Hyi kamala. Mulla kävi hiaroja kotona. Ihan oikeesti. Taas joku ”viaras” ihminen tuli lääppiin mua ja mun piti vaan kiltisti olla paikoillaan. Alun järkytyksen jälkeen, täytyy myäntää ettei se ehkä sitte ihan niin kauheen kamalaa ollukkaan. Jos totta puhutaan, nii ehkä jopa mukavaa. Selmaa ku hiarottiin, niin menin siihen hiarojatätin viäreen istuun ja orottaan seuraavaa käsittelyä. Vähän siinä tassullakin kuapasin, että saisin huamion. En kuitenkaan saanu toista hiarontaa perään. Taas meni päivä pilalle. Mutta ehkä mää nyt voisin useemmin päästä hiarottavaks, ku naispalvelijan sisko opiskelee koirahiarojaks!
Tänään onkin sitten hyvä mennä akilityyn, kun on vetreä ja notkea. Tai sitte ei.
