Kyläilyä, kavereita ja aksaa

Meillä on taas ollu kaikellaista menoo ja meininkiä! Viime viikonloppuna me kyläiltiin oikein urakalla. Lauantaina oltiin palvelijoiden kavereilla kylässä. Siälä ei ollu koirakavereita meille, mutta kaks villiä lasta ja yks vähän vähemmän villi taapero. Me ei välillä Selman kanssa oikein tiedetty, että olisko niitä villejä lapsia pitäny pelätä vai riakkua niiden perässä pitkin isoo kämppää. Oli aika hurjaa menoo. Mutta mikä parasta, siäläkin kyläpaikassa oli iiiiiiiiiso karvamatto. Arvakkaa kuinka moneen kertaan ryämittiin se päästä päähän Selman kanssa? Ainaki niin monta, että kukaan ei osaa laskee sinne asti.

Siälä kyläpaikassa oli myäs tommonen iso ja muhkee tyyny. Haluaisin kotiinkin semmosen! Siinä olis hyvä kölliä ja ottaa nokosia!

Sunnuntaina me käytiin Remulla kylässä. Ei me oikeen ehditty kauheesti kyllä Remun kanssa leikkiä, kun sillä on niin paras luukokoelma, että siihen perehtymiseen kuluu paljon aikaa. Me tai oikeestaan mää yleensä kannan kaikki Remun luut siältä keittiöstä olkkariin ja maistelen niitä vuarotellen. On ne vaan niin hyviä! Selma onneks maltto vähän leikkiäkin Remun kanssa ja tiätty miälistellä sille.

Ollaan me ehditty ulkoillakin ahkerasti päivittäin. Päästiin myös vähän vapaanakin riakkumaan lähimetsässä. Naispalvelija heitteli meille lumipalloa, että saatas vähän vauhtia kinttuihin välillä. Ja kyllähän me kuulkaa sitte juastiinkin. 

Välillä me otetaan matsia myös sohvalla oikein kunnolla, etenkin iltasin meillä usein on pienempi tai isompi painihetki. 

Sen jälkeen yleensä maittaa uni aika hyvin!

Eilen meillä kävikin Selman veli, Nero, kylässä. Mää tykkäsin siitä Nerosta hirveesti, kun se oli niin kiltti miähen alku. Meillä oli hyvät leikit, vaikka Selma yritti vähän terrorisoida siinä välissä minkä ehti. Selma ei oikein heti lämmenny Nerolle vaan yritti pomottaa sitä aika topakasti. Kyllä Selmakin sitten ajan kanssa hoksas, että ihan kiltti se velipoika kuitenkin on. Vaikkakin Nero söi meidän kahdelta hiireltä jalan irti, saa se tulla meirän pualesta toistekin vähän kyläilemään!

Tänään meillä vasta huippu aamu olikin, kun naispalvelija vei meidät vähän harjotteleen agilityä. Se oli vuakrannu meille kentän tunniksi ja pyytäny viä varapalvelijankin assistenttaan. Selma oli ihan ekaa kertaa agilitykentällä ja hirmu hianosti se alko hyppimään esteitä ja putkikin alko lopuks sujuun. Mää tiätty muistin kaiken viä hyvin viime kurssilta ja näytin Selmallekin miten hommat tehrään. Suastuin varapalvelijankin kanssa tekeen pitkää rataa, kun toi naispalvelija ei päässy juakseen mun perässä. Sitte loppuajasta saatiin viä Selman kanssa juasta siä kentällä miälin määrin agilitypupun perässä. Huh. Ei varmaan jakseta liikkua enää koko loppupäivänä mihinkään!