Maanantai klo 6.32 totesin aamupissalla käyressä, että tänäänkin on koiranilma. Mikä siis tiätty tarkottaa kääriytymistä vällyjen väliin. Siispä suunnattiin Selman kanssa palvelijoiren valmiiks lämmitettyyn pesään.
Maanantai klo 8.17 naispalvelija ja pikkusisko lopetteli aamupalaa. Keittiöstä kuulu ”kiitos”. En jaksanu eres nousta siivoushommiin, ku se on ennenkin nähty ettei pikkusisko syä aamusin mitään siivottavaks kelpaavaa. Koska sille aletaan antaan kinkkua ja juustoa?
Maanantai klo 10.32 Mulla ja Selmalla ei oo erelleenkään aikomusta nousta ylös. Sit kun tästä erehtyy nouseen, joutuu kuitenkin ulos paljain varpain kahlaamaan sohjoon. Me valitaan lämmin pesä ja makosat unet. Se on selvä se. Aamupalaks naispalvelija tua olis tarjoillu kuivia pipanoita. Syäköön itte. Ny se huutelee leikkimään. En jaksa. Herättäköön sitte ku on jotain herkkuja tarjolla.
Mikäs juttu tää nyt oikein on? Ensinnäkään kesää ei oo viälä näkyny eikä kuulunu, mutta ny LOKAKUUSSA täällä eletään ku napapiirillä. En ala.
Eilen aattelin et tää on vaan joku pieni vahinko, ettei pilvet jaksanu pirätellä tarpeeks ja vähän laski alleen tota valkosta töhnää. Tänään sitten aamupissille lähteissä järkytyin syvästi. Joutu kahlaan kinttuja myäten tua paksussa hangessa, kun kukaan tyämiäs ei ollu ehtiny auraan mulle tietä. Tarpeetkin piti tehrä keskelle jalkakäytävää, kun siinä oli sentään polku tehtynä. Hyi olkoon.
Naispalvelijakin raahas meirät aamupäivällä ulos. Joutu pukeen tossut ja hännänlämmittimet ja kaikki. Siltikin mun hianoisiin kinttuihin pääsi lumi. Yritin raahautua perässä parhaani mukaan. Missään oltu viäläkään aurattu. Pihassa sentään vähän innostuin, kun heiteltiin lumipalloa. Niitäkää kyllä siältä hangesta löytäny. Pah. Tätäkö tää ny sitte on seuraavat puali vuatta taas?
Ei tässä auta ku mennä piiloon. Onhan tää tarpeeks hyvä? Eihän mua nää tualta?
Vai onks tää parempi? Selmakin kokeili samaa taktiikkaa.
Jos sittekki menis kylkimyyrään palvelijan viäreen ja yrittäs näyttää söpölle?
Hmm. Ehkä sittenkin Selman kanssa vaan saman peiton mutkaan lämmitteleen.
No en kyllä tiä mitä tässä tekis. Ehkä toi lumi on jo huamenna sulanu?
Mulla ei ny oo ollu mitään kovin suuria järkytyksen aiheita, mistä olisin tullu tänne marmattaan. Ollaan käyty maalla ja Ruutanassa kirmaamassa. Maalla jouruttiin metsään siänestään. Sieläkin oli kylmä. Naispalvelija ei ottanu mua ees syliin, vaikka halusin. Pikkusiskokin sai olla kantorepussa selässä, nii miksei mullakin oo omaa lämmintä pussia, missä voisin matkustaa? Sillai ettei tarvis kinttuja kastella ja palelluttaa itteään kylmässä ulkoilmassa. Sitte ollaan käyty kaupunkimummullakin kylässä herkuttelemassa. Sielä ei sentään tarvi palella ulkona, vaan saa leikkiä sisällä ja nukkua sohvalla peiton alla.
Oli meillä aurinkoakin sisällä muutamana päivänä, sillai että vähän lämmitti hipiää.
Sit tiätty joka päivä pitää olla muutama kyhnytystuakio. Toi naispalvelija ei vaa tajua jatkaa nii kauan ku mää haluaisin. Sitä pitää vähän kuapasta vauhtiin välissä.
Pikkusiskon koulutuskin alkaa tuattaa tulosta. Se osaa jo vähän leikkiä mun kaa ja antaa herkkuja. Välillä se viä syä itte mun herkkuja tai antaa hellyyttä vähän liian lujaa. Että kyllä tässä viä vähän tarvii koulutusta jatkaa, nää ihmispennut tuntuu olevan vähän hitaita oppimaan. Yritän kuitenkin ehtiä tännekkin kirjotteleen, kun koulutushommilta ehrin.
Ny on ollu vähä pitkää tommonen viilis. Ei paljo hontsita ulkoilla, ku aina on märkää ja kylymää. Just äskenkin tultii pihalta. Naispalvelija raahas meirät ton viäreisen koulun ympäri, ainaki kilometri täyty kävellä vesisuhjussa ja märällä inhottavalla tiällä. Vähemmästäki pahottaa miälensä. Onneks lenkin jälkeen oli periteinen leikkituakio. Pikkusisko jatkaa aina päiväunia parvekkeella aamupäivän lenkin jälkeen ja sillon meillä on naispalvelijan kanssa leikkituakio. Saaraan riahua välillä sängyssäkin. Psst. Toi sängyssä riakkuminen on muuten sit vähän semmonen salaisuus, miäspalvelijalle ei saa kertoa.
Viime päivityksen jälkeen me ollaan ehritty käymään maallakin pari kertaa. Naispalvelija laitto mut tarhaan. Se oli kuulkaa kivaa! Ensi luulin että oli jo lunta satanu sinne, muttei se sitte ollukkaa. Siä oli tommonen matto pohjalla, kun ne karhukoiravauvat söi kiviä ja se täyty jotenki estää. Tossa sai kivat hepulirallit aikaseksi!
Naispalvelija vei meirät mettään. Arvakkaa oliko kamalaa kävellä siä, ku risuja ja oksia oli harvennushakkuun jälkeen joka pualella. Ja sit oli ihan litimärkää. Pakko siä kuitenki oli perässä kävellä, ku en mää ny pihaankaan voinu jäärä orottaan. Ei onneks käyty ku ihan siinä lähellä.
Selma on siitä viallinen, ettei sitä kauheesti haittaa märkä sammal tai risut. Se tykkää juasta mettässä ja risukoissa. En ymmärrä.
Viikko sitten me käytiin Jyväskylässäkin kyläilemässä. Palvelijat mutisi jotain, että mun viäressä on ihan kamala nukkua koko yä. Täytyyhän nahkakoiran välillä käyrä siältä peiton alta haukkaamassa happea ja ravistelemassa pölypunkit pois nahkasta. Sen jälkeen täytyy taas ilmottaa kuapimalla, että oisin menossa takas peiton alle. Sit se Selma on siä jossain vähän huanosti, että täytyy tarkoin valita oma paikka. Ei voi nukkua Selman viäressä, se on noloo. Nii. Sitä paitsi, oli mullakin kurjaa kun naispalvelija välillä liikuttaa niitä kinttujansa epämukavaan asentoon ja sitte täytyy taas asettua uurelleen. Ja Selma änkee välillä iholle. Ei oo helppoo. Siinä sitte kukaa enää paljoo nuku. Lisäks pikkusiskokin on levoton, kun on viaras paikka ja täytyy olla kans siä viäressä sitte. Nii sekin sitte välillä potkii mua. Onneks sentään päiväunille päästiin pikkusiskon matkasänkyyn. Sinne ei päässy kukaa häiritteen mun kauneusunia. Kuulemma ens kerralla, ku jossain kyläillään yätä, mää ja Selma nukutaan tua matkasängyssä ja pikkusisko pääsee naispalvelijan peiton alle. Vähän kuulostaa taas epäreilulle!
Miks noi lehret alkaa taas tippuun maahan? Onks sitä kesää näkyny missää? Se unohti vissiin tänä vuanna tulla tänne. Naispalvelijakin jäi tänään kesälomalle. Täytyy alkaa katteleen lomalentoja Espanjaan. Voisin kysyä varapalvelijalta majotusta, kun se sinne vähä aikaa sitte muutti. Siä kuulemma on hellettä. Oon aika kateellinen!
Uloslähteminenkin alkaa olla jo vähän aikaa viävää, kun täytyy tälläytyä koko porukka.
Pitkästä aikaa päästiin käymään kivassa koirapuistossa. Mää en tykkää siitä toisesta, ku siälä on niin paljon sitä pehmeetä hiakkaa, ettei siä oo kiva juasta. Hiakanmurut tursuaa varpairen välistä ja on kauheen raskasta kun sinne uppoo nilkkoja myären. Tua toisessa koirapuistossa on sentään tommonen mu(l)ta pohja ja vähän metsää. Siä jaksaa joskus jopa vähän juasta ja kaivaa maata.
Ny meillä oli kiva viikonloppu, ku päästiin kyläileen molemmissa mummuloissa. Lauantaina oltiin pitkästä aikaa kaupunkimummulla syämässä possunkorvaa ja leikkimässä kivoilla leluilla. Eilen käytiin maalla. Selma oli täpinöissään, kun maalla tuli telkkarista eläinohjelmaa. Ei tullu mun ja miäspalvelijan päikkäreistä mitään, kun Selman piti kommentoira sitä ohjelmaa.
Mää oon ny saanu neuvoteltua mun palvelusopimukseen yökyhnytykset. Naispalvelija kun menee syättään pikkusiskoo noin kello kolmen aikaan, mää hiippailen sinne viäreen. Sit ku vähä kuapasee tassulla, nii saa kuulkaa naattia kyhnytyksestä! Välillä käännän toista kylkee tai nostan tassua, riippuu vähä mistä kutisee eniten. Jos naispalvelija erehtyy lopettaan liian aikasin, täytyy kyllä kuapasta vähän lisää. Jos semmonen sipasu ei tehoo, nii seuraavaks täysiä. Sit ku pikkusisko on syäny niin meen takasi koppaan kuarsaan. Kyllä kelpaa! Ainoo vaan, että mulla on viä neuvottelut käynnissä piänestä ravitsevasta yäpalasta. Kuulemma ei ainakaa lähiaikoina oo tulossa sopimuksen piiriin yösyötöt, mutta kun tässä muutaman kuukauren taas pehmittelee niin ei tiärä. En ainakaa luavuta! Ku mummiälestä olis aika reilua, että määkin saisin yäpalaa ku pikkusiskokin saa! Nii.
Aamusinkin meillä on Selman kanssa aika lokosaa, kun saaraan olla peiton alla nii myähään ku huvittaa. Yleensä kömmitään ylös sitte, ku naispalvelija ja pikkusisko on saanu aamupalat syätyä ja kuuluu "kiitos". Siitä tiäretään, että kohta on meillekkin aamupala katettuna eteiseen.
Ei kai mulla ny muuta ollu miälen päällä. Meen ny nukkuun sänkyyn peiton alle, ku naispalvelija ei oo onneks viä hoksannu perata tota sänkyä. Selma lähti hoitaan kettua sohvalle. Hyvää alkanutta viikkoa!
