Liukastelua ja karvanlähtöä

On kuulkaa ollu aika liposat lenkkeilykelit tässä viime päivinä. Onneks ny tuli vähän lunta, niin edes jossain päin pysyy pystyssä tossujen kanssa. Meillä meinas mennä jalat ihan solmuun, kun tuala oli semmoset peilijäätiköt monta päivää. Yritä siälä ny sitte tommosilla kumipohjasilla tossuilla taiteilla. Ei oo kovin helppoo, varsinkaa sillon ku ravisututtaa. Meillä olis toiveena huamenna päästä reffeille Selman veljen, Neron, kanssa koirapuistoon, jossei siä oo kauheen liukasta. Selmalla ja Nerolla on kuulemma jokku synttärit ja niistä tulee aikuisia. En usko, ainakaa tohon viimeseen. Selma on ainakin ihan kakara viälä, jos multa kysytää.

Mutta kattokaas tätä! Melkein ainakin tarkenee jo ottaa piänet aurinkokylvyt parvekkeella. Aika hianoo! Mullapas onkin jo alkanu vähä väri tarttuun kuuppaan. Tulis vaan lisää näitä aurinkopäiviä niin saisin kunnon naamavärit. Vartalomaalia joutuu hetken orottaan, kun ei tua ihan viä ilkee alasti juosta.

Mun miälestä tossa pikkusiskon viäressä on aika kiva nukkua. Aamusinkin oon peiton alla sen kyljessä kiinni, kun toi naispalvelija usein ruakkii sitä sängyssä. Pikkusisko on siitä viallinen, että se ei oikein tunnu ymmärtävän sängyssä nukuttujen aamu-unien ihanuutta. Ehkä se viä oppii, kun mää sitä viä vähän koulutan.

Selmalla on keväinen karvanlähtö käynnissä. Sillä on tommosia isoja ja piäniä nukattomia laikkuja pitkin selkää ja reisiä. Kohta se on ihan kalju. Mitenniin määkin oon? Kyllä mummiälestä ton nukan voi jo karvaks sanoo. Se kun tekee musta niin ihanan tuntusen. Eiks vaan?

Mää unohdin viimeks kertoo, että Selma keksi ittelleen taas uusia viihdykkeitä kivien heittelyn ja sukkien varastelun ym. oheen. Ny kun toi pikkusisko tuli, nii meillä on pesukone aika usein päällä ja siälä on muutakin ku mustaa vaatetta. Selma tykkää mennä pesuhuoneeseen istuskeleen pyykkikoneen eteen ja katteleen sitä pyykkiohjelmaa. Mukamas miälenkiintosta, kun ne värikkäät pyykit siälä pyärii menemään. Erityisesti pikkusiskon vaippapyykki on Selman lemppariohjelma, kun ne vaipat on niin kivan värisiä. Mää en kommentoi muutaku, että ihan pimee koira. Taas kerran.

Naispalvelija kerto eilen, että miäspalvelija tulee varmaan kohta kotiin. Me mentiin Selman kanssa pönöttään eteiseen ja orotettiin.... orotettiin... ja orotettiin. Sitte me kyllästyttiin. Ei näkyny miäspalvelijaa. Kyllä se siältä sitte aikanaan tuli kotiin. Me tiäretään se siitä, kun miäspalvelijalla on kello olohuoneen pöyrällä. Ja se kello jotenki aina haistaa, ku miäspalvelija on kävelemässä rappuja ylös. Se kello meinaan alkaa täristä onnesta olkkarin pöytää vasten. Siitä äänestä viimestää me, tai ainakin Selma, juastaan eteiseen vastaan.

Ei kai mulla ny muuta. Huamenna meillä onkin sitten juhlat kuulemma tiarossa. Oikein kakkua ja kaikkea. Tuskin maltan odottaa!

Ulkoilua ja aurinkoa

 Huh. Päästiinhän niistä paukkupakkasista eroon! Nyt ollaankin kuulkaa (jouduttu) ulkoileen oikein urakalla. Eilenkin mentiin lähemmäs kaks tuntia tua pihalla. Mää aloin jo oleen aika epätoivonen jossain kohtaa, kun mistään kotiinpäin vievästä risteyksestä ei käännyttykään, vaan jatkettiin matkaa. Olihan se toisaalta kivaa, kun tuala oli lämmintä ja aurinkoista. Nahka saa väriä ja nenään tulee kaikki hajut paljon selkeemmin. Naispalvelijaa jokseenkin kuulemma välillä ärsyttää mun ja Selman viestien haistelu, kun on haisteltava joka neliösentti hyvin tarkkaan. No mutta lukisit sääki sun viästit aika tarkkaan, josset ois niitä moneen viikkoon kunnolla haistanu. Nii.

Sunnuntaina me päästiin pitkästä aikaa käymään maalla. Tiiättekö, että teki aika makeeta päästä jäälle juakseen täysiä! Aika monta rinkiä verettiin siä Selman kanssa. Mää menin niin lujaa, että mun tossutkin lenteli vähän väliä pitkin hankee. Huikeeta.

Selmalla on joku pakkomiälle tommoseen lentävään lumeen. Se kyttää lenkilläkin palvelijoiden kinttuja, josko ne vähän potkis lunta ilmaan. Ihan pöljä. Mää en jaksa juurikaan tommosesta välittää. Tykkään enemmän semmosista isommista lumipalloista.

Suastuttiin me sitte vähä poseeraamaankin.

Mää pääsin Selman kanssa valvoon ekaa kertaa pikkusiskon vaipanvaihtoo lähietäisyyreltä. Aika miälenkiitosia hajuja siältä tuli.

Maanantaina me päästiin Selman kanssa käymään pitkästä aikaa koirapuistossakin. Siälä oli jopa kaks kaveria. Yks hirveen kitukasvunen sihuahua. Joo, semmonen silakan kokonen. Pari rundia me sen kanssa heitettiin, mutta ei me sitte sen enempiä siitä jaksettu innostua. Se oli niin höyhensarjalainen, että olis menny rikki kovemmasta leikistä. Sit se toinen kaveri oli ihan pieni pentu vasta, sitä pelotti aika kovasti niin ei viittitty sitä häiritä. Onneks palvelija sitte tyyty rapsuttaan mua ja heitteleen Selmalle lumipalloo. Määhän en herkkiä tassujani viittiny juasta rikki tua hangessa.

Eilen oli joku ystävän päivä. Hyvää myähästynyttä ystävänpäivää! Olosuhteiden pakosta tosta Selmasta on kai tullu mun bestis. Ei annettu valita. Ihan hyvä kaveri se useinmiten on, joten emmää valita. 

Mökkihöperöilyä

Me aletaan kuulkaa tulla ihan mökkihöperöiksi! Määkin eilen oiken ilosta ja innosta haukuin, kun miäspalvelija leikitti meitä illalla. 

Torstaina meillä oli viä toiminnantäyteinen päivä. Päivällä käytiin pitkällä vaunulenkillä pikkusiskon kanssa ja illalla viarailtiin Remulla. Remulla oli taas parhaimmat putkiluut kokoelmissaan ja mun täyty maistella niitä kaikkia. Naispalvelija ei oo viäkään mulle semmosia hankkinu. On mulla siinäki palvelija. Pah. Selma kiamurteli perinteisesti taas Remun edessä. Täytyy ens kerralla muistuttaa naispalvelijaa ottaan siitä vireoo. Ommeinaa aika koomisen näköstä se Selman meininki. En ymmärrä. Onhan noita miähiä...

Tossa oli loppuviikosta meillä toisaalta aika luksusoltavat, kun palvelijat oli lunssassa. Me vaan hoidettiin miäspalvelijaa Selman kanssa sohvalla. Täytyhän se kuumeinen palvelija nyt pitää lämpimänä. Samalla siitä sai imettyä ittekki aika hyvin lämpöö nahkaan. Vaikka kuulostaa kovin mukavalta, mutta ku sitä jatku 4 päivää niin alkaa olla vähän tekemisen puutetta välillä. Naispalvelija oli onneks vaan yhden päivän kipeenä niin se on jotenkin kyenny meitäki palveleen. Tosin leikkiminen on jääny aika vähälle. Jotenki se pikkusisko aika osaa alkaa huutaan just sillon, ku me aletaan leikkimään. Nyt on onneks palvelijat terveitä ja kun viä päästään näistä kamalista pakkasista eroon, niin otetaan kyllä lenkkeilystä taas kaikki irti.

Naispalvelija meinas lähettää meirät timpuktuun, kun muka oltiin jotenkin ärsyttäviä. Miten tämmönen prinsessa voi olla ärsyttävä? Niin. Sitä määkin. Ei mitenkään. Onneks se tuli kuitenkin järkiinsä ja pakkaskin vaan ne joulutontut tonne laatikkoon. On meistä kuulemma sitte kuitenki jotain ilookin.

Varapalvelijakin kävi kylässä ja toi meille herkkuluut tuliaisiks. Sitte se vihjas jotain, että voitais päästä sen luakse hermolomalle alkuviikosta kun se on lomalla. Ny me piretää peukkuja pystyssä, että ei tuu liian kovia pakkasia ja päästään sinne kyläilemään!

Nii. Nää pakkaset. Voisko ne jo loppua? Se aurinko saa kyllä jäärä.

Taas toi Selma vaan poseeraa, vaikka vois vaan röhnöttää. Miks pitää aina niitä kuvia ottaa? Eiks yks hyvä kuva riittäis vuadeks?

Nyt on ollu nahkakoiralla onnenpäivät, kun auringon säteet alkaa ylettään meiränkin huusholliin ja petikin siirtyy usein aurinkopilkkuun palvelijan toimesta. Lämmittää ihanasti!