Joulusta selvitty

Ainakin jotakuinkin. Huh. Olipas taas aikamoista tohinaa!

Ensiks piti auttaa miäspalvelijaa paketoimaan lahjoja. Mää en kyllä jaksanu laittaa tikkuakaan ristiin sen vuaks, mutta Selma oli ahkerana apupoikana. Mää keskityin vaan kerään voimia lahjojen avaamista ja syämistä varten. 

Jouluaattona me piipahdettiin hetkeks kaupunkimummulassa pikahoidossa, kun noi palvelijat kävi jossain hautausmaalla, minne ei kuulemma edes nahkakoiraa saa ottaa mukaan. Ei me oltais kyllä haluttukaan mukaan, kun ilma oli ihan hirmusen kamala. Märkä ja tuulinen. Hyi. Parempi oli pysytellä vaan sisätiloissa lämpimässä! Sitte me poikettiin matkalla myös Remulla toivottamassa hyvää joulua, mutta arvakkaa päästiinkö siälä käymään sisällä? No ei. Ku tolla tyhmällä Selmalla on ne naistenvaivat, niin ei kuulemma viittitty viärä Remulle sinne liikaa naishajuja jouluksi. Höh. Lopulta me päädyttiin sitten maalle jouluaattoa viättämään. Siälä oli aika härdelli, kun meidän lisäks sinne tuli luannollisesti ne kans virtahepoa ja yks hevonen. Ne virtahevot on niitä röhkiviä bulldoggeja ja se hevonen semmonen hevosen kokonen kanariandoggi. Ihan hyvin me loppujen lopuks siä pärjättiin, kun vaan pidettiin se jättiläinen meistä erossa. Se kun olis kovasti halunnu leikkiä meirän kanssa, mutta ku kokoeroo on reipas 50 kiloo, niin ei siitä oikeen saa turvallista leikkiä kehiteltyä.

Joulupäivänä me mentiin sitten Ruutanaan kyläilemään Carran ja Chilin kanssa. Niiden kanssa me tullaan jo oikein hianosti juttuun! Oltiin hirmu nätisti ja rauhallisesti siälä nelistään. Selmakaan ei yhtään enää näykkiny Carraa, vaikka se on iso ja musta ja ehkä aluks vähän pelottavakin.

Tapaninpäivänä oli onneks vähä rauhallisempaa menoo jo, kun mentiin kaupunkimummulaan. Siälä ei sitte meillä ollu enää leikkikavereita niin saatiin vihroinkin naattia ja röhnöttää sohvalla ilman sen kummempia vaatimuksia. Tekipä hyvää sen kahden päivän kaverikoirailun jälkeen!

Saatiin me lahjojakin, aika paljon! Tossa kuvassa on vaan osa, mitä saatiin kotona avata. Me saatiin herkkuja ja leluja. Muutama lelu on jo kertalleen ehtiny käymään lääkärissäkin ja osa herkuistakin on jo jonnekkin karonnu. En kyllä keksi että minne? Kiitos vaan kaikille lahjoista! Niitä saa toki toimittaa edelleen pitkin vuatta, jos sitä miättii. Ettei tarvii sitä seuraavaa joulua välttämättä orottaa.

Herkuteltiin Selman kanssa aika maltillisesti ettei joulukilojakaan kertyny ollenkaan. Tosin se on osittain palvelijoiden vika, koska meidän herkuttelua rajotettiin aika julmasti. Saatiin mm. vaan ihan piänet maistiaiset kinkusta. Oltais voitu ottaa vaikka kokonaiset siivut! Se oli kyllä aikas herkkua!

Nyt joulun jälkeen me on otettu aika rennosti, kuarsattu palvelijoiden kanssa pitkään aamusin ja lenkkeilty sopivissa määrin. Miäspalvelijakin on nyt lomalla, niin on päästy tai jouruttu lenkkeilemäänkin reippaasti.

Ny me orotellaan sitten uutta vuatta. Aiotaan olla kuulemma ihan nelistään kotona rauhassa, ellei sitten jouruta varapalvelijalle hoitoon kun toi naispalvelija kai jossain kohtaa räjähtää. En oikein ymmärrä mitä se tarkottaa, mutta mua ei haittaa yhtään jos päästään varapalvelijalle lomailemaan hetkeksi. Siälä on niin kivaa!