Joulutouhuja

Huhhuh. Olipas rankka joulu! Ei ihme että tämmösestä rutistuksesta aletaan vouhottaan niin ajoissa. Mää oon ainakin ihan naatti tästä kaikesta herkuttelusta ja reissaamisesta. Mutta huisin mukavaa mulla on ollut! Tää joulu vois olla vaikka useemminkin.

Jouluaattona mää nukuin naispalvelijan kanssa piiiiiitkään, kun miespalvelija teki naispalvelijalle aamupuuroa. Mää olin kyllä vähän kiukkunen, kun ei mulle laitettu mitää herkkua aamupalaksi. No, sain mää joulukalan mun annoksen päälle ja toki sain maistaa pikkasen sitä riisipuuroa. Ei se hyvää ollu. Mää tykkään lihasta enemmä. Aamupalan jälkeen noi palvelijat raahas mut pitkälle lenkille, kiärrettii koko sualijärvi. Reippaasti mää kuitenki kipitin mukana, kun ilma oli kiva. Ei ollu märkää, ei tuullu eikä ollu liian kylmäkään. Noi palvelijat vaa mutisi, että pitäis sitä lunta olla näin jouluna. Ei mua haitannu ollenkaa.

Aamulenkin jälkeen sain avata jo osan mun paketeista. Mää sain mm. paljon herkkuja ja tommosen päheen pääkallonamipussin! Nii, ja saimmää uuden älypelinkin. Eihän mulla kauheen kauaa kestäny hoksata, kuinka siitä saa namit pihalle.

Jouluaattoa me lähdettiin sitten viettämään kaupunkimummulle. Mun koirakaveri Carrakin tuli sinne. Ensi mua taas vähä jännitti, kun se on niin iso ja innokas. Mutta kyllä mää sit loppuillasta siitä aloin tykkäämään ja me oltiin ihan kiltisti keskenämme. Kaupunkimummulta mää sain ehkä parhaimman joululahjan ikinä:

Joulupäivänä me käytiin kaupunkivaarilla. Carra tuli sinnekkin mun kaa leikkiin. 

Me ihmeteltiin yhdessä tota sisälle tuotua kuusta. Jos olisin poika, niin siitä ois saanu kätevän sisävessan. Ei tarvis mennä ulos kylmään tekemään tarpeitaan. Täytyy miättiä jotain sopivampaa tyttöversiota. Olis sitten mun ulkoiluongelmat ratkastu! Me myös leikittiin Carran kanssa mun uudella joulupukin tuomalla lelulla. 

Tapaninpäivänä me jatkettiin vielä reissaamista ja mentiin maalle mummulaan. Siellä oli Lilli mun kaverina ja Remu-poikaystäväkin tuli kylään. Oli hirmu kivaa!

Me käytiin metsässä pienellä kävelyllä. Pakkasta oli sen verran, että maa oli vähä jäinen, niin mun tassut meni vähän rikki. Ei onneks pahasti, mutta pieniä rikkoja tuli rystysiin. Onneks ne jo parani! Sieltä mettästä mää löysin tommosen aarteen; kauriin kallon. 

Otin osan siitä aarteesta mukaan ja jatkoin sen järsimistä pihassa.

Aurinkokin yritti paistaa, mää tiätty heti nautin siitä!

Tänään mää oon vaan nukkunu tätä jouluväsymystä pois! Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu! Terveisiä ja kiitoksia kaikille myös lahjoista, palvelija laitto suurimman osan kaappiin jemmaan. Ei kuulemma voi kaikkia herkkuja syödä kerralla. Paraskin puhuja. Sillä on tua monta luskaarasiaa auki ja käsi käy kokoajan herkkupurkeilla. Pah. Epäreilua sanon mää.

Hyvää joulua!

Oikein riemukasta ja herkkurikasta joulua! 

Joulukorttia varten poseeraaminen oli hirvittävän rankkaa puuhaa. Piti istua palvelijoiden osottamaan paikkaan ja kattoo kameraan. Lisäks piti näyttää söpöltä. Mutta ainahan mää näytän. Ainakin melkein.

Mää jo ihan kyllästyin koko touhuun. Ihan alko haukotuttaan. Sit mää aloin pelleileen ja näytin kameralle kiältä:

Lopulta mulla meni hermo noihin tonttuihin. Ne vaan kiltisti pönötti rivissä. Niille piti antaa vähä kyytiä. Ei, emmää niitä ite halunnu hajottaa. Palvelija yllytti! Mutta täytyy myöntää, että olihan se hauskaa!

Ison tontun kanssa sai oikein kunnon painin aikaseksi. Sain sen selätettyä! 

Lyyti vs. tonttu-Kauko 6-0.

Mää painun ny oottaan huomisaamua, että saan avata ekat paketit!

Hoidossa

Mun omat palvelijat on ollu niin kiireisiä, että mää pääsin varapalvelijalle hoitoon lauantaina ja maanantaina. Ja käytiin me siellä sunnuntainakin kylässä. Mää oon ihan hirveen innoissani aina, kun päästään varapalvelijan ovelle. Siellä on ihan parasta! Saan leikkiä ja nukkua sängyssä! Voisin vaikka muuttaa sen luokse asumaan.

Ei mulla oikeesti noin isoja korvia ole, kuva vaan valehtelee. Tää mun talviväritys ei oikeen oo eduksi, näytän ihan joulukalkkunalta.

Varapalvelija oli löytänyt musta tommosen vanhan kuvan, oon siinä aika pieni vielä. Varmaan alle 4 kuukautta. Enkö ookki kauheen söpö? Tollon mulla oli viä rusketusta. Ei oo enää. 

Sain varapalvelijalta joululahjojakin. Mutta en oo viä niitäkään pakitteja saanu avata. Huomenna kuulemma saan. Tuskin maltan odottaa!

Jouluostoksilla

Mää kävin tänään jouluostoksilla Wuffilla. Ostin joululahjat mun koirakavereille. Samalla testasin siä myymälässä erilaisia älypelejä ja yritin tehdä herkkuostoksia itelleniki. Palvelijat oli vähä niuhoja, ei ne suastunu ostaa mulle kaikkee, mitä oisin halunnu. Sain mää kuitenki uuden patjan mun petiin ja sonnin suteja.  Ne onkin parhaita herkkuja, kestää mulla muutaman päivän ja on namia!  Nii, ostettiin mullekkin viä lisää lahjoja, mutta en kuulemma saa tietää ennen jouluaattoa niistä mitään. Onneks jouluun on enää viikko. Pääsen sitten ihmettelemään, minkä takia tää kauhee kuukauden hössötys on ollu. En kyllä ymmärrä, eiks aina vois saada lahjoja ja herkkuja?

Meidän postiluukusta on tipahdellu tommosia kortteja nyt muutaman päivän. Mää oon tiätysti toiminu postinkantajana reippaasti. Kiitos vaan kortista mm. kaupunkimummulle! Ja ei, en oo tiätenkää niitä kortteja repiny. Heti aattelitte että mää oon semmonen koira, jota voi syyttää postin tuhoomisesta. Pyh. Emmää semmosta tee.

Nyt on ollu taas kivaa, kun on lunta! Mää tykkään kauheesti haistella ja palvelijoiden sanoin tunata tuolla ulkona. Pitäis kuulemma reippaasti kävellä eteenpäin. Mun miälestä se on tylsää. Paljo jännempää on haistella ja tutkiskella ympäristöö, ku hiihtää kauheeta kyytiä eteenpäin. Välillä se lumi kyllä menee ikävästi nenään, kun sitä haistelee. Tykkään myös kauheesti, kun palvelija tekee lumipalloja ja heittää niitä mulle.

Ulkoilun jälkeen saan monesti aikamoiset hepulit, kun pääsen sisälle.

Nolouden huippu

Muistatteko sillon joku aikaa sitten, kun oli puhe siitä piposta. No, ny se palvelija-akka semmosen mulle teki. Mää kyllä ny vakavasti harkitten palvelijoiden irtisanomista. Ainaki ton naispalvelijan. Tää on ihan hirvee! Se kutisee eikä lähde ravistamalla pois. Lisäks, palvelijat vaan nauro mulle, samoin ulkona vastaan tulleet ihmiset. Onks mun pakko tämmöstä käyttää? Tää on ehkä noloin ikinä, en ees aluks kyenny järkytyksestä liikkumaan tää kapistus päässä. Mutta kyllä mut sitte pakotettii ulos harjotteleen tän pipon käyttöä. Luojan kiitos vielä ei oo niin kovia pakkasia, että mun pitäis ottaa tää vakiovaatetukseen. Toivon, että koko talvena ei tuu semmosta keliä. Hyi, hyi ja hyi. Äläkä naura siälä.

Ton pipon lisäks palvelija teki mulle hännänlämmittimen sekä vielä tulossa on kuulemma säärystimet. Antakaa mun kaikki kestää. Eikö se kesä vois jo tulla?

Viikonloppuna me laitettiin naispalvelijan kanssa joulupalloja esille. Mää toimin johtotehtävissä, niinkun aina. Mulle ostettiin myös kuulemma jotain joululahjoja. En saanu niitä vielä nähdä. Kuulemma vasta jouluna saan avata paketit. Koska se joulu on? Tahdon ne heti. Huomasin, että sieltä pussista tuli ainakin aikas herkullista tuoksua!

Talviuni jatkuu

Mää oon vieläkin täällä peiton sisässä ja odotan aurinkoo. Ei oo näkyny.

 Joskus mää vahingossa harhaudun ja joudun eroon peitosta.

Onneks peitto ei mee koskaan kovin kauas.

Ommää välillä ollu peiton ulkopuolellakin ja jalkeilla. Mää oon ny yrittäny levittää hajumerkkejä tuolla lenkillä alueen uroksille, jos ne haluais tulla vaikka päiväkaffeelle tänne. Mutta ei niitä vielä oo kuulunu. Täytyy jatkaa vinkkien levittämistä. Onneks kuulemma ollaan kohta voiton puolella tässä housukaudessa. Pääsen toivottavasti viikon päästä näistä viimestään eroon. En pidä housuista. Enkä tule pitämään.  Piste. Onneks mun ei tarvii arkena tai öisin pitää niitä jalassa. Kun mää oon mun omassa huoneessa, nii en pääse sotkeen koko kämppää.

Ettei tässä vaan ois kaikki ikävä ja kurjuus, kamalan kelin sekä juoksujen lisäks mulla on nyt silmän sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Palvelija käytti mua tänää lääkärissä, kun mun silmät on rähminy muutaman päivän hirveesti ja oon muutenki siristelly niitä paljon. Lääkärissä oli kamalaa, se tohtori ronkki mun silmiä ja osotteli jollai valolla suoraa päin näköö. Tykkäisikkö itte semmosesta? No, onneks siellä ei tarvinnu olla kauaa ja sain lääkettä mukaan. Nyt mulle laitetaan kaks viikkoo kolmesti päivässä silmätippoja. Toivottavasti se auttaa ja tää tyhmä tulehdus paranee. Ei tää onneks mua suuremmin vaivaa!

Palvelijat tossa panikoi, että tuleeko valkoinen joulu vai ei. No, tänä aamuna mää sain loistoajatuksen ja yritin olla asiassa avuksi. Aloin levitteleen tota valkosta pumpulia olkkariin. Siinä on palvelijoille valkosta joulua, tontut ja kaikki samassa huoneessa. Naispalvelijalle ei taaskaa mun apu kelvannu. En ymmärrä, mikä vika tässäkin nyt sitten oli? Se meni ja keräs mun suurella vaivalla alottaman koristelu-urakan pois ja piilotti pumpulipussin. Höh.

Juoksut

Nyt mulla sitten alko ne juoksut ja joudun pitämään tämmösiä tyhmiä ja kutiavia housuja jalassa. Palvelija onneks ompeli noihin housuihin mun fleecepeitosta tommoset pehmusteet, kun noissa housuissa oleva kuminauha hiersi mun taipeita hirmusesti. Jos suoraan sanon, niin noista pehmusteista tuli mun mielestä hirveen rumat! Mutta kai se on ny niihin tyydyttävä. Parempi ruma pehmuste, kun auki hiertyneet taipeet. Luulisin. Voisin olla vaikka ilman koko housuja, jos annettais. Pitäisin itteni kyllä ihan ite puhtaana.

Emmää kyllä ymmärrä, miks tätä sanotaan juoksuksi? Ei  mua juoksetuta yhtään normaalia enempää. Mitä mää oon huomannu, niin normaaliin on eroa se, että mun tötterö turpos ja näyttää nyt ihan manaatin naamalta ja sieltä valuu jotai pahanmakusta punasta töhnää. Aina kun mää sitä putsaan, nii muun alaleuka jää väpättään hetkeks. Hyi. Toivottavasti toi tötterö palautuu pian ennalleen. Kaikki näkee sen ny kilometrin päähän, ku se on niin turvonnu. Vähänkö noloo.

Nyt kun mulla on tää manaattitauti, nii mää joudun kuulemma oleen pojista erossa koko loppu vuoden. Vähänkö tylsää, kun en nyt sit voi mennä koirapuistoonkaan. Onneks mää ehdin torstaina näkeen mun poikaystävää, Remua. Se jo kyllä haisto, että musta tulee jotain miälenkiintosta hajua, mutta ei se onneks mua kauheen innokkaasti vielä jahdannu. Remulle terkkuja! 

Sen lisäks että mulla on nää tyhmät juoksut, nii tualla ulkona on ihan järkyttävän epämiellyttävä keli ulkoilla. Jos multa kysyttäis (MUTTA KUN EI KYSYTÄ) nii en kävis muutako pikapissalla tossa takapihalla. Palvelijat aina pakottaa kävelemään pidemmän lenkin. Pitää kuulemma pävittäin liikkua. Mun miälestä olis myös palvelijoiden etu, että kävisin pikasesti vaa pakollisilla tarpeilla tossa pihassa. Ei tarvis kenenkää kärsiä tosta sateesta ja tuulesta. Eiks jo vois tulla kesä ja aurinko? Täytyy kaivautua viltin alle talviunille ja odottaa parempia kelejä.  

Uusia vaatteita ja kuvasaastetta

Mää jouduin sunnuntaina poseeraan oikeen tyäkseni. Palvelijat otti jotain joulukorttikuvia. En mää ymmärrä mitä semmoset kortit on, mutta sentään sain paljon palkkaa vaativasta työstä. Niitä kuvia näätte sitten jouluna, en viitti viä paljastaa sen enempää. Tossa on kuitenkin pari ei-niin-jouluista kuvaa ennen lavasteiden pystytystä.

Kauheesti nyt hössötetään siitä joulusta. En vielä oikein ymmärä muuta, kun että siihen liittyy todennäköisesti paljon herkkuja. Nimittäin nyt alko joku joulukuu ja sillon saa avata joulukalenterista luukkuja. Mulla on oma kalenteri, tiätysti. Olisin kyllä halunnu avata koko kalenterin heti ekana päivänä, mutta palvelija ei antanu. 

Nyt kun loppu se postilakko nii toinen niistä mun uusista trikoohaalareista tuli perille. Jos multa kysytää nii koko posti olis voinu mennä konkurssiin, ettei noi mulle tarkotetut vaatetoimitukset pääse perille. Samassa paketissa oli ne juoksuhousutkin, mutta niistä kuvia sitten kun ovat käytössä. Jouduin niitä jo kokeilemaan. Ne aiheutti vakavan luimuliisa kohtauksen. Tiiättekö, kun ällöttää niin paljo, että korvat valuu päätämyöden kaulaa kohti ja selkäranka nousee kattoon. Hyi. Onks niitä ihan pakko käyttää joskus? 

Tossa on ny se mun uus apinahaalari. Tää on ihan siädettävä päällä, mukavan kevyttä kangasta ja tarpeeksi väljä!