Ulkoilua, söpöilyä ja riehumista

Tiiäättekö, ku on hetken aikaa ollu poissa kotoo niin ne ärsyttävätkin asiat tuntuu taas ihan mukavilta. On ton Selman viäressä ihan kiva kölliä. Mutta nyt kyllä meni ehkä jo vähän liian söpöksi.

Naispalvelija on raahannu meitä ny koirapuistoon, saaraan purkaa vähän enerkiaa. Määhän en kyllä tärkeitä kaloreita turhanpäiväseen koirapuistossa juaksemiseen kuluta, mutta Selma kyllä juaksis siä vaikka koko koiralauman erestä. 

Nahkapyllyt koirapuistossa.

Siivouspalvelullakin on hommia riittäny entiseen malliin. Töihin pääsemisen orottaminen on kyllä inhottavaa. 

Nykyään mun lempipuuhaa on ehrottomasti riahuminen. Ensimmäinen sessio otetaan heti aamupalan jälkeen ja sitten ulkoilujen jälkeen irtoo aina eniten vauhtia. Jos kukaan ei muuten hoksaa mun kanssa leikkiä niin alan vähän huutamaan. Palvelijoiren miälestä huutaminen ei vaan oo sallittua ja ne yrittää sen tavan kuulemma musta kitkee pois. Hah. Siinähän yrittävät, mummiälestä ilosesta koirasta saa lähtee ääntä! Ni.  Huamaatteko tosta kuvasta, että meillä oli pitkästä aikaa popparipäiväkin! En muista koska viimeks olis popuja tarjoiltu. Ei kyllä jaksettu Selman kanssa syärä niitä kaikkia ennenku tuli väsy ja tarve kaivautua vällyjen väliin. Naispalvelija ne sitte oli ahneuksissaan syäny pois. Kyllä mää nii miäleni pahotin, ku olisin ne loput voinu syärä sitten myähemmin. Pyh.

Viikonloppuna oli aikas naatinnollinen ilma! Lauantaina me käytiin Kirskaanniämessä paistamassa makkaraa. Tai palvelijat paisto. Arvakkaa vaa saatiinko eres maistaa yhtää? No ei. Oli meille kuiva ankanlastukäntty sentää otettu mukaan. Sekin jouruttiin jakaan Carran ja Chilin kanssa, kun nekin oli mukana. Tavattiin myös villi ja viriili nahkapoika Pyynö sielä lenkkipolulla. Selma sille olis vähän halunnu opettaa käytöstapoja. Selma ei yhtään tykkää liian villeistä kavereista. Mää taas olisin voinu Pyynön kanssa vähän rallittaa, muttei sitten narussa oikein onnistunu. Täytyy pyytää se joskus reffeille jonnekkin koirapuistoon! 

Lenkkeilyn jälkeen oli aika ansaittu parvekesaunatuokio. Iiiiihanan lämmintä!

Sunnuntaina me käytiin lenkkeilemässä Pyynikki-Pispala-Tahmela akselilla. Jouruttiin poseeraan kuvissakin pikkusiskon kanssa. Mummiälestä on vähän vaivaannuttavaa olla kameran eressä, ei eres ollu mitään palkkaa koko hommasta.

  

Se aika mitä ei oo ulkoiluun tai riakkumiseen käytetty, on tiätty söpöilty. Se vasta rankkaa puuhaa onkin!

Ei tästä ny taas oikein tullu mitään, kun toi pikkusisko tuala vaan riakkuu ja kiljuu menemään. Ei piäni nahkakoira pysty keskittymään, ku täytyy vahtia jos se purottaa jonnekkin ruakaa. 

Kotona taas

Teillä on kuulemma ollu mua kauhee ikävä. No, tässä mää ny taas oon. Oli kuulkaa virkistävä mammaloma! Oon ihan täynnä uudenlaista virtaa ja virnettä. Meni Selmakin hiljaseks ko näytin sille kuinka leikitään. Pidin siä kasvattajalla Avalonia, Selman isää, Selma-korvikkeena ja opin leikkimään. Ny en muuta tekiskään ku leikkisin. Pikkusiskon lelukopalla täytyy aina käyrä kattomassa, minkä lelun seuraavaks varastais. On mulla se omakin lelukoppa, mutta ne pikkusiskon lelut on paljon miälenkiintosempia! Täälä kotona ei oo juuri mikään muuttu, naispalvelija on vähä jäljessä tossa lasten kasvatuksessa. Pikkusisko on vasta oppinu konttaamaan sillä välillä ku mää pyäräytin omat vauvat ja sain ne jo maailmalle. Nii joo, tonne olkkariin mut ja Selma on ny siirretty nukkumaan. Muutamana yänä vähän rotestoin ja piipitin mahrollisimman surkeen kuulosesti tossa portin takana, muttei noi palvelijat heltyny ottaa mua sänkyyn. Ei, vaikka olin niin kauan pois. Idiootteja. Onneks oon aamusin sentään päässy peiton alle!

Ei se vauvojen saaminen kyllä tee hyvää tämmösen rinsessan ulkomuarolle. Kattokaa ny, miltä mun tissikki näyttää. Roikkuu melkein maassa asti ja heiluu pualelta toiselle kävellessä. Kuulemma palautuvat ajan kanssa, mutta vähän epäilen että tulevat entiseen loistoonsa. 

Ja mun täyrellisen valkoset ja hyvin hoiretut hampaatkin meni ihan piloille. Henkikin haisee niin pahalle, ettei mua kukaa poika halua ees pussata. Toikin saaraan kuulemma pikapualiin korjattua. 

On kyllä ollu aika mukavaa olla kotona. Oon meinaa saanu ny aika paljon rapsutusta ja kyhnytystä leikkimisen ohella.

Pikkusiskon kanssa leikittiin tapletilla ja tein mää vähän koiruuksiakin. Maistoin vähän pyykkipoikaa, kun en saanu naispalvelijalta huamioo. Pikkusiskokin on opetellu tarjoon meille herkkuja ja toimiin luupirikkeenä. Ihan hyvin sen kouluttaminen palvelijaksi siis etenee. Välillä se kyllä yrittää ite syärä meirän nappuloita ja muita herkkuja, joita on jääny lattialle. Se toiminta täytyis saara kitkettyä viä pois.

 Parvekkeellekin on viä joitain lämpösiä ja aurinkoisia hetkiä suatu, ne on toki hyärynnetty entiseen malliin.

Selma on ollu aika onnellinen, kun tulin kotiin. Se alko taas erittään sitä hyvänmiälen hikee. Se on aika ällöttävän tuntusta kuulemma rapsuttaessa. Ei se mun ongelma oo, ku en rapsuttele Selmaa.

Keskiviikkona meirän eteen lyätiin tommonen palvattu ankka. Kiusaa tekivät, ei meinaan saatu muruakaan maistaa pikkusiskon ja Selman kanssa. Kuulemma liian sualasta. Onneks saatiin sentää kuivattua ankkalastua herkkukaapista, tosin pikkusisko ei raukka saanu sitäkään.

Tää oli ny vaan tämmönen nopee tervehrys pitkän tauon jälkeen. Palaan asiaan, kun toi sihteeri ehtii taas pikkusiskokiireiltään. Kuulemma aika mahrotonta mitään tehrä sillon ku pikkusisko on hereillä, kun se ei pysy hetkeekään paikoillaan ja kaahii pitkin tasoja ja tekee kaikkea kiällettyä. Koskakohan se on luavutusiässä, että me saatas Selman kanssa taas kaikki huamio?

Selma kirjoittaa: Valoa tunnelin päässä

Kuulkaa! Mää olin kuulevinani ku noi palvelijat jotain supatteli että Lyyti tuliskin kotiin jo sunnuntaina. Ihan huippua! Voiraan ottaa heti painimatsit meirän KARVAmatolla pikkusiskon huaneessa. Joo-o. Me saatiin vihroinkin oma karvamatto! Ollaan oltu karvamattoperheissä kyläillessä ihan kateuresta vihreinä, ku meillei oo ollu omaa. Ny on! Siinä on ihan parasta möyriä menemään. Yksin tosin vähän tylsää. En oo jaksanu siitä ilman Lyytiä innostua juurikaan...

Mää oon tässä välillä ehtiny touhuaan kaikenlaista. Viime viikonloppuna mää pääsin käymään Sorsapuistossa kattelemassa kanoja. Ne oli aika miälenkiintosia kaakattajia, harmi vaan että siinä välissä oli pari aitaa, jokka esti lähemmän tuttavuuren tekemisen. Oltas voitu kanojen kanssa ottaa vaikka piäni kissa-hiiri-matsi. Tai si vaan ihan juaksukilpailu, tai joku muu kiva leikki! Ilmakin oli kiva, villapaita meinas olla vähän liikaa.

Sorsapuistosta me mentiinkin Ruutanaan naattimaan aurinkoisesta syysilmasta. Tarkeni kivasti ilman hepeniä. Pysyy tää rusketus ees vähän piremmälle syksyyn kun on päässy viä aurinkokylpyjä ottamaan! Olis aika noloo olla pakastekalkkuna jo lokakuussa.

Joo, parvekkellekkin on välillä muutama auringon säre osunu. Kyllä mää ne löyrän!

Tirsojakin on muistanu ottaa. Pikkusiskon viäressä miäspalvelijan sylissä ei ollu yhtään pöllömpi paikka iltapäivätirsoille.

Oravia on ollu ny taas hyvä pongailla! Välillä naispalvelija kiroo, ku mää en oikeen suastu tuleen sisälle takasi jossei oo päivän oravakiintiö viä täynnä. Täytyy käyrä kattomassa viä uurestaan ne varmat oravamestat. Ja sit toi naru häirittee aika paljon, kun täytys pinkasta antaan oravalle vähän vauhtia. En ymmärrä miksen vois lenkkeillä vapaana! 

 Tossa on mun perus oravanpongausilmeet. Korvat tötteröllä ja katse tarkkana!

Oli tässä taas muutama kiva päivä ennen tän päivän sateita. Tiistaina käytiin pitkällä kävelyllä Vuareksessa ja keskiviikkona sualijärven ympäristössä luantoretkellä. Mentiin semmosia piäniä mettäpolkuja ja sain viipottaa vapaanakin. Naispalvelijan miälestä sillä ei kauheesti oo väliä, onko mulla naru vai ei. Mää nimittäin pompin tiukasti naispalvelijan kintuissa kiinni ja orotan koska se heittää mulle käpyä. Se on parasta! Käpyjen jahtaaminen!

Eilen käytiin leikkipuistossa! Leikittiin otakiinnijossaat-leikkiä. Mulla oli käpy ja naispalvelija yritti juasta mua kiinni. Eihän siitä mitään tullu, kun se on nii hiras. Sit me piilotettiin käpyä hiakkaan ja heiteltiin sitä. Ihan parasta!

Ny ku oon pari kuukautta ollu ilman Lyytiä niin oon jo oppinu oleen laulamatta, kun jään ihan ypöyksin kotiin. (Nii-i, miettikää ny kuinka julmia noi palvelijat on, kun jättää tämmösen piänen avuttoman koiraparan ihan yksin!) Oon ny saanu olla koko kämpässä, niin mua ei ahrista niin paljoo kun voin käyrä vartioimassa tiluksia vapaammin. Emmää sitte sen nettipiuhan lisäks muita tuhoja viittiny järjestää, tiä vaikka olis tehty musta nahkalapaset jos olisin muuta askarrellu. Ei noista palvelijoista voi olla varmoja!

Mitähän se Lyyti tuumii, kun meirän iltaruakaan on ny alettu laittaan lohiöljyn lisäks merilevää. Hyi olkoon se kuulkaa maistuu pahalle! Pakkoko se herkullinen liha on mennä pilaan semmosella vihreellä ällötyksellä? Irvistellen kyllä silti syän kaiken, mutta kuppia en kyllä pese! Pah. Kuulemma ehkäsee sitä hammaskivee, mutta mehän harjataan hamput viiresti viikossa. Eiks se jo riittäis? 

Huh. Ny mää en enää jaksa runoilla! On kuulkaa ollu kamalan rankkaa tää plokin kirjottaminen. En ymmärrä miten Lyyti jaksaa! Tänkin ajan vois käyttää vaikka leikkimiseen tai nokosiin. Tai syämiseen. Ne on tärkeitä asioita ne. Ny Elmanaattori kiittää ja kuittaa. Lyyti palaa kynän varteen varmaan ens viikolla, jos toipuu kotiinpaluu järkytyksestään. En muuten varmaan päästä sitä helpolla, kun se tosta ovesta sisään astuu. Se on varma se. 

Moro!