Töitä, kyläilyä ja poseeraamista

Pitkästä aikaa toi palvelija ehtii tänne kirjottaa mun kuulumisia. En mää tiärä, miten se muka on niin kiireinen, ettei ehtiny aikasemmin. Tossa se kuitenkin rötvää sohvalla mun kanssa joka ilta. Saamaton se on, sanon minä.

No, mulle kuuluu oikein hyvää! Mää pääsin hoitoon mun kaupunkimummulaan yhdeksi illaksi. Siellä oli puuhaa mulle järjestetty niin paljon, että en ees päikkäreitä ehtiny nukkumaan. Mää sain mm. leikkiä leluilla ja syödä sian korvaa. Terkkuja vaan hoitajille, mää haluun tulla joskus toistekkin!

Lauantaina mää pääsin palvelijan kanssa töihin! Siellä oli aika tylsää, ku mun täyty vaan olla kiltisti. Sain mää sitte tehdä vähä töitäkin. Mää tutustuin mm. verinäytteitten hajuun ja mikroskopoin omaa kakkiani. Tosin käytin siihen kyllä nenää, ku enhän mää ylttäny sinne okulaareille. Palvelija mietti, että josko me joskus alettais harrastaa verijälkee. Mää tykkään ainaki kauheesti ettiä nameja mun huoneesta, palvelija jättää niitä sinne piiloon aina kun mää jään yksin. Kerran mää en ollu yhtä namia löytänyt, mutta muutoin mun nenä ja kyvyt on ollu pettämättömiä.

Maanantaina palvelijalla oli vapaapäivä. Se vei mut johonkin koirapuistoon. En tykänny. Ensinnäki, ilma oli kamalan kylmä, ku tuuli puhalsi lujaa. Toiseks, siellä oli maa märkää ja mutasta. Kolmanneksi siellä ei ollu mulle yhtään kaveria. Ainoostaan muutama orava ja nekään ei halunnu leikkiä mun kanssa. Touhusin mää siellä ehkä 10 minuuttia. Sitte alotin riipasevan vikinäuikutuksen, että palvelija veis mut kotiin. Kotimatkan vedin narussa ku höyrujuna. Sen takia kotimatka kesti kolme kertaa menomatkaa kauemmin. Palvelija sano, että se ei halua heti mua viedä koirapuistoon uudestaan. Pah. Kyllä mää siellä sitte hyvällä ilmalla voisin viihtyä. 

Mun kaupunkimummu sano, että näytän paljon isommalta aina kuvissa, kun mitä mää oikeesti oon. Siks mää jouduin ny poseeraan tommosen maitopurkin vieressä. Kuulemma vois paremmin hahmottaa mun kokoa. Ihan nätisti mää käyttäydyin kameran edessä ja palvelija jonkinlaisia kuvia sai. Ja tää ei sit oo mikää maitomainos! Mää en ees saanu tota maitoo maistaa. Palvelijan mielestä näytän kyllä kovin isolta tuon maitopurkinkin vieressä. Mutta oonhan mää jo iso, painan jo neljä kiloa!  Mitä mieltä kaupunkimummu on?

Tässä on vielä sitten videoo mun pentupainista viime maanantailta. Siitä tuli aika pitkä! Mulla oli siitä poikkeuksellinen pentupaini kerta, että mulle tais tulla väsy kesken kaiken. Mää aloin kaatuileen muiden alle, kun yleensä mää oon se joka kaataa kaikki muut. Mutta olihan mulla vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin.

Kaverikoiria, kyläilyä ja pentupainia

Mää oon ollu ny aika kiireinen viimesen viikon ajan. Viime keskiviikkona mää pääsin taas leikkiin mun poikaystävän, Remun, kanssa. Meillä oli taas hirmu kivaa, vaikka leikit oli nyt aika rauhalliset. Torstaina pääsin käymään mun kasvattikodissa. Siellä mulla oli 7 leikkikaveria. Oli hurjan kiva päästä leikkiin omanlaisten kanssa, ei ollu niitä inhottavia karvoja, joita menee suu ja silmät täyteen karvakavereiden kanssa leikkiessä. Parhaat painit mää sain mun siskontytön kanssa. Mää oon sen täti, vaikkakin oon reilun viikon nuorempi. En olis millään halunnu lähtee sieltä kotiin, mutta ei se palvelija mua sinnekkää raaskinnu jättää. Eikä se ees ottanu yhtään kuvaa siellä. Mutta voi olla, että vaikka kuvia olis otettu, niistä ei olis mitään selvää saanu. Vauhtia oli aikas paljon.

Lauantaina mää pääsin rellestään vapaana mun ihmisvaarin luona. Ilma oli jo niin kylmä, että mun täyty pukee se mun uus hieno fleece päälle. Sillä mää tarkenin hyvin ja ei se puku mun vauhtia tuntunu haittaavan. Mulla oli kauheen hauskaa juosta palvelijoiden perässä ja vetää rinkiä taloo ympäri. Sain monta hepulikohtausta! 

Ton kastelukannun vieressä mää en halunnu poseerata yhtään! Se oli jotenkin tosi epäilyttävä kapistus!

Sunnuntaina noi palvelijat sai jonkun siivoushepulin. Mää siinä yritin auttaa ottamalla pölyrätistä kiinni ja valvoin imuroinnin laatua. Palkinnoksi pääsin metsäpolulle kävelylle. Siellä oli paljon jänniä hajuja. Ilmakin oli mukavan lämmin, kun aurinko paisto.

Tänäänkin mut on väsytetty ihan naatiksi. Aamulla sain onneksi nukkua pitkään naispalvelijan kanssa sängyssä, kun sillä oli joku vapaa päivä. Ja ehdin hetken nauttimaan parvekkeella auringostakin!

Päivällä me käytiin kylläkin kylässä sen työpaikalla. Sen työkaverit on kovasti halunnu mua nähdä. Työpaikkavierailun jälkeen käytiin palvelijan siskon kanssa kahvilassa. Se oli jännää! Mullekin oli varattu mukaan oma keksi. Olin aika puhki, kun päästiin takasi kotiin, kun kaikki oli aika uutta ja ihmeellistä. Bussissa mää en enää kauheesti jännänny. Keskityin lähinnä maisemien katselemiseen. Bongasin mää ikkunasta muutaman koirakaverin!

Hetken kun mää ehdin kotona nukkumaan, mää pääsin pitkästä aikaa sinne pentupainiin! Mää otin kyllä kaikkien kolmen menetetyn viikon jälkeen siitä kaiken irti! Muut meinas ihan jäädä mun jalkoihin, varsinkin kun en enää oo se porukan pienin kirppu. En mää pahaa kellekkää halua, mutta mun leikeissä on aina tuplasti enemmän vauhtia kun muilla. Ihme vässyköitä ne muut pennut!

Tossa on mun uus paras lelu! Palvelijan sisko osti sen mulle lahjaksi. Eiks ookki hieno? Mää sain siltä myös tosi mageen pääkallohupparin! Mun täytyyki poseerata joku päivä siinä paidassa! Tossa alhaalla on vielä muutama kuva musta. Palvelija sanoo että oon muka hirveen nätti koira. Mää kauheesti itteeni kyllä peilailen eteisessä, ja täytyy kyllä myöntää ettei se palvelija kauheen väärässä voi olla. Vai mitä ootte mieltä?

Pöllöhaalari

Kattokaa mitä palvelija oli tilannu mulle! Eiks ookki hiano haalari? Tällä mää tarkenen nyt, kun alkaa tuleen kylmät syystuulet! Vähän tää on vielä iso, mutta tarkotus olis, että mää mahtuisin tähän sit isonakin. Tää on tilattu mittatilauksena täältä: Koiranvaatteita pienille koirille.

Nii, ja mää oon nyt sitte valmistunu pentukoulusta. Viimenen koulupäivä meni palvelijan mielestä erinomaisesti, vaikkakaan mää en vieläkään sielä suostunu istuun. Me sitten sovellettiin vähä, että odotin seisallaan silloin, ku olis pitäny istua. Koirien ohitukset ja kävely katsekontaktissa mulla on kehittyny huimasti! Palvelijat oli tosi ylpeitä musta. Sietääki olla, oonhan mää kuitenki ihan kehityskelponen rinsessa.

Kunnossa taas!

Huh. Menihän se maukkatauti ohi! Torstain ja perjantain olin aika surkeena, mutta sitten lauantaina olin jo paljon parempi. Eilen sitten olin viimestään jo oma ihana itteni. Terminoin palvelijat ihan uuvuksiin, sain ilohepuleita lenkillä ja kerjäsin ruokaa koko päivän.

Olin sunnuntaina niin virtaa täynnä, että tein huikeen ennätyksen "kissapelissä". Kissapeli on palvelijan pädissä. Se on kuulemma kissoille tarkotettu, mutta mun mielestä se on hauska peli myös tämmöselle pienelle termiitille.  Mää oon kehittäny hirveen tehokkaan taktiikan, se perustuu tassujen käyttöön. Joskus se on vähä liian tehokas ja koko peli menee kesken.

Sen lisäks että mun maukka oli pipi, niin mun hammaskalusto on kärsiny vakavia maitohamputappioita. Niitähän tippuu kun sieniä sateella. Multa lähti jo kaksi kulmahammastakin. Uusista hampaista ei oo vielä tietookaan. On mulla vielä pari hammasta edessä tallessa niiden kahden jäljelle jääneen kulmurin lisäksi. Palvelija haukkuu mua vanhaks mummuks, ku ikenet vaan vilkkuu. Mutta kyllä niiden uusien hampaiden pitäis kai kohta kasvaa tilalle. Niin mää ainaki toivon. Ja oottakaas vaan kun saan ne rautaset hampaat, mää pystyn järsiin mitä vaan!

Tänään naispalvelija meni taas sinne työpaikkaan. Se tarkottaa sitä, että saan nukkua aamulla ihan rauhassa niin pitkään ku haluan! Kukaan ei herätä mua väkisin ja raahaa vasten tahtoa ulos. Lisäks mulla on aina mukavaa puuhaa jätetty, kongi on ihan paras. Nii, ja kuuntelen mää radiookin.

Tänään oli vielä pentupaini peruttu niitten ikävien kennelyskätapauksien vuoksi. En oo pitkään aikaan päässy pentupainiin. Onneks mulla on sentää ollu muita koiratreffejä! 

Pipi

Mää jouduin eilen lääkäriin, ku mun maukka oli menny yön aikana ihan sekasi. Tuli oksua ja ruikkua. Kävin siellä rokotuksella edellisenä iltana, mutta ei voi tietää johtuko tää siitä. Oon aika surkeena.

Siellä lääkärissä ne pahat tätit laitto mulle tommosen härpäkkeen tassuun. Siihen tuli joku letku semmosesta pussista. Palvelija sano että sieltä pussista tippuu nestettä suoraa mun verisuoneen. Mää kun en suostunu juomaan enkä syömään ollenkaan. Kolme tuntia me siellä lääkärissä oltiin. Sitte pääsin onneks kotiin. Verenkuva mulla oli normaali, nii lääkäri epäili jotain virusta. 

Lääkärin jälkeen mulle on maistunu ruoka ihan hyvin, vettäkin (kanalla maustettuna) oon juonu ihan kiltisti. Palvelija syötti mua eilen tunnin välein ja tänään melki yhtä usein. Yöllä mää vähän sotkin pieruilla mun huonetta. Ne oli muuten kamalan pelottavia! Palvelija ei halua kuulemma kirjottaa tähän ihan kaikkee. Todetaan nyt vaan että sotkua tuli, paljon ja monesti.

Tänään palvelija teki mulle tommoset "housut" etten mää sotke koko kämppää ja pääsen nyt sitten mm. parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Tänään mun maha ei enää ihan niin sekasin ole, mutta en mää vielä kunnossa ole. Ehkä tämä tästä helpottaa, kunhan saan riittävästi lämpöä ja läheisyyttä. Ja niin, suostun juomaan ja syömään. Jossen juo tarpeeks nii joudun kuulemma uudestaan siihen piuhan päähän. En halua! Palvelija onneks keittää mulle sitä hyvää kanalientä, mikä kelpaa.

Sienessä

Mää kävin taas maalla Lilliä tapaamassa. Palvelija vei meidät metsään, kuulemma piti jotain sieniä etsiä. Se puki mulle viä tommosen sinisen muavipussin päälle, se rapisi ja rohisi aika epämukavasti mun päällä. Mut en mää sen antanu mun vauhtia häiritä. Onneks jossain kohtaa palvelija tajus, ettei siellä metsässä ollu liian kylmä tai märkää ja riisu sen muavikassin mun päältä. Loppureissun sain tarpoo pyjamassa.

Nää kuvat on ny tommosia puhelinräpsyjä, kun miespalvelija ei ollut matkassa mukana. Se olis varmasti saanu musta hirrrmu hyviä kuvia tälläkin reissulla.

Mulla tais olla aika hauskaa! Harmi että palvelija ei päästäny Lilliä irti, olis ollu kivempi juosta sen kaa vapaana. Palvelija aatteli, että Lilli eksyttää mut tonne metsään. Se tykkää juosta kaukana kaikkien hajujen perässä, kun se on ammatiltaan luolakoira.

Ton verran palvelija keräs niitä sieniä siskonsa kanssa. Me jouduttiin Lillin kanssa poseeraamaan, ihan ku muka oltais jotenki autettu sienien löytämisessä. Palvelija kyllä puhu, että sen mielestä mut vois opettaa etsimään suppilovahveroita tai kanttarelleja. Mut enhän mää edes saanu maistaa noista yhtään. Palvelija vaan mutusti ne siskonsa kanssa ja kehu kuinka taivaalliselta ne maistu ruisleivän päällä. Ei sitte mulle ja Lillille kuitenkaa antanu yhtään maistiaisia. Saatiin me onneks siellä metsässä sentää maistaa puolukoita. Mää tykkään hirmusesti niistä puolukoista. Mustikat ei oo ollenkaan niin hyviä. 

Metsäreissu oli aika uuvuttava. Me Lillin kanssa yritettiin mahtua samalle petille lepäämään. 

Mää näytän kuulemma kauheen isolta näissä kuvissa Lillin vierellä. Oikeesti oon sitä vielä paljon pienempi!

Eilen mää olin taas(!) siellä pentukoulussa. Tällä kertaa palvelijat sentää oli musta ylpeitä! Luoksetuloharjotukset meni ihan putkeen, vaikka matkalla oli leluja häiriönä. Mää juoksin reippaasti kaks ekaa kertaa täysiä niiden ohi. Kolmannella kerralla mää hetkeks jäin niitä ihmetteleen, mutta pääsin kuitenki palvelijan luokse melko nopeesti. Mutta se istuminen. En mää edelleenkään aio vapaaehtosesti laskee mun pyllyä sille muoviselle leikkinurmelle. Tarvisin jotain pehmosta ja mielellään lämmintä alleni. No, tein mää sit vähän palvelijoiden mieliksi. Salaa, ku kouluttajat ei kattonu, niin pari kertaa suostuin nopeesti laskemaan peppuni maahan. En tykänny, mutta sain sentään paljon namia palkkioksi!

Tänää mää sain jo 16-viikkosrokotuksen. Nyt mää pääsen pian vaikka koirapuistoon! Tällä kertaa siellä lääkärillä ei ollu yhtää nii kivaa ku viimeksi. Mua pistettiin monta kertaa, kun kaikki rokotusaineet ei menny ensimmäisellä kerralla nahan alle. Lääkäritätikään ei antanu yhtään namia mulle. Onneks miespalvelija sentään hoiti hommansa ja sain tutinanamia paljon. Jäi sit ehkä kuitenkin ihan hyvä mieli loppujen lopuksi. 

Treffit siskon kanssa ja metsäilyä

Mää kävin treffeillä mun siskon, Matamin, kanssa. Oli kiva päästä pitkästä aikaa painiin sen kanssa. Ja oli siellä muitakin kivoja haukkuja leikkiseurana; kaks aikuista nakua ja yks iso musta lappis. Täytyy kyllä myöntää et ihan aluks mua jänskäs, kun ne kaikki tuli mua heti tervehtiin. Mut muutaman minuutin päästä mää totesin, että kivoja tyyppejä nää kaikki on. Sit alotettii ralli.

Tässä on vähän tyylinäytteitä. Me otettii siskosta mittaa kiskomalla tommosta lelua. Pitkään me sitä vedettii, mut lopulta mää voitin! Kisa oli kovin tasaväkinen, ku me ollaa aika saman kokosiaki. Matami on toi pilkullinen neiti. Se on ihan yhtä nätti ku mää. Meillä oli niin kivaa, että täytyy kyllä joskus ottaa uusiksi!

Tässä on mun toisen kasvattajan ottamia kuvia, sekin tuli mua moikkaamaan Matamin luokse. Palvelija kiittää Miaa hienoista kuvista! Eiks mulla ookki komee irvistys?

Viikonloppuna me käytiin metsässä. Kuvitelkaa ny, noi palvelijat raahas mut kylmään ja märkään metsään! En oikeen aluks pitäny koko touhusta. Mut sit ku alko aurinko vähä paistaan, niin mulla oli tosi kivaa. Eikä sit ollu kylmäkään.  Siellä metsässä me syötiin palvelijan kanssa puolukoita ja mustikoita. Sit mää keksin ite syödä hämähäkin seittiä. Se vasta hauskaa syötävää olikin. Palvelijat ei kyllä halunnu kokeilla. Palvelijat kehu mua, kuinka ketterästi ja reippaasti mää päästelin menemään. Olin kuitenki tarkka, että en vahingossakaan päästäny palvelijoita näköpiiristä. Tiedä vaikka olisivat mut sinne mettään jättäny.

Tossa yläkuvassa mää syön sitä hämähäkin seittiä. Ja tossa alhaalla mää oottelen miespalvelijaa. Se aina välillä jäi maleksiin semmosen mustan mötikän kanssa, jolla se osotteli mua. Nii, suurin osa näistä hienoista kuvista on sen ottamia. 

Mun toinenkin korva on jo hienosti noussu kokokaan pystyyn!

Arvakkaa muuten mitä! Mää sain neuvoteltua ittelleni huikeen viikonloppumukavuuden! Määhän joudun siis yöni nukkumaan ypöyksin mun omassa huoneessa. Nii, eipä kuulosta mukavalta. Mutta oon mää siihen jo tottunu. Ei siinä oo ongelmaa, eipähän kukaan häiritte mun kauneusunia. No, nyt sovittiin että viikonloppuaamuisin miespalvelija jää lämmittään sänkyä mun nahkalle sopivan lämpimäksi sillä välin, kun mää käyn aamupissalla naispalvelijan kanssa. Sen aamupissan jälkeen mää saan nukkua aamupäikkärit siellä palvelijoiden lämmittämässä sängyssä, peiton alla. Voi vitsit että se on mukavaa! Ei tässä varmaan enää kauaa mene, että toi miespalvelija heltyy ja pyytää mut yöksikin sinne peiton alle ;) Vaikka se kyllä vielä väittää, ettei niin tuu tapahtuun. Se jää nähtäväksi ;)

Ensimmäinen hammas

O-ou. Huomaatteko?

Joo-o, multa on lähteny eka hammas! Ja viereinenkin heiluu jo, ei varmaa mee kauaa ku seki putoo. 

Ei mulla muuta asiaa nyt ollu. Tossa alhaalla on viä kuva mun aamuselta oravanbongausretkeltä. Mää näin ainaki kolme oravaa. Ne on tyhmiä, ku lähtevät aina mua karkuun. Yleensä mää vaan tuojotan niitä paikallani, mutta aina välillä täytyy yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. En oo viä onnistunu.