Tänä vuanna taas noihin palvelijoihin iski joku joulukorttikuvapaniikki. Mun täyty taas poseerata sille kameralle ja vielä Selman kanssa. Ei siitä oikein meinannu tulla yhtään mitään, en liiemmin pidä siitä kamerasta tai poseeraamisesta ylipäätään. Onneks sentään oli hirmu hyvät palkkiot, nimittäin roilerin syrämmiä keitettynä. Niiden eteen ny vähä jaksokin jotain yrittää. Tossa alhaalla on jotain harjotuskuvia, niitä oikeita mää en kuulemma saa tänne viä laittaa.
Meirän oli hirmu vaikee kattoo kameraan, kun naispalvelijalla oli nameja ja miäspalvelija oli siä kameran takana.
Kyllä mää loppujen lopuks oon ihan hirveen nätti koira, vaikkakin väri alkaa olla jo aika hailakka.
Kun taas Selma on tollanen. Tollanen. Selma. No myännetään, on sekin ihan nätti. Joskus.
Lopulta mua alko väsyttään toi poseeraaminen ihan hirveesti. Kauheen tylsää hommaa!
Onneks sekin urakka oli lopulta ohi ja päästiin Selman kanssa ansaituille päikkäreille.
Meillä on alkanu synkkaan ton Selman kanssa aika hyvin, meistä on palvelijan sanoin tullu aika villejä leikkijöitä. Tossa toi naispalvelija taas rutisi, ettei se pysty päikkäreitä nukkumaan töitten jälkeen, kun me leikitään samaan aikaan sohvalla. Mitenniin tommonen piäni paini nyt ketään voi häiritä?
Nyt alkokin kuulkaa aika lokosat ajat, kun naispalvelija jäi jollekkin mammalomalle. Eiks se nyt sitä siis tarkota, että siitä tuli vihdosta viimein meidän täyspäivänen palvelija? Nyt sillä siis on aikaa touhuta meidän kanssa 24/7. Eikö niin? Saadaan nukkua aamusin sängyssä miäspalvelijan lährettyä töihin ja tehdä päivät pitkät kaikkee kivaa!
Ensimmäiseks tehtäväks mää annoin sille mun kyhnyttämisen. Ai että kun tekee mukavata!
Meillä oli viime sunnuntaina oikein kyläilypäivä, kun käytiin ensin Ruutanassa. Siälä oli Carra ja Chilikin samaan aikaan. Meillä oli huisin kivat leikit alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen. Heiteltiin lumipalloja pihassa ja sisällä juastiin pörrömatolla ympyrää. Mää en käsitä, miksei meillä viäläkään oo omaa pörrömattoo? Siinä on niiiiin ihana ryämiä ja kieriskellä lelujen kanssa.
Ruutanasta kun selvittiin niin mentiin vielä Remulle kylään illaksi. Oltiin jo niin puhki, että ei oikein jaksettu Remun kanssa touhuta. Paitti tiätty ottaa ilo irti Remun mahtavasta putkiluukokoelmasta! Remua ei onneks haitannu, että me vähän lainattiin niitä. Palvelijoille täytyis vihjata, että vois ostaa meillekki kotiin niitä luita, tykättäis kovasti Selman kanssa niitä järsiä!
Keskiviikkona meillä oli naispalvelijan mukaan hemmottelupäivä, JOUDUTTIIN sokeri-kookosöljy kuorintaan ja kylpyyn. Meillä oli mukamas vähän mahanahkat kuivanu pakkasilmoilla, niin palvelija sitten päätti koittaa parantaa tilannetta. Kyllä mää sanon, että siitä touhusta oli hemmottelu aika kaukana! Jos oon ymmärtäny oikein, niin hemmottelun pitäis olla semmosta hirmu mukavaa ja rentouttavaa toimintaa. Toi kylpyhomma oli kyllä ihan täysin sen vastakohta. Ensi hiarottiin nahkaan sokeriöljyä. Kamalan tuntusta! Olis ees käyttäny hianompaa sokeria mun herkkään hipiään. Siitä kuarinnasta kun selvis niin piti viä pestä samppoolla. Kastuin ainaki kolmesti. Ällöttävää! Naispalvelijan mukaan meistä tuli kovin pehmosia ton kidutussession jälkeen. Hyi.
Näytänks mää muka siltä, että nauttisin? En todellakaan.
Selmakaan ei liiemmin perustanu tosta "hemmotteluhetkestä"
Eilen sentään oli kiva päivä taas, kun päästiin varapalvelijalle iltahoitoon. Se oli järkänny meille treffitkin sen ison mustan Romeon kanssa. Selma erityisesti tykkää siitä kovasti, mää en niin perusta isoista mustista miehistä. Sitä paitsi ne reffit oli ulkona ja ulkona oli märkää, joten ei siitä kivaa saa tekemälläkään. Mutta onneks siä ulkona ei tarvinnu olla koko iltaa ja pääsin sängylle nukkumaan!
Nyt alko onneks viikonloppu, mikä tiätää yleensä herkuttelua ja sängyssä nukkumista. Ei ollenkaan hullumman kuulosta, ihan menee naamakin ruttuun pelkästä ajatuksesta!
No nyt se kamala talvi on tullut ja tuanu mukanaan tän inhottavan pukeutumisurakan. Lisäks potentiaalisten pissa- ja kakkapaikkojen etsiminen on tehty lähes mahdottomaks, kun maa on valkonen ja tuntuu kenkien kanssa ihan samalta joka paikassa. Pah. Kyllä mää niin miäleni pahotin ja pahotan aina, kun ulos joudun.
Selma oli aluks (ja on edelleen) hyvin järkyttyny tosta pakkaspukeutumisen määrästä. Vähänkö mää nauran sille, kun se joutuu käyttään tota inhottavaa kutisevaa pipoo, mikä tekee siitä vielä kaikenlisäks ihan eläkeläismuarin näkösen. Hah. Mulla on onneks tommonen kivempi ratkasu korvien suojaksi.
Selma joutu luonnollisesti myäs harjotteleen tossujen käyttöä. Se oli yhtä hassun hauskaa seurattavaa kuulemma, kun mun ensimmäinen kerta tossut jalassa.
Ihan hyvin se kävely Selmaltakin sujuu ulkosalla. Mulla oli tollon ekoilla pakkasilla hännässä mun viime talven tossu. Tommonen majavan lapa. Hyi. Naispalvelija ei ollu osannu varautua pakkasiin tarpeeks ajoissa, niin ei ollu hännänlämmitintä molemmille. Nyt valitettavasti tilanne on korjattu. Olisin voinu vaikka odotella sisällä ja antaa Selman käyttää mun hännänlämmitintä.
Mulle myös nauretaan usein ennen uloslähtöö, ku mun täytyy aina lämmittää mun talvirenkaat kunnolla sisätiloissa. Sitte ku oon joutunu puetuksi tossut jalassa, niin mää lähren kiärtään sisällä asuntoo ympäri siihen saakka, kunnes pääsen/jourun ovesta ulos. En vaan kykene odottaan paikkallani. Täytyyähän sitä saara hyvät lämmöt päälle, että pärjää tuala siperian kantasissa olosuhteissa. Nii. Tänään toi naispalvelija viä kehtas kuvata mun rundia.
No on täälä onneks jotain kivaakin viikon kuluessa tapahtunu. Viime viikolla päästiin kaupunkimummulaan iltahoitoon. Siälä saa aina ihania herkkuja ja rentoutua viltin alla. Ainoo vaan, että toi ilonpilaaja-Selma tulee välillä häiritteen mun rentoutushetkee. Sielä on myös huippukivoja leluja, paljon parempia ku meirän omat täälä kotona. Terkkuja vaan kaupunkimummulaan!
Sunnuntai-iltana oli vähän hassu päivä. Aluks naispalvelija oli tosi kiireinen ja sitte illalla tänne tuppautu ihan hirveesti viaraita. Tai olimmää ne kaikki ennenki nähny, mutta mummiälestä muutama viaras kerralla riittäis. En tykänny yhtään, kun en mahtunu sohvalle ja oli kauhee hälinä joka paikassa. Onneks ne ei jääny tänne asumaan!
Tiistaina me käytiin autoajelulla. Ensi piipahdettiin Nekalan Löytöliiterissä. Oli muuten tylsä kauppa! En nähny yhtään herkkua millään hyllyllä. Ja arvakkaa, mihin palvelijat meirät tunki! Tommoseen ostoskärryyn. Ensinnäkin, siälä oli ihan liian vähän pehmikettä mun hienostuneelle prinsessapyllylle. Toiseks kyyti oli kovin epätasasta ja kolmanneks en päässy siältä itte pois. Ja niin, neljänneks, en saanu siältä mitään kivaa ittelleni. Onneks mentiin sen jälkeen Wuffille. Siältä sentään sain herkkuja kotiin ruuan lisäksi ja päästiin Selman kanssa testaan älypelejä.
Naispalvelija teki meille oman "sohvan" olkkariin. Tykkään siinä välillä kölliä, mutta toi patteri sais olla paljon paljon lämpösemmällä! Siinä olis niiin paljon kivampi nukkua, jos hohkais oikeen lämmintä ilmaa tossa vieressä. Täytyy laittaa isännöitsijälle hajumerkkejä tohon ulko-ovelle, jos se vaikka tulis tekeen asialle jotain, ku ei noita palvelijoista oo mihinkään.
Eiks niin, että me ollaan terrierin lisäks niitä seurakoiria? Naispalvelija jotain mutisee, ettei ees vessassa voi käyrä rauhassa, ku ollaan siä kärppänä paikalla. Mää yleensä käytän tilaisuuren hyäryks ja kerjään rapsutuksia ja Selma yleensä tulee leikkiin sinne jollain lelulla. (Tai kiusaan mua, jossei oo lelua lähettyvillä.) Mun miälestä siinä on ihan hyvin aikaa mua rapsutella, ku siinä vaan kerran istuskelee. Sitä paitsi, eiks oo kivempi olla seurassa ku yksin? On.
Nyt me ollaan aika paljon leikitty Selman kanssa sisällä, kun naispalvelijan selkä on taas vähän huanona eikä se oikee (onneks) pääse lenkittään meitä pitemmälti. Lisäks kun on ollu kauheen ikävä ilma ja kovin pimeetä, ollaan aktivoiduttu enemmän sisätiloissa. Sehän kyllä käy meille!
Ens viikolla kuulemma tulee muutos, kun naispalvelija menee aikasempaan vuaroon töihin, niin meillä on valoseen aikaan mahrollisuus mennä tonne kivoille metsäpoluille lenkkeilemään. Onneks ens viikkoon on viä ainaki monta päivää!
Me päästiin ku päästiinki sinne varapalvelijalle iltahoitoon! Mää tein taas sängyllä ilosta ulvomisrinkiä. Ihan parasta juasta isolla pehmeellä petillä! Innostuttiin me Selman kanssa siä vähän painimaankin.
Ja arvakkaa mitä! Se meidän lelulääkäri hoito ne kärsineet lelut kasaan ja me on saatu nyt niillä leikkiä. Ainoo vaan, että koska määkin oon nyt aika paljon tykänny leikkiä Selman kanssa niillä samaan aikaan, niin siili on taas päivystysjonossa. Sille tuli uus reikä kaulaan. Kummallista. En kyllä yhtään keksi että kuinka se on mahdollista, kun eihän me kovasti niitä retuuteta. Vaan täysiä.
Selma kävi varastamassa naispalvelijan sukan yks ilta, kun tultiin ulkoa. Me päätettiin vähän testata sen kestävyyttä. Aika hyvin se kesti noin niinkun halpissukaksi! Ei saatu yhtään reikää siihen, vaikka kuinka kiskottiin.
Lauantaina me käytiin maalla vaihtamassa palvelijoiden autoon renkaat. Se oli ihan hirveen tylsä ja kamala operaatio. Ensiks meidät pakotettiin oleen ulkona kylmässä koko toimituksen ajan ja sit palvelijat ei ehtiny leikkiin meirän kanssa samaan aikaan. Selma oli kyllä niin innoissaan ulkona juaksemisesta että se pöljäke jynttäs sisällä ulko-ovee melki koko ajan, ku se halus pihalle. Sit ku se sinne päästettiin, niin eihän se siä yksin halunnu juasta vaan olis tarvinnu kaveria. Hullu koira. Se juaksis lelujen perässä varmaa siperiassaki onnesta soikeena monta tuntia. Onneks palvelijat ehti kuitenki leikkiinkin meirän kanssa siä pihalla, saatiin juasta taas pitkästä aikaa kunnolla vapaana. Ihan parasta!
Mää oon nyt alkanu siätäänkin tota Selmasämpylää. Oikeestaan se on välillä jopa ihan kiva kaveri. Tykkään sitä välillä hoitaa ja annan Selmankin hoitaa mua. Sitten me nukutaan aika usein nahka nahkaa vasten peiton alla kasalla. Välillä Selma on kyllä hirmu ärsyttävä, kun se kiusaa mua.
Tossa me odotetaan kuumeisesti, että palvelijat lähtis kotoo ja me päästäis tyhjentään herkkupiilot meirän huoneeseen. Meille jätetään aina aika paljon touhua, kun jäädään yksin. Meillä on arkisin kolme kongia, älypeli ja pyyhkeeseen käärittyjä nappuloita. Kuulostaa paljolta, mutta mitä oon pitäny kirjaa, niin ruuan määrä on uhkaavasti noissa piiloissa vähentyny. Mun miälestä ne pitäis kaikki survoo niin täyteen namuja kun vaan suinkin mahtuu! Olis kuulkaa paljon piremmäks aikaa siinä sitte tekemistä.
