Joulukorttikuvauksia ja iltavillejä

Tänä vuanna taas noihin palvelijoihin iski joku joulukorttikuvapaniikki. Mun täyty taas poseerata sille kameralle ja vielä Selman kanssa. Ei siitä oikein meinannu tulla yhtään mitään, en liiemmin pidä siitä kamerasta tai poseeraamisesta ylipäätään. Onneks sentään oli hirmu hyvät palkkiot, nimittäin roilerin syrämmiä keitettynä. Niiden eteen ny vähä jaksokin jotain yrittää. Tossa alhaalla on jotain harjotuskuvia, niitä oikeita mää en kuulemma saa tänne viä laittaa.

Meirän oli hirmu vaikee kattoo kameraan, kun naispalvelijalla oli nameja ja miäspalvelija oli siä kameran takana.

Kyllä mää loppujen lopuks oon ihan hirveen nätti koira, vaikkakin väri alkaa olla jo aika hailakka.

Kun taas Selma on tollanen. Tollanen. Selma. No myännetään, on sekin ihan nätti. Joskus.

Lopulta mua alko väsyttään toi poseeraaminen ihan hirveesti. Kauheen tylsää hommaa!

Onneks sekin urakka oli lopulta ohi ja päästiin Selman kanssa ansaituille päikkäreille.

Meillä on alkanu synkkaan ton Selman kanssa aika hyvin, meistä on palvelijan sanoin tullu aika villejä leikkijöitä. Tossa toi naispalvelija taas rutisi, ettei se pysty päikkäreitä nukkumaan töitten jälkeen, kun me leikitään samaan aikaan sohvalla. Mitenniin tommonen piäni paini nyt ketään voi häiritä?

Nyt alkokin kuulkaa aika lokosat ajat, kun naispalvelija jäi jollekkin mammalomalle. Eiks se nyt sitä siis tarkota, että siitä tuli vihdosta viimein meidän täyspäivänen palvelija? Nyt sillä siis on aikaa touhuta meidän kanssa 24/7. Eikö niin? Saadaan nukkua aamusin sängyssä miäspalvelijan lährettyä töihin ja tehdä päivät pitkät kaikkee kivaa!

Ensimmäiseks tehtäväks mää annoin sille mun kyhnyttämisen. Ai että kun tekee mukavata!