Huh. Ny mää oon kotiutunu. Olin semmosella viikon lemmenlomalla etelässä (kuva1, kuva2). Kyllä kuulkaa aurinko paisto ja tarkeni ulkona ottaa hyvin rusketusta nahkaan, nii ja oli mulla siä sellanen komee miäskin seurana. Sillä välillä, kun mää lomailin siä n. 10 kilometriä kotoo etelään, oli tänne kotipohjoseenkin tullu ihan kesältä vaikuttava säätila. Ei tarvi siis ainakaa hetkeen lähtee takasi lomailemaan!
Niin, viime sunnuntaina mut kiikutettiin kasvattajalle treffeille, kun niitä vauvoja olis hyvä tähän väliin pyäräyttää. Palvelijoita vähän jännitti, kuinka mää pärjään siä lomalla, mutta hyvinhän mää pärjäsin! Paremmin ku ne täälä ilman mua. Mulla oli siä paljon seuraa ja ne kaks miästäkin. Rakastuin oitis siihen mulle valittuun sulhoon, Miloon. Se on hurjan komee miäs ja niiin ihana! Selman isikin yritti mua kovasti vikitellä, mutta enhän mää sille lämmenny yhtään. Yritin sille tehdä selväks, että ei kiinnosta ja hakeuduin Milon luokse turvaan. Enhän mää nyt Selman isin kanssa voinu ees aatella mitään kaveruutta kummempaa, miättikää ny jos tulis lisää tommosia Selmoja. Ei. Milo oli parempi ja paljon komeempi mun miälestä! Mulla ja Milolla oli oikein räiskyvä pikasuhde, mutta ei me sitten kummatkaan haluttu jatkaa suhdetta pidempään. Lomaromanssiksi se sitten jäi. Käytännön järjestelyt olis ollu arjessa esteenä vakavemmalle jutulle, kun Milo asuu Riihimäellä asti ja etäsuhde ei oikein kuulostanu kivalta vaihtoehdolta. Nyt vaan jännitetään tuleeko niitä vauvoja heinäkuun pualen välin jälkeen. Sun kannattaa nyt jo kuitenkin varata se oma pentu, kun niitä tulee vaan rajotettu ja uniikki erä jos on tullakseen. Ettet sitte vaan jää ilman!
Lemmenlomalta ku mää palasin, Selma oli edelleen Selma. Ei se ollu viikossa mikskään järkevämmäks olennoks muuttunu, mitä vähän toivoin. Siitä on tullu melkein pahempi, nyt tuntuu ettei se anna mulle yhtään rauhaa. Kuulemma oli ikävä. Mulla ei kyllä ollu, jos suaraan sanotaan.
Palvelija teki Selmalle piänen jekun, kun se haki mut kotiin. Mut piilotettiin ensin vessaan ettei Selma nää mua heti. Kyllä se heti haisto, että olin tullu kotiin.
Sillä välin ku mää olin siä lemmenlomalla, oli mun 2v. synttäritkin. Kiitos vain muistamisesta! Me juhlittiin sitten eilen illalla omalla porukalla. Sain tiätty kaakkua iltapalaksi! Ps. Kuva on lavastettu. Ei saatu jostain syystä syärä tota kaakkua tossa keittiön pöydän ääressä. Kumma juttu....
Kyllä nyt kelpaa taas olla kotona ja lenkkeilläkkin saa ihan nakkena!
Mo! Assistentti-Selma täällä tuuraa Lyytiä. Otteko nähny sitä Lyytiä missään? Mää hukkasin sen sunnuntaina. Sen koommin ei oo näkyny. Mulla on ollu aika kova ikävä välillä. Tiiättekö, ku ei oo ketään ketä vois koko ajan kiusata tai pyytää leikkiiä, saatika turvana sillon ku palvelijat jättää mut ihan yksin. Mutta noi palvelijat kyllä sano, että Lyyti on tallessa ja tulee ihan pian takasin kotiin. Se on kuulemma jossain treffireissulla kasvattajan luona. Arvakkaa vaan, aionko mää höseltää ja kiusata Lyytiä ihan liikaa, ku se tulee takas kotiin. En tiädä, miks se ei oikein musta tykkää. Kuulemma jotain energiaa liikaa tai jotain. Minkä piäni koira sille mitään voi, jos on annettu sitä virtaa vähän isommalla jännitteellä? Lyytin virransyötössä on ollu joku oikosulku, ku se on niin ällön rauhallinen aina.
Oottakaas hetki, rappukäytävästä kuuluu meteliä. Käyn tarkistaan.
Ei siä mitään näkyny si kuitenkaan.
Nii mitä mun ny pitää täälä kertoo? Lauantaina mulla oli taas supersupersupermahtavanihana päivä, kun oltiin taas maalla. Pääsin kohnottaan taas ihan täysiä. Eiks mekin voitais muuttaa maalle? Siä olis ihan parasta asua, kun sais juasta pihalla aina ja ihan niiin paljon ku kintuista lähtee. Ja niistähän lähtee!
Tossaki se Lyyti viä on tallessa. Ootas, mää käyn taas kattoo tua parvekkeella, kun kuuluu hassuja ääniä....
..Huh. Vähän ku murahtelin, niin äänet lakkas. Mitä liä kolinaa olikin. Oon alkanu aikamoiseks kotivahdiks, ei tarvii paljo tulla outoja ääniä niin täytyy vähän palvelijoita varottaa. Ne on niin kuuroja, ettei ne semmosia epäilyttäviä juttuja kuule...
Mihin mää jäin? En muista. No nii. Sunnuntai oli se päivä ku Lyyti hukku. Lähettiin aamulla sinne kasvattajalle kylään ja en tiä mitä sille Lyytille kävi, kun se ei tullukkaan mukaan. Varmaan eksy sinne keittiön tualin jalan taakse. Siitä voiskin kuvitella jotain semmosta, se on vähän yksinkertasempi ku mää. Kotiin ku me si päästiin, nii mää vähä ihmettelin että missä se Lyyti on. En kerenny kuitenkaa kauaa miättiin, kun me lähdettiin jo kaupunkimummulle kylään. Siälä oli onneks Chili ja Carra mun seurana. Ja illalla me mentiin viä mun poikaystävälle, Remulle kylään. Pääsin määkin siis treffeille!
Kotona tää viikko on mulla menny hyvin, oon saanu paljon herkutella ja tiätty huamiookin on tullu ihan kivasti. On mun kanssa leikittykin ja ollaan opeteltu uusia temppuja. Osaan nyt sulkee laatikoita. Vähän on kuitenki ollu tylsää ilman Lyytiä. Joko se pian tulee kotiin?
Ulkonakin alkaa jo tarkeneen, joko se kesä tulee? Tänään olin ekaa kertaa nakuna lenkillä. Oli huippua, kun ei ne kamalat vaatteet kutittanu. Mutta arvakkaa oliko tylsää, ku siä lenkillä oli kolme naispalvelijan äitikaveria ja kaikilla viä vaunut mukana. Ei sinne meinannu nahkakoira enää joukkoon sopia. Mulle ei ollu yhtään kaveria sinne otettu mukaan. Matkalla nähtiin myäs piänen piäni kyyn poikanen. Naispalvelija kyllä nosti mut syliin, kun mentiin sen ohi. Kuulemma olis voinu jotain sattua jos olisin menny tekeen lähempää tuttavuutta. En ymmärrä. Piäni ja söpö mato se oli.
Mun korvat meinas mennä vähä huanoon kuntoon, kun niihin tuli vesikellukoita ja iisoja rupia. Onneks nyt semmosella Vetramil-hunajavoiteella ne on alkanu paraneen.
Oommää oraviakin nähny, tossa kuvassa semmosta tuijotan tiiviisti. Siitä tulikin miäleen, että näkyskö takapihalla ikkunasta orava? Meen kattoon. Moi!
Hei, nyt ihan oikeesti! Kuka tällä säätilalla oikein pelleilee mun kustannuksella? Sais jo meinaa lopettaa! Mua ei naurata sitten yhtään! Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja saat otettua oikeen lokosan asennon parvekkeella niin jo alkaa puskeen lunta taivaalta ja parvekesauna viilenee oitis. Lenkillä ollessaki raepallot kimpoilee mun silosesta kuupasta ja välillä sitä hivelee auringonsäteet. Ei tässä oo kohta muuta vaihtoehtoo, ku alkaa kattoo lentolippuja jonnekkin lämpimään. Muutetaan Selman kanssa vaikka Espanjaan ilmastopakolaisiks.
Onneks viime lauantaina sentään oli melkein lämmintä eikä satanu yhtään lunta. Päästiin taas maalle riekkumaan! Sielä oli vielä yks leikkikaveri hetken meirän seurana, kunnes sekin haettiin omaan uuteen kotiin.
Naispalvelija yritti vähän ottaa musta jotain erustuskuvia, mutta ei mua kauheesti napannu poseerata pelkkien nappuloiden toivossa. Olis ees ollu jotain herkkua palkkana, niin oisin voinu harkita! Mutta oommää kyllä aika nätti, täytyy myäntää. Rusketuskin on jo aika hyvässä vaiheessa.
Selmasta on sitten vähän tommononen. No Selma. Siitä muuten tuli vappuna vuasi, kun toi pöljäke muutti meille. En tiä onks se yhtään sen kivempi ku sillon alkuunkaan, mutta kyllä sen kanssa välillä on ihan mukava elää. Naispalvelijakin kehuu, että on siitä tullu ihan kiva koira. Vaikka Selmaan on vahingossa lirahtanu kolmen koiran energiat ja pualikkaan koiran koko. Hölmö se on, mutta ei se muuten Selma oliskaan.
Mää ehdin siä maalla keskittyä myäs auringonpalvontaan, ku naispalvelija laitto mulle pedin terassille. Aluks se ei oiken hoksannu mun tarpeita, ja olin jo aika epätoivonen tossa sisällä olevassa aurinkopilkussa. Siinä ei voinu muutaku seistä ja lisäks en oikein hoksannu tota kukkasen varjoo tossa, niin meni siltäkin osin vähän hukkaan koko homma. Selma keskitty ulkona lähinnä käpyjen teurastukseen ja opetti sitä myös tolle pikkukoiralle.
Kyllä määkin sit kuitenkin vähän osallistuin siihen käpyralliin. Tossa rysän ympärillä oli hauska leikkiä, kun ei päässy niin helposti toisen perään.
Kotona meillä oli pitkästä pitkästä aikaa popparipäivä! Meille ei vieläkään laitettu niitä samassa suhteessa, mitä palvelijat syä. Se on musta epistä. Meillä on vaan toi pikkukippo pualiks, eli n. 4 popparia per kirsu. Siitä lähinnä tulee vaan vihaseks...
Selma keksi tässä yks päivä ittellensä muka hyvän leikin. Naispalvelijan miälestä se on vähän kyseenalanen, kun pikkusisko ei välttämättä tykkää jos Selma kovin lujaa kutittelee sen piäniä varpaita. Selma kyllä osaa tosi nätisti sitä purukalustoonsa käyttää, mutta joskus se voi innostua vähän liikaa.
Mää kävin eilen semmosessa kraniosakraaliterapiassa. Oli kuulkaa aika rentouttava ja unettava kokemus, vaikka alkuun se oli tosi ällöö. Sieläkin oli semmonen viaras täti, joka mua kosketteli. En tykänny alkuun yhtään, mutta jossain kohtaa mää kyllä vähän huamasin että sehän tuntuu aika hyvältä kun jumit kropasta avautuu. Mulla kuulemma oli lannerangassa aika iso jumi ja siitä johtuvat piänemmät jumit hännässä, lapojen välissä ja ottassa. Nyt ne pitäis kuitenkin olla auki ja hoidon lopulliset vaikutukset näkyy sit reippaan viikonpäästä. Ai miks mut semmoseen viätiin? No ku mulla on vähän ollu tapana kylmällä ja märällä kelillä pompottaa tota mun vasenta takakinttua ja naispalvelija sitä stressaa välillä kovasti. Sen tyäkaveri oli suasitellu mulle tommosta hoitoo, josta vois olla apua. Se hierojatäti kyllä sano, ettei se musta mitään isoo vikaa löytäny noiden jumien lisäks ja muutoin oon oikein terveessä ja hyvässä kunnossa kropaltani. Se oli aika taitava täti, kun se tunsi että mun kohtu on tosi aktiivinen ja kysy sitten juaksuista naispalvelijalta. Naispalvelija sitten kerto, että mulla alko edellisenä päivänä juaksut. Mun miälestä oli aika huikeeta, että joku tuntee tollasen ihan kädellään tunnustelemalla. Hoidon jälkeen olin loppupäivän ihan naatti ja saan olla levossa nyt 4 päivää. Mua vaan vähän harmittaa, kun ollaan taas menossa huamenna maalle enkä sais siä kauheesti juasta.
Sillä välillä, kun mää olin siä kraniossa, oli Selma harjotellu kotona yksinlaulantaa. Kuunneltiin sitten yhdessä sen äänitteitä ja laulettiin yhdessä lisää. Selman kyllä täytyy alkaa harjotteleen tota yksinoloo, ku mää meen sunnuntaina kasvattajalle treffireissulle. Riippuen siitä koska mää oon valmis treffeille, voi olla etten hetkeen ehri kirjotteleen. Mutta täytyy tolle Selmalle sanoo, että se voi kirjottaa mun pualesta jotain, miten sillä täällä kotona hurisee ilman mun vallottavaa seuraa.
Kyllä oli taas jollain tosi kivat vapputouhut, kun piti sillä säällä pelleillä. Tämmönen oo mistää kotosi, että tulee talvi monta kertaa keväässä. Hyi. Onneks se säälläpelleilijä on nyt ainakin toistaseks vappuaaton jälkeen rauhottunu ja on saatu taas nahkaan lämpösiä säteitä riittämiin! Ihan ei viä nakulenkille olla päästy, mutta vaatetus on vähentyny huamattavasti talven jäljiltä. Kyllä kelpaa!
Ylempi kuva on vappuaatolta ja alempi vappupäivänä otettu. Nahkakoira valkaa tuon alemman säätilan.
Ennen tota vappuaaton talvee me ehrittiin käymään taas maalla juaksemassa karvalapsien kanssa. Niillä oli siä kenturalla jäniksen käpäläkin leikkikaluna. Arvakkaa mitä hianostunu nahkakoira teki sille käpälälle? Haisto ja nyrpisti nokkaansa. Mää en hampaisiini semmosta ällötystä kyllä halua. Selma kyllä tossa kuvassa kirmaa se kinttu suussa. Ihmekkös sillä haisi hengitys nii pahalle illalla. Karvalapset oli nyt vähän parempia leikkikavereita ku viime kerralla, nyt ne jakso jo vähän paremmi juasta mun perässä!
Vappuaattona me oltiin Ruutanassa. Siä oli onneks jo lumet sulanu melkein kokonaan ja aurinkokin vähän paisto. Ei enää näyttäny vappu ihan niin epätoivoselta, mitä aamulla muavisäkit päällä siä hangessa. Chili ja Carrakin oli meirän seurana taas. Naispalvelija vaan jotain rutisi, että mun täytyis ottaa Chilistä ja Carrasta esimerkkiä ja olla poissa ruakapöyrän alta kun palvelusväki syä. Mutta eihän silloin voi mitään herkkuja saada salaa pöydän alle niiltä palvelijoiden kavereilta.
Kotona me ollaankin naatittu sitten lämmöstä. Selmalla on kohta korvat sulanu ihan lopullisesti luppaan. Munkin täytyy nukkua pitkänä pötkönä, ettei oo ihan niin kuuma.
Sualijärvelläkin oli jo aikas mukavat kelit!
Päästiin hiakkarannallakin vähän hepuloimaan. Tiiättekö sen ihanan tunteen, ku lämmin hiekka pursuilee varpujen välistä. Eihän siinä voi muutakun hepuloida ilosta! Naispalvelija taas vaan pilaa kaikki mun piänetkin ilot, eikä päästä mua irti narusta ja sit viä kiältää narussa juaksemisen. Pah.
Huamenna me mennään taas maalle. Selma on jo lataamassa loputtomia akkujaan, että jaksaa painaa siä pihalla taas koko päivän.
