Syysmasennus

Mää en oo ny jaksanu yhtään kirjottaa tänne. Tiiättekö, ku määkin oon raskaana. Tai palvelija lisää siihen eteen kyllä sanan vale. Tää on niiiin rankkaa, että mää vaan nukun. Ruakakaan ei oikein maita. Mutta maittaisko sulle aina se sama sapuska, mitä oot yli 1,5 vuotta jo syäny? Kaipaisin jotain parempaa sinne ruakakuppiin näinä rankkoina aikoina. Mutta ei oo näkyny. Nyrpin siältä kupista lihat ja nappulat jätän Selmalle. Sille kyllä maistuu vaikka piänet kivet. Ku mää oon ny nirsoillu, niin naispalvelija tarjoo nappulat nykyään aika usein jonkun etsimisleikin avulla. Sillai se saa huijattua mua niitä syämään. Ja samalla saaraan Selman kanssa tehdä vähän töitä ruuan eteen. Mutta mun miälestä on ihan kiva ettiä niitä napuja piilosta. Usein mää kyllä esitän palvelijoille avutonta, jos ne tulis aukaseen mulle jotkut pyyhesolmut tai muut vaikeemmin avattavat piilot. Mutta ei se oo oikein auttanu, vaikka välillä mua kyllä vähä autetaan alkuun.

Sitte mua ahistaa yks meidän lelu mikä vinkuu. Viikolla Selma vingutti sitä tossa sohvalla ja mää vähän näissä raskaushöyryissäni hätäännyin että nyt se mun vauva huutaa. Mää menin sitte siihe "vauvan" viäreen kyljelleni ja nostin vähän takakinttua, että se pääsis paremmin mun tissille imemään maitoa. Jostain syystä se ei tullu syämään ja naispalvelijakin vaan nauro mulle, ku oon niin reppana. Pah. Ei oo taaskaan ollu helppoo olla Lyyti. Sen näkee tosta naamastakin.

Viikko sitte lauantaina me oltiin siä kaupunkimummulla rapujuhlissa. Palvelijoita vähän hirvitti, että minkälainen kaaos sinne saadaan aikaan, kun siälä oli myös se iso musta koira, Carra, ja sen pikkusisko Chili. Mutta tiiättekös, että me oltiin kaikki siä pääosin ihan hirmu hyvässä sovussa ja rauhassa. Me kyllä vähän Selman kanssa yritettiin innostaa niitä kavereita leikkiin, mutta Chiliä vähän pelotti ja Carra olis kyllä innostunut, mutta sitte noi ihmispalvelijat aina tuli pilaan meirän leikit ennenku ne ehti ees alkaa. Tylsää. Selmaakaan ei yhtään jännittäny ja alkanu näykkiin toisia naamasta. Siälä se viipotti Carran ja Chilin kanssa kaupunkimummun perässä ruuan toivossa. Mää keskityin lähinnä sohvalla makoiluun.

Tiistaina mulla oli vika akility. Mulla meni siälä taas oikein hyvin! Harmi vaan, että nyt tulee vähän pidempi tauko, ennenku pääsen seuraavalle kurssille. Naispalvelija ei enää uskaltanu ottaa mulle lyhyttä jatkokurssia, ku ei se pysy mun perässä siä enää. Pah. Mutta se lupas kyllä kerran-pari vuakrata sen tilan pelkästään mulle ja Selmalle, että päästäis vähä sinne touhuaan viälä tän vuaren pualella. 

Selma yrittää aina välillä leikkiä kuallutta, ettei se joutuis pihalle. Se heittäytyy tonne sohvalle ketarat kohti taivasta, vaatteet päällä tai ilman. Onneks noi palvelijat ei oo viä menny tohon lankaan. Me on ny taas jouruttu lenkkeileen naispalvelijan kanssa normaalin pitusia lenkkejä, ku se pääsee taas liikkumaan. Mää olisin voinu kyllä tyytyä niihin lyhyempiinkin. 

Me ollaan koko viikko tehty saunaremonttia, nii sikskään mää en oo oikein ehtiny tänne kirjotella. Tossa kuvassa me ollaan naispalvelijan kanssa tärkeissä remonttihommissa. Miäspalvelija oli siä saunassa touhuamassa ja me käytiin vaan välillä tarkastamassa tyän eristymistä. Selma oli juaksupoikana ja ravas vähän useemmin siä saunassa valvomassa laatua ja hoputtamassa miäspalvelijaan vauhtia. 

Eilen me saatiin remontti valmiiks ja tänään päästään saunoon uuressa hianossa saunassa. Tai sama vanha sauna se on, mutta siä oon vaan sotkettu uuret värit seiniin ja lauteisiin. Tommosta ihmispalvelijoiden hömppää, mummiälestä ihan turhanpäivästä. En siä saunassa kuitenkaa usein käy.

Tänään meillä oli tärkee ja mialuinen tehtävä, ku saatiin koemaistaa tommosta savuluusoppaan menevää naudan lihaa. Olisin voinu kyllä syärä ton Selmankin palasen. Oli aika herkkua! Mutta arvakkaa vaan tekikö tiukkaa oottaa ainaki sata vuatta lupaa ottaa toi lihakimpale tosta kärestä. Hianosti silti me molemmat maltettiin!

Ny mää meen kaivautuun tonne sohvaan takasi.