2.4.2018

Nahkakoiran piiiiiiiiiiiitkä ja kylymä talvi

Oonks mää ainoo, josta tää talvi on tuntunu jotenki poikkeuksellisen pitkältä ja kamalalta? Onneks se alkaa kohta pian olla ohi ja kesä tulee yhtä lujaa ko mää saan väriä nahkaan!

Ennenko Selma leikattiin toisen kerran, me käytiin maalla viä vähän juaksemassa ja testailemassa uusia toppapukuja. Selmakin sai kerran kokea vapauden riamua leikkausten välissä, kun kirmailtiin pulkkamäessä. 


Ei. Me ei olla ihan noin paljoo lihottu. Noi haalarit vaan saa meirät näyttämään tommosilta makkaroilta. 

Mää päästelin niiin lujaa, että tossutkin vaan lenteli kintuista.



Pakollisen lenkkeilyn lisäksi mää oon pääasiassa ollu talvihorroksessa. Kerran viikossa mää yritän aktivoitua enemmän ja käyrä akilityssä. Sekin on niin rankkaa ja sit toi naispalvelija komentaa mua joskus vähän liian tiukasti, nii ei mua aina sitte huvita sekään. Menkööt ite sen radan paremmin, jos ei kelpaa mun tekemiset. Sitäpaitsi, se kouluttajatäti sano, että mää osaan kyllä. Jonkun nimeltämainitsemattoman täytyis mua vaan osata ohjata paremmin. Ni.


On me ehritty onneks tapaan meirän kavereitakin, Lilliä, Carraa, Chiliä ja Remua. 

Nyt on jo kuukauren verran toi kevätaurinko ajottain lämmittäny mun hipiääni, niin alkaa jo jäsenet pikkuhiljaa sulamaan ja miäli virkistyyn.


Parvekkeellekkin on muutaman kerran jo päästy saunomaan. Voi vitsit, miten kivaa se on!

 Ja lauantaina oli niin mukavan lämmin, että tarkeni ekaa kertaa ihan ilkosillaan ulkona terassilla nautiskella. Huippua!

Oltiin viättämässä pääsiäistä maalla lauantai ja sunnuntai. Huamaatteko, että alkaa jo vähän väriä näkyyn ainaki naamassa? 



Vaari opetti meitä pilkkimäänkin! Selmasta oli kauheen jännää orottaa, koska kala napaa ja tulee ylös reiästä. Sitte sen sätkivän kalan kanssa oli kiva leikkiä. Mun mielestä koko pilkkiminen oli ihan typerää. Sielä jäällä oli kylmä (no okei, aurinko paisto ja tarkenin ihan hyvin) ja tylsää. Mulla oli oma vilttikin kyllä mukana, mutten mää siihen halunnu mennä. Pah. Onneks en joutunu oleen siä kauaa. Tänään saa onneks nukkua ihan rauhassa kotona peiton alla koko päivän, eikä tarvii tehrä mitään ylimäärästä!




Selman kuulumisistakin joku ehkä on kiinnostunu. Sillä menee kovaa, niinku aina. Ei se paljo tajua säästellä niitä kinttujaan. Viikon verran täytyy viä pitää aitauksessa ja sitte saa taas vapaasti mennä sisällä miten lystää. Arvakkaa vaan tarkottaako se sitä, että se on nyt enemmän sit taas mun riasana. Kinuamassa leikkiin tai tunkemassa saman peiton alle? Tosi kivaa. Vappuna tulee viimeinkin 3kk viimesimmästä leikkauksesta ja polvien pitäis olla täysin parantuneet eikä oo mitään rajotuksia enää liikunnan suhteen. Jos Selmalta kysytään, niin sillä on ollu aika tylsää aikaa tää viimenen puali vuatta ja se on kovin ilonen kun pääsee taas pian riehumaan entiseen malliin. 


Ainiin. Meinasin unohtaa. Kävin mää itekkin lääkärillä pari viikkoa sitten. Naispalvelija halus rääkätä mua ja kuvauttaa mun lonkat sekä selän, kun en kuulemma oo ihan normaali. Olimpas. Lonkat oli B:t ja selkä kunnossa. Ainoo mitä löyty, oli rintarangan viimesen nikaman vaillinaisesti kehittyneet kylkiluut. Se on viälä selvityksessä, voiko niistä joskus aiheutua mulle jotain haittaa. Sain siis riagnoosiks prinsessataurin. Oon vaan tämmönen herkkä hianohelma. Siinä kaikki.


1.4.2018

Hyvää pääsiäistä!

Tulin vaa nopeesti kertoo, että kylä mää viä hengissä oon. Toi mun sihteeri on vaan nykyään niin kiireinen mukamas, ettei ehri kirjottaan puhtaaks näitä mun juttuja. Asia yritetään korjata mitä pikemmin!