Lokosa arki

Ei tää vauva-arki kuulkaa meirän miälestä yhtään pöllömpää oo, vaikkakin usein joutuu orottaan naispalvelijan huamioo ja palveluksia liian kauan. Me saaraan erelleen nukkua aamut sängyssä ja päivällä ehditään leikkimään ja herkuttelemaankin löhöilyn lomassa. Lenkillekin me jourutaan ihan yhtälailla ku ennenkin. Elättelin vähän toivoo, että nyt kun naispalvelijalla on toi yks palveltava lisää, niin se ei ehtis meirän manikyyriä ihan niin usein tekemään. Mutta toistaseks ollaan jouruttu kynsihualtoon joka viikko. Toisaalta sekin on ihan mukavaa, kun sillon saa ekstrapaljon herkkuja! 

Täällä paisto aurinkokin aikas kivasti. Se jopa lämmitti ja ehkä ihan ihan hivenen rusketti meirän pääkuuppia. Tehtiin oikeen normaalia pirempi vaunulenkki, kun ilma oli niin hiano. Ehkä se kesä siältä pikkuhiljaa tulossa on, linnut ainaki lauleli jo ihan lupaavan kuulosesti.

Joo-o. Ei olla unohdettu ottaa nokosia vilttien alla. Aina pitää olla muutamat unikuvat. Mää oon kyllä ollu vähä mustasukkane sille vauvalle, kun se saa aina olla naispalvelijan sylissä ja mää jourun aina vaan viäreen. Ennen vauvaahan mää en kyllä koskaan juurikaan sylissä nukkunu, mutta se olikin ennen se. Nykyään tykkään sylistä, sillon harvoin kun sinne mahrun. 

Hienoilla rinsessoilla täytyy olla aina viltti alla, oltiin sitten sohvalla tai lattialla. Mitä pehmeempi alusta, sen parempi. Naispalvelijaakin on alkau kummastuttaan koirat, jokka nukkuu kovalla ja kylmällä lattialla. Esimerkiks Chili rötkötti sammakkona paljalla lattialla, kun se kävi meillä viikolla kylässä. Ei me Selman kanssakaan oikeen tajuta, kuinka joku voi nukkua niin julmasti kylmällä ja kovalla. Kuulemma johtuis jostain paksusta turkista tai jotain. 

Selma poseeras. No ei oikeesti. Tuala eteiskaapissa säilytetään mun akilitypupua, jolla me saaraan aina välillä leikkiä myäs kotona. Selma yrittää joka päivä tuijottamalla saara sen pupun hyppäämään siältä hyllyltä alas. Tulokset ei oo ollu viälä kovin kummosia. Naispalvelija väittää että sen pupun arvo laskee, jos sillä leikitään liian usein. Mutta eiks sitte voi hankkia uuren akilityeläimen, kun pupun arvo on laskenu nolliin? Mun ja Selman miälestä se olis kätevä ratkasu.

Onks sulla unilelua? No ei oo mullakaan. Mutta Selmalla on toi sen uniriakale. Sitä se lussuttaa välillä pitkät tovit ennenko käpertyy se kainalossa unille. Ihan pimeetä. 

Me yritettiin vähän käyrä jo parvekkeella haistelemassa, josko siälä tarkenis aurinkoisella ilmalla löhötä. Jouruttiin pettyyn aika karvaasti. Kylmä siä oli. Ehkä se sitte lämpiää jo enemmä, ku aurinko paistas vähä korkeemmalta ja osuis toho tummaan sohvaan. 

Ootte varmaan jo toipunu siitä alastoman kanin kuvasta? Ny meirän kurmeekeittiössä maisteltiin kauriin ulkovilettä. Mää tykkäsin siitä raakanakin mutta toi Selmakermapyllynen ei suastunu sitä syämää. Mää uhrauruin sen pualesta ja söin senkin palasen. Tällä kertaa miäspalvelija myäs paisto meille siitä piänet palat. Paistettu versio kelpas kyllä Selmallekin. Mitähän herkkua me seuraavaks saaraan kokeilla?

Totuttelua pikkusiskoarkeen

Me ollaan nyt pikkuhiljaa totuteltu tähän arkeen pikkusiskon kanssa. Onneks miäspalvelija on ollu kotona, niin on päästy nauttiin kunnolla näistä hyvistä lenkkeilykeleistä. Toi naispalvelija kun on ollu vähänniinku karanteenissa täälä sisällä ton pikkusiskon kanssa. Sitä ei oo saanu viä viärä lenkille, niin naispalvelija on päässy vaan pikkulenkkejä tekeen meirän kanssa silloin kun pikkusisko nukkuu. Miäspalvelijan kanssa me ollaan kiärretty paljon sualijärven ja särkijärven jäillä ja toki metsässä. Muutama lumipallokelikin on ollu. Se on parasta, kun saa juasta niitä kiinni!

Palvelijat kokkas viikolla kania. Nehän aatteli, että me Selman kanssa haluttais herkutella ne roippeet, joita ei siihen palvelijoiden kanipataan laitettu. Innoissamme me poseerattiin kupin eressä, mutta ei se kani kyllä oikeen syätävää ollu. Mummiälestä. Selma sentään söi ripsit, keuhkoo ja vähän mahaliävettä. Mää en muutaku nostellu palat kupista ja totesin syämäkelvottomaks. Hyi. No, näättehän te ny, että toi kaniini muistuttaa aika paljon tossa leikkuulauralla meitä. Tommonen vaalee ja karvaton. Kuka ny omannäköstä söis, emmää ainakaa. Naispalvelija vähän kyllä ihmetteli, ettei meille maistunu kun muuten tykätään kyllä kaikesta raa'asta lihasta, jota ollaan tähän mennessä maisteltu. Olis kokannu meille siitä oman kanipadan, niin ehkä sitten oltais syäty. Mutta ei raakana kania ainakaa mulle enää. Kiitos.

Eilen me käytiin ekaa kertaa ulkoiluttamassa pikkusiskoa ja totuttelemassa noiden vaunujen kanssa lenkkeilyyn. Naispalvelija orotti jotain fiaskoo ekasta lenkistä, mutta me aika hianosti Selman kanssa osattiin kävellä siinä vaunujen viäressä. Palvelija orotti, että me oltais jotenki arasteltu ja yritetty kingetä vaunuista mahdollisimman kauas, mutta miks me nyt niin oltais tehty? Ollaanhan me niitä tossa eteisessä ihmeteltu jo monen monta kuukautta. Vähän kyllä ärsyttää, että ei vaunujen takia pääse enää oikeen seilaan pualelta toiselle haisteleen penkkoja, vaan pitää tyytyä tohon toisen pualen penkkaan pelkästään. Mutta kun pysyy nätisti tossa toisella sivulla, niin saa yleensä palvelijan taskusta vähän namia. Loppujen lopuks ihan kelpo kompromissi. Kai.

Muuten me ollaankin sitten nautittu naispalvelijan huamiosta niinä harvoina hetkinä, kun se pikkusisko on jossain muualla.

Vaikka toi miäspalvelija on ottanu meirän pikkusiskosta varmaan jo tuhat kuvaa, niin on se meistäkin ehtiny räpsiin muutaman potretin.

Mää käyn välillä vahtimassa tota pikkusiskoa, kun se on jätetty yksin nukkumaan. Täytyyhän nyt jonkun varmistaa, että sillä on varmasti kaikki hyvin. Sit mää oon toki nukkunu paljon ja ehkä oon nyt vähän Selman kanssakin ollu läheisempi, kun toi huamio, jota palvelijoilta saa, on vähän rajallisempaa kun aikasemmin. Johonkin se täytyy tyytyä, että saa eres vähän lämpöö ja läheisyyttä sillon ku sitä tarvii. Sit muuten yks positiivinen juttu ton pikkusiskon myätä on ollu se, että on ehkä saatu vähän enemmän herkkuja ku aikasemmin. Ei huano. Pitää vaan kuulemma linjojen pysyä kunnossa tai muuten se herkuttelu vähenee. Mut eiks talvella vois olla muutama lisäkilo, että pysyy tarpeeks lämpösenä tua ulkona?

Tänään miäspalvelija joutu meneen takas töihin ja me jäätii tyttöjen kesken tänne kotiin. On ainakin selvitty jo yhdestä vaunulenkistä hianosti, leikitty paljon ja toki otettu vähän päikkäreitäkin. Ei tää yhtään hullumpaa oo, vaikkakin palvelua saa välillä orottaa tovin jos toisenkin.

Pikkusisko

Joo, tiedetään. Mää en oo nyt pitkään aikaan ehtiny kirjottaan kuulumisia. Mutta arvakkaa, mulla on siihen ihan hyvä syy. Musta ja Selmasta tuli nimittäin isosiskoja pienelle rinsessalle 10.1. Sen takia mulla on ollu tässä ny vähän kiirusta.

Mutta ennenku mää kerron enemmän siitä pikkusiskosta, niin kai mulla jotain kuulumisia oli viä jäljellä siltä ajalta ennen pikkusiskoa.

Päästiin, tai siis jouduttiin, riekkumaan tonne Suolijärven jäälle. Mää yritin koko ajan karata tonne rantaan ja sinne helppokulkuselle polulle tualta umpihangesta, mutta Selma tykkäs kovasti juasta lumessa. Mitä hauskaa siinä muka on, ku menee lumi kenkiin ja muutenki on raskasta liikkua? Sitte mää voisin tykätä, jos joku aurais mulle sinne semmosen hyvän tasasen pinnan missä juasta! 

Selma tykkää ottaa kiinni niitä pieniä lumipaakkuja, mitä lentelee sen jaloista. Mää tykkään enemmän niistä kiinteistä ja isoista lumipalloista, jotka on kiva hampailla rikkoo! Semmosia ei tolla reissulla saanu tehtyä.

Ulkoilun lisäks mää oon yrittäny aina mahtua ton valaan viäreen nukkumaan. Se ei juurikaan enää viimesinä päivinä pystyny muuta tekemää ku istumaan. Kyllä se kovasti yritti vaappua meidän kanssa tuala pihalla ja vähän riahua sisälläkin, mutta aika laiska ja tylsä siitä tuli. Kuulemma oli jotenki raskas olo sillä. Kumma juttu! Välillä mää onnistuin asettuun oikein mukavasti tohon tynnyrin viäreen mun valtaistuimella, mutta en ihan aina oo saanu kaivettua sinne sopivaa kolosta. Kun kuulemma nahkakoira selän takana ei oo kovin ergonominen selkätukena. Mutta eiks se riitä, että mulla olis hyvä olla? 

Selma leikki keskenään roolileikkiä luppakorvana. Olis se aika vinkeen näköne jos se pitäis aina noin korviaan. Eihän sitä oikein eres tunnista samaksi.

Maanantai aamusta naispalvelija alko pakkaan mun ja Selman tavaroita kassiin. Mää arvasin heti, että nyt tapahtuu jotain normaalista poikkeevaa. Mää en tykkää semmosesta. Sitte aamupäivällä varapalvelija tuli meille kylään ja me lähdettiin kaikki sen mukaan. Matkalla me kuitenkin jätettiin palvelijat kyydistä. Siitä tuli pieni itku. Onneks varapalvelija ei jättäny meitä Selman kanssa sentään mihinkään vaan päästiin sen luokse hoitoon. Meillä meni siä hoidossa oikein hyvin. Selma kyllä leikki taas pentua, ja unohti vähän ne sisäsiisteysasiat. Se pissi mm. varapalvelijan sänkyyn. Mutta muutoin me osattiin hianosti olla siä varapalvelijan luana yksin sillä välillä, kun varapalvelija oli töissä. Naispalvelijaa jännitti kovasti se, että miten me osataan käyttäytyä siä keskenämme kun ei olla semmosta juurikaan harjoteltu kodin ulkopualella. Hyvin me pärjättiin ja mukava loma meillä siä oli. Perjantaina varapalvelija sitte palautti meirät kotiin.

Siä kotona meitä orotti tommonen yllätys. Naispalvelijan tynnyristä oli poksahtanu piäni ihmisen poikanen pihalle. Mää menin heti nätisti tutustumaan uuteen pikkusiskoon. Osasin hienosti vaan haistella ja vähän lipasta pääkuuppaa, ennenko asetuin sen viäreen pötkölle. Selma olis halunnu heti pussailla koko naaman puhtaaksi ja alkaa leikkiä sen kanssa, mutta alkuhepulin jälkeen Selmakin osas tutustua siskoon ihan rauhassa. 

Pikkusisko pitää välillä ihan hassuja ääniä ja sen suusta tulee välillä semmosta puklua, mikä olis kiva pestä pois. Palvelija sano, että mun ja Selman ei tarvi osallistua puhtaanapitoon, riittää kuulemma että pötkötellään sen viärellä.

Täytyy ny myäntää, että oli meillä vissiin naispalvelijaa aika iso ikävä. Vallattiin heti sen syli, kun se vapautu pikkusiskolta ja otettiin siinä nokosia niin kauan kun tilanne salli. Määkään en yleensä suastu nukkuun sylissä ja aina en siädä Selmaa noin lähelle,  mutta sallittakoon poikkeustapauksia. 

Vaikka toi pikkusisko on ihan ok ja muutenkin aika harmiton kaveri, niin se viä ihan hirveesti naispalvelijan aikaa ja huamioo. Taidetaan olla vähän mustasukkasia. Onneks me kaikki lapset ollaan kuitenkin niin piäniä, että mahdutaan toistaseks samaan syliin. Lisäks pikkusisko nukkuu vielä paljon, niin naispalvelijakin ehtii touhuta meidän kanssa silloin. 

Jostain syystä meillä on nyt käyny monta vierastakin. Meidän miälestä paras tähän mennessä on ollu Chili, joka kävi eilen kylässä. Oli hauska päästä leikkimään karvakaverin kanssa. Tullaan niin hyvin juttuun keskenämme.

Nyt me totutellaan pikkuhiljaa tähän uudenlaiseen arkeen ja pian me päästäänkin jo lenkkeilemään pikkusiskon kanssa ulos. Viikon verran sen vielä pitää kasvaa sitä varten.

Kummallinen yöllinen räjähdys

Tässä muutama yö sitten meidän huoneessa räjähti roskakori. Voitteko kuvitella, ihan tosta noin vaan posahti keskellä yötä. Onneks mulle ja Selmalle ei käyny siinä räjähdyksessä kuinkaan! Sen koommin ei oo uusia räjähdyksiä onneks ilmaantunu. Onneks. Naispalvelija ei oikein ollu ilonen, kun se joutu tualta noi räjähryskappaleet siivoomaan. Mää kyllä kovasti autoin ja valvoin siivouksen laatua. Toisin ku Selma, joka yritti tehdä rikospaikkatutkintaa ja analysoida noita kappaleita. Selvyyteen ei vieläkään päästy räjähdyksen aiheuttajasta, mutta toi naispalvelija jostain syystä epäilee, että Selmalla vois olla asiasta jonkinlaista tietoa, jota se ei meille kerro...

Nyt on kuulkaa ollu aika koleet kelit lenkkeillä! Hyi olkoon, että voi olla kylmä tuala ulkona! Meirän toppaaminenkin kestää jo vartin ja sitten yritetään hytistä tuala ulkona edes hetken aikaa. Pikapissallakaan ei meinaa pystyä käymään ilman tossuja. Hrr. Selma menee aina sellaseen autopilottimoodiin, kun sille topataan kaikki kamppeet niskaan. Se vaan kävelee suaraan eteenpäin ja tekee tarpeet niille sijoille kun sattuu hätä yllättämään, jos muistaa. Välillä palvelijan täytyy sitä muistuttaa pissaamisesta. Mää sentään vähän yritän tutkiskella paikkoja tosta jäätävästä ilmasta ja inhottavista vaatteista hualimatta. Onneks kuulemma ei oo enää ku yks kylmempi päivä jäljellä ja sitte pitäis taas pärjätä vähän vähemmällä varustuksella.

 Ollaan keskitytty lähinnä talviunilla olemiseen. No, ollaan me kyllä leikittykin aika reippaasti!

Välillä pitää myös uneksia kaikista kivoista jutuista täällä pakkasen aiheuttaman kamaluuden keskellä.

Hyvää uutta vuotta!

Palvelijat tiesi kertoo että tässä vaihtu joku vuosi. Me ei kyllä Selman kanssa huamattu sitä erityisemmin. Mutta oikein hyvää ja herkkurikasta uutta vuotta! 

Me viätettiin se uuden vuoden aatto ihan nelistään rauhallisesti kotona. Saatiin Selman kanssa jopa yks nakki puoliksi ja tuoreet possun luut kaluttaviksi. Herkuttelun lisäks me leikittiin ja tiätty nukuttiin. Ja yöllä ei jouduttukaan omaan petiin nukkumaan, vaan noi palvelijat jossain miälenhäiriössä otti meirät heti sänkyyn peiton alle. Aika kummaa.

Kauheeta meteliä se uusi vuosi kyllä piti. Kuuresta lähtien tasasesti pörisi sinne yli pualen yän. Me ei Selman kanssa juurikaan siitä metelistä piitattu. Käytiin pikapissallakin ulkona kymmeneltä karkkipussin kanssa, mutta ei me siäläkään pelätty yhtään. Oltiin kovin reippaita!

Tossa me syärään meirän herkkuateriaa pualikkaalla nakilla kruunattuna. Nam!

 Ja näin paljon me jaksettiin ressata sitä vuoden vaihtumishetkeä.

Tässä uudessa vuadessa ei oo viä tapahtunu mitään kummia. Ollaan pöhisty menemään samaan malliin ku edellisvuatenakin. Mutta kuulemma tässä lähiaikoina pitäis jotain mullistavaa tapahtua. En kyllä vielä sen tarkemmin tiärä, mitä se käytännössä tarkottaa...

Toi naispalvelija ei kuulemma välillä oikeen huamaa meitä ton tynnyrinsä alta. Onneks mää osaan tarvittaessa kuapia sen kinttuja, että saan huamiota!

Ny mua unettaa ja aion mennä mun uudelle valtaistuimelle, jonka tässä välipäivinä omin ittelleni, ottamaan piänet nokoset ennen iltapäivän karkkihetkeä.