesta. Ni. Saaks siittä valittaa, että on ollu jopa ehkä vähän liian kuuma? Ei oo pystyny oleen parvekkeella, kun alkaa liha kypsyyn turhan nopeesti. Ja varvasnahkat on meinannu kärventyä asvaltilla. 

Mulle kuuluu ihan hyvää. Oon alkanu virkoon hellekoomasta! Siivoushommat meillä on merkittävästi vähentyny, mutta pikkusisko onneks ihan pian saa jo meidän nappulakipon itte auki ja annettua omatoimisesti meille ruakaa. Naispalvelija jotain rutisee, että me paisutaan Selman kanssa lauantaimakkaroiks pian, ku pikkusisko tykkää ruakkia meitä muka liikaa. Mutta täytyyhän sitä kylmää talvee varten kerryttää hyvä lämpöeriste nahan alle. Nii. Antaa tulla vaan niitä herkkuja ja nappuloita!

On ollu sen verran lämmin, että oon jopa ihan vapaaehtosesti käyny uimassakin. 

 Alkukesällä käytiin Selman kanssa höntsäilemässä akilityradalla. Oltiin molemmat aika taitavia. Nyt meillä alkaakin pian viikkoryhmä. Päästään koko syksy käymään vuarotellen kurssilla! Aika kivaa, että on tommosta puuhaa, minne saan mennä ilman Selmaa. Se meinaan aina pilaa mun pienetkin ilot.

Jäätelööki ollaan saatu maistella. 

Juaksemassa me ei oo päästy käymään vasta kun kerran. On ollu niin kuumia päiviä, ettei siälä kukaa oo voinu juasta. Mutta ehkä me viä ehritään muutamasti käymään ennen talvee. Toivottavasti! Oli kuulkaa taas ihan huippua päästä säntään sen muavihärpäkkeen perässä täysiä! Olin tiätty kaikista nopein. Varmasti!

Nyt ku alkaa ilmat vähän viileneen, on taas ihana päästä kääriytyyin vilttiin ja ottaan makosia nokosia. Selma näyttää tossa mallia. 

Synttärit

Mullapas olikin tänään synttärit! Täytin jo 3 vee. Parhaassa iässä siis!

Mää oon nauttinu tästäkin päivästä täysillä, mikä siis meinaa auringossa löhöilyä ja herkkujen syämistä. Nii ja tiätty vapautuksien kerjäämistä palvelijoilta.

Naispalvelija oli unohtanu ostaa mulle kakkuainekset. Sais antaa sille kyllä potkut siitä hyvästä. Onneks kaupunkimummu pelasti tilanteen ja sain kuin sainkin kakkua iltapalaksi. 

Oli muuten herkkua! Maistuis varmaan sullekkin! Harmi vaan että söin ite kaiken. Ny mää meen ottaan kauneusunia naispalvelijan kainaloon. Jos vaikka samalla sais vähän rapsua kylkeen.

Vauvauutisia

Tärkeä tiedotusluontoinen asia. Oon saanu lisää jälkikasvua.

Isästä ei oo varmuutta, mutta eikö olekkin sulonen? Välillä se vinkuu niin syräntäsärkevästi, että mun täytyy antaa sille maitoakin. 

Selma ei oikein osaa leikkiä nätisti mun vauvan kanssa. Vauva alkaa usein itkeä. Sitte mulle tulee hätä. Ei oo kivaa. Osaa Selma välillä hoitaa vauvaa nätistikkin, se kirputtaa sitä pitkät tovit.

Sen verran rankkaa tää helle ja vauvanhoito on, että täytyy ottaa sohvalla hetki rennosti. 

Nahkasaukko piknikillä

Nyt kun on ollu semmosia nahkakoiran ilmoja, niin palvelijat vei meirät piknikille Eteläpuistoon.

Loikoiltiin auringossa ja syätiin tiätty jätskiä. Aika hianoo!

Parvekkeellakin on niin kuuma, etttei siä nahkakoirakaan pysty kauaa löhöämään. Täytyy tulla välillä sohvalle vilvotteleen. Selman lämpömittaritkin (korvat) näyttää että lämmin on.

Huamenna päästäänkin maalle nauttimaan lämmöstä ja vapauresta 😎 Ei malteta Selman kanssa orottaa, että päästään viilettään täysiä nurmikolle.

 Hyvää viikonloppua!

Tarkenee

Nyt täällä alkaa jo pikkuhiljaa nahkakoirakin tarkeneen 😎

Päästiin vihroinkin sualijärvelle lenkkeileen ja se jälkeen kelpaakin käristää nahkaa parvekkeella!

Nahkakoiran piiiiiiiiiiiitkä ja kylymä talvi

Oonks mää ainoo, josta tää talvi on tuntunu jotenki poikkeuksellisen pitkältä ja kamalalta? Onneks se alkaa kohta pian olla ohi ja kesä tulee yhtä lujaa ko mää saan väriä nahkaan!

Ennenko Selma leikattiin toisen kerran, me käytiin maalla viä vähän juaksemassa ja testailemassa uusia toppapukuja. Selmakin sai kerran kokea vapauden riamua leikkausten välissä, kun kirmailtiin pulkkamäessä. 

Ei. Me ei olla ihan noin paljoo lihottu. Noi haalarit vaan saa meirät näyttämään tommosilta makkaroilta. 

Mää päästelin niiin lujaa, että tossutkin vaan lenteli kintuista.

Pakollisen lenkkeilyn lisäksi mää oon pääasiassa ollu talvihorroksessa. Kerran viikossa mää yritän aktivoitua enemmän ja käyrä akilityssä. Sekin on niin rankkaa ja sit toi naispalvelija komentaa mua joskus vähän liian tiukasti, nii ei mua aina sitte huvita sekään. Menkööt ite sen radan paremmin, jos ei kelpaa mun tekemiset. Sitäpaitsi, se kouluttajatäti sano, että mää osaan kyllä. Jonkun nimeltämainitsemattoman täytyis mua vaan osata ohjata paremmin. Ni.

On me ehritty onneks tapaan meirän kavereitakin, Lilliä, Carraa, Chiliä ja Remua. 

Nyt on jo kuukauren verran toi kevätaurinko ajottain lämmittäny mun hipiääni, niin alkaa jo jäsenet pikkuhiljaa sulamaan ja miäli virkistyyn.

Parvekkeellekkin on muutaman kerran jo päästy saunomaan. Voi vitsit, miten kivaa se on!

 Ja lauantaina oli niin mukavan lämmin, että tarkeni ekaa kertaa ihan ilkosillaan ulkona terassilla nautiskella. Huippua!

Oltiin viättämässä pääsiäistä maalla lauantai ja sunnuntai. Huamaatteko, että alkaa jo vähän väriä näkyyn ainaki naamassa? 

Vaari opetti meitä pilkkimäänkin! Selmasta oli kauheen jännää orottaa, koska kala napaa ja tulee ylös reiästä. Sitte sen sätkivän kalan kanssa oli kiva leikkiä. Mun mielestä koko pilkkiminen oli ihan typerää. Sielä jäällä oli kylmä (no okei, aurinko paisto ja tarkenin ihan hyvin) ja tylsää. Mulla oli oma vilttikin kyllä mukana, mutten mää siihen halunnu mennä. Pah. Onneks en joutunu oleen siä kauaa. Tänään saa onneks nukkua ihan rauhassa kotona peiton alla koko päivän, eikä tarvii tehrä mitään ylimäärästä!

Selman kuulumisistakin joku ehkä on kiinnostunu. Sillä menee kovaa, niinku aina. Ei se paljo tajua säästellä niitä kinttujaan. Viikon verran täytyy viä pitää aitauksessa ja sitte saa taas vapaasti mennä sisällä miten lystää. Arvakkaa vaan tarkottaako se sitä, että se on nyt enemmän sit taas mun riasana. Kinuamassa leikkiin tai tunkemassa saman peiton alle? Tosi kivaa. Vappuna tulee viimeinkin 3kk viimesimmästä leikkauksesta ja polvien pitäis olla täysin parantuneet eikä oo mitään rajotuksia enää liikunnan suhteen. Jos Selmalta kysytään, niin sillä on ollu aika tylsää aikaa tää viimenen puali vuatta ja se on kovin ilonen kun pääsee taas pian riehumaan entiseen malliin. 

Ainiin. Meinasin unohtaa. Kävin mää itekkin lääkärillä pari viikkoa sitten. Naispalvelija halus rääkätä mua ja kuvauttaa mun lonkat sekä selän, kun en kuulemma oo ihan normaali. Olimpas. Lonkat oli B:t ja selkä kunnossa. Ainoo mitä löyty, oli rintarangan viimesen nikaman vaillinaisesti kehittyneet kylkiluut. Se on viälä selvityksessä, voiko niistä joskus aiheutua mulle jotain haittaa. Sain siis riagnoosiks prinsessataurin. Oon vaan tämmönen herkkä hianohelma. Siinä kaikki.

Hyvää pääsiäistä!

Tulin vaa nopeesti kertoo, että kylä mää viä hengissä oon. Toi mun sihteeri on vaan nykyään niin kiireinen mukamas, ettei ehri kirjottaan puhtaaks näitä mun juttuja. Asia yritetään korjata mitä pikemmin!

Synttäreitä ja aurinkoa

Perjantaina me viätettiin Selman 2 vee synttäreitä. Saatiin tiätty kakut, vaikka ollaankin päästy vähän pulskistumaan. Tai siis Selma on. Selma oli yli kaks viikkoo kalsareissa ja kun naispalvelija viimein riisu Selman alasti, paljastu kalsarien alta semmonen makkara. Mua taas on syätetty tarkotuksella vähän enemmän, että saisin vähän lämpöstä rasvaa nahan alle lämmittämään. En valita.

Lauantaina vasta superia olikin, kun piiiiiiiitkän ja pimeän ajan jälkeen auringonsäteet viimen tavotti mun pakastekalkkunan värisen nahkani. Rusketustalkoot alko ny! Kyllä kelpaa!

Ahkerat tyäkoirat

Me päästiin maanantaina naispalvelijan töihin päivystyshommiin. Ette tiiäkkään kuinka rankkaa oli nukkua kopassa ja samalla kuulostella kuka tulee seuraavaks mua kattoon konttorin ikkunasta tai onks naispalvelija viä jossain lähettyvillä. Saatiin toki välillä tehrä tyäpaikkaan tupatarkastus. Lakisääteiset lounas- ja kaffeepaussit kuulu myäs ohjelmaan.

Maanantai oli tyäpäivän jälkeenkin kauheeta kiirusta. Töistä me mentiin viä suaraan Selman tikkienpoistoon. Olin siä Selman henkisenä tukena, kun se vähän syystäkin pelkää noita lääkäripaikkoja. Selman kinttu oli vielä (kop kop) kunnossa ja hyvin parantunu tähän mennessä. Sit ko lääkäristä tultiin niin käytiin nopsa kotona ennen illan akilityreenejä. Siä en kyllä viittiny juuri tehrä muuta, ku syärä nameja. Ei huvittanu. Oisin halunnu mennä sen yhen pojan kanssa vaan reffeille. Mutta ei päästetty.

Oon jo monen monta päivää uikuttanu rakkauslauluja kotona, tanssinu naispalvelijan kinttua vasten ja jättäny ulos ainakin miljoona lemmenviästiä. Ja tiiättekö. Kukaan, ei kukaan oo tullu vieläkään viämään mua lemmenlomalle. Oon jo aika epätoivonen. Ulkona katon kaihoisasti kaikkea koiraa muistuttvaa, jos siälä tulis se mun sulho vastaan, mutta turhaan. Voisko joku järkkää mulle sokkotreffit? Sellasta hupisuhdetta ettin, kun ei niitä ukkoja jaksa tossa koko aikaa kattella. Ulkonäöllä eikä koolla oo väliä. Kaikki käy. Kiitti! Ps. Palvelijoille ei sitten kerrota!

Lokosaa viikonloppua!

Kintut kohti kattoa, viltti korviin ja viikonlopusta nauttimaan mars!

Huomaavainen pikkusisko

Nyt kun Selma saa taas olla eristyksissä omassa karsinassaan, pikkusisko pitää huolen ettei siltä lopu lelut kesken. Löytyy Selman omien lelujen lisäksi mm. palikoita, leekoja, puhelin ja kaikenlaista muuta mukavaa. Mulle vois kantaa vaikka herkkuja. Voisin syärä niitä miäsikävään. Mulla on juaksut eikä kukaan oo tullu viä hakeen mua reffeille. 

Uudet haalarit

En oo meinannu millään ehtiä esitteleen teille meirän uusia hianoja talvihaalareita! Nää on niin kirkkaat ja ihanat että oikeen häikäsee lunta vasten. Ja on lämpimät!

Selmakin kävi viikko sitten toisessa polvioperaatiossa. Leikkaus meni hyvin ja nyt Selma jo yrittää leikkiä ja kiusata mua. Onneks se on siä omassa loossissansa, ja mää saan olla sohvalla yksin. Ei meille oikeen muuta ihmeempää kuulu, röhnötetään kotona ja tuhistaan vällyjen alla. Ihn niinku nahkakoiran talvikoomaan kuuluukin.

Ilmastoasiaa, taas....

Tiiättekö aamusin sen tunteen, ku nukuttais ihan hitokseen mut sit joku ilonpilaaja käskee nousta ylös?

No, noustiin Selman kanssa ylös.

Ei kelvannu naispalvelijalle. Ei. 

Sit kun pitkin hampain könyttiin kokonaan ylös, niin jouruttiin ulos pakkaseen lenkille. Mentiin viä järven jäälle, eikä siä ollu kaupungin kunnossapitopalvelu vetäny mulle viä kunnon polkua missä kävellä. Jouruin rämpiin lumihangessa. Selma sen sijaan onnessaan kirmaili hangessa ja söi lunta. Se onkin ollu aina vähän päästään vialla. 

Onneks lenkin jälkeen sai käpertyä pehmoseen pesäkoppaan takasin. Toi takiaispallo vaan änki viäreen.

Mulla on menny akilityssä loistavasti. Tiätysti, koska oon luannon lahjakkuus kaikessa mitä tykkään tehrä. 

En oikeen ymmärrä näitä ällöttäviä keliolosuhteita. Ensi oli niiiiiin paljon pakkasta, että silmät jääty päähän, sit oli yks tosi kiva talvinen lenkki-ilma, jonka jälkeen täys loskamärkäällötyskatastrofiilma. Saatiin Selman kanssa uuret toppahaalarit tiistaina ja ehrittiin yks lenkki niitä kokeilla. Ei tosta kuvasta oikein näy, kuinka hianot ne on. Täytyy ottaa valosalla parempia kuvia, jos nyt sattuu tuleen enää semmosia kelejä että toppahaalaria tarvitaan. 

Ny meen kaivautuun jonnekkin piiloon, koska jourun kuitenkin kohta taas ulos.