-Pitkät aamut sängyssä peiton alla
-Ruokaa, riittävästi ja hyvän makusta
-Leikkituokiot
-Rapsutukset ja kyhnytykset
-Päiväunet palvelijan kyljessä
-Herkkuhetket
-Ja ehkä vähän lenkkeilykin (pakko kai se on myäntää)
On ollu aika naatiskeltava viikko, kun toi naispalvelija on täälä meidän käytettävissä päivisinkin. Välillä sille kyllä täytyy käyrä muistuttamassa mun olemassaolosta. Se ei oo oiken täysin hoksannu, että se on täälä kotona meitä varten. Välillä se nimittäin tekee jotain ihan muuta, kun huamioi meitä. Esimerkiks kutoo. Sillon mää välillä käyn sitä kuapimassa tassulla, että tulee leikkimään mun kanssa. Yleensä se toimii, mutta välillä saan vaan närkästyneen katseen. En tiä mistä johtuu. Oon kuulemma välillä kamalan vaativa tai jotain. En mummiälestä. Nytkin esimerkiks istun tässä palvelijan sylissä kirjottamassa samalla, kun se rapsuttelee mua ja lämmittää viltin alla. Tehokasta.
Me ollaan kyllä tehokkaasti saatu päivät kulumaan. Naispalvelija on jotenkin kauheen yllättyny siitä, kuinka aktiivisia me ollaan leikkimään Selman kanssa koko päivä. Kuulemma sais jatkuvasti olla heittämässä meille jotain lelua. Jos ei leikitytä, niin kerjätään namia kaapista. Jos ei tuu herkkuja, niin otetaan välillä vähän lepoo. Tai kuovitaan naispalvelijaa muuten vaan, koska aina on jotain asiaa.
Nyt on ollu ihan kivat lenkkikelitkin, pääosin. Ja nyt kun voidaan käydä valosaan aikaan ulkona, niin ollaan päästy tonne metsäpoluille talsimaan. Naispalvelija yrittää aina opettaa meille jälkien tunnistusta. Tänään esimerkiks opeteltiin kettua, jänistä, oravaa ja myyrää/hiirtä. Ei me oikeen Selman kanssa niistä olla kiinnostuneita. Kaikki muut hajut kyllä tutkitaan välillä kuulemma vähän liiankin tarkkaan. Toisaalta naispalvelijaa se ei haittaa, kun siitä on tullu semmonen vaappuva köntys. Sen miälestä on vaan hyvä, jos me edetään hitaasti ja harkiten eteenpäin.
Tänään me kaivettiin noi joulutontutkin laatikosta esille. Arvakkaa vaan, oltaisko Selman kanssa haluttu vähän kurmuuttaa niitä? Nii, tiätysti. Mutta ei toi naispalvelija tykänny siitä ajatuksesta ollenkaan. Kumma kyllä, Selmakin on antanu olla tonttujen rauhassa ainakin nyt tän puoli päivää. Naispalvelija oli ihan varma, että ensimmäinen tonttu on sualistettu jo kymmenen minuutin sisään. Mutta viälä me ehditään, kun naispalvelijan silmä välttää vähän piremmäks aikaa.
Selma auttais naispalvelijaa aina kovin miälellään siinä kutomisessa. Tossa ylävasemmalle Selma tuijottaa lankakerää, jos se vaikka sattuis ajatuksen voimalla tipahtaan lattialle. Naispalvelija ei oo ollu kyllä kovin ilonen Selman avusta. Kuulemma on tullu useempikin sotku selvitettäväksi, kun Selma on päättäny auttaa. Mää en oo uskaltanu kyllä koskee niihin lankakeriin. Vaikka vois niillä kyllä olla ihan kiva leikkiä! Täytyy pyytää joku jämäkerä meille omaksi, millä voidaan harjotella sitä kutimista.
Selma halus leikkiä taas valokuvamallia.
Se kääntelee aina päätään pualelta toiselle, kun sitä tährätään sillä kameralla. Täytyy myyrä se jonnekkin mallitoimistoon. Saisin niilläkin rahoilla ostettua ittelleni vaikka herkkuja. Toisaalta, kenen kanssa mää sitte riakkuisin täälä? Ei noi palvelijat oo ihan yhtä kivoja leikkikavereita kun mitä tosta Selmasta on tullu. Ehkä mää vähän harkitten viälä.
Ei kai mulla muuta. Mää jatkan nyt täyspäivästä naatiskelua, kun Selmakin kuarsaa ja saan kaiken huamion vaan ittelleni. Kuapikaa tekin joltakin vähän kyhnytystä, se tekee hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti