Auringosta naatiskelua ja apumieheilyä

Kyllä on kuulkaa hienoo, kun on kesä ja lämpimät ilmat! Saa päästellä nahka paljaana ulkona ja naattia lämpösistä auringonsäteistä. Parvekkeella kyllä on välillä vähän liiankin lämmin, täytyy käydä välillä vilvottelemassa sisällä ja sitten taas jatkaa parvekelöhöilyä.

Lauantaina me pööpöiltiin Ruutanassa. Matkalla mää sain käyrä soppailemassa mun synttärilahjakortilla. Ostin mulle mm. hirven luita, uuden kongin ja herkkuja! Olisin ostanu herkkuja enemmänkin, mutta palvelijat sano että ei ihan määrättömästi voi mässyttää. Eikä ne oo mulle antanu niistä mun ostoksista vasta kun maistiaisia. Olisin halunnu syärä ite heti kaiken.

Ruutanassa me saatiin syärä hirvenluut ulkona. Carrakin oli sielä meidän kanssa ja mää jouduin antaan sekä sille että Selmalle yhden MUN luistani. Aika epäreilua. Mulla kuitenki oli ne synttärit.

Me jouruttiin taas leikkiin jotain malleja, kun palvelijat yritti saara meistä jotain painokelposia kuvia. 

Tässä olis nyt niitä mun hianoja 1v. kuvia. Mua ei kyllä huvittanu näyttää yhtään ryhdikkäältä. Toi seisominen ei oo yhtään mun juttu. Haluaisin vaan istua että saisin sen namin, jota palvelija pitää kädessään. Kyllä mää joskus seisonkin nätisti, mutta mun häntä lörpöttää aina vähän miten sattuu.

Sämpyläkin joutu kameran uhriksi. Se osaa mukamas olla paljon kuvauksellisempi ku mää. Kai ny tolla kurttunaamalla ja noilla lepakkokorvilla näyttää aina hyvälle. Kyllä senkin rypyt siitä silottuu ku isommaks kasvaa. 

Mää toimin miespalvelijan apumiehenä, kun se rillas makkaraa. Sitä täytyy vähän vahtia, kun se tuppaa polttamaan ne makkarat tommosella hiilirillillä. Sämpyläkin yritti vähän opetella rillauksen saloja. Makkaroista tuli täyrelliset, mutta me saatiin sitte kuitenkin vaan omat ruuat kuppeihin. Olisin kyllä kaivannut edes pientä makupalaa työn tuloksista, mutta ei muruakaan tippunu. 

Kotona me jatkettiin miespalvelijan rojektipäällikköinä. Tällä kertaa me vahdittiin, että se istuttaa parvekekukat oikein. Haisteltiin tarkkaan mullan laatu ja tutkittiin kuoppien syvyys. Lopputuloksesta tuli ihan hiano.

Päällikön hommat oli aika raskaita, niin piti huolehtia myös riittävästä levosta. Huolin poikkeuksellisesti ton apulaisjohtajan mun viereen nukkumaan.

Sitten kun on hetken kuarsannu, voi alottaa sohvarallin. Meillä on aika hurjat painit usein, mutta ei me silti toisiamme satuteta. Palvelijaa välillä hirvittää meirän leikit, mutta terrierejähän me ollaan, niin kai meirän leikitkin on sitten sen mukasia?

Sämpylä pääsee joskus mun ja naispalvelijan mukaan Sualijärvelle käveleen. Se jaksaa yllättävän paljon, mutta palvelija ei uskalla kävelyttää sitä ihan hirveen pitkiä pätkiä kerrallaan. Onneks! Selma on nimittäin välillä kamalan, _kamalan_, hidas! Mää jourun jatkuvasti pysähteleen ja odotteleen sitä. Onneks palvelija sitten välillä kantaa Selmaa sylissä, niin saadaan mulle sopiva vauhti päälle!

Pääsen mää onneks melki joka päivä naattiin privaattilenkeistäkin! Tualla luantopolulla on nyt hirmu nättiä! Sualla kasvaa jotain kivoja valkosia karvapallokukkia ja järvessä näkyy kaloja uimassa. Tykkään kovasti tutkia rantaviivaa!

Eiköhän tää kuvasaaste riitä tällä erää, kyllästytte pian meirän naamoihin! Viikonloppuna mää saankin taas pikkumiehen tänne kylään! Se on se tyyppi, joka usein tiputtaa ruakaa pöyrästä lattialle. Semmosista tyypeistä mää tykkään.

Lyyti 1v.

"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,

paljon onnea Lyyti,

paljon onnea vaan!"

Eilen musta tuli virallisesti iso tyttö, ny mää oon jo 1 vuoden ikäinen. Sen kunniaks jouduin pukeen rusetinkin kaulaan. Mun 1 vee paino on 5,4 kg. Palvelijan täytys antaa mulle hitusen enemmän ruakaa että saisin sen 5,5 kiloo rikki. Oon kyllä nyt oikeen sopivassa kunnossa, lihaksia alan seuraavaksi kasvattamaan! Musta on kasvanu oikeen viisas ja hieno koira. Palvelijat kovasti musta tykkää. Osaan mää kyllä kuulemma välillä olla ärsyttävä(n ihana)kin. En kyllä ymmärrä että koska muka?

Sain jälkkäriksi oikeen synttärikakunkin! Nam! Kakku tarjoiltiin vielä hianolta lautaselta ja sain syärä sohvalla. Kyllä kelpaa!

Mua ei viälä viäty shoppaileen sillä mun synttärilahjalla, mutta käytiin sentään mustissa ja mirrissä ostaan mulle vähä synttärinamia. Harmi vaan, että toi kassi ei pelkkiä herkkuja ollu täynnä. Sielä oli pääasiassa meille ruakaa. Saimmää sitte muutaman possunsaparon. Oon kyllä vähän pettyny, ettei palvelijat järjestäny mulle muuta ekstraluksuskohtelua. Olisin esimerkiksi voinu nukkua yän sängyssä peiton alla ja nauttia Selmattomasta rauhasta.

Oommää näköjään vähän kasvanu. Sama peti ja paita on käytössä vieläkin, mutta jotenkin ne tuntuu kamalan piäniltä.

Tommonen kirppu mää oon joskus ollu. Huomenna yritetään ottaa musta oikeen hianoja 1 vee kuvia. Pitäkää peukkuja että miespalvelija osaa käyttää sitä kameraa, määhän osaan poseerata aina kauniisti. 

Elämää termiitin kanssa

Tiiättekö, että mää oon ollu pentuna ihan superihana, helppo ja kiltti?! Palvelijat ei ehkä sitä sillon tajunnu, mutta nyt kun toi termiitti-Selma muutti meille, on asia alkanu valjeta pikkuhiljaa niillekin. Selma on sellanen normaali koiranpentu, se keksii kaikenlaista pientä jäynää koko ajan. Lisäks se pissii ja kakkii sisälle ku pikkuvauva. Arvakkaa vaa millasta on olla päivä kotona, kun se kakkaa aamulla meidän residenssiin ja palvelija tulee vasta iltapäivälle sen siivoo? Mehevät tuoksut on. Yritä siinä sitte nukkua seesteisiä päikkäreitä. Mutta semmostahan elämä pennun kanssa on, jossei oo tämmönen spesiaalipoikkeustapaus niinku mää. Ehkä Selmakin muutaman kuukauden päästä oppi tavoille!

Yks kaunis päivä Selma päätti restauroida meidän lelukoppaa. Kyllä mää sitä paheksuvasti katoin, mutta en mää sille mitään sitte voinu. Ny meidän lelukoppa vaihtu metalliseen saunakiuluun. Sinne ei edes mahtunu kaikki meidän lelut ja osa piti laittaa jemmaan. Ihan tylsää! Tossa meneekin Selmalla hetki, että saa siihen hampaan jäljet näkyviin. Hah.

Selma on myös siitä ihan viallinen, että se istuu PALJAALLA lattialla, myös ulkona asfaltti käy istumiseen. Mää en ikimaailmassa laske peppuani niin kylmälle. Hyi. Muutaman kerran mulle on käyny kyllä semmonen vahinko, mutta sillonki istun vähä pylly ylhäällä maasta sillai jalkojen päällä. Tossa alakuvassa me odotetaan miespalvelijaa kotiin. Sillä kestää ihan hirmu kauan kävellä rappuset ylös!

Selma onneks seuraa välillä palvelijoitakin, niin mää saan rauhassa piilotella viltin mutkassa! Se näyttää aika viattomalta usein, mutta ulkonäkö saattaa pettää. Varapalvelijakin joutu vaihtaan lakanat, kun oltiin siällä hoidossa. Leikittiin Selman kanssa sen sängyllä ja sittenhän Selmalle tulikin pisuhätä. Eihän sitä nyt hyviä leikkejä voinu keskeyttää sen takia, nii Selma ajatteli pissiä sinne sänkyyn ja jatkaa leikkiä mun kanssa. Mua vähä hävetti Selman pualesta!

Tänään mää yritän opettaa Selmalle, kuinka leikitään lehmää. Selma välillä yrittää syärä kaikenmaailman rikkaruahoja, mutta mää näytin sille, että mikä ruaho on hyvää syärä. Märehrittiin siinä pitkä tovi tota hyvää heinää masut täyteen.

Selma täytty eilen 12 viikkoa ja painoa sillä on vasta 2,3 kiloa. Se on vähän rimpula, mutta naispalvelija yrittää vähä kasvattaa sen ruakamäärää. Ruakahalussa Selmalla ei kyllä oo ongelmia, se ahmii ku isompikin syättöporsas kaiken mikä sen eteen kannetaan. Huomenna mää saan mennä nauraan Selmalle, kun sillä on rokotus. Saapahan sekin kokea sen lääkärissäkäynnin ihanuuden. Lisäks Selma on mukana Evidensian pentupäiväkirja-sarjassa ja se joutuu oikeen vireolle. Kyllä mää sanon, että kannattas mialummin mua kuvata. Oon ainaki paljo nätimpi ja viksumpi. Mää kerron sitten myöhemmin lisää, miten Selma siälä pärjäs.

Muistatteko muuten mikä tärkee päivä huamenna on? Kaupunkimummu ainakin muisti ja sain oikeen postia! Siihen liittyy yks nelijalkanen nahkakoira ja syntymäpäivä. Seuraava päivitys onkin sitten omistettu vaan mulle! Mää käsken palvelijoiden kuvata musta hianoja kuvia viikonloppuna ja tiätty orotan lisää lahjoja! Ja synttäriterkkuja täytyy lähettää omien sisaruksien lisäks Lillille, joka täyttää 12 vuotta.

Kiitos kaupunkimummu! Mää meen viikonloppuna ostoksille ja lupaan etten anna Sempulalle muruakaan mun synttäriherkuista!

Assistentin perehdytystä

Ymmärrätte varmaan, että mulla on ollu aikamoinen kiire vahtia tota Selmaa ja yrittää opettaa se talon tavoille. Tällä hetkellä projekti ei etene toivotusti. Selma edelleen varastaa multa ruuat ja lelut. Lisäks se kiusaa mua välillä, ku mää yritän nukkua. Palvelija sano, että mun täytyis opetella komentaan Selmaa, mutta en mää tykkää huutaa kellekkään. Sit ku mää vähä yritän niin ei se urpo lapsi ymmärrä. Yritä ny sitte tässä elää seesteistä elämää. Onneks mua viedään välillä privaattilenkeille, että saan hetken hengähtää ja ehkä salaa nauttia palvelijoiden jakamattomasta huamiosta. Ollaan käyty heittään patukkaa kentällä ja tiirailemassa sorsia järven rannalla. Lisäks oon toki nauttinu nakuilusta, pitkästä aikaa on tarjennu lenkkeillä ilman rihman kiärtämää. Aika luksusta!

Uimaan en sentään uskaltanu mennä, edes sorsan perään.

Mutta kyllä musta on ihan oikeesti kivaa leikkiä Selman kanssa. Tykkään härnätä sitä leluilla ja juosta karkuun! Ehkä siitä jossain kohtaa tulee muutoinkin ihan hyvä tyyppi, kunhan noi palvelijat laittaa sen ruatuun.

Helatorstaina me käytiin esittelemässä Selmaa kaupunkimummulle. Mentiin sinne Iittalaan maalle asti nauttimaan iiiiiihanan aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta. Me oltiin ihan koko päivä ulkona! Oli ihan parasta juasta vapaana käpyjen perässä ja välillä rojahtaa viltille aurinkoon ruskettaan nahkaa.

Kyllä toi tirriäinen sentään sen tajus, että auringossa naatiskellaan.

Perjantai me oltiin Selman kanssa eka päivä kaksistaan kotosalla, saatiin nukkua torstaisia touhuamisväsyjä pois. Siks oltiinkin tosi kiltisti! Ei jaksettu ees pissa-alustoja pistää päreiksi.

Sunnuntaina me käytiin maalla. Jatkettiin Selman kanssa käpyleikkejä metsässä.

Yritettiin myös leikkiä Lillin kanssa, mutta ei se vieläkään oikeen innostunut mukaan. Onneks sielä oli vielä kolme karhukoiran pentua, joiden kanssa mää sain vetää rallia pihalla. Selmaa vähän ne touhukkaat isot pennut jännitti, mutta kyllä sekin vähän uskalsi tulla mukaan. Illalla me käytiin vielä Remullakin kylässä. Välillä sentään mullekkin aikuista seuraa! 

Eilen mää kyllä närkästyin aikalailla, kun me mentiin sinne pentupainipaikkaan. Sitte noi palvelijat laittokin Selman sinne kehään ja mää jouduin vaan katteleen sitä leikkimistä. En tiedä mistä tämmönen suuri vääryys johtuu. Palvelijat jotain puhu ikä- ja kokorajotuksista, mutta eiks ny vähä vois joustaa? Ihan tyhmää. Selma kyllä alkujännityksen jälkeen leikki aika reippaasti, ei toki vielä ihan niin antaumuksella ku mää aikanani. Mutta ehkä sekin ens kerralla jo ottaa kaiken ilon irti. Toivosin kyllä salaa, että Selma olis siälä niin tuhma että sais porttikiellon koko paikkaan!

Tommonen pöljäke toi Selma nyt sitten on. Aika hauska vekkuli, vaikka välillä pientä kiusaa mulle tekeekin.

Uusi assistentti

Muistatte varmaan, ku mää hain sitä uutta assaria. Eipä tullu ku yks hakemus, nii mulle ei annettu oikeen varaa valita. Tässä se ny sitte on, Selma. Viikon koeajan jälkeen oon sen nyt kelpuuttanu kalustoon ja jääköön ny sitte tänne. On se välillä ihan kiva. Sillon, kun se nukkuu. 

Selma on kotosin samalta kasvattajalta kun mää. Se on väriltään tommonen suklaa. 

Selma oli heti uuteen kotiin tultuaan kun kotonaan. Ensi töikseen se varasti multa luut ja lelut suusta. Ei mitään kunnioitusta vanhempaa kohtaan. Ihme riiviö. Mää en ees oikeen osaa sitä komentaa. 

Selma on kovin ryppynen, ihan kun vanha mummo. Sitten se kallistelee tota kuuppaansa pualelta toiselle, kun se kuuntelee mitä sille puhutaan. 

Selma on ihan kirppu muhun verrattuna. Se painaa vaan kaks kiloo. Mää oon aika moinen jötikkä sen rinnalla. Iso koira, sanotaan.

Me ollaan jo oikeestaan aika hyviä kavereita. Nukutaan samassa petissäkin välillä ja välillä taas juostaan kämppää täysiä ympäri. 

Tässä on teille nyt hetkeksi sulateltavaa. Uskokaa pois, mullakin kesti aika kauan sulattaa se tosiasia että toi riiviö ei lähtenykkää täältä enää mihinkään. Tuun paremmalla ajalla kertoon mun aurinkonaatiskeluista. Toi naispalvelija kiirehtii jotain jääkiakkoo kattomaan.