Joulutouhuja

Huhhuh. Olipas rankka joulu! Ei ihme että tämmösestä rutistuksesta aletaan vouhottaan niin ajoissa. Mää oon ainakin ihan naatti tästä kaikesta herkuttelusta ja reissaamisesta. Mutta huisin mukavaa mulla on ollut! Tää joulu vois olla vaikka useemminkin.

Jouluaattona mää nukuin naispalvelijan kanssa piiiiiitkään, kun miespalvelija teki naispalvelijalle aamupuuroa. Mää olin kyllä vähän kiukkunen, kun ei mulle laitettu mitää herkkua aamupalaksi. No, sain mää joulukalan mun annoksen päälle ja toki sain maistaa pikkasen sitä riisipuuroa. Ei se hyvää ollu. Mää tykkään lihasta enemmä. Aamupalan jälkeen noi palvelijat raahas mut pitkälle lenkille, kiärrettii koko sualijärvi. Reippaasti mää kuitenki kipitin mukana, kun ilma oli kiva. Ei ollu märkää, ei tuullu eikä ollu liian kylmäkään. Noi palvelijat vaa mutisi, että pitäis sitä lunta olla näin jouluna. Ei mua haitannu ollenkaa.

Aamulenkin jälkeen sain avata jo osan mun paketeista. Mää sain mm. paljon herkkuja ja tommosen päheen pääkallonamipussin! Nii, ja saimmää uuden älypelinkin. Eihän mulla kauheen kauaa kestäny hoksata, kuinka siitä saa namit pihalle.

Jouluaattoa me lähdettiin sitten viettämään kaupunkimummulle. Mun koirakaveri Carrakin tuli sinne. Ensi mua taas vähä jännitti, kun se on niin iso ja innokas. Mutta kyllä mää sit loppuillasta siitä aloin tykkäämään ja me oltiin ihan kiltisti keskenämme. Kaupunkimummulta mää sain ehkä parhaimman joululahjan ikinä:

Joulupäivänä me käytiin kaupunkivaarilla. Carra tuli sinnekkin mun kaa leikkiin. 

Me ihmeteltiin yhdessä tota sisälle tuotua kuusta. Jos olisin poika, niin siitä ois saanu kätevän sisävessan. Ei tarvis mennä ulos kylmään tekemään tarpeitaan. Täytyy miättiä jotain sopivampaa tyttöversiota. Olis sitten mun ulkoiluongelmat ratkastu! Me myös leikittiin Carran kanssa mun uudella joulupukin tuomalla lelulla. 

Tapaninpäivänä me jatkettiin vielä reissaamista ja mentiin maalle mummulaan. Siellä oli Lilli mun kaverina ja Remu-poikaystäväkin tuli kylään. Oli hirmu kivaa!

Me käytiin metsässä pienellä kävelyllä. Pakkasta oli sen verran, että maa oli vähä jäinen, niin mun tassut meni vähän rikki. Ei onneks pahasti, mutta pieniä rikkoja tuli rystysiin. Onneks ne jo parani! Sieltä mettästä mää löysin tommosen aarteen; kauriin kallon. 

Otin osan siitä aarteesta mukaan ja jatkoin sen järsimistä pihassa.

Aurinkokin yritti paistaa, mää tiätty heti nautin siitä!

Tänään mää oon vaan nukkunu tätä jouluväsymystä pois! Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu! Terveisiä ja kiitoksia kaikille myös lahjoista, palvelija laitto suurimman osan kaappiin jemmaan. Ei kuulemma voi kaikkia herkkuja syödä kerralla. Paraskin puhuja. Sillä on tua monta luskaarasiaa auki ja käsi käy kokoajan herkkupurkeilla. Pah. Epäreilua sanon mää.

Hyvää joulua!

Oikein riemukasta ja herkkurikasta joulua! 

Joulukorttia varten poseeraaminen oli hirvittävän rankkaa puuhaa. Piti istua palvelijoiden osottamaan paikkaan ja kattoo kameraan. Lisäks piti näyttää söpöltä. Mutta ainahan mää näytän. Ainakin melkein.

Mää jo ihan kyllästyin koko touhuun. Ihan alko haukotuttaan. Sit mää aloin pelleileen ja näytin kameralle kiältä:

Lopulta mulla meni hermo noihin tonttuihin. Ne vaan kiltisti pönötti rivissä. Niille piti antaa vähä kyytiä. Ei, emmää niitä ite halunnu hajottaa. Palvelija yllytti! Mutta täytyy myöntää, että olihan se hauskaa!

Ison tontun kanssa sai oikein kunnon painin aikaseksi. Sain sen selätettyä! 

Lyyti vs. tonttu-Kauko 6-0.

Mää painun ny oottaan huomisaamua, että saan avata ekat paketit!

Hoidossa

Mun omat palvelijat on ollu niin kiireisiä, että mää pääsin varapalvelijalle hoitoon lauantaina ja maanantaina. Ja käytiin me siellä sunnuntainakin kylässä. Mää oon ihan hirveen innoissani aina, kun päästään varapalvelijan ovelle. Siellä on ihan parasta! Saan leikkiä ja nukkua sängyssä! Voisin vaikka muuttaa sen luokse asumaan.

Ei mulla oikeesti noin isoja korvia ole, kuva vaan valehtelee. Tää mun talviväritys ei oikeen oo eduksi, näytän ihan joulukalkkunalta.

Varapalvelija oli löytänyt musta tommosen vanhan kuvan, oon siinä aika pieni vielä. Varmaan alle 4 kuukautta. Enkö ookki kauheen söpö? Tollon mulla oli viä rusketusta. Ei oo enää. 

Sain varapalvelijalta joululahjojakin. Mutta en oo viä niitäkään pakitteja saanu avata. Huomenna kuulemma saan. Tuskin maltan odottaa!

Jouluostoksilla

Mää kävin tänään jouluostoksilla Wuffilla. Ostin joululahjat mun koirakavereille. Samalla testasin siä myymälässä erilaisia älypelejä ja yritin tehdä herkkuostoksia itelleniki. Palvelijat oli vähä niuhoja, ei ne suastunu ostaa mulle kaikkee, mitä oisin halunnu. Sain mää kuitenki uuden patjan mun petiin ja sonnin suteja.  Ne onkin parhaita herkkuja, kestää mulla muutaman päivän ja on namia!  Nii, ostettiin mullekkin viä lisää lahjoja, mutta en kuulemma saa tietää ennen jouluaattoa niistä mitään. Onneks jouluun on enää viikko. Pääsen sitten ihmettelemään, minkä takia tää kauhee kuukauden hössötys on ollu. En kyllä ymmärrä, eiks aina vois saada lahjoja ja herkkuja?

Meidän postiluukusta on tipahdellu tommosia kortteja nyt muutaman päivän. Mää oon tiätysti toiminu postinkantajana reippaasti. Kiitos vaan kortista mm. kaupunkimummulle! Ja ei, en oo tiätenkää niitä kortteja repiny. Heti aattelitte että mää oon semmonen koira, jota voi syyttää postin tuhoomisesta. Pyh. Emmää semmosta tee.

Nyt on ollu taas kivaa, kun on lunta! Mää tykkään kauheesti haistella ja palvelijoiden sanoin tunata tuolla ulkona. Pitäis kuulemma reippaasti kävellä eteenpäin. Mun miälestä se on tylsää. Paljo jännempää on haistella ja tutkiskella ympäristöö, ku hiihtää kauheeta kyytiä eteenpäin. Välillä se lumi kyllä menee ikävästi nenään, kun sitä haistelee. Tykkään myös kauheesti, kun palvelija tekee lumipalloja ja heittää niitä mulle.

Ulkoilun jälkeen saan monesti aikamoiset hepulit, kun pääsen sisälle.

Nolouden huippu

Muistatteko sillon joku aikaa sitten, kun oli puhe siitä piposta. No, ny se palvelija-akka semmosen mulle teki. Mää kyllä ny vakavasti harkitten palvelijoiden irtisanomista. Ainaki ton naispalvelijan. Tää on ihan hirvee! Se kutisee eikä lähde ravistamalla pois. Lisäks, palvelijat vaan nauro mulle, samoin ulkona vastaan tulleet ihmiset. Onks mun pakko tämmöstä käyttää? Tää on ehkä noloin ikinä, en ees aluks kyenny järkytyksestä liikkumaan tää kapistus päässä. Mutta kyllä mut sitte pakotettii ulos harjotteleen tän pipon käyttöä. Luojan kiitos vielä ei oo niin kovia pakkasia, että mun pitäis ottaa tää vakiovaatetukseen. Toivon, että koko talvena ei tuu semmosta keliä. Hyi, hyi ja hyi. Äläkä naura siälä.

Ton pipon lisäks palvelija teki mulle hännänlämmittimen sekä vielä tulossa on kuulemma säärystimet. Antakaa mun kaikki kestää. Eikö se kesä vois jo tulla?

Viikonloppuna me laitettiin naispalvelijan kanssa joulupalloja esille. Mää toimin johtotehtävissä, niinkun aina. Mulle ostettiin myös kuulemma jotain joululahjoja. En saanu niitä vielä nähdä. Kuulemma vasta jouluna saan avata paketit. Koska se joulu on? Tahdon ne heti. Huomasin, että sieltä pussista tuli ainakin aikas herkullista tuoksua!

Talviuni jatkuu

Mää oon vieläkin täällä peiton sisässä ja odotan aurinkoo. Ei oo näkyny.

 Joskus mää vahingossa harhaudun ja joudun eroon peitosta.

Onneks peitto ei mee koskaan kovin kauas.

Ommää välillä ollu peiton ulkopuolellakin ja jalkeilla. Mää oon ny yrittäny levittää hajumerkkejä tuolla lenkillä alueen uroksille, jos ne haluais tulla vaikka päiväkaffeelle tänne. Mutta ei niitä vielä oo kuulunu. Täytyy jatkaa vinkkien levittämistä. Onneks kuulemma ollaan kohta voiton puolella tässä housukaudessa. Pääsen toivottavasti viikon päästä näistä viimestään eroon. En pidä housuista. Enkä tule pitämään.  Piste. Onneks mun ei tarvii arkena tai öisin pitää niitä jalassa. Kun mää oon mun omassa huoneessa, nii en pääse sotkeen koko kämppää.

Ettei tässä vaan ois kaikki ikävä ja kurjuus, kamalan kelin sekä juoksujen lisäks mulla on nyt silmän sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Palvelija käytti mua tänää lääkärissä, kun mun silmät on rähminy muutaman päivän hirveesti ja oon muutenki siristelly niitä paljon. Lääkärissä oli kamalaa, se tohtori ronkki mun silmiä ja osotteli jollai valolla suoraa päin näköö. Tykkäisikkö itte semmosesta? No, onneks siellä ei tarvinnu olla kauaa ja sain lääkettä mukaan. Nyt mulle laitetaan kaks viikkoo kolmesti päivässä silmätippoja. Toivottavasti se auttaa ja tää tyhmä tulehdus paranee. Ei tää onneks mua suuremmin vaivaa!

Palvelijat tossa panikoi, että tuleeko valkoinen joulu vai ei. No, tänä aamuna mää sain loistoajatuksen ja yritin olla asiassa avuksi. Aloin levitteleen tota valkosta pumpulia olkkariin. Siinä on palvelijoille valkosta joulua, tontut ja kaikki samassa huoneessa. Naispalvelijalle ei taaskaa mun apu kelvannu. En ymmärrä, mikä vika tässäkin nyt sitten oli? Se meni ja keräs mun suurella vaivalla alottaman koristelu-urakan pois ja piilotti pumpulipussin. Höh.

Juoksut

Nyt mulla sitten alko ne juoksut ja joudun pitämään tämmösiä tyhmiä ja kutiavia housuja jalassa. Palvelija onneks ompeli noihin housuihin mun fleecepeitosta tommoset pehmusteet, kun noissa housuissa oleva kuminauha hiersi mun taipeita hirmusesti. Jos suoraan sanon, niin noista pehmusteista tuli mun mielestä hirveen rumat! Mutta kai se on ny niihin tyydyttävä. Parempi ruma pehmuste, kun auki hiertyneet taipeet. Luulisin. Voisin olla vaikka ilman koko housuja, jos annettais. Pitäisin itteni kyllä ihan ite puhtaana.

Emmää kyllä ymmärrä, miks tätä sanotaan juoksuksi? Ei  mua juoksetuta yhtään normaalia enempää. Mitä mää oon huomannu, niin normaaliin on eroa se, että mun tötterö turpos ja näyttää nyt ihan manaatin naamalta ja sieltä valuu jotai pahanmakusta punasta töhnää. Aina kun mää sitä putsaan, nii muun alaleuka jää väpättään hetkeks. Hyi. Toivottavasti toi tötterö palautuu pian ennalleen. Kaikki näkee sen ny kilometrin päähän, ku se on niin turvonnu. Vähänkö noloo.

Nyt kun mulla on tää manaattitauti, nii mää joudun kuulemma oleen pojista erossa koko loppu vuoden. Vähänkö tylsää, kun en nyt sit voi mennä koirapuistoonkaan. Onneks mää ehdin torstaina näkeen mun poikaystävää, Remua. Se jo kyllä haisto, että musta tulee jotain miälenkiintosta hajua, mutta ei se onneks mua kauheen innokkaasti vielä jahdannu. Remulle terkkuja! 

Sen lisäks että mulla on nää tyhmät juoksut, nii tualla ulkona on ihan järkyttävän epämiellyttävä keli ulkoilla. Jos multa kysyttäis (MUTTA KUN EI KYSYTÄ) nii en kävis muutako pikapissalla tossa takapihalla. Palvelijat aina pakottaa kävelemään pidemmän lenkin. Pitää kuulemma pävittäin liikkua. Mun miälestä olis myös palvelijoiden etu, että kävisin pikasesti vaa pakollisilla tarpeilla tossa pihassa. Ei tarvis kenenkää kärsiä tosta sateesta ja tuulesta. Eiks jo vois tulla kesä ja aurinko? Täytyy kaivautua viltin alle talviunille ja odottaa parempia kelejä.  

Uusia vaatteita ja kuvasaastetta

Mää jouduin sunnuntaina poseeraan oikeen tyäkseni. Palvelijat otti jotain joulukorttikuvia. En mää ymmärrä mitä semmoset kortit on, mutta sentään sain paljon palkkaa vaativasta työstä. Niitä kuvia näätte sitten jouluna, en viitti viä paljastaa sen enempää. Tossa on kuitenkin pari ei-niin-jouluista kuvaa ennen lavasteiden pystytystä.

Kauheesti nyt hössötetään siitä joulusta. En vielä oikein ymmärä muuta, kun että siihen liittyy todennäköisesti paljon herkkuja. Nimittäin nyt alko joku joulukuu ja sillon saa avata joulukalenterista luukkuja. Mulla on oma kalenteri, tiätysti. Olisin kyllä halunnu avata koko kalenterin heti ekana päivänä, mutta palvelija ei antanu. 

Nyt kun loppu se postilakko nii toinen niistä mun uusista trikoohaalareista tuli perille. Jos multa kysytää nii koko posti olis voinu mennä konkurssiin, ettei noi mulle tarkotetut vaatetoimitukset pääse perille. Samassa paketissa oli ne juoksuhousutkin, mutta niistä kuvia sitten kun ovat käytössä. Jouduin niitä jo kokeilemaan. Ne aiheutti vakavan luimuliisa kohtauksen. Tiiättekö, kun ällöttää niin paljo, että korvat valuu päätämyöden kaulaa kohti ja selkäranka nousee kattoon. Hyi. Onks niitä ihan pakko käyttää joskus? 

Tossa on ny se mun uus apinahaalari. Tää on ihan siädettävä päällä, mukavan kevyttä kangasta ja tarpeeksi väljä!

Arkirutiineja

Mää oon jo tähän ikään mennessä hyvin oppinu mm. pukemisen ja tassupyyhkeen käytön. Mun miälestä on paljon siedettävämpää nostaa ne kintut ite, ku että palvelija niitä nostelis. Musta on aika ällöö, että mun tassuja pidellään. Enkä mää muutenkaa niin erityisemmin mistään koskettelusta perusta. Haalareita pukiessa mää nostan joka tassun ite ja palvelija vaan ohjaa ne oikeeseen koloseen. Samaten haalaria riisuessa nostan nätisti takakintut, että puntit saa helposti pois jaloista. Sit vaan peruutetaan haalarista nopeesti pihalle.

Nyt kun on ollu märkää, nii joudun lenkkien jälkeen putsaan tassut. Senkin mää hoidan sillai että nostan jo hyvissä ajoin takakintun ilmaan, että palvelija sen voi helposti pyyhkiä. Etukinttujen kanssa mulla kuulemma on vielä vähän harjoteltavaa. Tänään tosin mää pyyhin ne ihan ite siihen pyyhkeeseen, mutta se ei täysin kelvannu palvelijalle. Sen piti vielä ite pyyhkiä paremmin. Ei sillekkää mikää kelpaa, hienosti mää mun miälestä tassuni siihen pyyhkeeseen kuovin.

Mää niin tykkään noista viikonloppuaamuista, ko mää saan röhnöttää tuala sängyssä pitkin pituuttani palvelijoiden kanssa. Nytkin suunnuntaina koomailtiin yhdessä vielä tunti sen jälkeen ku se tyhmä lintu siellä herätyskellon sisällä alko sirkuttaan. Pitäis pistää höyheniks koko lintu, ettei häirittis mun unia. Tossa kuvassa naispalvelija yrittää saada mua ja miespalvelijaa hereille.

Mun piti jo viimeks kertoo palvelijoiden mielestä hauska juttu. Mää en kyllä nää siinä jutussa mitään hauskaa, mutta kerrotaan ny sitte. Yks ilta naispalvelija käytti mut vähä aikasemmin iltapissalla ja meni sitten ite kuorsaamaan sänkyyn. Mää jäin miespalvelijan kanssa vielä sohvalle touhuilemaan. No, siinä illalla mulle tuli vielä pissahätä. Mää tietysti olin sitten vähän levoton ja menin eteisen matolle istumaan. Eihän se miespalvelija siitä vielä tajunnu tehdä asian eteen mitään. Mun täyty seuraavaks ottaa vähä selvemmät vinkit käyttöön. Ensi mää menin sohvalle ja tökin miespalvelijaa tassulla. Ei sekää vielä toiminu riittävän tehokkaasti. Mun täyty vielä vääntää sille rautalangasta asia. Oon oppinu, että miespalvelija laittaa aina paidan sohvan selkänojalta päällensä ennen kun mennään iltapissalle. Nii, ei mun auttanu sit tehä muuta, ku alkaa tökkiin sitä paitaa. Siitä se miespalvelija viimestään tajus, että nyt arvon Lyytinaattorin on päästävä ulos. Miespalvelija vei mut ulos ja tein pissan heti etupihan nurmikkopläntille. Sen jälkeen sukkana takas sisälle. Ja kaiken tän jälkeen mulle nauretaan? Mummiälestä tähän liittyy vaan hidasälynen palvelija ja viisas koira. Vai mitä?

Miespalvelija piti mulle koulua, kun naispalvelija oli lauantai-iltana jossai pikkujouluissa. Se opetti mulle laatikon sulkemista. Nopeesti mää hoksasin sen yhden illan aikana. Mua vähän mietityttää tarkotusperät tässä tempussa, eikai se oo tekemässä musta sen palvelijaa? Sehän ei tuu kuuloonkaan. Mää oon tän talon prinsessa, jota palvellaan. Ni. Tossa kun kuvattiin videoo, mua häiritti hirveesti, kun naispalvelija seiso ja toljotti vieressä. En oikeen pystyny keskittyyn, mutta kyllä mää ne laatikot kiinni sain häiriöstä huolimatta. 

Talvitouhuja ja lähiruokaa

Mää pääsin lauantaina käymään maalla mun ihmismummolassa. Se palvelijoiden autoksi nimittämä kapistus vaati jotakin talvirenkaita alle, että mua voidaan kuskata turvallisesti näissä arktisissa talviolosuhteissa.

Luonnollisesti mun piti toimia taas laatupäällikkönä, kun palvelijat teki likasimmat työt. Täytyy kyllä antaa vähän miinuspisteitä siitä, että projekti kesti luonnottoman kauan. Mulle ehti tuleen vilu. Nii, ja tossa mulla on ekaa kertaa päällä se sademantteliksi hommattu Pomppa, joka toimii mainiosti myös fleecehaalarin päällä lisälämmikkeenä näin pikkupakkasilla. Vaikka mää en myönnä mitään, mutta toi mantteli istuu täydellisesti mun päälle ja suojaa hyvin mahan alustaa sekä reisiä. Palvelijan mielestä oli hirmu hyvä, että ne sadepompat oli loppu ja mulle tilattiin sitten toi peruspomppa, joka myös pitää vettä. Sateellakin on yleensä vähän koleeta, niin tässä on tää ohut teddyvuori lämmikkeenä. 

Sieltä maalta mää sain mukaani palan hirvennahkaa, mitä palvelija oli pyytäny jemmaan pakkaseen. Se kokkas mulle siitä tommosia nahkarullia. Lähiruokaa parhaimmillaan, on myös (todennäköisesti) luomua. Mää tykkäsin noista kyllä, vaikka ei ne mitään possusta valmistettua voita! Palvelija sano, että noiden valmistaminen oli helppoa eikä edes kovin sotkuista. Resepti löytyy alapuolelta. Täytyy taas ens syksynä laittaa palvelija tekemään vähän isompi satsi. Eihän nää riitä kun muutamaksi viikoksi.

Lyytin hirvirullat

hirven nahkaa

kattila

vettä

puukko

1. Nahka kattilaan, kattilaan vettä. Keitä nahkaa, kunnes karva alkaa irrota (n. 15 min). 

2. Kaada vesi pois ja anna nahkan jäähtyä. 

3. Revi jäähtyneestä nahkasta karvat irti, lähtee helposti tuppoina. 

4. Pese nahasta irtokarvat ja muu ryönä pois. 

5. Pilpo nahka sopiviksi tikuiksi/rulliksi. 

6. Kuivaa rullat/tikut (esim. uunissa matalalla lämmöllä). 

7. Herkuttele.

Lyyti 6kk ja ensilumi

Mulla oli eilen vähän niinku synttärit, koska mää täytin jo puoli vuotta! Palvelija ei usko millää, että mää oon jo niin iso. Vastahan mää niiden luokse tulin. Musta on kuulemma kasvanu hieno koira! Kyllähän mää sen tietty jo tiesinkin, että oon täydellinen. Palvelija haluais lisätä tohon täydellisen eteen vielä lähes-sanan. En tiedä miksi? Mitä vikaa mussa nyt muka sitten on? Ei mitään.

Ai niin, paino piti kertoa. 6kk iässä mää oon jo melkein viis kiloo. Tarkalleen 4,8 kg näytti vaaka. En enää mikään ihan kirppu ookkaan. Palvelija hämmästeli eilen, kun sovitettiin sademanttelin alle trikoopukua, mikä sen miälestä oli ihan hiljattain aivan liian iso, niin nyt se oli mulle just passeli. Ehkä jopa hieman piukka. Sain juuri kuulla, että mulle on tulossa postista uus sademantteli, kaks trikoohaalaria ja jotku juoksuhousut. Onneks alko se postilakko, nii en joudu ainakaa ihan viä mitään koirien muotinäytöstä täälä pitään. Mää tykkään olla nakkena.

Nii ja arvakkaa mitä! Tänään ku mää menin iltapäivällä ulos, kun palvelija tuli töistä kotiin, niin siellä ulkona oli jotain valkosta märkää ja kylmää juttua levitetty ympäriinsä. Palvelija selitti että se on lunta. Mää maistelin ja haistelin sitä, ja tulin siihen lopputulokseen että se lumihan oli ihan hauska juttu. Kävellessä siitä lähti pieniä paakkuja liikkeelle, mitä oli kiva jahdata! Tossa alla on videoo mun ja lumen ensikohtaamisesta. Huomaatte varmaan, että mun tossuilla kävely alkaa jo sujua! 

Hoidossa

Ny mää sain vihdoin patistettua ton palvelijan kirjottaan mun kuulumisista tänne plokiin. Täytyy pahotella sen pualesta, kun on kestäny näin kauan tää jutun toimittaminen.

Nii, mää on viime viikonlopun hoidossa. Mulla meni siellä oikein hyvin, en ikävöiny yhtään tota mun palvelusväkee. Sijaispalvelijat täytti tehtävänsä erinomaisesti. Etten sanois jopa paremmin, ku noi oikeet. Sain mm. nukkua KOKO YÖN sängyssä peiton alla. Eipä tuu kotona tommonen kuuloonkaan. Mulla on kyllä neuvottelut kesken. Naispalvelijan kanssa asia olis ihan fine, mutta ton miespalvelijan kanssa varmaan joutuu vääntään vielä aika pitkään, ennen kun se heltyy ajatukselle. Uskon vakaasti, että sekin aika vielä jonain päivänä koittaa! Siihen saakka täytyy olla tyytyväinen näihin viikonloppuetuihin.

Tossa on kuvia, mitä mun sijaispalvelijatäti otti siellä hoitopaikassa. Oon tehny vähän paperitöitäkin, kuten kuvasta näkyy. Täytyyhän ne jonkun tehdä, jos on jätetty paperit leväälleen.

Sitten koitti se ikävä päivä, nimittäin viimenen pentupaini Muppetissa :( Oon nyt liian vanha sinne, enkä enää nää mun bestistä, Pörrö-mäykkyä. Mitä mää ny teen maanantai-iltapäivisin? Palvelijan olis parasta keksiä mulle muuta leikkiseuraa, mieluusti sisätiloihin! Käytiin me taas koirapuistossakin, mutta siellä oli tosi mutasta ja yksinäistä. Ei ollu muita kavereita paikalla. Ehkä sitten ens kerralla taas pääsen meneen rallia jonkun kaverin kanssa! 

Onko noi palvelijat ihan seonnu? Kattokaa ny mitä ne yritti mulle syättää jonain suurenakin herkkuna. RAAKAA MUIKKUA? Haloo. En mää mikää kapinen kissa ole! Mää oon karvaton koira. Mun ei kuulu syödä raakaa kalaa. Ei tosta saanu syötävää, vaikka miten päin sitä haisteli tai maisteli. YÄK! Syäköön palvelijat itte kalansa raakana. Mää syän vaan voissa rapeaksi paistettuna noi sintit. Turha edes tarjota muulla tapaa. 

Ei mulla muuta tähän hätään. Huomenna on luvassa mun 6kk synttärikuvia! Sillä varauksella, että palvelija muistaa ne tulla laittamaan. Täytin nimittäin tänään puoli vuotta! 

Älynaattori

Palvelijat hankki mulle tommosen älypelin. Eipä mulla kauaa hoksottimet raksuttanu, ku sain koko pelin tyhjäksi. Tolla videolla on eka kerta, ku mää moisen vekottimen nään. Mää tykkäsin kauheesti pelata tota, siks oonkin nyt saanu mun yhen nappula-annoksista aina tualta pelistä. Oon jo aika nopee tossa, mutta en ehkä vielä ihan maan kärkikastia. Täytyy harjotella vähän lisää!

Palvelija yritti saada musta jotain hienoja kuvia (TAAS), mutta se ei oikein osannu. Meillä on täällä kotona niin pimeetä, että ku mää liikun aika sukkelaan, niin kaikki kuvat on vaan suttua täynnä. Täytyy varmaa pyytää miespalvelijaa hommiin, se haltsaa noi kamerahommat!

Mää oon ny vaihtanu ton sisustusharrastuksen kiipeilyyn. Mun täytyy aina päästä hyppäämään kaikille kiville ja kannoille. Arvaatteko miks? No, siältä tiätty näkee kaikista parhaiten! Mulla on semmonen (palvelijoiden miälestä ikävä) tapa, että jään aina odottamaan jos joku on kävelemässä kohti tai tulossa takana. Täytyy saada arvioitua, että onko sillä tyypillä puhtaat jauhot pussissa vai ei. Palvelijat ei ymmärrä tätä ollenkaan. Niiden mielestä on kauheen noloo vahdata muita kanssakulkijoita. Pyh. Emmää ny kuulemma onneks ihan aina tota tee, mutta usein kuitenkin. Etenkin jos joku teletappi tulee näköpiiriin, siis semmonen haalarissa huojuva keskenkasvunen ihminen. Ne on välillä tosi jänniä. Saan niistä teletappihepuleita. 

Tää vasta onkin hauska leikki, suosittelen kokeilemaan! Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki palvelijat, kuten esimerkiksi omani, ei välttämättä arvosta tätäkään leikkiä. Homma menee niin, että otetaan joku sammal-/multa-/kurapaakku suuhun ja sit ravistetaan. Ravistetaan oikein kunnolla. Mitä isommat kurajäljet saa naamaan, sen parempi. Myös hienosta kuvioinnista saa lisäpisteitä. Onnistumisen astetta voi arvioida palvelijan turhautuneista mutinoista. Ikävä puali tässä on se, että joutuu sisälle päästyään naamapyykille.

Tänää mulla oli ihan hirrrmu mukavaa, kun palvelijan kanssa ajauduttiin koirapuiston suunnalle lenkille. Siellä puistossa sitten olikin kaks kaveria. Palvelija aatteli ensin, että en mää sinne voi mennä, kun on kurasta ja vaatteet sotkuu. Onneks se kuitenkin muutti miälensä ja päästi mut juoksemaan muiden kanssa. Mulla ei pitkään aikaan oo ollu niiin kivaa! Mää päästin menemään puistoo ympäri tuhatta ja sataa, eikä ne kaks muuta pysyny mun perässä ollenkaan! Hah, hitureita ne oli. Mää oon kuuluisa vauhdistani! Toivottavasti pääsen sinne nyt useemmin kirmailemaan! 

Mulle onkin tulossa jännä viikonloppu. Pääsen nimittäin yökylään palvelijan siskon luokse. Ajattelin uuvuttaa sen ihan naatiksi, sen miälestä ku musta ei muka oo vaivaa! Saapa nähdä, terminaattori ei ihan heti väsy. Varo vaan!

Uimamaisteri

Jee! Vihdoinkin se uimakoulu on suoritettu. Kolmannella kerralla mulla meni jo ihan kiitettävästi ja sain uida jo pitkät pätkät ihan itsenäisesti. Käännökset ja alkuun pääseminen on vielä vähän räpiköintiä. Mun uimaopettajakin kehu, kuinka hirmusesti mää kehityin! Palvelijat mietti et mut vois ens vuoden puolella ennen kesää vielä viedä reenaamaan. Täytyis vaan löytää 1-2 uimakaveria, ku emmää yksin puolta tuntia jaksa uida.

Tossa on vähä videoo mun uimisesta. Viimesellä uimakierroksella osasin vielä paremmin! 

Uimakoulun jälkeen olin aika naatti. Sain ison läjän ruokaa, rasvat nahkaan ja pyjaman päälle. Kyllä kelpas röhnöttää!