Kaverikoiria ja vapaana temmeltämistä

Mulla oli hirmu toiminnantäyteinen viikonloppu! Ensteks pavelija vei mut maalle, missä mää vihdoinkin pääsin tapaamaan Lilliä. Lilli vois olla vähä niinku mun mummu, se asuu mun palvelijan vanhempien luona. Eli siis mun mummulassa. Se on myös jo vanha neiti, yli 10 vuotta. Lilli oli hirmu kiva, vaikka se ei kauheesti musta välittäny. Vähän me leikittiin ja sit se tietty piti mut ojennuksessa, jos mää kävin liian innokkaaksi. Mun palvelija oli hirmu ylpee meistä molemmista, kun oltiin niin nätisti. Siellä maalla mää myös sain pitkästä aikaa juosta vapaana. Aurinkokin paisto. Syötiin me marjojakin, mää tykkäsin karviaisista. Kaiken kaikkiaan mitä mainioin päivä!

Toi valkonen karvakasa on se Lilli <3

Tässä on mun vauhtinäytteitä sieltä maalta. Pavelija otti videookin, mutta tiiättekö että se urpo piti sormeensa siinä edessä, ettei siitä näy mun spurtit kunnolla. Nii ei nyt sit oo sitä videoo. Mut eks mää ookko aika nätti tossa poseerauskuvassa?

Sitte toisena päivänä me oltiin taas siellä maalla ensin hetki ja harjoteltiin luoksetuloo kirmailujen ohella. Sen jälkeen me mentiin sinne palvelijan isovanhempien mökille leikkimään Remu-russelin kanssa. Oli huippukivaa! Me leikittiin nyt vähä rauhallisemmin ku viimeksi, olin varmaa aamupäivän kirmailuista jo vähä vajailla pattereilla liikkeellä. Välillä me huilattiin keinussa, auringonpaisteessa tietysti. Sit taas jatkettiin.

Mulle kävi vähä hassusti tuolla järvessä. Mää juoksentelin innoissani siinä rantavedessä ja otin pisaroita kiinni. No, sitte mää vahingossa juoksinkin vähä liian pitkälle. Kukaan ei ollu kertonu mulle, että jossain kohtaa mun jalat ei ylläkkään pohjaan. Huonostihan siinä sitte kävi, mää nimittäin vähä sukelsin. Onneks hoksasin kääntyä heti takasi rantaan päin ja otin pienet uimaliikeharjottelut. Aikamoista räpiköintiä se oli ja taisin vähä pelästyäkkin. Mutta ei se kauaa haitannu, pääsin pyyhkeeseen kuivattelemaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tässä on vielä muutama poseerauskuva. Alan näyttään jo melkein aikuselta palvelijan mielestä. 

Tän viikon alussa tulikin ikäviä uutisia. Pentupainit on parilta viikolta peruttu, kun täällä Tampereella on jotain kennelyskää ollu liikkeellä. Ihan tyhmää. Onneks toi palvelija järkkäs mulle muita reffejä, että pääsen telmimään muidenkin kanssa. 

Auringonpalvontaa ja uimista

Voi että mää oon ny nauttinu tosta auringosta! On ihan parasta röhnöttää parvekkeella tai sisällä auringossa. Etin aina sen aurinkopilkun, jos vaan mahdollista, ja käyn siihen naattimaan. Kerään usein myös mun lemppari lelut ja luut siihen mun kanssa. Kuumahan mulle ei tuu! Nyt kun toi palvelija-akka on lomalla, nii me käytiin tänään Pyynikillä. Ensi syätiin jätskiä näkötornilla ja sitte käytiin rannalla. Mää pääsin uimaankin. Tai no, emmää uinu vaan juoksin päättömästi siellä rantavedessä. Sit mulle tuli aika äkkiä kylmä. Onneks oli pyyhe mukana, mihin mut kuivattiin ja pian auringossa mää lämpesin.

Tässä mää oon siellä uimassa. Tossa toisessa kuvassa, oon just saanu hepulikohtauksen. Palvelijan ois pitäny ottaa musta videoo. Olisitte nähny, kuinka hassu mää olin. No, ehkä ens kerralla? Jos ny jotain uimakelejä viä tulee. Palvelija puhu, että on tulossa joku syksy. Puut alkaa kuulemma kellastumaan. Ja se syksy kai tietää kylmää ilmaa ja sadetta. Mummiälestä kuulostaa kovin vastenmieliseltä! Eiks vois koko ajan olla lämmin kesä?

Tänään oli myös pentukoulu. Taas. Nyt mää sentää vähän jaksoin keskittyä. Palvelija taas kyllä häpes mua, kun harjoteltiin luoksetuloo, minkä siis kotona tietty jo osaan hyvinkin varmasti. No, tuolla koulussa oli niiiiiin huitsin kiva tekoruohoalusta, etten mää oikeen sitte ihan perille asti suostunu tulee. Ja istuminen oli taas ihan hepreaa. Mut enhän mää vielä voi koko pualta tuntia jaksaa keskittyä. Täytinhän mää vasta 14 viikkoo tänää. Pääasia kai, että kotona jo jotain osaan. On mulla aikaa viä harjotella ja koetella palvelijoitten (lyhyttä) pinnaa.

Painoin muuten 3,2 kg tänään. Oon kasvanu kovin tasasesti, 200g per viikko jo pitkän aikaa. Ihan sopusuhtasessa kunnossa mää oon, ja nyt alkaa ruokakin maittamaan ihan hyvin. Aluks olin vähän nirso noitten Acanan nappuloitten kanssa. Kuivanahan mää niitä en syö, nehän on niinku kiviä järsis. Liotettuna kyllä maittaa, lihan kanssa.

Ei mulla varmaa muuta tänään. Ootan innolla loppuviikkoo, ko toi palvelija on jotain puhunu, että se viä mut maalle!

Uus aurinkosohva ja tylsä pentukoulu

Ei mun elämässä mitää hirmu mullistavaa oo tässä viikon aikana tapahtunu. Mää pääsin taas maanantaina ja torstaina pentupainiin. Mut tiiättekö, torstaina palvelijat jätti mut sinne kirppujen puolelle. Siellä oli tylsää! Eihän ne muut mun kaa uskaltanu leikkiä, vaikka kuinka yritin. No onneks noi palvelijat sit jossai välissä hoksas, että haluun sinne vähä mua isompien kanssa telmimään. Ne sentään leikki mun kanssa. Vedettiin rallia jonossa ja telmittiin suurella joukolla. Siellä oli taas mun lempparikaveri Papu, se on kai joku pyreneittenkoira. Semmonen pörrönen. Siltä lähtee kivasti karvaa suuhun ku ottaa kiinni. Pentupainien jälkeen mulla on aina suu ja silmät täynnä toisten karvaa.

Siitä pentukoulusta mää en tykkää. Tiistaina leikin kuuroa ja haistelin siellä vaan lattiaa. Minkä mää sille mahoin, että ne hajut oli niin mielenkiintosia! Ei tehonnu namit eikä mikää muukaan. Taisin olla vaan hirmu väsyny, kun meille tuotiin ennen koulua uus parvekesohva ja enhän mää sit siinä sohvan kasaamisurakoinnin ohella ehtiny nukkuun päikkäreitä. Palvelija oli vähän turhautunu, kun ei se siä koulussa saanu muhun mitää kontaktia. Mut kotona mää kyllä oon suostunu harjottelee niitä koulutehtäviä, katsekontaktia ja hihnassa seuraamista on nyt kovasti reenattu. Mulla vaan äkkiä se mielenkiinto siirtyy johonkin mukaviin hajuihin. Esimerkiksi auringossa kuivatetut ja hyvin paahtuneet madot on mun ykkösprioriteetti tuolla ulkona. Ootteks te maistanu? Rouskuu ihanasti hampaissa! Toinen hauska juttu on päästä hiekkakentälle, siellä saan aina hirrrmusen hepulin. Alan vetään rallia palvelijoitten ympäri ihan päättömästi. Jostain syystä ne ei siitä tykkää, kun sitä tomua tarttuu mun nahkahipiään kovin herkästi. Pah.

Mutta niin, meillä on nyt parvekkeella sohva! Tiiättekö että on parasta ikinä loikoilla siellä kun aurinko paistaa. Luksusta suorastaan. Ja sohvasta tuli mieleen, että mää oonki jo muutaman kerran päässy itte hyppään sohvalle. Tosin se onnistuu vaan sillon kun en yritä liikaa, sillai ohimennen.

Tässä on muutama kuva, kun mää koeajan sitä uutta partsisohvaa:

Nyt mulla alkokin toimelias 3 viikkoo, kun toi palvelija jäi jollekkin kesälomalle. Mun ei kuulemma tarvii ihan niin paljoo olla yksin ja me aiotaan tutustua uusiin paikkoihin. Ehkä se sit muistaa kirjottaa tännekki useemmin?!

Aurinko, pentukoulu ja rokotus

Mää oon nauttinu hirmusesti näistä aurinkoisista päivistä! Onneks noi palvelijat on viäny mua muutaman kerran ulos piknikille. Mää sain loikoilla viltillä ja palvoa aurinkoa. Lisäks mulla oli omia herkkuja mukana, mitä sain natustaa. Sen piknikpaikan nimi oli joku Arboretum. Siällä oli hirveesti toisiakin koiria, sorsia, puluja ja naakkoja. Mää tykkään niitä seurata. Ja niitä sorsia vois olla kiva jahdatakkin, vähän niinku meidän kotipihan oravia ja pupujakin. Palvelijat ei vaan antanu mun juosta niiden kanssa. Pöh.

Kotona mää oon parvekkeella aina jos vaa mahollista, ja tiätty sitä aurinkoo. Mun omalle petille kun lakkaa aurinko paistamasta, niin siirryn matolle aurinkolänttiin makoilemaan. Lämpösestä tuli mieleen, että oommää käyny kaks kertaa saunassakin. Siellä vasta lämmin olikin. Sain hetken istua lauteilla, mutta sitte palvelijat vei mut pois. Ei kuulemma saa liian kauaa olla, ettei tuu liian kuuma. Voiks muka joskus tulla liian kuuma? Ei mummiälestä. Tossa alla on mun auringonpalvontakuvia.

Nii, kyllä mää oon muutaki tehny ku palvonu sitä keltasta lämmintä möllykkää. Nimittäin jouduin pentukouluun. Ekalla kerralla en oikee hoksannu homman ydintä, luulin että ollaan taas siellä pentupainissa. Mutta siellä ei sit saanukkaa mennä leikkii muitten kanssa. Piti leikkiä palvelijan kanssa. Aluks se oli tylsää, mut kyl mää sit jotain jaksoin yrittää. Saatiin jotain kotiläksyjäkin, mitä on nyt pitäny harjotella. Katsekontaktia mää oon jo alkanu kuulemma tarjoon ihan kivasti, ja jätä-käskyn alkeetkin on hallussa. Koulussa oli se hyvä puoli, että siellä sai syödä tosi paljon namia. Ja palvelijat oli ottanu viä mun ekstraherkkunameja mukaan, me sanotaan niitä tutinanameiksi. Tutinanami on keitettyä broilerin sydäntä.

En muuten päässy torstaina pentupainiin. Pah. Sen takia kuulemma, ku mää sain jonku piikin keskiviikkona. Joku rokotus vai mikä se nyt on. Olin siellä lääkärissä tosi reippaasti. Lääkäritäti syötti mulle paljon namia, nii enhän mää juurikaan sitä piikkiä huomannut. 

Ens viikolla sitten onneks pääsen painimaan maanantaina ja torstaina! JEEEE!

Kyläilyä, häät ja ikävä arki

Mua on taas kuskattu monessa paikassa pentupainien lisäksi! Käytiin Iittalassa, mun ihmismummolan mökillä. Siä mää sain juosta vapaana ulkona ja leikkiä.

Siellä mökillä oli myös semmonen iso koira, Carra, jonka kanssa mää en voinu vielä oikee leikkiä, kun se oli niin iso ja mää tämmönen kirppu. Tehtiin me kuitenkin tuttavuutta, enkä mää sitä pelänny kovinkaan paljoo.

Viime lauantaina mää olin juhlissa. Siellä oli hirveesti ihmisiä, mutta ei se mua haitannu ollenkaan.  Olin illan vetonaula. Kaikki kehu kuinka söpö ja hassu mää oon. Ilma oli kyllä hirmu kylmä. Onneks mää sain nukkua välillä mun lämpösessä kopassa vilttien alla, ja oli mulla tää paitakin päällä.

Nyt on ollu pitkästä aikaa ihanan lämmitä. Mää tykkään hirveesti lepäillä parvekkeella mun omalla tyynyllä. Aurinko on parasta!

Maanantaina alko myös ikävä arki. Miespalvelija palas joltain lomalta töihin ja mää oon nyt jääny ihan yksin päiväksi kotiin. Maanantaista keskiviikkoon mää oon vähä vikissy ja ulvonu täällä, kun mun on aika käyny vähä pitkäks. Mutta tiiätteks, että tänää mää ulvasin ainoostaan yhden ainoon kerran! Ei se yksinolo sit ookkaa iha nii hirveetä, mää tiiän kuitenki että noi palvelijat tulee takasi kotiin. Toi emäntäpalvelija sano, että sillä on siä töissä vielä ikävämpää olla, kun mulla täällä yksin, kun se koko ajan miettii miten mää täällä pärjään. Tänään se oli kuitenki tosi tosi ylpee musta, kun olin ollu niin hienosti.

Mää oon myös kuulemma siitä kovin outo, kun en pissaa öisin sisälle enkä myöskää palvelijoiden työpäivien aikana. Ainoostaan muutama vahinko on käyny päiväsaikaan, kun palvelijat ei oo tajunnua mua viedä ulos. En tiiä onks tää jotenkin poikkeevaa?