Selma kirjoittaa: Nahkakoiran kiireinen elämä

Empä oo paljoo ehtiny Lyytiä kaipaileen, kun meillä on ollu kaikenlaista menoo ja meininkiä. Tai no, toissapäivänä miäspalvelija katto jotain vireoo, missä kuulu ku mää ravistan itteeni. No, kuulin sen äänen viltin alle ja ampasin salamana ylös ja ettin koko kodin moneen kertaan läpi siinä toivossa että Lyyti olis salaa tullu kotiin. Ei näkyny Lyytiä. Ei. Olin vähän pettyny, mutta naispalvelija lohrutti, että ei oo enää ku 7 viikkoo siihen että Lyyti tulee takasin kotiin.

Pääsin viime viikolla käymään maallakin! Tongittiin pikkusiskon kanssa nurmikkoo ja mää tiätysti juaksin kun miälipuali pitkin pihaa. Pikkusiskokin vaan nauro mulle, kun menin niin lujaa. Kateellinen se vaan on, ku ei itte pääse perässä! 

Ollaan lenkillä törmätty taas monenmoisiin kavereihin. Oravat ja linnut nyt on ihan arkipäivää, mutta pikku siili oli taas iltasella mun lenkkipolun varrella. Tälläkertaa me ei juteltu mitään, kun siili-lapsi oli sen verran kaukana. Sitten oon törmänny paristi mua kaks kertaa isompaan kissaan, jota sen omistaja taluttaa narussa. Se on vähän jännä elävä se. Sille täytyy murista varmuuden vuaks. Toisaalta siihen olis kiva tutustua. Tuliskohan siitä mulle juaksukaveri? Se vois ainaki kiivetä puuhun ajaan ne oravat alas, että voisin jahrata niitä paremmin! Ainiin, sit oli viä taas tommonen sahalaitakuvioinen matonen paistattelemassa päivää. Sen kanssa en onneks joutunu vastakkain. Matoja on ollu ny tänä kesänä aika monta, osataan jo niitä aika hyvin varoo!

Pääsin käymään myäs Ruutanassa kyläilemässä. Tässä kuvassa esittelen isopappani tairetta. Kyllä nahkakoira sopii aika kivasti tommoseks sisustuselementiks sohvan selkänojalle, täytyy varmaan pyytää vähän hommia jostain sisustuslehren toimituksesta. Jos vaikka pääsisin malliks niiren kuviin. Hommista tuli miäleen, että naispalvelija on kovasti ollu pettyny mun siivouspanokseen Lyytin lährön jälkeen. Ei kuulemma tuu enää tarpeeks puhrasta jälkee ja lisäks oon kuulemma kovin valikoivaks ruvennu. Naispalvelija miättii että mistähän vois vuakrata väliaikasesti toisen tämmösen ekolookisen imurin mulle kaveriksi. Määkin tykkäisin tyäkaverista. Oks teillä ireoita? Pitäis kuitenkin olla tämmönen nahkamalli, kun niistä karvamalleista kuulemma tulee sitte taas erilailla sitä siivottavaa.

Tiddidii. Arvakkaa minne pääsin pitkästä aikaa viime torstaina!!! No juakseen tiätty. Muistin viä tarkalleen, kuinka homma toimii ja oon ainaki ameriikan nopein kiitäjä! Tänään mennään taas radalle. Jeeee!

Viikonloppuna olin reissussa Turun suunnalla, Liedossa. Siä asu tommonen vähän pelottava ihmislapsi. Mua jännittää pikkuihmiset aika kovasti, ku ne juaksee välillä kauheen lujaa mua kohti. Toisaalta tykkäisin ihan hirveesti juasta ja leikkiä niiren kanssa. Toi pikkuihminen oli kuitenki lopulta ihan kiva. Se ruakki mut kahdesti nappuloilla, niin kyllähän sen kaveriks piti ryhtyä!

Oommää vähän ehtiny nukkuunkin. Aika makosasti jopa! Noni. Ny mää jotain kirjotin, nii joko tuut mun kaa leikkimään? Juastaanko taloo ympäri sillai, että mulla on lelu ja sää yrität ottaa sitä multa pois? Vai heitelläänkö patukkaa ulkona? Mennäänkö napuleikkiä? Otetaanko akilitypupu kaapista? Tuu jo!

Selma tiedottaa: Lyytin pennut

Pikainen tiarotus, kun kuulemma teitä vois tää asia kiinnostaa. Mua kiinnostaa lähinnä se, koska Lyyti oikein tulee takasin ja voin taas kiusata sitä. Nää vauva-asiat on mun miäleen ihan höpöhöpöö. No, tässä lyhyesti ja ytimekkäästi:

Lyyti on eilen 20.7. saanut kolme reipasta piäntä vauvaa. Ensin syntyi kirjava poika, sitten yksivärinen tyttö ja viimeisenä toinen kirjava poika. Lyytin synnytys sujui hyvin ja koko pesue voi hyvin.

Vauvojen kuvia pääsee kattelemaan kasvattajaäitin alpumista, Lyytin ja Milon vauvat

Ei mulla muuta. Tuun paremmalla ajalla kertoon sitten mun kuulumisia!

T. Selma

Lähtö mammalomalle

Se on kuulkaa ny aika sanoo heippa hetkeksi. Mää lähren illalla mammalomalle! Naispalvelija on pakannu mulle mun oman pesäkopan kymmenellä viltillä matkaan ja ruakasäkin. Emmää sen enempää tavaraa tarvii mukaan, vaikka oon aika pitkään lomalla. Mua ei viä jännitä yhtään koko loma, mutta ehkä sitten kun mennään autolle alkaa piäniä perhosia tulla vattaan.

Mun vauvat on kovin aktiivisia sillon, ku mää lepäilen. Naispalvelija niitä tykkää tunnustella mun rapsuttamisen ohessa. Naispalvelija veikkaa että kyllä siellä kaksi vauvaa ainakin on, mää en kyllä osaa itte sanoo. No, pian se jo nährään mitä siältä ulos tulee. 

Ny nää viimeset päivät kotona ennen lomalle lähtöö mua on yritetty hemmotella. Oon saanu paljon lämpöö ja läheisyyttä, ehkä vähän jopa liikaakin. Herkkuja olisin sen sijaan toivonu enemmän. Kuulemma täytyy vähän säännöstellä mun ruakaa, kun on vaan muutama vauva tulossa. Jos söis liikaa niin ne vauvatkin kai kasvais liikaa. Näin se mun kasvattajaäiti on ohjeistanu. Onneks oon silti saanu sylikaloja ja muita herkkuja normi ruuan ohella, kohtuurella. 

Oon yrittäny keittiössä pitää hualen, että saisin vähän ekstraa. Kovin harvassa on makupalat ollu. Eilen kyllä sain salaa piänen palan naispalvelijan lehmäpihvistä. Mentiin se Selmalta salaa syämään vessaan. Oli aika namia!!

 Ruuan kerjäämisen lisäks oon tiätty muistanu ottaa parvekkeella aurinkoo ja röhnöttää tän mahani kanssa sohvalla. Näytän kyllä ihan porsineelta emakolta jo, tissitkään ei meinaa enää mahtua riviin, kun noin pursuavat. Kyllä ainakin vauvoille pitäis maitoo riittää, kun on monta nisää yhtä vauvaa varten!

Selman kanssa tehtiin tuttavuutta tommosen tuhisevan piikkipallon kanssa. Arvakkaa, kiroiliko se, kun mentiin vähän liian lähelle haisteleen. Täyty sille sitte alkaa huutaan takasi, ettei me mitään pahaa oltais tehty. Pah. Ei mulle tarviis alkaa yhtään tuhisemaan, jännitin ainaki yhtä paljon ku toi toinenki osapuali. 

Varmaan oon usein kertonu, kun meillä on tapana syärä nappula-annos aina vähän erilailla. Välillä niitä heitellään ympäri kotia etsittäväks, välillä kääritään pyyherulliin/viltteihin ja välillä opetellaan jotain uutta temppua. Napuleikki on aina yks päivän kivoimmista jutuista, ja onneks tehdään se aina kahdesti päivässä! Nyt naispalvelija keksi meille vähän (liian) haastavan version. Kahren ison viltin väliin jemmattiin naput ja rullattiin kasaan. Yhteen vilttiin käärittynä me selvitetään se helposti, mutta tää oli vähän liian vaikee jo. Ei jaksanu keskittyä enää ihan loppuun asti.

Puolen tunnin epätoivosen yrittämisen ja vain muutaman löyretyn napun jälkeen saatiin apua naispalvelijalta loppujen löytämiseen. Huh. Tarvitaan ehkä vielä lisää reeniä, että tääkin saatais omin voimin selätettyä!

Sunnuntaina käytiin lenkkeilemässä ihan uusissa maisemissa, mutta tässä lähellä kuitenkin. Paikka oli Kirskaanniemi, minne pääsee Birgitan polkua pitkin. Siälä oli oikein kiva metsäpolku ja hiano järvimaisema. Harmi vaan, että makkarat jäi kotiin!

Eilen illalla piti viä hoitaa kynnet kuntoon mammalomaa varten, sain onneks monta ankkalastun palaa palkinnoksi!

Illalla piti viä vähä hempeillä Selman kanssa, kun hetkeen ei sitten nährä. Kyllä mulle varmaan sitäkin ikävä kuitenkin tulee, vaikka se välillä aika ärsyttävä touhottaja onkin.

Ny mää aattelin viä mennä kylkimyyräileen palvelijan viäreen sohvalle kyhnytysten toivossa, ja nauttia viime hetket kotona ennen lähtöä. Selma ottaa myäs lepoo jo, että jaksaa teille ainakin muutaman kerran kirjottaa kuulumisia. Mää palaan sitten joskus parin kuukauren päästä takasin. Toivottavasti teillä ei tuu mua ihan kauhee ikävä ja muistatte viä tulla syksymmällä lukeen mun juttuja. Son moro!

Mammaloma lähenee

Viimesiä plokipäivityksiä kuulkaa viärään ennen mun mammalomaa. Mää muutan maanantaina pariks kuukaureks sinne kasvattajan hellään hoivaan ja palaan sitten takasin kotiin, kun saan saatettua lapsen/lapset maailmalle. Yritän kuitenkin keretä viä yhren päivityksen tekeen ennen mammalomalle lähtöä. Sit ku mää oon mammalomalla, niin Selma lupas muutaman päivityksen teille tehrä.

On tää kuulkaa rankkaa olla paksuna. Mulla on ainaki tommonen kymppipäkki kasvanu tonne mahaan. Vatsamakkaroita riittää vaikka koko komppanialle ja tissitkin roikkuu pian maassa asti. Mun masu on silti  muka kuulemma kovin piäni. Naispalvelija ja kasvattaja epäilee ettei montaakaan vauvaa oo tulossa.

Oon yrittäny ottaa kaiken irti tästä röhnöttämisestä. Vaihran vaan paikkaa välillä niin ei maisemat käy tylsiksi. Välillä toi Selma vaan änkee ihan iholle, niin täytyy sitä tuuppia kauemmas.

Tossa toi mun muka piäni vauvamaha on. Naispalvelija eilen lääppi mun masua ja tunsi sielä ainakin yhden vauvan liikkuvan. Se näky jopa vähän mun masun ulkopuolellekkin, kun vaavi möyri sielä menemään.

Lauantaina me käytiin koko perhe piknikillä Tahmelan rannassa. Oli kuulkaa aivan loistava rantakeli! Mulla ja Selmalla oli omat lihajäätelöt ja saatiin me onneks muutama hernekin maistaa! Ennen kun leiriydyttiin rannalle, käytiin kävelylenkillä. Siä jossain rivitaloalueella mää haistelin jotain miälenkiintosta haisua, joka tuli semmosen puskan alta. Arvakkaa sainko mää piänen slaakin, kun siältä puskasta hyäkkäskin mua isompi kissa nenille. Täyty sille sitte vähä huutaa, ettei ny tarvii päälle käyrä. Onneks se vaan pelotteli mua, enkä saanu kynsistä tai hampaista osumia. Pah. Kaikenlaista sitä joutuu piäni utelias koira kokemaan. En ainakaan sen kissan kaveri halua olla. 

Palvelijat kokkas lauantaina jotain kamalan herkullista lihaa. Mää tiätty vahrin ettei se karkaa tualta uunista. Melkein jo olin luapunu maistiaisten toivosta, mutta onneks tällä kertaa mää sainkin jämät tommosesta iiiiiisosta mehevästä luusta kaluttavaks. Okei, jouruin jakaan sitä Selman kanssa vuorotellen, mutta oli kyllä herkkua! Jouruttiin syämään sitä kyllä tua suihkun lattialla, olis kuulemma sotkenu muuten. Siitä lähti kyllä vähän nautintopisteitä, kun ei päässy minnekkään pehmeelle alustalle järsimään. Oltais pirempäänkin sitä voitu kaluta, mutta aika pian naispalvelija otti ja heitti sen luun roskiin!? Voitteko kuvitella? Joo-o, roskiin. Pyh. Kuulemma kypsennetystä luusta voi irrota helposti jotain terävää, eikä ny oo kuulemma varaa tehrä mitään sualen paikkaus operaatiota. Hysteerinen akka sanon minä. 

Pikkusiskokin alkaa jo opetella mun taluttamista. Yritin sille sanoo, että veis mut kotio, mutta ei se kuulemma viä osaa ajaa noilla kärryillään itte. Huusi vaan mulle että vauhtia ja vatkas samalla narua.

Oommää mun löhöilyltä ehtiny ahkerasti hommiakin tekemään. Ainakin kahressa tai jopa kolmessa vuarossa päivää kohti. Tulee kuulkaa nopeesti ja tehokkaasti puhrasta! Naispalvelija nauraa, ettei varmaan omasta kupista menis parsakaalit, kukkakaalit ja porkkanat näin nopeesti parempiin suihin. Vähän kyllä on ollu inhottavan kasvispainotteista tuo siivottava sotku, täytyis käskee pikkusiskoo tilaamaan vähä lihapitosempia aterioita niin siivoominen olis vielä miälekkäämpää. Ollaan nyt aika hianosti opittu orottaan eteisen matolla siivouslupaa, eikä häiritä pikkusiskon ruakarauhaa.

Tähän alle mää viä laitan vähän kuvasaastetta, kun pitkästä aikaa meistä jaksettiin räpsiä muutamat kuvat oikeellakin kameralla.

Selman toinen antenni oli vaan taas vaihteeks epäkunnossa.

Arkistosta löyty viälä juhannukselta yks kuva, kun tutustuttiin Selman kanssa kastematoihin. Ällöttävän limainen otus. Selma tosin olis sitä(kin) vähän halunnu maistaa.

Ei kai mulla ny muuta. Meen kasvattaan viä tätä pötsiä tonne parvekkeelle, kun vihroin aurinko pilkistää sateen jälkeen. Moro!

Lampaisiin tutustumista ja hoidossa oleilua

Ny kuulkaa mää pääsin vihroinkin tutustuun oikeen lähietäisyyreltä noihin kyläpuarin raakataljoihin. Täytyy sanoo, että aika lepposia kavereita ne oli. Vaihroin oikein pari pusuakin ton emotaljan kanssa. 

Selma tiätty yritti lähtee heti leikkimään noiren pikkutaljojen kanssa, mutta ei ne oikein sitte puhunu samaa kiältä. Naispalvelija oli meistä oikein ylpee, ku ei yhtään pelätty ja osattiin tutustua nätisti. Tän pikasen tutustumisen perusteella rohkenen veikata, että toi mun oma talja on jokseenkin kuitenkin käytännöllisempi ja parempi verrattuna tohon raakamalliin. Toi raakamalli haisi aika pahalle ja sen päälle vois olla vähän hankala kiivetä unille. Tossa raakamallissa kyllä olis aktiivinen lämmitysominaisuus, jota taas ei oo tossa mun mallissa. Kesäkaveriksi tonne maalle voisin kyllä tommosen piänen ottaa kokeiluun.

  

Lampaisiin tutustumisen lisäks me saatiin naattia maalla taas ihan mukavan lämpimästä kesäpäivästä!

Sen kivan päivän päätteeks koin lievän järkytyksen, ku naispalvelija lähti kotiin ja jätti meirät Selman kanssa sinne maalle koko viikonlopuksi. Onneks mummu piti meistä oikeen hyvää hualta, saatiin nukkua molemmat yät sängyssä peiton alla.

Päästiin joku päivä käymään naispalvelijan kanssa lenkillä ilman pikkusiskoa, niin saatiin mennä tua Sualijärven pikkupolulla. Siä on aika kivat maisemat!

Mää oon ny jatkanu, hitaasti mutta varmasti, tätä mun vauvamasun kasvattamista. Kovin piäni se viäläkin on, vaikka vauvojen pitäis syntyä jo 2,5 viikon päästä. Ehkä siälä on vaan muutama piäni vaavi?

Mulla on ny alkanu olee niitä miälitekoja. Tarvisin ruokaa. Vähän lisää ruokaa. Ja sitte viä jälkiruakaa. Oon heikkona mm. noihin kuivattuihin kaloihin. Yritän ainaki viidesti päivässä huijata naispalvelijan sinne kalapurkille. Ensi meen vähä vispaan mun matoo sen viäreen, että se huamaa mut. Sitte ku huamio on kiinnitetty ja ennenku se ehtii muhun koskee lähren huokutteleen sitä mun perään kohti keittiöö. Siinä vaiheessa naispalvelija viimestää hoksaa mitä mää haluan. Aina se ei kyllä anna mulle sitä kalaa. Eiks niin, että raskaana ollessa saa herkutella ja syärä mitä tahtoo?