Arkirutiineja

Mää oon jo tähän ikään mennessä hyvin oppinu mm. pukemisen ja tassupyyhkeen käytön. Mun miälestä on paljon siedettävämpää nostaa ne kintut ite, ku että palvelija niitä nostelis. Musta on aika ällöö, että mun tassuja pidellään. Enkä mää muutenkaa niin erityisemmin mistään koskettelusta perusta. Haalareita pukiessa mää nostan joka tassun ite ja palvelija vaan ohjaa ne oikeeseen koloseen. Samaten haalaria riisuessa nostan nätisti takakintut, että puntit saa helposti pois jaloista. Sit vaan peruutetaan haalarista nopeesti pihalle.

Nyt kun on ollu märkää, nii joudun lenkkien jälkeen putsaan tassut. Senkin mää hoidan sillai että nostan jo hyvissä ajoin takakintun ilmaan, että palvelija sen voi helposti pyyhkiä. Etukinttujen kanssa mulla kuulemma on vielä vähän harjoteltavaa. Tänään tosin mää pyyhin ne ihan ite siihen pyyhkeeseen, mutta se ei täysin kelvannu palvelijalle. Sen piti vielä ite pyyhkiä paremmin. Ei sillekkää mikää kelpaa, hienosti mää mun miälestä tassuni siihen pyyhkeeseen kuovin.

Mää niin tykkään noista viikonloppuaamuista, ko mää saan röhnöttää tuala sängyssä pitkin pituuttani palvelijoiden kanssa. Nytkin suunnuntaina koomailtiin yhdessä vielä tunti sen jälkeen ku se tyhmä lintu siellä herätyskellon sisällä alko sirkuttaan. Pitäis pistää höyheniks koko lintu, ettei häirittis mun unia. Tossa kuvassa naispalvelija yrittää saada mua ja miespalvelijaa hereille.

Mun piti jo viimeks kertoo palvelijoiden mielestä hauska juttu. Mää en kyllä nää siinä jutussa mitään hauskaa, mutta kerrotaan ny sitte. Yks ilta naispalvelija käytti mut vähä aikasemmin iltapissalla ja meni sitten ite kuorsaamaan sänkyyn. Mää jäin miespalvelijan kanssa vielä sohvalle touhuilemaan. No, siinä illalla mulle tuli vielä pissahätä. Mää tietysti olin sitten vähän levoton ja menin eteisen matolle istumaan. Eihän se miespalvelija siitä vielä tajunnu tehdä asian eteen mitään. Mun täyty seuraavaks ottaa vähä selvemmät vinkit käyttöön. Ensi mää menin sohvalle ja tökin miespalvelijaa tassulla. Ei sekää vielä toiminu riittävän tehokkaasti. Mun täyty vielä vääntää sille rautalangasta asia. Oon oppinu, että miespalvelija laittaa aina paidan sohvan selkänojalta päällensä ennen kun mennään iltapissalle. Nii, ei mun auttanu sit tehä muuta, ku alkaa tökkiin sitä paitaa. Siitä se miespalvelija viimestään tajus, että nyt arvon Lyytinaattorin on päästävä ulos. Miespalvelija vei mut ulos ja tein pissan heti etupihan nurmikkopläntille. Sen jälkeen sukkana takas sisälle. Ja kaiken tän jälkeen mulle nauretaan? Mummiälestä tähän liittyy vaan hidasälynen palvelija ja viisas koira. Vai mitä?

Miespalvelija piti mulle koulua, kun naispalvelija oli lauantai-iltana jossai pikkujouluissa. Se opetti mulle laatikon sulkemista. Nopeesti mää hoksasin sen yhden illan aikana. Mua vähän mietityttää tarkotusperät tässä tempussa, eikai se oo tekemässä musta sen palvelijaa? Sehän ei tuu kuuloonkaan. Mää oon tän talon prinsessa, jota palvellaan. Ni. Tossa kun kuvattiin videoo, mua häiritti hirveesti, kun naispalvelija seiso ja toljotti vieressä. En oikeen pystyny keskittyyn, mutta kyllä mää ne laatikot kiinni sain häiriöstä huolimatta. 

Talvitouhuja ja lähiruokaa

Mää pääsin lauantaina käymään maalla mun ihmismummolassa. Se palvelijoiden autoksi nimittämä kapistus vaati jotakin talvirenkaita alle, että mua voidaan kuskata turvallisesti näissä arktisissa talviolosuhteissa.

Luonnollisesti mun piti toimia taas laatupäällikkönä, kun palvelijat teki likasimmat työt. Täytyy kyllä antaa vähän miinuspisteitä siitä, että projekti kesti luonnottoman kauan. Mulle ehti tuleen vilu. Nii, ja tossa mulla on ekaa kertaa päällä se sademantteliksi hommattu Pomppa, joka toimii mainiosti myös fleecehaalarin päällä lisälämmikkeenä näin pikkupakkasilla. Vaikka mää en myönnä mitään, mutta toi mantteli istuu täydellisesti mun päälle ja suojaa hyvin mahan alustaa sekä reisiä. Palvelijan mielestä oli hirmu hyvä, että ne sadepompat oli loppu ja mulle tilattiin sitten toi peruspomppa, joka myös pitää vettä. Sateellakin on yleensä vähän koleeta, niin tässä on tää ohut teddyvuori lämmikkeenä. 

Sieltä maalta mää sain mukaani palan hirvennahkaa, mitä palvelija oli pyytäny jemmaan pakkaseen. Se kokkas mulle siitä tommosia nahkarullia. Lähiruokaa parhaimmillaan, on myös (todennäköisesti) luomua. Mää tykkäsin noista kyllä, vaikka ei ne mitään possusta valmistettua voita! Palvelija sano, että noiden valmistaminen oli helppoa eikä edes kovin sotkuista. Resepti löytyy alapuolelta. Täytyy taas ens syksynä laittaa palvelija tekemään vähän isompi satsi. Eihän nää riitä kun muutamaksi viikoksi.

Lyytin hirvirullat

hirven nahkaa

kattila

vettä

puukko

1. Nahka kattilaan, kattilaan vettä. Keitä nahkaa, kunnes karva alkaa irrota (n. 15 min). 

2. Kaada vesi pois ja anna nahkan jäähtyä. 

3. Revi jäähtyneestä nahkasta karvat irti, lähtee helposti tuppoina. 

4. Pese nahasta irtokarvat ja muu ryönä pois. 

5. Pilpo nahka sopiviksi tikuiksi/rulliksi. 

6. Kuivaa rullat/tikut (esim. uunissa matalalla lämmöllä). 

7. Herkuttele.

Lyyti 6kk ja ensilumi

Mulla oli eilen vähän niinku synttärit, koska mää täytin jo puoli vuotta! Palvelija ei usko millää, että mää oon jo niin iso. Vastahan mää niiden luokse tulin. Musta on kuulemma kasvanu hieno koira! Kyllähän mää sen tietty jo tiesinkin, että oon täydellinen. Palvelija haluais lisätä tohon täydellisen eteen vielä lähes-sanan. En tiedä miksi? Mitä vikaa mussa nyt muka sitten on? Ei mitään.

Ai niin, paino piti kertoa. 6kk iässä mää oon jo melkein viis kiloo. Tarkalleen 4,8 kg näytti vaaka. En enää mikään ihan kirppu ookkaan. Palvelija hämmästeli eilen, kun sovitettiin sademanttelin alle trikoopukua, mikä sen miälestä oli ihan hiljattain aivan liian iso, niin nyt se oli mulle just passeli. Ehkä jopa hieman piukka. Sain juuri kuulla, että mulle on tulossa postista uus sademantteli, kaks trikoohaalaria ja jotku juoksuhousut. Onneks alko se postilakko, nii en joudu ainakaa ihan viä mitään koirien muotinäytöstä täälä pitään. Mää tykkään olla nakkena.

Nii ja arvakkaa mitä! Tänään ku mää menin iltapäivällä ulos, kun palvelija tuli töistä kotiin, niin siellä ulkona oli jotain valkosta märkää ja kylmää juttua levitetty ympäriinsä. Palvelija selitti että se on lunta. Mää maistelin ja haistelin sitä, ja tulin siihen lopputulokseen että se lumihan oli ihan hauska juttu. Kävellessä siitä lähti pieniä paakkuja liikkeelle, mitä oli kiva jahdata! Tossa alla on videoo mun ja lumen ensikohtaamisesta. Huomaatte varmaan, että mun tossuilla kävely alkaa jo sujua! 

Hoidossa

Ny mää sain vihdoin patistettua ton palvelijan kirjottaan mun kuulumisista tänne plokiin. Täytyy pahotella sen pualesta, kun on kestäny näin kauan tää jutun toimittaminen.

Nii, mää on viime viikonlopun hoidossa. Mulla meni siellä oikein hyvin, en ikävöiny yhtään tota mun palvelusväkee. Sijaispalvelijat täytti tehtävänsä erinomaisesti. Etten sanois jopa paremmin, ku noi oikeet. Sain mm. nukkua KOKO YÖN sängyssä peiton alla. Eipä tuu kotona tommonen kuuloonkaan. Mulla on kyllä neuvottelut kesken. Naispalvelijan kanssa asia olis ihan fine, mutta ton miespalvelijan kanssa varmaan joutuu vääntään vielä aika pitkään, ennen kun se heltyy ajatukselle. Uskon vakaasti, että sekin aika vielä jonain päivänä koittaa! Siihen saakka täytyy olla tyytyväinen näihin viikonloppuetuihin.

Tossa on kuvia, mitä mun sijaispalvelijatäti otti siellä hoitopaikassa. Oon tehny vähän paperitöitäkin, kuten kuvasta näkyy. Täytyyhän ne jonkun tehdä, jos on jätetty paperit leväälleen.

Sitten koitti se ikävä päivä, nimittäin viimenen pentupaini Muppetissa :( Oon nyt liian vanha sinne, enkä enää nää mun bestistä, Pörrö-mäykkyä. Mitä mää ny teen maanantai-iltapäivisin? Palvelijan olis parasta keksiä mulle muuta leikkiseuraa, mieluusti sisätiloihin! Käytiin me taas koirapuistossakin, mutta siellä oli tosi mutasta ja yksinäistä. Ei ollu muita kavereita paikalla. Ehkä sitten ens kerralla taas pääsen meneen rallia jonkun kaverin kanssa! 

Onko noi palvelijat ihan seonnu? Kattokaa ny mitä ne yritti mulle syättää jonain suurenakin herkkuna. RAAKAA MUIKKUA? Haloo. En mää mikää kapinen kissa ole! Mää oon karvaton koira. Mun ei kuulu syödä raakaa kalaa. Ei tosta saanu syötävää, vaikka miten päin sitä haisteli tai maisteli. YÄK! Syäköön palvelijat itte kalansa raakana. Mää syän vaan voissa rapeaksi paistettuna noi sintit. Turha edes tarjota muulla tapaa. 

Ei mulla muuta tähän hätään. Huomenna on luvassa mun 6kk synttärikuvia! Sillä varauksella, että palvelija muistaa ne tulla laittamaan. Täytin nimittäin tänään puoli vuotta! 

Älynaattori

Palvelijat hankki mulle tommosen älypelin. Eipä mulla kauaa hoksottimet raksuttanu, ku sain koko pelin tyhjäksi. Tolla videolla on eka kerta, ku mää moisen vekottimen nään. Mää tykkäsin kauheesti pelata tota, siks oonkin nyt saanu mun yhen nappula-annoksista aina tualta pelistä. Oon jo aika nopee tossa, mutta en ehkä vielä ihan maan kärkikastia. Täytyy harjotella vähän lisää!

Palvelija yritti saada musta jotain hienoja kuvia (TAAS), mutta se ei oikein osannu. Meillä on täällä kotona niin pimeetä, että ku mää liikun aika sukkelaan, niin kaikki kuvat on vaan suttua täynnä. Täytyy varmaa pyytää miespalvelijaa hommiin, se haltsaa noi kamerahommat!

Mää oon ny vaihtanu ton sisustusharrastuksen kiipeilyyn. Mun täytyy aina päästä hyppäämään kaikille kiville ja kannoille. Arvaatteko miks? No, siältä tiätty näkee kaikista parhaiten! Mulla on semmonen (palvelijoiden miälestä ikävä) tapa, että jään aina odottamaan jos joku on kävelemässä kohti tai tulossa takana. Täytyy saada arvioitua, että onko sillä tyypillä puhtaat jauhot pussissa vai ei. Palvelijat ei ymmärrä tätä ollenkaan. Niiden mielestä on kauheen noloo vahdata muita kanssakulkijoita. Pyh. Emmää ny kuulemma onneks ihan aina tota tee, mutta usein kuitenkin. Etenkin jos joku teletappi tulee näköpiiriin, siis semmonen haalarissa huojuva keskenkasvunen ihminen. Ne on välillä tosi jänniä. Saan niistä teletappihepuleita. 

Tää vasta onkin hauska leikki, suosittelen kokeilemaan! Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki palvelijat, kuten esimerkiksi omani, ei välttämättä arvosta tätäkään leikkiä. Homma menee niin, että otetaan joku sammal-/multa-/kurapaakku suuhun ja sit ravistetaan. Ravistetaan oikein kunnolla. Mitä isommat kurajäljet saa naamaan, sen parempi. Myös hienosta kuvioinnista saa lisäpisteitä. Onnistumisen astetta voi arvioida palvelijan turhautuneista mutinoista. Ikävä puali tässä on se, että joutuu sisälle päästyään naamapyykille.

Tänää mulla oli ihan hirrrmu mukavaa, kun palvelijan kanssa ajauduttiin koirapuiston suunnalle lenkille. Siellä puistossa sitten olikin kaks kaveria. Palvelija aatteli ensin, että en mää sinne voi mennä, kun on kurasta ja vaatteet sotkuu. Onneks se kuitenkin muutti miälensä ja päästi mut juoksemaan muiden kanssa. Mulla ei pitkään aikaan oo ollu niiin kivaa! Mää päästin menemään puistoo ympäri tuhatta ja sataa, eikä ne kaks muuta pysyny mun perässä ollenkaan! Hah, hitureita ne oli. Mää oon kuuluisa vauhdistani! Toivottavasti pääsen sinne nyt useemmin kirmailemaan! 

Mulle onkin tulossa jännä viikonloppu. Pääsen nimittäin yökylään palvelijan siskon luokse. Ajattelin uuvuttaa sen ihan naatiksi, sen miälestä ku musta ei muka oo vaivaa! Saapa nähdä, terminaattori ei ihan heti väsy. Varo vaan!

Uimamaisteri

Jee! Vihdoinkin se uimakoulu on suoritettu. Kolmannella kerralla mulla meni jo ihan kiitettävästi ja sain uida jo pitkät pätkät ihan itsenäisesti. Käännökset ja alkuun pääseminen on vielä vähän räpiköintiä. Mun uimaopettajakin kehu, kuinka hirmusesti mää kehityin! Palvelijat mietti et mut vois ens vuoden puolella ennen kesää vielä viedä reenaamaan. Täytyis vaan löytää 1-2 uimakaveria, ku emmää yksin puolta tuntia jaksa uida.

Tossa on vähä videoo mun uimisesta. Viimesellä uimakierroksella osasin vielä paremmin! 

Uimakoulun jälkeen olin aika naatti. Sain ison läjän ruokaa, rasvat nahkaan ja pyjaman päälle. Kyllä kelpas röhnöttää!

Manikyyriä ja tihutöitä

Mää en oo ny tällä viikolla jaksanu oikeen sisustaa. Mää taisin viime viikon lopulla sisutella nimittäin vähän liikaa. Siinä tohinassa yks kukkaruukku poksahti ihan ittellään lattialle. Mullahan ei ollu sen kanssa mitään tekemistä. Ei varmasti ollu. Mää olin ihan rauhassa ja ihan arvaamatta se kukkaruukku vaan päätti tippua lipaston päältä alas. Hupsista. Palvelija kiitteli mua jälkeenpäin että olin antanu sen sotkun vaan olla, enkä esimerkiksi alkanu siivoomaan sitä. Toisin sanoen kaivamaan multaa ympäri huonetta. Ulkona mää tykkään nimittäin kauheesti kaivaa pehmeetä maata. Se on hauskaa ku saa oikeen pöllytettyä. Mutta mää taisin vähä säikähtää sitä räjähdystä nii katsoin parhaakseni jättää  mullat rauhaan. Eihän sitä tiedä, jos olis tullu jotain jälkiräjähdyksiä tai jotain. Mut  nyt mulla ei oo enää kukkasta mun huoneessa. Mutta tää oliki sit eka kerta, kun jotain oikeesti hajotan. Jossei pissa-alustoja lasketa. Tai lampaan tappamista.

Torstaina mää JOUDUIN taas sinne uimaan. Mulla meni nyt paremmin ku ekalla kerralla ja JOUDUIN uimaan paljon enemmän. Sen verran mää tsemppasin että sen ikävän uimatätin ei tarvinnu koko aikaa mua korjailla oikeeseen asentoon. JOUDUIN kokeileen myös uimista ilman pelastusliivejä. Sillon mää unohrin käyttää mun takajalkoja. Kauhoin vaan eteenpäin etujalkojen varassa. Seuraavalla ja onneks viimesellä kerralla mää JOUDUN laittaan pelastusliivit vielä päälle.

Kuinka usein te leikkaatte ja viilaatte kynsiänne? Tiiättekö kun toi niuho palvelija haluaa hoitaa mun mani- ja pedikyyrin kerran viikossa ja omiaan se ei hoida juuri koskaan. Mää en tykkää. Mää en vaan tykkää. Eikä auta edes ton surkeen ilmeen esittäminen. Mutta pakkohan mun on kiltisti istua siinä sylissä, saan siitä paljon kanaa palkkioksi. Sentään. Joku korvaus täytyy näilläkin pakollisilla hoitotoimilla olla. Mää kyllä pääsääntösesti annan sen leikata ja viilailla rauhassa, oon hoksannu että sillai se homma menee paljon nopeemmin ohi. Välillä mää kyllä vähän yritän nykiä mun jalkoja pois siältä giljotiinista. Palvelija yritti selittää, että mun kynnet kasvaa ihan hirveen nopeesti ja sit kun ne on mustat, niin se ei uskalla leikata paljoo kerrallaan. Voi tulla kuulemma iso pipi. Mulla olis sille kyllä ratkasu tähän kynsien kasvuun. Antais mun kaivaa tuala ulkona kaikkee, mitä mää haluan kaivaa ja toki sisällä noita peittoja ja tyynyjä. Siinähän ne kynnetkin pysyis luonnollisesti lyhkäsinä. Ni.

Me ollaan vietetty nyt ihan tavallista koira-arkea. Ei mulla juuri mitään kovin ihmeellistä ja uutta oo ollu. Pääsin taas käymää hoidossa kaupunkimummulla! Mää autoin siellä keittiöhommissa, ku mulla on sielä oma patalappu ja kaikkee. En ees jääny uikuttaan palvelusväen perään, kun oli tärkeempiä asioita hoidettavana. Lue: siankorva. Siankorvasta kyllä meni pakki nyt vähä sekasi. Palvelija sano, että en saa syödä enää ku ihan pienen palan päivässä possunkorvaa. Semmosen niinku yks kolmasosan. Mun mielestä ihan epistä, koska siankorvat on parhaita. Pupun korviakin voi hätätapauksessa järsiä, mutta ei ne oo nii hyviä ollenkaan. 

Palvelija teki mulle kotikutosen älypelin. Laitto mun nappuloita pullon sisälle. Mun pitää sitten osata ne sielä onkia. No, enhän mää ny tommoseen pulloon koske. Käyn vaan toteamassa että siellä ne namit on. Sen jälkeen asetun istuun / makaan pullon viereen. Hetkeen ei tapahdu mitään. Pienen hiljasuuden jälkeen kun päästää muutaman surkeelta kuulostavan vingahduksen ja lisää siihen sellasen "puppylook"-katseen niin johan palvelija näyttää mallia, miten namin saa pullosta. Tätä kun jatkaa tarpeeks kauan, niin pullo on tyhjä. Eikä tarvinnu tehdä itte mitään. Ovelaa vai mitä? Palvelijan mielestä mää vähä muka pelkään tota pulloo, kongin mää kuitenki tyhjennän nanosekunneissa.

Mulla alkaa olla viimeset pentupainit Muppetissa, kun oon pian 6kk. Mulla oli taas nii kivaa mun bestiksen, Pörrö-mäyriksen, kanssa. Pörrö on ihan paras! Se on syntyny samana päivänä ku mää, ehkä meillä siks synkkaa nii hyvin. Sit ku me ei enää jakseta juosta, nii me aletaan oleen maapainia.