Ällöttävän märkä ilma ja ihana aurinkoinen ilma

Mulle iski aikamoinen epätoivo alkuviikosta, kun sato vettä, räntää ja lunta. Luulin jo hetken, että se kesä ei tuukkaan vaan alkaa taas se kyyyyylmä ja pimeä talvi. Onneks se tais olla kuitenkin vaan väliaikasta ja nyt taas näyttää olevan ihan kelpo lenkkikelit! Me ollaan naispalvelijan kanssa otettu viikolla kaikki ilo irti näistä auringonsäteistä ja käyty metässä pööpöilemässä. Sualijärven ojalla oli jotain kaloja kutemassa, ne pluttas sielä rantakaislikossa. Oli kuulkaa aika jännää! Olisin halunnu mennä vähän lähemmäksi kattoon ja tutkiskeleen, mutta palvelija ei halunnu että mää lähen uimaan. Toinen, mitä on kiva kattella, on ne räksät. Tykkään jäädä tuijotteleen niitä, kun ne ettii pää kallellaan matoja nurmikolta. Joskus haluaisin juosta ne kiinnikin, mutta aina se hihna ottaa liian aikasin vastaan. Enks vaan vois olla aina vapaana?

Tiistaina mää kävin taas sielä ällöttävässä hieronnassa. Nyt se ei enää ihan niin kamalalta tuntunu, mutten silti tykänny. En. 

Ootteks te kyllästyny jo näihin mun naamakuviin? Ajattelin vaihtelun vuoks poseerata palvelijalle metsässä mättäällä toisin päin. Tässä nyt teidänkin iloksi mun kaunis pylly. Mää tykkään kauheesti kiipeillä ja kekkuloida kaikilla korkeilla paikoilla. Erityisesti kallioiden päälle on hauska kiivetä. Välillä kyllä luulen ittestäni vähän liikoja, enkä sit ihan aina pääsekkään sinne huipulle asti. Mutta harjottelemalla musta tulee huippu ja pian mää vallotan korkeimmatkin vuaret. (Jos toi palvelija antais mun vapaasti kiipeillä....)

Tonne tolpan nokkaan mää en kyllä ite menny. Tyhmä naispalvelija nosti mut sinne tasapainoilemaan. Onneks miespalvelija sentään vahti mun selustaa tossa ihan vieressä, etten vaan tipu. 

Mun mielestä ihan huippua on juosta täpöillä palvelijoiden luokse. Jään välillä vapaana ollessani tahallani jonnekki seisomaan, että ne kävelis kauemmaks ja kutsuis mua luakse. Sit pääsee aukasee kaasuhanat ja antaa vauhdin viedä. Oon kuulkaas aika pikajuaksija! Toivottavasti mää pääsisin kesällä kirittään sitä sähköjänistä sinne juaksuradalle.

Ai niin, muistatteko tän mun hampsterin? Mää opin ihan itte vetään siihen lisää tärinää. Jaksan tehdä sitä ihan loputtomiin. Palvelijat kuitenkin kyllästyy jostain kumman syystä aika äkkiä siihen ääneen ja ottaa sen multa pois. Ihan tylsää! Oon kyllä jo saanu vahingossa rikki tosta sen oikeen kahvan. Naispalvelija laitto siihen villalangasta uuden, mutta arvakkaa kuinka se kesti? No huanosti!

Ny mää meen reenaan uutta temppua. Aurinkoista viikonloppua! 

Puistotreffit

Äh. Tällä viikolla on ollu välillä kovin ikäviä lenkki-ilmoja. On satanu vettä ja jotain kovia päähän kopisevia rakeita. Ulko-ovella täytyy aina tarkistaa tarkkaan, millanen ilma on, ennenku voi hypätä kynnyksen yli ulos.

Tuossa ylemmässä kuvassa mää kerron palvelijalle, etten oo aikeissa tulla ulos. Siellähän sataa vettä. Mene keskenäs lenkille. Mää painuin peiton alle luolaan nukkukaan.

Onneks välillä on paistanu aurinkokin! Mää oon voinu istua mun lempi kannolla ja haistella keväisiä hajuja.

Noi inhottavat murkutkin on heränny ottaan aurinkoo. Mää en tykkää niistä! Ne puree mua tassuihin ja se sattuu! 

Me ollaan ny lenkkeilty paljon tuala metsässä. Siälä on mukavan hiljasta ja rauhallista! Paitsi että ne kevättiput pitää välillä kauheeta sirkutusta. Palvelijan mielestä sitä on kiva kuunnella, mutta mulla menee hermo, kun en nää mistä se ääni tulee ja kuka sitä ääntä pitää. Sen mää oon jo oppinu, että kun orava alkaa kiroilemaan, pitää kattoo ylös puuhun. Se orava on yleensä sielä oksalla uhittelemassa mulle nyrkkejään. En ymmärrä miks mulle pitää aina suuttua? Haluaisin vaan tehdä tuttavuutta niitten kanssa, muttei ne koskaa päästä lähelle. Tyhmiä jyrsijöitä.

Tänään mulla oli treffit koirapuistossa mun siskon kanssa. Sinne sattu vaan vähä ikävä ilma, välillä sato vettä ja lunta. Lisäks välillä oli pilvistä ja välillä paisto aurinko. Mutta ei se ilma mun menoo hirveesti haitannu, oli kiva päästä painimaan! Palvelija ei vaan oikeen pystyny kuvaamaan, kun se pelkäs että kamera kastuu.

Me ollaan kyllä Matamin kanssa ihan samiksia! Matami on vaan saanu vähän enemmän väriä kun mää. Epistä.

Puistossa oli kivaa, mutta arvaatteko minne jouruin, kun pääsin kotiin? No suihkuun. Hyi yäk! 

Ny mää meen vetään unta kuuppaan raskaan reissun jälkeen. Sen jälkeen saankin roilerin siiven kuulemma ateriaksi. Nam!

Hieronnassa ja hoidossa

Kyllä täytyy noilla palvelijoilla taas viirata päästä. Tiiättekö minne ne mut nyt raahas? Jonnekki vieraan tätin hiplattavaks. Hieronnaksi ne sitä kutsui. Musta se oli lähinnä ällöttävää ja ikävää. Sen mukamas piti rentouttaa, mutta en mää rentoutunu alkuunkaan. Päinvastoin. Varmuuden vuoksi jännitin sitkeesti takapään lihaksia koko tunnin ajan, ettei vaan pääse ainakaa liikaa rentoutuun. Sen hierojatätin mukaan mun takapää on kuulemma jotenki eriparia mun etupään kanssa. Nyt mun täytyis kotona vähä jumppailla sitä takapäätä. En tykkää siitäkään. Ja viikon päästä olis yks hieronta tiedossa. Voisko joku tulla piilottaan mut noilta palvelijoilta ennen sitä?

Tosta kauheesta kurjuudesta ku mää selviydyin, niin loppuviikko meni ihan mukavasti. Me käytiin naispalvelijan kanssa pitkillä kävelyillä, kun oli niin mukavia ilmoja. Mun mielestä nykyään on ihan kiva lähtee ulos ja mulla on aina sielä piäni virne naamalla. Tilaisuuden tullen täytyy ottaa käpyjä, kiviä, oksia tai jotain muuta suuhun sopivaa ja yrittää vähä leikkiä. Vaihtoehtosesti voi hiillostaa naispalvelijaa kävelemällä ihan vieressä ja killittämällä suaraan silmiin. Yleensä aina tippuu nami.

Yks päivä oli niin lämmin, että me istahdettiin suolijärven rannalle kivelle ja otettiin siitä aurinkoa pitkä tovi. Samalla kuunneltiin tipujen laulua. Ootteko muuten huamannu, että metsässä ja muutoinkin ulkosalla voi leikkiä akilityä? Mää oon heti valmiina, kun ehdotetaan kiipeemistä tai hyppäämistä johonkin. Esimerkiks kaikkien kantojen päälle on kiva loikkia tai kiivetä jyrkkää kallion seinää ylös. Puunrunkojen päällä on hyvä tasapainoilla. Kannattaa kokeilla!

Lauantaina mut pakattiin mun tavaroiden kanssa kassiin ja viätiin varapalvelijalle hoitoon. Varapalvelija oli tehny pesän jonnekkin ihan uuteen paikkaan, mutta ei se mua haitannu. Ihan kiva se uus pesäkolokin oli. Sielä oli iiiiso ja pehmee sänky, missä sai hyvät hepulirallit aikaseksi. Varapalvelijan luana mää sain syärä paljon herkkuja ja nukkua sängyssä koko yän. Kyllä kelpas taas pienen koiran olla!

Mulle tuli postissa taas pehmee paketti. En tykkää pehmeistä paketeista. Tai no, jos siälä olis joku lämpönen peitto, voisin tehrä poikkeuksen. Semmosta pehmeetä pakettia ei oo viälä näkyny. Ne pehmeet paketit, mitä mää oon saanu, on sisältäny aina jotain mikä puetaan päälle. Tällä kertaa mää sain mittatilauksena tehdyn kurahaalarin. Nyt tuli sitten sopivasti vähän niitä kurakelejäkin, että jouduin heti sitä koeajaan. On kai tää ihan hiano! 

Mää asetuin oikeen pyytämättä tuala mettässä vähän poseeraamaan. 

Sualijärvellä oli ankkapariskunta uiskentelemassa. Yleensä mää saan ilohepulit tommosista lähellä olevista tipuista, mutta nyt mää niitä vaan kattelin ihan rauhassa. Oonkohan mää tulossa vanhaksi? Nii, no. Täytänhän mää huamenna jo 11 kuukautta! Ootteko jo alkanu miättiin mulle 1v. synttärilahjaa? Täytyy järjestää jotkut pileet Lillin kanssa, kun se täyttää samana päivänä 12v.

Tähän loppuun muistuttaisin viälä, että se mun assistentin paikka on haussa tän viikon loppuun. Tähän mennessä ei oo kauheeta hakemustulvaa viälä näkyny, mutta te varmaan haluatte viimeistellä ne hyvin huolella loppuun ennenko lähetätte mulle. Vai mitä?

Hauskaa viikkoa!

Agilityä ja paljon koirakavereita

Ugh. Taas on viikko viärähtäny. Mulla on kuulkaa ollu taas hirmusesti äksöniä, muistankohan ees enää kaikkee kertoo!

Ensinnäki mää oon saanu lenkkeillä paljon, kun on ollu niin kivoja ilmoja! Ja naispalvelijakin meni viime viikon sinne työpaikkaansa myöhempään, niin me ehdittiin aamuisinkin tekeen piiiiitkä lenkki. Tänään löydettiin tommosia keltasia, pahan makuisia kukkasia. Palvelija yritti saada mua pitään semmosta suussa kuvaa varten, muta se maistu niiiin kauheen pahalle, etten suoastunu. Maistais ensi itte noita rehujansa, ennenko mun hienostuneeseen suuhun niitä änkee. Kompromissina suastuin kuitenki istahtaan tohon auringon lämmittämälle ruahikolle.

Mää alotin myös tän kevään metsänhoidolliset tehtävät. Mää pirrastan noi käpyt palasiks niin kasvaa pian maasta uusia käpyjä. Palvelija niitä mulle sitten heittelee. 

Ulkoilun jälkeen mulle on aina asetettu pyyhe eteiseen, minkä päälle mää meen odottaan tassujen pyyhintää ja vermeitten riisumista. Nyt alkaa onneks oleen jo aika kuivaa ulkona, niin ei joka kerta tartte mennä peseen tassuja. Se on tosi ällöö, kun mun pienet sievät varput kastellaan. 

Mulla menee akilityssä jo hianosti! Naispalvelijan suorittamisessa olis kyllä paljon parantamisen varaa. Se on semmonen kanttura, ettei se pysy mun vauhdissa ja ehdi näyttään mulle tarpeeks ajoissa ja selkeesti minne esteelle seuraavaks mennään. Siks mää meen välillä hutiin. Nyt mää uskalsin myös jo mennä täyskorkeen puamin, vähän pelottavaa se silti viälä oli. Keppejäkin mää kokeilin viime kerralla mennä sillai, että siihen oli asetettu verkot ja mun täyty vaan pujotella siältä läpi. Ehkä vähän noloo, mutta mää eksyin sinne keskelle. Siältä nyt kukaa löyrä pois, ku joka paikassa tuli verkko vastaan vaikka kuinka pyäri ympyrää. Onneks mää sit lopulta keksin tiän ulos. Seuraavat kerrat suju jo sitten vähän paremmin. 

Ens perjantaina onkin viimenen kerta akilityä. Toivottavasti mää pääsen jatkokurssille, kun tykkään siitä hirmusesti!

Sunnuntaina mulla oli kuulkaas aikamoinen päivä! Mulla oli ainaki 14 koirakaveria, kun mentiin maalla käymään. Oli ne kaks virtahepoo, joita mää en nyt enää kauheesti pelänny. Eihän ne pysy mun perässä edes kun yritän saada niitä juakseen. Sitten oli tiätty Lilli ja Remukin piipahti kylässä. Niiden lisäks oli 10 semmosta mustaa, mun kokosta, karhukoirarääpälettä. Mää niille yritin vähän opettaa miten leikitään ja tehdään hepulirinkiä. Oli huisin hauskaa! Kerranki oli tommosia miäleltään yhtä pellejä kavereita ku mää ite.

Ehdin mää onneks vähä rentoutuunkin terassilla. Oli niin lämmintä, että tarkenin ihan nakkena!

Nii, ei mulla muuta. On aika ihanaa olla pieni ja iloinen koira!

Ihanaa lomailua!

Mulla on ollu kerrassaan nautinnollinen viikko. Miespalvelija on saanu (joutunu) hoitaan mua 24/7. Mitä parempaakaan tekemistä sillä nyt lomallaan vois olla. Me ollaan nukuttu aamusin pitkään sängyssä, nautittu kevätauringosta parvekkeella ja tehty tutkimusmatkoja kotikonnuilla. Aurinkookin on ollu niin kivasti, että mulla alkaa näkyyn rinnassa taas valkoset merkit tummuvan värin alta. Pian mää oon ihan papu.

Oli mulla jotain vähä ikävämpääkin ohjelmistossa. Noi palvelijat raahas mut taas uimaan. Yäk. Onko pakko vierä mut sinne märkään hyiseen veteen räpiköimään. En mää oo mikää vesikoira. Yritin mää nyt sit vähän räpiköidä sielä menemään. Sentään osasin loppua kohden taas ihan hyvin uida. Mulla oli siälä uimassa ihanat nahkapojat seurana: Esko ja Hugo. Ne oli molemmat ekaa kertaa ja yhtä kauhuissaan ku minä. Kaikinpuolin siis tasapuolista. Tosin, mää jouduin tiätty uimaan yhden kerran enemmän, kun olin niin kokenu entuudestaan. 

Mää pongasin meidän pihalla oravan, piti oikeen tomerana jäädä sitä vahtimaan, ettei se hyäkkää palvelijoiden kimppuun. Oravapongauksen lisäks mää opiskelin muista vaarallisista eläimistä telkkarin välityksellä. Avarassa luannossa tuli juttua mm. tiikereistä. 

Lauantaina oli kuulkaa mitä ihanin päivä ulkoilla! Aurinko ja lämmin ilma. Mää vedin tiikerihaalarin niskaan ja lähdin palvelijoiden kanssa metsään. Ps. Kiitos vaan Matami-siskon palvelijalle tästä haalarista. Tää on just ihana kevätkuasi! Löydettiin sinivuakkojakin matkalta.

Mulla lähtee aina vähän mopo käsistä, kun mun varput osuu pehmeeseen hiekkaan. Ja varsinkin nyt, kun nää varput on ollu pitkään tossujen sisässä ja lumella, niin tää mopoilu meinaa karata käsistä. Palvelijan oli pakko irrottaa narusta, että sain juosta hepukkarinkiä täysiä.

Tänää noi palvelijat sekos ihan täysin. Ne lähti viämää mua autolla lenkille. Me mentiin jonnekki Pispalaan seikkailemaan. Yh, siellä oli kuulkaa loputtomasti portaita. Joka kadun kulmasta lähti portaita ylös ja alas. Kadutkin oli kovin mutkikkaita ja talot kummallisia. Mutta määpäs meninkin niitä portaita oikeen mallikkaasti ylös ja alas, kunhan ne ei ollu liian jyrkkiä. 

Käveltiin myös järven rannalla. Mää en ymmärrä mitä hauskaa siinäkin muka sitten oli, mutta ne mustapäiset lokit nauro mulle ihan hirveesi. Piti niitä oikein jäädä tuijottaan, kun ei siitä metakasta meinannu tulla loppua millään. Kauheita kaakattajia!

Ne pienet portaat siällä lenkillä oli ihan siädettäviä, mutta sittenhän ne palvelijat halus mennä ne kuulusat Pispalan portaat ylös. Voin kuulkaa kertoo, että optimistisen alun jälkeen löin jarrut kiinni. Eihän tämmönen päästäsen kokonen koira nyt oikeesti noin montaa ja JYRKKÄÄ rappua kiipee. Onneks keksin, että voin näytellä piäntä ja viatonta. Pääsin sitten miespalvelijan turvallisessa sylissä portaat ylös ja naispalvelijan sylissä portaat toiselta rinteeltä alas. Huh. 

Tämmösiä seikkailuja tällä kertaa. Mun piti joku aprillikälli teille keksiä, mutta naispalvelija nukahti sohvalle ja se jäi siihen. Ehkä ens vuanna? Sitä ennen mun täytyy palkata itelleni parempi sihteeri. Hakemuksia otetaan vastaan 24.4 asti. Työ alkaa, kun naispalvelijan sihteerinvirka on irtisanottu.

Ainiin, unohdin kertoo että mää järjestin naispalvelijan iloks perjaina pienen pikavoiton. Se aina valittaa, ettei voita missään mitään, niin mää päätin ottaa ohjat omiin tassuihin. Oltiin siälä akilityssä taas normaaliin tapaan perjantaina. Mää sitten naama muikeena pissin sinne kentälle, vaikka mut oli hyvien tapojen mukaan pissitetty ennen akilityä. Siitä hyvästä palvelija sai 10€ pikavoiton. Mää taisin vaan kuulemma käsitttää sen vähän väärin, kun palvelija ei siitä sitte ilahtunutkaan. Se ei kuulemma oo ihan sama asia että joutuu maksaan 10€ pissasakkoa....