Suppailua ja viähejuaksua

Meillä oli taas aika mukava viime viikonloppu! Lauantaina me käytiin palvelijoiden kanssa vuakraamassa sup-laudat ja lähdettii Remun mökille suppailemaan. Matkalla me poikettiin Ellen kanssa leikkimässä maalla. Nautittiin taas täysin nahkoin, ku päästiin kirmailemaan pihalla!

Tossa me vähän kuivaharjoteltiin sitä suppailua. Mummiälestä toi lauta toimi ihan hyvin auringonottoalustanakin, vaikka vähän kova olikin.

Mää pääsin ekaks miäspalvelijan kanssa kokeilemaan. Mua ei ees jännittäny olla siä laudalla, se oli oikeestaan ihan kivaa! Hyppäsin lopulta aina ite rannasta laudalle, kun palvelijat tuli rantaan. Kerran mulle kyllä kävi vahinko, ku oltii miäspavelijan kanssa järvellä ja naispalvelija sitte jotai rannasta mulle huuteli. Mää ajattelin sitte hypätä siitä laudalta sinne järvee. En oikee osannu ajatella, että uimaanhan siinä joutu. Miäspalvelija mut sitte äkkiä onki takasi laudalle, ku matka rantaan oli kuitenkin aika pitkä. Ens kerralla mulle kuulemma hankitaan pelastusliivit. 

Sämpyläkin pääsi kokeilemaan suppailua. Sitä jännitti ensi vähäsen, mutta ei kauaakaan. Suppailtiin me naispalvelijan kanssa sitte kolmistaankin, ku me ängettiin yhdessä siihen laudalle. Hyvin mahtu kaks nakua samaan aikaan kyytiin.

Suppailu oli kyllä aika rankkaa, piti ottaa välillä vähän lepiä. Sääkin meitä suasi illan sarekuuroo lukuunottamatta, lämmintä riitti! Tätä mökkeilyä vois harrastaa useemminkin! Selma rakastu Remuun ja mielisteli sitä koko päivän. Mua ehkä vähän harmitti, kun se varastaa mun poikaystävät.

Maanantaina noi palvelijat lähti jonnekki kesälomareissuun ja jätti meirät kotiin. Onneks varapalvelija tuli hakemaan meirät hoitoon! Saatiin taas riakkua ja nukkua sängyllä ja touhuta kaikkee kivaa. Oltiin piknikilläkin semmosen ison uroksen, Romeon, kanssa. Selma kyllä varasti senkin miähen multa, vaikka Romeo on iiiiso ja musta. Pyh. Keskiviikkoiltana palvelijat onneks palas takasi kotiin. Oli niillä meille tuliaislelukin matkassa! Mää olisin menny lakkoon, jossen ois mitään tuamisia saanu.

Eilen me nukutiin piiiiitkään palvelijoiden kanssa ja iltapäivällä lährettii Kauppiin viähejuaksuun. 

Ennen juaksua me käyiin lämmittelylenkillä siä Kaupin lenkkipolulla. Siälä oli iiiiso ja kamalan pelottava laituri, minne palvelijat mut pakotti menemään. Selmaakaan ei muka pelottanu yhtää, mutta mun miälestä siälä oli kamalan vaarallista. Hyi. Onneks en tippunu järveen! Syätiin me mustikoitakin siälä ja kaivettii tommosta kivaa maapaakkua. Sitte me nähtiin siä mettässä kauris. Joo-o. Miäspalvelija sen huamas. Mää olisin voinu mennä vähä kisaileen sen kanssa juaksussa, muttei mua päästetty. Olisin voittanu sen ihan varmasti.

Juaksuradalla oli aika paljon juaksijoita, ja mää jouruin orottaan mun vuaroo yli tunnin! Onneks siä oli paljo kivoja kavereita, joiden kanssa tutustua. Erityisesti oli huippukivaa, kun meidän rotutoverit, Esko ja Gilbert, tuli myäs kokeilemaan juaksemista. Oli kiva seurustella samammiälisten kanssa. 

Mää juaksin taas ku kone! Ny mää jo tiäsin mitä pitää tehrä, ku pääsin juaksuaitauksen portista areenalle. En ehtiny eres hiakkahepulia saamaan lähdössä, ku keskityin tohon muavimoppiin. Sain juasta taas 2 juaksua, mutta jos multa OLIS kysytty, niin olisin voinu kyllä juasta enemmänkin! 

Miäspalvelija otti oikeen hirastettua vireoo mun liitämisestä! Eiks näytäkki hyvälle? Ny mua vaa ketuttaa iha hirveesti, ku mulla alkaa ihan näillä näppäimillä ne naisten vaivat. Tötterö on jo aivan turvoksissa. Jourun harrastaan piiiitkän aikaa vähä erilaista juaksua. Pyh. En pääse noihin reeneihin enkä niihin ens viikon kisoihinkaan. Oks mun pakko olla naine? Jos olisin miäs, nii ei tarviis jättää tämmösiä hauskoja juttuja väliin. Kohta jourun pukeen vaan ne kamalaakin kamalammat hiärtävät kalsarit jalkaan ja homehtumaan sisällä mököttäen. Elämä ei vaan oo reilua. Täytyy kohta alkaa metsästään niitä miähiä tuala ulkona. Onkohan siihe jotai semmosta pokemon-pelin tyyppistä sovellusta keksitty?

Tänää tolla miäspalvelijalla oli jokku synttärit. Me ei ainakaa olla Sämpylän kanssa autettu kermavaahdon vatkaamisessa. Sämpyläkin tossa ihan kiltisti ja viattomasti istuu naama kermassa. Vahingossa varmaa naispavelijalta tipahti sitä siihen. 

Touhukas viikko

Meillä on ollu aikas kiireinen viikko, ainaki jos palvelijalta kysytään. Se ei oo kuulemma ehtiny yhtää röhnöttää sohvalla, ku se on kuskannu meitiä kaikkialla. Mutta sitähän varten se on olemassa, nimittäin meitä varten. Eiks nii?

Maanantaina me käytiin treffeillä Selman veljen, Neron, kanssa Nokian koirapuistossa. Siinä oli mulla kuulkaa kestämistä ku kaks Sämpylää roikkuu nahkassa. Onneks ne leikki suurimman osan ajasta keskenään!

Kattokaa ny, kuinka samannäkösiä noi kaks on keskenää. Yhtä pöljiäkin. Semmosia ADHD-tyyppejä. Mun täyty välillä hypätä VIERAAN sedän syliin, kun en jaksanu niitä koko aikaa. Yleensä en mee vieraitten syliin, mutta nyt oli se niin sanottu hätätilanne ja naispalvelijaki vaa seiso. 

Toi oli siitä kiva puisto, että siälä oli paljon hiekkaa ja me saatiin ihan luvalla kaivaa kuappia maahan. Se on parasta. Puiston jälkeen jouruttiin kyllä jostain kumman syystä suihkuun?

Palvelijat kävi noukkiin jotain ällön makusia punasia marjoja ja sen takia ne siivos pakastinta. Siältä löyty tommonen iiiiiso herkullinen luu, joka piti sulattaa pois niitten marjojen tiältä. Arvakkaa vaan, nii ei haitannu yhtään, että jouruttiin sillä herkutteleen. Ainoostaan se harmitti, että sitä piti vuarotella Sämpylän kanssa. Olisin kyllä yksinkin sen voinu kaluta. Onneks Sämpylällä on viä niin onnettomat hampaat, ettei se siitä oikeen mitään saa irti. Hah.

Tiistaina me käytiin lenkillä Carran uuden pikkusiskon, Chilin, kanssa. Chili oli semmonen corgi. Me Sämpylän kanssa tykätään hirveesti corgeista, kun niitä on meidän pentupaineissa ollut leikkimässä. Chili jännitti meitä aluks, mutta äkkiäkös me tutustuttii ja sitte olis jo haluttu leikkiä kovasti. Orotetaan jo innolla sitä päivää, ku päästään yhdessä jonnekki vapaana telmimään! 

Keskiviikkona Sämpylä oli taas siälä koulussa ja mulla oli laatuaikaa miäspalvelijan kanssa. Selmalla meni siä koulussa kuulemma taas hyvin, vaikkakin se välillä kuvittelee olevansa ihminen ja kävelee narussa kahdella jalalla namien toivossa. En ymmärrä! Kyllä se palvelija ne namit sinne maan tasallekin antaa, ku vaan malttaa orottaa. Emmää ainakaa jaksa niitä hyppiä sen kärestä. Kotona naispalvelija teki läpimurron Selman kanssa maahan menon suhteen. Se urpo kun ei oo tajunnu millään, kuinka maahan mennään. Palvelijat on yrittäny namilla houkutella ja tehdä kaikenlaisia vippaskonsteja, mutta Selma ei vaan oo tajunnu. (Muistatte varmaan, että määhän opin sen heti kerrasta!) Nyt naispalvelija sai ensin pehmeällä sohvalla vilttien päällä Selman meeneen vahingossa maahan. Siitä se sitten lähti ja ny ne on erenny jo lattialle viltin päälle. Matolle maahan meneminen ei viä ainakaa eilen onnistunu. Ehkä Sämpylällä on herkkä maha? Määhän en istu minnekkää kylmälle tai kovalle, mutta Selman pyllyä semmoset ei kyllä haittaa. Ihme vekotin koko elukka.

Eilen mulla oli huisin kiva päivä! Mää pääsin kokeilemaan viähejuaksua. Se vasta kivaa olikin, kun sai juasta ihan täpöillä semmosen "jäniksen" perässä. Hiekkakin oli iiiihanan pehmeetä tassujen alla ja mää sain vähän siitäkin hepulia. Selmallekin teki oikein hyvää olla koirienilmoilla ja tottuaa vähän hälinään. Hyvin silläkin siälä katseluoppilaana meni, vaikka Selman miälestä sekin olis voinu ihan hyvin kokeilla juaksua. Palvelija ei sitä viälä päästäny, ku se on nii piäni.

Naispalvelija epäili mun kykyjä aluks ja se oli ihan varma, että mulle tulee äitiä ikävä kesken juaksun, mutta semmoset epäilyt oli ihan huuhaata. Hoksasin heti koko homman irean ja lähdin ku salama sen viäheen perään! Ekalla juaksulla olin siitä hiakasta niin onnellinen, että en muistanu lopuks tappaa sitä "jänistä", mutta tokalla juaksulla mää korjasin senkin mokan ja revin pupusta vähän palasia irti. Pian mää näytän niille kaikille vinttikoirillekin närhen munat, ku vähän viä harjottelen! Noi kuvat ei oo kovin kummosia, kun ilma oli vähän harmaa, mutta ehkä seuraavissa harjotuksissa paistaa aurinko ja saaraan parempia kuviakin mun liitämisestä. Naispalvelijakin oli hurjan ylpee mun suarituksesta! Ens viikolla pääsen kuulemma taas kokeilemaan, jos on hyvä ilma.

Ei kai mulla nyt muuta asiaa ollu. Hyvää viikonloppua!

T. Maantiekiitäjä-Lyytinaattori

Maaseutumatkailua ja Selman hetki julkisuudessa

Mepäs päästiin taas maalla käymään! Tällä kertaan piipahdettiin kaupunkimummua tervehtimässä Iittalassa. Saatiin taas päästellä koko päivä höyryjä ihanassa auringonpaisteessa nurmikolla.

Välillä täyty pitää juamataukoja, ku vauhti oli niin kova.

Sitte me välillä poseerattiin. Tai ehkä kerjättiin miäspalvelijalta jotain herkkuja.

Se herkku oli possunkorva! Huomaatteko ton ällön patin tuala mun yläselässä? Se tuli taas siitä rabiespiikistä, minkä sain siä 1v. rokotuksella. Onneks Sämpylällekin tuli samanlainen, nii en oo ainoo pattiselkä täälä. Ehkä se kuukaudessa sulaa, niinko se erellinenkin.

Meillä oli siä mukana myös tommoset tuareet hirvenluut. Oli kuulkaa aika komeeta syärä niitä kohmeisia lihaisia luita auringossa. Namnam!

Palvelijat mähki siä tommosia vihreitä pikkupalloja. Määki sain maistaa niitä, en oikein erityisemmin niistä kyllä pitäny. Ei maistunu lihalle eikä miltään lihaan verrattavalta ainesosalta. En sentään ollu nii pöljä, ku toi Sämpylä. Eihän se raukka tajunnu että se olis ollu jotain syötävää. Siinä se vaa leikki sillä vihreellä kuulalla pitkän tovin, kunnes se hukkas lelunsa. 

Illalla tuli vähä viilee, nii päästiin rillikotaan lämmittelemään tulen äärelle. Kyllä pienen nahkakoiran kelpas taas. Kiitti vaan kaupunkimummulle kivasta päivästä!

Muistatteko, ku kerroin että Sämpylä oli niissä kuvauksissa sillon 12-viikkosena? No, ny se vireo on julkastu. Aika nolo mun miälestä. Mää olisin ollu paljo parempi kuvattava! Tossa se vireo on alapualella. Se löytyy myäs Evidensian nettisivujen kautta, täältä.

Selma on myäs ollu siä pentukoulussa kuulemma niinku joku mallioppilas. Ainoo, mitä se ei viäläkää osaa on maahan meneminen. Naispalvelijalta loppuu kohta ireat kesken, ku se yrittää saada Sämpylälle sen opetettua. Se ei vaan mee eres houkuttelemalla maahan. Vaikka määki näytin sille viäressä mallia. Ihan pöljä koira! Selmalla on ny onneks alkanu myös hampaat putoomaan suusta. Viälä on kyllä ne ikävät kulmanaskalit paikallaan. Orotan jo kovasti, että ne putoo pois! Ne on inhottavan terävät, ku se mua niillä puree.

Ny mää kuulemma jourun meneen tonne koleeseen ja märkään ulkoilmaan lenkille. Palaan taas myähemmin asialle.