Pääsiäistouhuja

Kylläpäs oli taas pienelle koiralle paljon suuria asioita järjestetty pääsiäisen kunniaksi, kuinkakohan kauan tässä menee toipuessa?

Pääsiäisherkuista mää en kyllä saanu juurikaan mitään. Mämmiä mää jouduin maistaan, kuten ilmeestä huomaatte. Kaikkee ne ihmisetkin syä. Mämmi maistu ja haisi aluks kamalalle, mutta kun sitä oli vähä makustellu, niin olihan se sitte paremman puutteessa kai ihan syätävää. Mutta mun pualesta palvelijat voi vetää sitä mämmiänsä useemminkin, nimittäin siitä syntyy usein kermalla sotkettu kippo ja vatkaimet esipestäväks. Ei huono ollenkaan.

Perjantaina meillä oli hirmusesti väkee kylässä. Parasta oli nähdä sitä pikkumiestä, jonka kanssa me aina ihmetellään toisiamme. Nyt se osas jo kävelläkin, nii mulla oli enemmän hommia vahtia sitä. Vaikka ensikohtaamisella sain taas ilohepulin, osasin olla kovin nätisti koko ajan. En esimerkiks hyppiny sitä pikkukaveria kumoon, mitä palvelija ensi vähä pelkäs. Sen mun bestispikkumiehen lisäks meillä oli kaks vähän isompaa pikkumiestä myös kylässä. Tykkäsin kovasti leikkiä niiden kanssa! Välillä kyllä tuntu siltä, että siitä leikistä ei tuu millään loppua. Onneks pääsi palvelijan syliin välillä huilaamaan! Mää kyllä vähän närkästyin siitä, kun ne ihmiset söi taas ihan hirveesti kaikkia omia herkkujaan, enkä mää saanu mitään. Tai no sain mää sen sonnin sudin, mutta en muuta erikoishyvää. Tiiättekö, että ihmisiin mahtuu ihan hirveen paljon kaikkee ruakaa? Sitte ne valittaa ku syövät ittensä ihan ähkyyn, niinku ne jotkut syättöporsaat kuulemma. Ei tullu taas miäleen kysyä multa apua, olisin kyllä voinu auttaa siinä mähkimisessä.

Lauantaina me oltiin naispalvelijan kanssa ihan koomassa ja nukuttiin melkein koko päivä! Vähän käytiin ulkoiluttamassa miespalvelijaa ankkalammella. Mua ei kyllä vieläkään päästetty tekeen lähempää tuttavuutta niiden ankkojen kanssa. Haluaisin kovasti tutustua niihin lähemmin, mutta kaupunki-ihmiset kuulemma ei tykkäis, jos mää menisin terrorisoimaan sinne ankkalaumaan. Naispalvelijan miälestä mää juoksisin kyllä nopeesti häntä kinttujen välissä takasi, jos ankka ei musta tykkäis.

Naispalvelijalla oli tämmöset samanlaiset ilmeet, kun pitkästä aikaa meillä oli semmonen päivä, ettei ollu minnekkää kiire eikä mitään erikoista tekemistä. Me vaan ansaitusti naatittiin.

Sunnuntaina paisto aurinko! Mää olin koko aamupäivän parvekkeella värjäämässä nahkaa ja imemässä aurinkoenerkiaa. Sielä oli niin lämmin, että piti oikein kuulkaa opetella sitä läähättämistä. Naispalvelija laski, että olisko ollu jopa neljäs kerta, kun sen näkee mun kiälen pihalla. Ei sitä nyt joka päivä parane näyttää, pääsee pian kuivuun.

Oli niin muikeen ihanaa, että ilmeetkin oli välillä mitä sattuu.

Aurinkokylvyn jälkeen mää pääsin iltaa viättään kaupunkimummulle. Mulle oli sielä taas varattuna paljon herkkuja, mutta noi palvelijat yritti kovasti hillitä sitä määrää, mitä mää sain siälä herkutella. Tää on niin epistä, kun ne vetää kuitenki ite kaikki ruuat naamariinsa ilman mitään rajotuksia. Pyh. Mun täytyy tehdä kaupunkimummun kanssa diili, että se rajottaa noiden ihmisporsaiden syämisiä ens kerralla ja mää saan syörä omat herkkuni buffetpöydästä. Tai sitte se vois antaa mulle enemmän herkkuja salaa!

Sunnuntaina mää pääsin maalle kyläileen. Sielä oli niitä pörrösiä vauvoja ihan hirveen monta. Mulle tuli vähän jännät paikat, kun aloin aatteleen että niitä täytyis hoitaa. Hui. Kyllä ne mua kiinnostikin toisaalta paljon, mutta en mää rohjennu sinne sekaan mennä. Ens kerralla voin sitte harkita uudelleen, kun oon vähän sulatellu asiaa. 

Mettässä oli mukava lenkkeillä, kun siellä ei ollu sitä ällöttävää märkää kuraa! 

Tänään oonkin päässy taas naattiin auringosta! Miespalvelija jäi jollekkin lomalle ja se on nyt ehtiny kuskaan mua päivälläkin tuala ulkona ja lisäks mulla on esteetön pääsy parvekkeelle. Aika makoisaa elämää! Mää näytän naispalvelijalle vaan aamulla kiältä, ku se lähtee töihin ja mää pääsen jatkaan unia miespalvelijan kainaloon. 

Herkullista pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä! Mää en oikein vielä tiedä mikä tää tämmönen pääsiäinen on, mutta se kuulemma selviää lähipäivinä. Mää veikkaan että tähänkin kuuluu herkuttelu ja yhdessä touhuaminen, kun kaikkiin muihinkin ihmisten hömpötysjuhlapäiviin. Ainakin noi palvelijat kauheesti juanii jotain kyläilyjä ja ruakalistoja. Pitääpä laittaa oma ääni kuuluviin, että sinne kauppalistalle tulee varmasti myös mun herkut huomioiduiks!

Määkin tänään yritin valmistautua siihen pääsiäiseen omalla panoksellani. Päätin askarrella pääsiäiskoristeita. Mutta enhän mää löytäny aineiks muuta kun nenäliinoja roskiksesta. Ei niistä kovin kummosia koristeita saanu tehtyä, mutta ainakin mää yritin. Ajattelin että noilla vois koristella sitte vaikka niitä pajun oksia, mutta arvakkaas minne palvelija noi mun vaivalla aikaansaamat tuotokset sitte laitto.... Roskiin. 

Mutta mää meen ny valmistautuun vesi kielellä kaikkiin tuleviin pääsiäisherkkuihin! Syäkää tekin hyvin ja paljon!

Parvekekausi avattu

Kyllä on kuulkaa nyt asiat niin, että mää tarkenen olla parvekkeella aurinkokylvyssä.

Iiiiihanan lämmintä! Harmi vaan, että se aamuaurinko ei kovin kauaa viälä paista tonne parvekkeelle. 

Onneks se aurinko paistaa välillä sisällekin!

Määhän kerroin siitä uudesta yksiöstä, minkä sain sinne autoon. No, kun se nyt kerran hommattiin, niin mun vanhaa autokoppaahan ei enää sitten autossa tarvita. Mää päätin sitten irtisanoo sen kevythäkin sopimuksen. Mää vähän tuunasin sitä sisäkäyttöön paremmaksi. Revin siitä oviaukon luukusta sen turhanpäiväsen vetoketjun veks. Nyt ei tarvii palvelijoiden sitä sitte sulkee enää. Taaskaan noi palvelijat ei oikein ymmärtäny mun hyvää ideaa. Niitten miälestä olis joskus voinu olla tarpeen saada se luukku viä suljettua. Toi naispalvelija ny miättii millä sen korjais. Mummiälestä se on nyt ihan hyvä tollasenaa. Avomallina niin sanotusti. Ps. Tää oli eka juttu, mitä ehkä oikeesti oon vähä tuhmasti tuhonnut.

Käytiin koeajamassa sitä mun yksiöö loppuviikiosta. Pääsin taas kahville sinne Ansariin Lapinniemeen. Mulle ei kyllä vieläkään ostettu kahvia saatika mitään herkkua. Palvelijat kyllä mähki kakkua naamariin. Aika epäreilua mun miälestä. Mutta ihan hyvin mää viihdyin matkat siellä takaloosterissa. Vähän kyllä pitää vielä välillä protestoida sitä, että oon niin kaukana palvelijoista.

Perjantaina kokeiltiin agilityssä kauheen jänniä juttuja. Meinas olla mulle vähä liian jänniä. Toinen oli mutkaputki. Emmää sinne suastunu menee vapaaehtosesti. Eihän siitä suuaukolta näkyny läpi, olisin voinu vaikka eksyä sinne. Lopulta mää sitte suastuin kokeileen, kun palvelija heitteli sinne namia ja lopuks lelua. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähän ylireagoin aluks. 

Toinen jännä juttu oli täyskorkee puami. Mää viimeks juaksin sitä matalalla olevaa puamia ihan surutta päästä päähän, mutta nyt se oli nostettu kamalan korkeelle. Alko huippaan. En suastunu kiipeen ko pualeen väliin. Sit mut pakotettii laskeen sitä pualesta välistä alas. Sen kun suastuin tekee pari kertaa, jouruin meneen sitä alas ihan ylhäältä asti. Vähän puntti tutisi, mutta selvisin hengissä. Onneks. Ens kerralla kuulemma jourun myös kiipeen sitä ylös. Saa nährä suastunko.

Nyt mää osasin siälä akilityssä mennä hianosti kolme estettä peräkkäin, mitkä oli viä karessa. Aika etevää. Ehkä mää alan jo vähän hoksaan, mitä multa halutaan. Mutta mun miälestä on edelleen kovin tylsää kun käsketään vaan istuun ja odottaan lupaa esteille ja määräillään minne juostaan seuraavaks. Enks mää vaa sais juosta siälä niitä sillai, niinko itte haluan? Tarviiks sen olla niin tarkkaa?

Tänään mulla oli taas treffit Matamin ja sen muun lauman kanssa. Meillä oli hirrmu hyvät rallit taas päällä! Nyt oon kuarsannu peiton alla jo neljä tuntia ja viäläki väsyttää. Huh.

Tänään meillä kävi jotain noitia ovella heiluttamassa tommosta kepakkoo, mihin oli höyhennetty tipu. Palvelijat anto niille siitä hyvästä namia. Mää en saanu mitään, vaikka vein niille 4 lelua ja 3 luuta keittiöön, kun ne oli aamupalalla. Aika epäreilua. Täytyy iltalenkillä yrittää viimeinkin napata se varis, josko sillä irtois vähän namia munkin suukkuun. Palvelija kyllä tuala huutelee, että oon muka saanu tänään(kin) aika monta namia jo. Mutta ei niitä nyt enää lasketa, ku oon ne jo syäny. 

Agilityä ja autoilua

Mulla on taas monen monta juttua, mistä pitää teille kertoa! Koitetaan edetä aikajärjestyksessä.

Alotetaan agilitystä. Siellä mulla ei nyt viime kerralla menny ihan niin hyvin kun yleensä. Johtu ihan varmasti siitä, että miespalvelijakin oli mukana. Ramppikuumehan mulle tuli. En oikeen osannu keskittyä. Mutta ei toi naispalvelijakaan mikään mestari mun ohjaamisessa ole, ei se oikeen tiedä miten siä pitää mua yrittää ohjata oikeille urille. Miespalvelija kuitenki kuvas vähän videoo. Eipä toi viä semmoselta perinteiseltä agilityltä näytä, mutta vastahan me alotettiin.

Agilityreissun jälkeen naispalvelija kävi postista hakemassa mulle uuden viltin. Kyllä kuulkaa nyt kelpaa röhnöttää soffalla. On muuten iiiiihanan lämmin ja pehmonen peitto! Välillä mun tulee jopa kuuma siellä alla ja täytyy välillä mönkiä ulos jäähtymään hetkeksi. 

Ei kuulkaa pelkkä uus viltti mulle riittäny. Lauantaina mää sain uuden auton. Tai ei se kuulemma ihan pakasta vedetty ole, mutta uudempi kun edellinen. Ja isompi. Joku tojota se on maultaan. En kyllä ite päässy koemaistelulle, mutta nyt kun ollaan sillä muutama reissu jo tehty, niin täytyy kehua palvelijoiden valintaa. Siälä on mukava matkustaa, meteliäkin on vähemmän kun aikasemmin. Tai sitten se hukkuu siihen ratiomeluun. Miespalvelijan täytyy luukuttaa ratioo lujemmalla, kun se pystyy kuunteleen jotain spotifyytä auton ratiolla puhelimesta. Emmää ymmärrä tommosesta ihmishölynpölyteknolokiasta mitään. Mulle riittää että autossa on lämmin koppa minne käpertyä nokosille.

Maanantaina mää sain vielä oman yksiön tonne peräloosteriin. Siellä en oo vielä kokeillu matkustaa, mutta kuulemma huamenna mennään testiajolle. Aikasemmin mää oon matkustanu takapenkillä kevythäkissä, mutta palvelijat ei tykänny siitä ainasesta kopan raahaamisesta. Ja matkustajiakaan ei sitten mun lisäks takapenkille sopinu kun yksi. Nyt kun mulla on oma valtakunta peräluukussa, niin on muillekin tilaa enemmän. Paitsi ettei meidän kyydissä kyllä juurikaan kukaan koskaan kulje. Nää on vaan niitä palvelijoiden keksittyjä selityksiä sille, että piti saada uus auto. 

Sunnuntaina mää kävin kaljalla baarissa. Ekkö muka usko? Kävin. Palvelijan siskolla on semmonen piäni kuppila, jossa me käytiin syämässä. Täytyy kyllä antaa semmosta palautetta, että vaikka ihmisruaka oli kuulemma tosi hyvää, koirien ruokalista näytti kovin lyhyeltä. Saimmää sitten tiskin alta vähän makkaraa. Sentään. Pääsin mää sitten samalla reissulla viä maalle Lillin kanssa touhuamaan. 

Nyt on kuulkaa ollu ihan kivaa ulkoilla, kun maa on alkanu paljastuun tualta lumen ja jään alta. Suostun nykyään lähteen ihan kiltisti ulos ilman sen suurempia houkutteluja. Mulla vaan tuppaa lähteen joka lenkillä mopo käsistä, kun tassut koskee sulaan nurmikkoon tai hiekkaan. Täytyy piänet hepulispurtit ottaa aina tilaisuuden tullen. Eikö muka sulla tee miäli vähä kiihdytellä vaikka autolla, kun tiä on sulaa ja muutoinkin keväinen fiilis pääkuupassa? Se on vaan vähän harmi, kun mun naru on vaan kaks metriä ja naispalvelijan keskenkasvunen käsi siihen perään. Ei siinä kovin paljoo pääse spurttaan yhteen suuntaan. Usein meenkin edestakas tai vaihtoehtoisesti ympyrää. Palvelija ei oo vielä keksiny mitään kivaa syrjästä ja sulaa paikkaa, minne se vois mut viärä hepuloimaan vapaasti. Täytyy nyt vaan viä kuulemma kärsivällisesti orottaa, että maa sulaa enemmän.

Tänään viimestään mää alan uskoon, että kyllä se kesä on tulossa. Ihana auringonpaiste! Naispalvelija vei mut ekstrapitkälle kävelylle ja herkuteltiin kevään eka jätski yhdessä. Tälläsiä päiviä kun tulis lisää! Mun kuuppaankin alkaa jo tarttuun vähän väriä! Ja tassuihin sekä häntään. Mua vaan vähän miätityttää, että alkaakohan mun takapualessakin näkymään hassu rusketusrengas, kun haalarit niskassa päästelen tua menemään? Onneks en nää sitä itte, nii ei häiritte.

Ei mulla nyt muistaakseni ollu muuta kerrottavaa tähän hätään. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Uusi kiitorata

Mää sain uuden kiitoradan eteiseen! Kyllä nyt kelpaa päästää menemään lelujen perässä. Meillä oli aikasemmin kaks mattoo eteisessä ja mää jostain kumman syystä sain ne aina rullalle liukuesteistä huolimatta. Miespalvelijalla meinas aika ajoin palaa käpy, kun se joutu niitä suoristeleen jatkuvasti. Naispalvelija sitten tilas mulle piiiiiitkän maton eteiseen. Nyt kuulkaa pysyy paikallaan ja mää saan kiitää päästä päähän ihan täpöillä!

Viikonloppuna me käytiin katsastamassa auto. Mää jouduin myös mukaan. Ette varmaan usko, mutta siellä oli kamalan tylsää. Jouduin istumaan sylissä ainaki puoli tuntia ja samalla palvelijat söi pullaa. En mää saanu ku murusen. Ei siellä ollu koira-asiakkaille mitään tarjoilua. Pyh. Kyllä mun mielestä katsastusasemilla pitäis ottaa tämmösetkin asiakkaat huamioon. 

Pääsin myös Carraa treffaamaan pitkästä aikaa Ruutanaan. Ensi mää tiätty näykin sitä naamasta, ku mua taas jännitti niin kovasti. Carra on kuitenkin muhun verrattuna kamalan iso ja sitten kun se niin innokkaasti aina haluais mun kanssa leikkiä. Pitäähän sitä pienen koiran puolustaa itteään. Eikö niin? Alkujärkytyksestä kun mää selvisin, niin meillä meni taas ihan mallikkaasti. Leikittiin ja nukuttiinkin vierekkäin.

Sunnuntaina me käytiin maalla moikkaamassa Lilliä. 

Lilli yritti opettaa mulle tipujen metsästystä puskasta. Ei muuten ollu hyvä idea. Määhän tipuin sinne puskaan enkä meinannu päästä pois. Hyi. En kokeillu uudestaan. Musta tuntuu, että kesällä voisin sitten opiskella myyrien etsintää Lillin kaivuutunneilla. Siinä pääsis kaivamaan, eikä tarvis hukkua lumeen. Kuulostaa ainakin ajatuksen tasolla mukavalta! Tulis vaan se kesä ensin.

Sen verran rankka lenkki oli, että täyty ottaa yhdessä piänet nokoset.

Huomenna onkin taas agilityä. Miespalvelija lupas kuulemma lähtee mukaan, niin josko saatais vähä videota mun touhuamisesta.