Tavallista arkea

Täällä ei oo kuulkaa tapahtunu sitte yhtään mitään erikoista. Semmosta tasasta harmaata arkea ollaan tassuteltu menemään. Mää oon jo vähän virkeempi ja oon jopa suastunu leikkiin ton termiitti-Selman kanssa nyt päivittäin pieniä hetkiä. Musta on ihan hauska juasta sen perässä taloo ympäri ja yrittää napata siltä lelu suusta.

Selma on ahkera kattomaan telkkaria. Sen lemppariohjelma on avaraluanto, ku siälä näkyy paljon kiinnostavia ja usein myäs kovin pelottavia eläimiä, joille pitää murista tai haukkua. Tossa kuvassa Selma kattelee Kaunotar ja Kulkuri II -piirrettyä palvelijan kanssa. Mää en juurikaan jaksa kiinnostua telkkarista. Ainoostaan välillä hämäännyn, jos siältä kuuluu ovikello. Sillon pitää ees vähän heristää korvia, jos vaikka joku tuleekin meille kylään.

Meidän lelut on alkanu päätyä jostain syystä lääkärijonoon. Ja täällä suunnalla ne leikkausjonot on kuulkaa hirveen pitkiä. Toi siilikin on odottanu jo vapaata aikaa varmaan pari kuukautta. Mitään ei tunnu tapahtuvan. Täytys varmaan viärä ne jonnekkin muualle hoidettavaksi, että päästäs niitä taas vähän kurmuuttamaan. Naispalvelija kyllä lupas ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehrä asialle jotain. Vähän kyllä epäilen, se on aika saamaton tämmösissä asioissa.

Me saatiin tommoset hirveen herkulliset broilerin siivet tässä yks päivä ruakakuppiin. Määhän tiätty hotasin omani aika nopsaa näillä mun superleekoilla, mutta sitte se kurjuus alko. Selmalla meni ainaki vartti ton yhden säälittävän siiven nakertamiseen. Mää olin tossa viäressä koko ajan tarjoomassa apua, mutta ei kelvannu. Mun miälestä oli hirmu epäreilua, että Selman siipi kesti noin kauan pidempään kun mun. Ihmeellisiä laatueroja niissä. Täytyy toivoo, että mää saan ens kerralla sen joka kestää pirempään.

Huomenna onkin eres vähän jotain spesiaalia. Päästään varapalvelijalle illaksi hoitoon! Siitä tulee taas huippukivaa!

Syysmasennus

Mää en oo ny jaksanu yhtään kirjottaa tänne. Tiiättekö, ku määkin oon raskaana. Tai palvelija lisää siihen eteen kyllä sanan vale. Tää on niiiin rankkaa, että mää vaan nukun. Ruakakaan ei oikein maita. Mutta maittaisko sulle aina se sama sapuska, mitä oot yli 1,5 vuotta jo syäny? Kaipaisin jotain parempaa sinne ruakakuppiin näinä rankkoina aikoina. Mutta ei oo näkyny. Nyrpin siältä kupista lihat ja nappulat jätän Selmalle. Sille kyllä maistuu vaikka piänet kivet. Ku mää oon ny nirsoillu, niin naispalvelija tarjoo nappulat nykyään aika usein jonkun etsimisleikin avulla. Sillai se saa huijattua mua niitä syämään. Ja samalla saaraan Selman kanssa tehdä vähän töitä ruuan eteen. Mutta mun miälestä on ihan kiva ettiä niitä napuja piilosta. Usein mää kyllä esitän palvelijoille avutonta, jos ne tulis aukaseen mulle jotkut pyyhesolmut tai muut vaikeemmin avattavat piilot. Mutta ei se oo oikein auttanu, vaikka välillä mua kyllä vähä autetaan alkuun.

Sitte mua ahistaa yks meidän lelu mikä vinkuu. Viikolla Selma vingutti sitä tossa sohvalla ja mää vähän näissä raskaushöyryissäni hätäännyin että nyt se mun vauva huutaa. Mää menin sitte siihe "vauvan" viäreen kyljelleni ja nostin vähän takakinttua, että se pääsis paremmin mun tissille imemään maitoa. Jostain syystä se ei tullu syämään ja naispalvelijakin vaan nauro mulle, ku oon niin reppana. Pah. Ei oo taaskaan ollu helppoo olla Lyyti. Sen näkee tosta naamastakin.

Viikko sitte lauantaina me oltiin siä kaupunkimummulla rapujuhlissa. Palvelijoita vähän hirvitti, että minkälainen kaaos sinne saadaan aikaan, kun siälä oli myös se iso musta koira, Carra, ja sen pikkusisko Chili. Mutta tiiättekös, että me oltiin kaikki siä pääosin ihan hirmu hyvässä sovussa ja rauhassa. Me kyllä vähän Selman kanssa yritettiin innostaa niitä kavereita leikkiin, mutta Chiliä vähän pelotti ja Carra olis kyllä innostunut, mutta sitte noi ihmispalvelijat aina tuli pilaan meirän leikit ennenku ne ehti ees alkaa. Tylsää. Selmaakaan ei yhtään jännittäny ja alkanu näykkiin toisia naamasta. Siälä se viipotti Carran ja Chilin kanssa kaupunkimummun perässä ruuan toivossa. Mää keskityin lähinnä sohvalla makoiluun.

Tiistaina mulla oli vika akility. Mulla meni siälä taas oikein hyvin! Harmi vaan, että nyt tulee vähän pidempi tauko, ennenku pääsen seuraavalle kurssille. Naispalvelija ei enää uskaltanu ottaa mulle lyhyttä jatkokurssia, ku ei se pysy mun perässä siä enää. Pah. Mutta se lupas kyllä kerran-pari vuakrata sen tilan pelkästään mulle ja Selmalle, että päästäis vähä sinne touhuaan viälä tän vuaren pualella. 

Selma yrittää aina välillä leikkiä kuallutta, ettei se joutuis pihalle. Se heittäytyy tonne sohvalle ketarat kohti taivasta, vaatteet päällä tai ilman. Onneks noi palvelijat ei oo viä menny tohon lankaan. Me on ny taas jouruttu lenkkeileen naispalvelijan kanssa normaalin pitusia lenkkejä, ku se pääsee taas liikkumaan. Mää olisin voinu kyllä tyytyä niihin lyhyempiinkin. 

Me ollaan koko viikko tehty saunaremonttia, nii sikskään mää en oo oikein ehtiny tänne kirjotella. Tossa kuvassa me ollaan naispalvelijan kanssa tärkeissä remonttihommissa. Miäspalvelija oli siä saunassa touhuamassa ja me käytiin vaan välillä tarkastamassa tyän eristymistä. Selma oli juaksupoikana ja ravas vähän useemmin siä saunassa valvomassa laatua ja hoputtamassa miäspalvelijaan vauhtia. 

Eilen me saatiin remontti valmiiks ja tänään päästään saunoon uuressa hianossa saunassa. Tai sama vanha sauna se on, mutta siä oon vaan sotkettu uuret värit seiniin ja lauteisiin. Tommosta ihmispalvelijoiden hömppää, mummiälestä ihan turhanpäivästä. En siä saunassa kuitenkaa usein käy.

Tänään meillä oli tärkee ja mialuinen tehtävä, ku saatiin koemaistaa tommosta savuluusoppaan menevää naudan lihaa. Olisin voinu kyllä syärä ton Selmankin palasen. Oli aika herkkua! Mutta arvakkaa vaan tekikö tiukkaa oottaa ainaki sata vuatta lupaa ottaa toi lihakimpale tosta kärestä. Hianosti silti me molemmat maltettiin!

Ny mää meen kaivautuun tonne sohvaan takasi. 

Kuvauksia

Muistatteko, ku kerroin että Selma kävi kuvauksissa siä Arboretumissa. Nyt viimeinkin saatiin jotain kuvia nähtäväksi. Kuvat kuuluu One Mind Dogsille ja valokuvaajana toimi Ida Photography. Tolloin oli viä iiiihanan lämmin ja aurinkoinen ilma! Toisin kun ny. Korvathan tua ulkona jäätyy hännästä puhumattakaan. Hrr.

Perjantaina naispalvelija raahas meille tommosen laatikon, mikä oli täynnä piäniä vaatteita. Arvaa vaan, iskikö mulle ja Selmalle piäni epätoivo, ku aluks luultiin että ne kaikki vaatteet on meille. Saatiin onneks aika nopeesti huakasta helpotuksesta, kun kävi ilmi, että ne ei onneks ollu meille ollenkaan. Yks kiva lelu siä kyllä oli, mikä oltais miälihyvin voitu ottaa leikkeihin. Jostain syystä me ei saatu ees kokeilla sitä. Epäreilua.

Naispalvelija innostu (YRITTÄÄN) ottaan meistä jotain hyviä kuviakin, tosin mää en oikein innostunu koko ajatuksesta. En liiemmin välitä kameroista. Herkut kyllä kelpas, muttei nekää ollu tarpeeks hyviä, että oisin jaksanu kunnolla yrittää poseerata. Mua ei kattokaas ihan kaikilla nameilla suastutella, toisin ku Selmaa. Se varmaan tekis temppuja piänistä kivistäkin.

Lauantaina me käytiin maalla vähän siänessä. Siälä oli kamalaa, jos multa kysytään. Kauheeta varvikkoo pitkin piti rämpiä naispalvelijan perässä ja ruikuttaa syliin. Olisin toki voinu vaan orottaa siinä polulla parin metrin päässä, mutta ei sitä tiärä jos se naispalvelija olis vaikka yhtäkkiä lähteny kauemmas ja eksyny musta. Selmaa ei haitannu yhtään risut eikä muutkaan esteet.

Löyrettiin me onneks sitte vähä niitä suppilovahveroita, ettei ihan turha reissu tullu. Illalla me päästiin sitte viä kyläileen kaupunkimummulaankin. Siä oli taas herkkukorvat jemmassa meitä varten ja saatiin leikkiä niillä kivoilla leluilla, joita siälä on. Päästään kuulemma taas lauantaina sinne uurestaan. Kivaa!

Me ollaan ny harjoteltu tota hampaitten harjaamista. Se on toisaalta ihan siärettävää, ku se hammastahna on ihan hyvän makusta. Mää en oikein kyllä tykkää että mun suuta ronkitaan. Selma taas rakastaa sitä, että joku tonkii sen leekoja ja että sillä on jotain siä suussa, mitä vähän järsiä. Selma on heti innoissaan sohvalla, kun otetaan toi hammasharja esille. Mulle se sopis, että Selman hampaita harjattais ja mää saisin olla huomaamattomana peiton alla piilossa koko toimituksen ajan. Mutta naispalvelijan miälestä munkin hampaita täytyis vähä hoitaa, jos vaikka vältyttäis vähän siltä hammaskiveltä ja muilta hammasongelmilta sitte ku ollaan vähä vanhempia.

Mää en oo tainnu muistaa ees esitellä mun uutta hianoo haalaria. Palvelija tilas sen mulle, kun Selma on ominu mun pöllöfleecen. Toisaalta se alko oleen mulle jo vähän liian piukka, kun oon saanu massaa enemmän luiren päälle. Semmosessa makkarankuaressa ei oo kovin kiva liikkua. Nyt sain tommosen hianon leppäkerttuhaalarin, se on hirrmu lämmin ja pehmonen! 

Mää aika harvoin innostun leikkiin Selman kanssa, mutta välillä se on ihan hauskaa piänissä määrin. Miäspalvelija teki meistä tommosen vireopätkän.

Selma käy välillä peilailemassa eteisessä itteään. Viimeks se huamas, että sen viiksikarvat alkaa vihroinkin kasvaa. Mullakin ne alko kasvaan vasta ekojen juaksujen jälkeen ja nyt ne on kauheen nätit ja tuuheet. Selmalla ei onneks (viälä) oo lähellekkää yhtä hianoja ku mulla!

Nyt kun on alkanu taas olen kamalan pimeetä iltasin, palvelijat hankki meille tommoset valot. Ny me erotutaan tua lenkillä hyvin, ettei kukaan tuu vahingossa päälle.

Ei kai mulla ny muuta kummaa ollu miälellä. Naispalvelija on ny meirän kanssa ainaki pari päivää kotona, ku sen selkä on kuulemma niin kipee ettei se oikeen pääse liikkumaan. Meitä ei kyllä haittaa, että lenkit on vähä lyhyempiä ku toi ilma on noin kalsee! Ja mikä parasta, saaraan nukkua aamusin sängyssä. Me toimitaan hyvinä kaurapusseina siä peiton alla naispalvelijan iholla. Aika kätevää kaikkien osapualien kannalta!

Syysaurinkoa

Hyi olkoon, nyt on ollu aika koleita ilmoja. Ihan on vilu tullu, kun on joutunu aamupissalla käymään ihan nakuna. Hrr. Päivisin on onneks ollu aika aurinkoista, niin eres jotain lämpimiä säteitä on saatu imeytettyä nahkaan. Ei oo kyllä aurinkoo ollu riittävästi, musta alkaa nimittäin kuluun tää väri taas pois. Tulee taas semmonen pakastekalkkunan väri talveks. Sit ollaan Selman kanssa ihan saman värisiä.

Viime lauantaina me päästiin sinne varapalvelijalle koko päiväksi hoitoon. Mää olin aamulla niin innoissani, kun mentiin sinne, että pidin oikein laulukonserton siälä pehmeellä sängyllä. Samalla tiätty ku juaksin siä sängyllä ympyrää niinku päätön kana. Naispalvelija miätti, että harvoin oon missään noin innoissani. Kiitti vaan varapalvelijalle hyvästä hoirosta!

Me saatiin siä varapalvelijalla uus kaverikin. Käytiin lenkillä semmosen kääpiönautserin kanssa. Ja tottakai meillä oli treffit myös sen rotvaileri-Romeon kanssa. Me ei yleensä kyllä välitetä mustista isoista koirista, mutta Romeo on kiva. Yleensä, jos lenkillä nähdään musta koira, niin sille pitää vähän (tai vähän enemmän) huutaa. Muun värisille ei tarvi. Naispalvelija moittii meitä rasisteiks. Ku ei kuulemma oo mitään syytä miks niille mustille pitää huutaa, ollaanhan me Carrankin kanssa tultu aina juttuun vaikka se on musta ja iso. Mutta onhan ne nyt aika pelottavia, ku ovat niin tummia. Ihan varmuuden vuaks mää vähän korotan aina ääntäni.

Tällä viikolla ollaan ehritty naattiin myös pieniä hetkiä parvekeauringosta. 

Tiistaina mää olin taas hirrrrmu loistava siä akilityssä. Oon nyt viime kerroilla oikein syttyny liäkkeihin siä kentällä. Naispalvelija vaan valittaa, että se ei pysy enää mun vauhrissa siä mukana, kun meen niin kovaa. Mutta mää oon kyllä ymmärtäny, että siinä on tarkotus mennä lujaa! Opettelis itte juakseen nopeemmin. Nytkin se valittaa, että meni taas jalat kipeiks sen akilityn takia ja se joutuu vaappuun meirän perässä tua lenkillä niinku joku pullasorsa. Mulla on enää kaks kertaa sitä akilitykurssia jäljellä. Onneks toi naispalvelija nyt kuitenkin viälä miättii, että jos se uskaltais ilmottaa mut viä viiren kerran jatkokurssille. Sen jälkeen tulee sitte varmaan vähä taukoo mun harrastukseen. Tylsää.

Emmää ny keksi muuta erikoista tähän hätään.  Onneks pian on viikonloppu, että pääsee taas vällyjen alle sänkyyn aamu-unille. Meillä on tiarossa myös kivaa kyläilyä lauantaille, päästään käymään molemmissa mummuloissa!

Selma on välillä aika pimee.