Retkeilyä ja uimista

Viime viikolla me oltiin siä Remulla hoidossa. Selma on ihan täysillä rakastunu Remuun, mää taas Remun putkiluukokoelmaan. Selma miälisteli sitä ukkoo koko ajan. Hianosti me viihryttiin ja tiätty oltiin kovin kiltisti. Kiitos vaan Remulle ja Remun palvelijoille hyvästä hoirosta! Toivottavasti päästään taas uudestaan kyläilemään.

Lauantaina me käytiin Seitsemisissä retkellä. Siälä oli ihan mukavat maisemat ja hyvä polku, jota kävellä. Ainoo vaan, että pitkospuut oli välillä kovin huanot prinsessojen jaloille. Liian kapeet lankut, joiden välillä oli liian iso rako. Mää osasin kinuta naispalvelijan syliin aina semmosissa kohdissa. Selma pualestaan hyppäs aina pitkospuun viäreen käveleen. Onneks sentään valtaosa niistä pitkospuistakin oli semmosia prinsessoillekin sopivia. Vähän vajaa 10 kilometriä me yhteensä siä reippailtiin. 

Reippaan retkeilyn jälkeen meillä oli nuatioruakailu onneks palkintona. Mää ja Selma saatiin broilerin siivet syätäväksi ja ehkä vähän salaa maistettiin makkaraakin naispalvelijalta.

Noi palvelijat jotain rutisi, että meidän kanssa on kuulemma jotenki hankala olla nuatiolla. En ymmärrä? Mitä hankalaa siinä ny voi olla pitää rinsessaa sylissä lämpösenä ja samalla paistaa makkaraa ja juara kahvetta. Välillä prinsessaa täyty suojella myös savulta, erityisesti arvon Selmaa, joka ei siätäny yhtään pientäkään savun katkua nenässään. Kaikesta nekin valittaa, kuulemma täytyis hommata meille joku retkipeti sinne nuation ääreen, minne meirät vois sitte dumpata pois tiältä. Pah.

Sen verran oli raskas retkipäivä, että sunnuntai piti ottaa rennosti. Mää en vaan saa enää päätäni mitenkään kovin erkonomisesti tohon naispalvelijan mahan päälle, kun se on paisunu tommoseks tynnyriks. Niskat siinä menee jumiin. Täytyy varmaan siirtyä miäspalvelijan kylkeen. Se on sentään pysyny yhtä solakkana, niinku mää. Tosin, naispalvelija ei säännöstele sen ruakaa niin julmasti kun mun. Epäreilua. 

Selma on ahkera katteleen tabletilta oravavideoita pelaamisen ohella. Välillä se yrittää myös pelata tabletin lisäks kaukosäätimellä tai naispalvelijan puhelimella. 

Keskiviikkona oli oikeen tuplasti kamala päivä. Ensinnäki sato vettä pitkästä aikaa ja me jouruttiin pukeutuun noihin kahiseviin säkkeihin. Toisekseen, jouruttiin kastuun joka tapauksessa, koska palvelijat oli järjestäny meille retken koirauimalaan. Eläinrääkkäystä sanon mää ja Selma alleviivaa. Ei oo kyllä kovinkaan kiva joutua väkisi kasteleen itteään kylmässä veressä. Pitäis kiältää lailla tommoset paikat, missä kiusataan piäniä viattomia luantokappaleita. 

Tossa on vähän vireoo meirän uinneista. Selma ui niinku joku pikauimari! Sitte se ääliö viä hyppäs vapaaehtosesti itte sinne altaaseen mun uintivuarolla. Ei tainnu pöljäke ihan hoksata, mitä teki. Siinä me sitte jatkettiin kaksin uimista. Toista kertaa se ei kyllä tehny samaa virhettä uurestaan.

Ei kai meille nyt muuta kummaa kuulu. Iltaruakaa tässä orottelen kuumeisesti, kauhee nälkä olis jo! Ja huamenna päästään pitkästä aikaa varapalvelijalle päivähoitoon. Jee!

Kyläilyä ja metsäilyä

Me päästiin pitkästä aikaa käymään Remulla kylässä viime viikolla! Oli kiva nähdä poikaystävää pitkästä aikaa, tosin Selma kyllä varasti sen huomion pääosin. Mää keskityin tutustumaan Remun putkiluukokoelmaan.

Remun palvelija piti meille pienen koulutustuokion. Selmakin sai namia, vaikka sen maahan meneminen ei ihan aina onnistu. Mää tiätty osaan kaiken hianosti. Remu osas kyllä meitä paremmin useempia temppuja. Siitä voi syyttää noita meirän palvelijoita, ku eivät oo opettanu meille niitä kaikkia.

Lauantaina me käytiin tutustumassa uusiin metsäpolkuihin. Siälä oli kivasti syrjäsempää, nii palvelijat uskalsi pitää meitä irti. Ei me mihkää karattais, mutta jos sattuis tulee joku kiva kaveri vastaan niin ei välttämättä toteltais. 

Harrastettiin mm. kiven kynimistä. Tiiättekö, ku revitään siitä tota sammalta irti. Se on hauskaa hommaa! Syksykin alkaa näkymään, kun noi puut on tiputtanu jo kovasti lehtiään maahan. Ne rapisee hauskasti, kun niiden päällä kävelee!

Tossa kuvassa havainnollistuu hyvin mun ja Selman ero. Mää tykkään pysytellä (nais)palvelijan lähistöllä tiiviisti vaikka oon irti, mutta Selma sen sijaan tutkii paikkoja vähän kauempana. Kyllä sekin pysähtyy aina kattomaan että tullaan perässä, mutta se menee paljon piremmälle ku mää. Mun miälestä on tärkee pysyä lähellä, ettei vaa eksy!

Arvakkaa alkoko mua vähä tylsistyttään tossa kannon nokassa, ku palvelijat alko mähkiin pualukoita. Oli ihan tylsää vaa orotella että jatkettais matkaa. Mää en niistä pualukoista niin välitä, mutta Selma söi kyllä kourallisen.

Nähtiin me muuten joku sihisevä musta matokin siä lenkillä, kun rämmittiin semmosen risukon läpi off roadia takasi tiälle (palvelijat eksy polulta). Mää olin onneks hienohelmana naispalvelijan sylissä, ku en tykänny rämpiä siä ryteikössä ja Selmakin saatiin nostettua turvaan ajoissa, kun miäspalvelija huamas sen kärmeen ajoissa. Kamalaa meteliä se meille piti, kun käveltiin ohi. Hui.

Sunnuntaina me päästiin käymään Ruutanassa kylässä. Saatiin juasta taas pihalla ihan täpöillä. Selma jakso ihan loputtomasti hakee patukkaa ja palloo, kun palvelijat heitteli. Mää reenasin naispalvelijan kanssa pylvään kiärtämistä, kun sitä taitoo tarvitaan siä akilityssä. Hienosti mää jo osaan!

Toi Selma on kyllä ihan pimee. Se menee aina tommoseen asentoon, kun palvelijat lähestyy sitä vaatteet tai valjaat käressä. Esittää jotain piäntä, viatonta ja söpöö koiraa mukamas. Pyh. Ei se onneks auta, pihalle se joutuu tosta hualimatta. Mää sentään kiltisti tuun eteiseen puettavaksi. Kuulemma korvat luimussa ja kovin surkeen näkösenä, mutta tuun kuitenkin kiltisti ihan itte. Ni.

Arvakkaa muuten mitä noi palvelijat ny keksi, tai siis toi naispalvelija. (Miäspalvelija on kiva, kun se ei kiusaa meitä millään hoitotoimilla koskaan). Se alko opettaan meille hampaitten pesua. Aika ällöö, kun se änkee suuhun semmosta isoo karvasta harjaa. Mutta siitä sai aika paljon namia, että kai siihenkin pitää tottua sitten. Kuulemma täytyis alkaa harjaan näitä leekoja ainaki muutaman kerran viikossa, että ne pysyis paremmassa kunnossa. Mummiälestä voisin syärä vaan paljon luita ja dentastickejä. Sitäpaitsi, mun leekot on ainakin ihan vitivalkoset viälä! 

Eilen mulla oli ihan ennennäkemättömän lennokas päivä akilityssä! Mää menin niin innoissani, että palvelija ei oikein aina ehtiny mua ohjaan riittävän nopeesti kepeillä enkä mää oikeen aina kyenny keskittyy siihen mitä mun pitäis tehä. Puamiakin juaksin kauheeta kyytiä putkesta puhumattakaan. Keinuakin suastuin ihan omatoimisesti kiipeen jo ylöspäin ja laskuvaihe ei ollu paha, kun kouluttajatäti hidasti sitä. (Sillon viimeks ku harjottelin keinua vedin herneet nenään heti. Kamalan pelottava juttu oli silloin) Oon aika hiano koira!

Kuulin huhua, että me päästään huamenna Selman kanssa Remulle illaksi hoitoon! Siitä tulee kivaa!

Kauniita syyspäiviä

Nyt on kuulkaa ollu aika komeita lenkkikelejä! Viime torstaina me mentiin hakeen miäspalvelija töistä ja käytiin kävelyllä Tahmelan rannassa. Siälä oli huisin siisti hiakkabiitsi, missä saatiin Selman kanssa hepuloida ihan luvan kanssa! 

Me kaivettiin hiakkaan kuappia ja sitte nourettiin keppiä järvestä. Selmakin alkaa pikkuhiljaa uskaltaa kastaa jalkansa veteen. Ihan piänenä se ei vahingossakaan tullu järveen, mutta nyt se kahlaa jo hianosti. Mää tiätty noudin suurimman osan niistä kepeistä, mutta uimaan en kyllä sentään kepin perässä menny.

Selma on pitäny tarkkaa lukua meirän pihan oravista.  Yks kerta sillä menni vähän pakka sekasin, ku samassa läjässä hääräs viis oravaa. On ne munkin miälestä ihan jänniä, mutta vähän tylsää ettei ne tuu leikkiin meirän kanssa!

Koirapuistossakin päästiin taas kirmailemaan. Selma osaa erityisesti ottaa siitä kyllä kaiken ilon irti. Se jaksaa juasta ihan loputtomasti ton patukan perässä. Mulle riittää muutama kerta. Sen jälkeen keskityn kaiveleen kuappia ja tutkiin maata.

Välillä, kun on tosi lämmin ja aurinkoinen keli, me istahdetaan oikeen naattimaan siitä. 

Agilityssäkin mulla meni taas ihan hyvin. Tällä kertaa mää suastuin sen puaminkin juakseen heti ihan itte alusta loppuun. Tykkäsin, kun sain hyppiä niitä esteitä nyt viime kerralla. Ei tarvinnu mennä mitää uutta ja pelottavaa (ts. korkeeta) asiaa. Tai no, harjoteltiin me renkaan läpi hyppäämistä, mutta se nyt menee siinä missä muutkin hypyt. 

Selma on ottanu tavakseen käyrä piänellä lämpöföönillä aina, ku naispalvelija kuivaa hiuksiaan. Siinä se pönöttää hetken aikaa ja naattii lämpösestä tuulesta. En ymmärrä kyllä. Se vekotin pitää ihan järkyttävää ääntä ja tuuli ei oo koskaan kivaa, vaikka olis kuinka lämmintä tahansa! Selma onkin tollanen vähän erilainen koira.

Tänään ei sitten ollukkaa niin lämmin keli. Ei näkyny aurinkoo. Pyh. Jouruttiin päivälenkillekin vaatteet niskassa. Puutkin rupee jo varistaan lehtiä. Jos mää oikein muistan viime vuaresta, nii se tarkottaa sitä että tulee se joku syksy. Kylmä, märkä ja pimee aika, mitä seuraa se viälä kylmempi ja ällömpi talvi. Eiks voitais kääntää toi aika menee taas kesää kohti?

Me löydettiin tänään naispalvelijan kanssa siä päivälenkillä uusia polkuja, jossa saatiin kirmata vapaana. Määkin sain kuulkaa semmoset ilohepulit, että vedin rinkiä pitkän aikaa suupiälet korvissa ja häntä koipien välissä. Ja ihan täpöillä. Harmi, että naispalvelija ei ehtiny siitä ottaan vireoo. Toi metsä oli semmonen prinsessoillekin sopiva metsä, siälä oli paljon sammalta ja pehmeetä kivaa maastoo. Ei mitää ällöjä risuja tai muuta vaikeekulkusta maastoo. 

Tähän loppuun mää laitan viä vireon, missä mää ja Selma kohelletaan koirapuistossa ja metsässä.

Ei mulla ny kai muuta. Hyvää loppuviikkoa!

Uusia leluja

Mää en tiedä mikä noihin meidän rottiin on tullu, mutta ne kuali molemmat ja ne haudattiin roskikseen. Veikkaan että Selma liittyy jollain tapaa niiden poismenoon, koska määhän en ikinä hajota mitään. Meillä oli aika orpo olo ilman rottia, ollaanhan me rottaterrierejä kuitenkin. Palvelijoiden piti sitten lähteä Ikeaa rottametsälle.

Ei ne ollu saanu siältä Ikeasta ku yhden mustan rotan kiinni. Sen sijaan ne toi meille kaks possua rottien korvikkeeks. Tota isoo sikaa on aika mukava retuuttaa oikein kunnolla. Siinä on jo vähän vastusta mullekkin.

Päästiin pitkästä aikaa käymään koirapuistossakin. Otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti! Juastiin ihan täpöillä Selman kanssa, kun palvelijat heitteli meille patukkaa sielä. Saatiin sinne yks kaverikin, mutta ei se halunnu leikkiä meirän kanssa. Se oli jotenki rajottunu. Meillä oli kaksinkin onneks ihan tarpeeks kivaa! 

Meistä on tullu aika tarkkoja laadunvalvojia tuala keittiössä. Täytyy nuuhkia kaikki tosi tarkkaan, että tiätää onks ne ruaka-asiat syötäviä. Ei kyllä olla maistiaisia viä saatu. Kumma juttu. Saadaan me kyllä kuivattua kalaa keittiössä aina välillä. Ollaan siihen opittu, että ku tullaan päivälenkiltä naispalvelijan kanssa kotiin, niin mennään keittiöstä ottaan kala purkista. Sillon kun otetaan kalaa, pitää aina suastua meneen syliin. Se on vähän ällöä mummiälestä, Selmaa se ei niinkään haittaa. Sitten kun miespalvelija tulee kotiin, niin saadaan toiset kalat siältä purkista. Koska miespalvelijalle ei kerrota, että on saatu kalat jo naispalvelijaltakin. Ollaan aika ovelia tän kala-asian kanssa!

Saatiin me tommoset herkulliset hirven luutkin natustettavaksi! Se on vaan aina ihan hirveen vaikee päättää, että kumpaa luuta söis. Ku aina kuitenkin sillä toisella on parempi ja sitte niitä pitää vaihdella. Tai kytätä millon saa varastettua toiselta sen paremman luun, samalla kun toinen samanlainen luu on koskematta siinä lattialla. Prinsessojen elämä ei oo helppoo. 

Sitte kuulkaa meidän eteiseen ilmesty tommonen menopeli. Meirän piti heti sitä mennä koeajaan. Kuulemma sitten sateella ja pakkasella meitä tua kyyritään, ettei vaan palelluta tai kastuta. No ei vaan. Ei noi kärryt kuulemma meille ollu, vaikkakin miätin että sinne sais tehtyä aika hyvän ja lämpösen pesän mulle. Tiiättekö, ku laittais vähä lampaantaljaa ja vilttiä tonne koppaan ja kuamun tarpeeks alas, nii siä olis kovin kotoisaa! Enkä mää laittais hanttiin, jos tua joutuis huanolla kelillä ulkoileen. Sais raitista ilmaa ilman ällöttäviä sääilmiöitä.

Selma pelas tässä yks ilta pari erää koirapeliä, mutta ei se onneks mun ennätystä viä rikkonu!

Ei mulla ollu ny mitään tän ihmeellisempää asiaa. Kuulemma täytyis mennä kohta miäspalvelijan kanssa piremmälle lenkille, ku naispalvelija esittää rampaa ja valittaa jalkaansa. Sitte kuulin semmosen ikävän sanan, kynsihuolto, joka suaritetaan viä illalla. Ällöö.

Monenmoista touhua

Meillä on taas ollu kuulkaa aikamoista vilinää täällä, ettei oo oikein ehritty täälä pitkästyä.

Viime viikon torstaina Selma kävi pentukurssin viimesen oppitunnin, kun se jäi sillon heinäkuussa palvelijoiden reissun takia väliin. Naispalvelija otti vaan Selmalle liian hyviä nameja mukaan, niin ei siitä kuulemma oikein mitään tullu. Selma käveli kahrella jalalla naispalvelijan perässä kerjäämässä herkkuja. Kyllä se kai jotain osaskin, mutta enemmän olis osannu huanommilla nameilla. On se vaan aika ahne lapsi.

Hyi olkoon! Taas oli ällöttävä sadepäiväkin ja jouruttiin pukeen noi inhottavat haalarit niskaan. Selma teki stopin porraskäytävään ja mää ulko-ovelle. Ei se loppujen lopuks auttanu ja meirät kannettiin julmasti ovesta pihalle. Sadekeli ei oo meitä varten. Ei ollenkaan.

Sunnuntaina Selmalla oli joku valukuvaussessio Arboretumissa, niin me mentiin sinne sitten nauttimaan kesäpäivästä koko porukalla. Selmaa kuvattiin One Dog Mind -palvelun markkinointi- ja koulutusmateriaaleja varten. En tiä mistä toi naispalvelija noita juttuja oikein keksii, taas yllättäen suuuuren suuren hakijamäärän joukosta Sämpylä valittiin kuvattavaks. Mää en kelvannu ku en oo enää pentu. Enkä tykkää kuvattavana olemisestakaan. Kyllä muakin pyydettiin sinne kuviin mukaan, mutta ei mua oikeen innostanu. Siältä pitäis kai jotain kuvia saara ittellekki sitte ku valokuvaaja on ne käyny läpi, nii katotaa jos saan näyttää niitä täällä teillekin.

Siä arboretumissa oli aika kivaa! Saatiin maistaa vähä jätskiä, haistella oravien ja sorsien hajuja sekä tiätty naattia auringosta! Illalla oltiinkin niin naatteja, että käperryttiin kasalle koisimaan.

Tosson meirän oravakaveri, joka on aika utelias tyyppi. Se on usein meirän ulko-oven lähellä puuhastelemassa, kun naapurin kiva mummo ruakkii sitä parvekkeelta. Meilläki menee vähä ihmetykseks koko touhu, kun se tulee ihan viäreen meitä ihmetteleen. Yleensä mää annan noille kurreille kyllä vähän vauhtia, mutta välillä tykkään niitä kattella tollai rauhassakin. Selma tykkää oravista hirmusesti ja se kattelee niitä aina rauhassa. Välillä naispalvelija maiskuttelee noille kirppukasoille, niin ne tulee usein lähelle kattoon saako meiltä ruakaa. Selma on oppinu sen äänen ja alkaa aina pälyillä hirmu tarkkaan ympärilleen, kun naispalvelija sitä tekee. Vaikka rottaterrieristä ollaan lähtösin, niin ei meistä kyllä mitää piänpetokoiraa taitais saara. 

Tiistaina mulla oli taas akility. Se oli niin kauan kivaa, kunnes me opeteltiin keinua. Mua taas nosteltiin sinne ylös väkisin. En tykänny oikein siitä. Pahotin sen verran miäleni, että loppu tunnista en oikeen sitte enää viittiny tehrä mitään. Paitti juasta putkeen, koska se on kivaa. Naispalvelija vähän mua välillä kiroo, ku oon niin herkkänahkanen. Mutta onks muka pakko opetella jotai pelottavia juttuja? Eiks vois tehä akilityä vaa vaikka pelkillä putkilla? Siitä mää tykkäisin! Tai no, kyllä mää tykkään hypyistä ja ei se A-este tai puamikaan sit kai loppujenlopuks mikää paha ollu. Ehkä mää sitä keinuakin voisin viä oppia meneen?

Keskiviikkona me päästiin leikkimään rotukavereiden kanssa meitin kasvattajalle. Meitä oli siä yhteensä 8 nakupellee touhottamassa. Onneks oli kiva ilma, niin saatiin päästellä pihalla. 

Mun makuun siä oli ehkä vähän liikaa meininkiä, enkä oikee päässy mihkää porukkaan sisälle, mutta Selma otti kyllä kaikesta ilon irti. Se kiiti siä pihalla ku aropupu toisten perässä ja erellä. Arvakkaa vaa oliko se ihan raato, kun päästiin kotiin. Tossa ylhäällä Selma leikkii Bambinan kanssa. Mää oon Bambinan täti.

Tossa yläkuvassa mää poseeraan Lunan, Safinan ja Elviksen kanssa ja alempana Elvis yrittää vähän vikitellä mua ja Selmaa leikkimään. Elvis asuu sen mun siskon Matamin kanssa.

Tossa ollaan mää ja Matami. Eiks ollakki aikas nättejä tyttöjä molemmat! Musta kasvo vähä isompi ja massiivisempi ku Matamista, mutta on meissä paljon samaakin.

Tossa vasemmalla on Avalon, Selman isi ja viäressä Selma itte. Yhtä pönttöjä vintiöitä molemmat, jos multa kysytään.

Mää oon kuitenkin kaikeista nätein ja parhain, aina!

Eilen me päästiin viä juakseen sinne Kaupin vinttikoiraradalle, ku siä oli viimeset harjotukset tältä kaudelta. Matami, Elvis ja Kyankin tuli meidän kanssa juakseen. Selmakin pistettiin kokeileen ja ihan hyvin sekin juaksi. Mää olin tiätysti kaikista nopein meistä, vaikka kaikki me kovaa juastiinkin!

Tossa meen mää.

Ja tässä Selma.

Semmosta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!