Pentupaini

Olin tänään Muppetissa pentupainissa. Mulla oli hurjan hauskaa, eikä ees aluks yhtää jännittäny. Olin porukan pienimpiä, muttta vipellän niin lujaa, etten mää kovin helposti muiden jalkoihin jää! Palvelija yritti kauheesti saada hyviä kuvia puhelimella, mutta ei se onnistunu.  Siks se kuvas videoo meidän leikeistä.

Lyyti pentupainissa -video

Ens maanantaina otetaan uus matsi!

Mökillä

Lauantaina oli kiva päivä. Mut viätiin palvelijoiden isovanhempien mökille. Siellä mää sain leikkiä Remu-russelin kanssa.

Palvelijat luuli, että mua jännittäs Remun tapaaminen. Mutta ehän mää miettiny ko viis sekunttia, et voiks ton kanssa tutustua. Ensi kokeilin vähä tassulla ja sitte alettiin juokseen rallia pihaa ympäri.

Remu oli kiva. Se ei yhtään suuttunu mulle vaikka roikun sen naamassa miltei koko ajan.

Mun tavaramerkki on tää irvistäminen. Usein kun leikin leluillakin, nii mun huulet jää rullalle.

Siellä mökillä olis myös huisin kivaa tutkia paikkoja. 

Uskaltauduin mää vähä järveenkin kahlaamaan. Vesi oli kyllä kamalan kylmää.

Leikit oli sen verran vauhdikkaita, että lopulta tuli kauhee väsy.

Huomenna mää pääsenkin taas painimaan muiden pentujen kanssa. Toivottavasti noi palvelijat muistais tällä kertaa ottaa musta kuvia, kun touhuan siellä?!

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Mää oon ny asunu viikon täällä uudessa kodissa, ja mulla on menny ihan hyvin. Ensimmäiseen viikkoon on mahtunu paljon jänniä asioita. Ollaan käyty mm. pentupainissa, mansikkamaalla, puistossa, linja-autossa, ihmismummolassa, kaupungilla ja sitten meillä on käyny vieraita.

Aluks se pentupaini oli tosi jännää ja pelottavaa, ku siellä oli nii monta mua isompaa pentua. Mut ko mä olin hetken siinä kattellu ja hoksasin jutun juonen, nii kyllähän määki sinne painiin menin. Se oli hurjan kivaa. Ensi maanantaina pääsen kuulemma taas!

Tässä mää oon just lähdössä pentupainista kotiin. 

Palvelijat vei mut sellaseen mansikkapaikkaan, mut eihän mun annettu niitä mansikoita sielä syödä. Olis ollu kaikista parasta repiä sieltä puskasta niitä punasia mollukoita. Palvelijat kuitenki sai niin tehdä. En tajua? Sitten käytiin lähipuistossa piknikillä. Sinne mentiin sellasella rätisevällä ja hurisevalla linja-autolla. Siitä en oikeen tykänny. Piknikillä oli kuitenkin mukavaa.

Ja sitten nää vaatteet. Niillä olis niiiin paljon mukavampi leikkiä. En tykkää yhtään pukemisesta. Haluaisin vaan retuuttaa noita kangaskappaleita. Mutta ehkä toi nyt menee, varsinkin, jos ulkona sataa tai on muuten kylmä. 

Ainiin, täytin mää eilen 9 viikkoa. Painoin hurjat 2 230 g. Palvelijatkin oli kovin tyytyväisiä, etten ollu päässy ainakaan laihtuun. Mää oon nimittäin syöny aika huonosti noita nappuloita. Mut nyt ne tajus sekottaa ne nappulat mulle raakaan lihaan, niin johan taas ruoka maistuu. Yötkin mää nukun jo ihan hyvin, vaikka joudun oleen ihan yksin mun omassa huoneessa. Välillä mää kyllä vielä herään vähän uikuttamaan. Tänään jouduin myös olemaan ekaa kertaa ihan yksin kotona. Pärjäsin kai ihan hyvin. Mää ainaki nukuin ja tyhjensin kongin herkuista. Sitten kun palvelija tuli sisälle ja mää kuulin sen, niin alotin mollivoittoisen itkukonsertin ulvonnalla maustettuna. Ei se palvelija kuitenkaa tullu mua kattoo ennenku hiljenin. 

Nyt mun täytyy mennä iltapalalle. Huomenna meille tulee taas vieraita ja viikonloppuna pääsen maalle!

Uusi koti

Mää muutin uuten kotiin, se on täällä Tampereen Hervannassa. Huh. Tiiättekö että oli ihan hirveen pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen kasvattikoti, äiti, sisarukset ja muut koirakaverit. Ensimmäisen illan ja yön mää vähän vikisin ja uikutin, mutta nyt mää alan olla jo kotiutunut. Hereillä ollessa mää oon aikamoinen vintiö, niin noi mun ihmispalvelijat mua nimittelee. Ulkoilusta mää en viä hirveesti välitä, se on aika jännää. Vilukin tulee helposti alastomalle hipiälle. 

Tässä mää oon ekaa kertaa tutustumassa uusille kotikonnuille. 

Musta ei oikeen kuulemma tahdo saada kunnon kuvia, muutako sillon ko mää nukun. Oon kuulemma liian nopee. Musta tuntuu kuitenkin, että palvelijoilla on vaa hiras kamera.