Sienikoira

Taas on se aika vuaresta, ku toi naispalvelija raahaa mua ja Selmaa pitkin mettiä joidenkin siänien perässä. En ymmärrä, mitä kivaa on rämpiä märässä ja risusessa viirakossa, ku vaihtoehtosesti vois olla kääriytyneenä vilttimyttyyn tai harrastaa namietsintää sisällä? Eilenkin yritin salaa livahtaa isommalle polulle kotiinpäin, ku naispalvelija kykki maassa, mutta aina se huamas ja kutsu mut takasin. Pah. Onneks edes oli mettässä jotain polun tapasia uria, ettei tarvinnu sentään täysin pystymettässä räpiköidä. Selmaakin ketutti, kun sille ei heitetty yhtään käpyjä. 

Yritin mää vähän olla kiinnostunu noista siänistä, mutta eihän ne ees tuaksu syätävälle. Paitsi illalla paistinpannulla runsaan voi nokareen kera. Yritin kovasti kerjätä maistiaisia, mutta ei herunu muruakaan. Aika julmaa!

Hurjia huvituksia

Mulla alko akility maanantaina. Sillon sato vettä kaatamalla, nii arvakkaa kuinka paljo huvitti lähtee vällyjen alta yhtään minnekkään? Lisäks se paikka oli ihan outo ja ohjaajatätikin vieras. Aika huanot lähtökohrat. Aluks mää leikin laiskaa ja tyhmää laamaa, ja naispalvelijaa kuulemma meinas jo vähän alkaa hävettään. Kyllä mää sit lopuks vähän panostin ja menin superhianosti pitkän ratapätkän, viä aikas nopeestikkin. Täytyhän mun näyttää kaikille, että oikeesti jotain osaankin vaikkei huvita. Ni.

Eilen me oltiin Särkänniämessä! Siälä vasta kamalaa olikin. Koko paikka ihan täynnä ihmisiä ja sielä joukossa piti selvitä jäämättä kenenkään jalkoihin. Sit siä oli semmosia hurrrjan pelottavia puusiltoja ja luiskia, missä pelkäsin kuallakseni. Mitä naurat?. Olisin voinu vaikka purota karppilampeen. Sit ne isot ja nälkäset karpit ois syäny mut. Saatiin me onneks aika paljon nameja siitä hyvästä, kun osattiin kulkea aika nätisti ja siärettiin hyvin melskettä. Laitteisiin meitä ei onneks viäty! Olisin voinu Koiramäkeen mennä ottaan lepoo villasian kylkeen pahnojen alle, mutta en onnistunu karkaan sinne. Ehkä ens kerralla.

Pitkäks venyny kesäloma

Mää oon kuullu pikkulinnuilta, että en oo kuulemma päivittäny kuulumisia aikoihin. Oon kuulkaa ollu kesälomalla. Ja sattuneesta syystä, ko ilmat oli niin hianoja, loma saatto venyä kuukaudesta melki kolmeen. Täytyy sitä ny nauttia, ku kerranki ei voi valittaa kylymästä tai sateesta. Ni. Saaks siittä valittaa, että on ollu jopa ehkä vähän liian kuuma? Ei oo pystyny oleen parvekkeella, kun alkaa liha kypsyyn turhan nopeesti. Ja varvasnahkat on meinannu kärventyä asvaltilla. 

Mulle kuuluu ihan hyvää. Oon alkanu virkoon hellekoomasta! Siivoushommat meillä on merkittävästi vähentyny, mutta pikkusisko onneks ihan pian saa jo meidän nappulakipon itte auki ja annettua omatoimisesti meille ruakaa. Naispalvelija jotain rutisee, että me paisutaan Selman kanssa lauantaimakkaroiks pian, ku pikkusisko tykkää ruakkia meitä muka liikaa. Mutta täytyyhän sitä kylmää talvee varten kerryttää hyvä lämpöeriste nahan alle. Nii. Antaa tulla vaan niitä herkkuja ja nappuloita!

On ollu sen verran lämmin, että oon jopa ihan vapaaehtosesti käyny uimassakin. 

 Alkukesällä käytiin Selman kanssa höntsäilemässä akilityradalla. Oltiin molemmat aika taitavia. Nyt meillä alkaakin pian viikkoryhmä. Päästään koko syksy käymään vuarotellen kurssilla! Aika kivaa, että on tommosta puuhaa, minne saan mennä ilman Selmaa. Se meinaan aina pilaa mun pienetkin ilot.

Jäätelööki ollaan saatu maistella. 

Juaksemassa me ei oo päästy käymään vasta kun kerran. On ollu niin kuumia päiviä, ettei siälä kukaa oo voinu juasta. Mutta ehkä me viä ehritään muutamasti käymään ennen talvee. Toivottavasti! Oli kuulkaa taas ihan huippua päästä säntään sen muavihärpäkkeen perässä täysiä! Olin tiätty kaikista nopein. Varmasti!

Nyt ku alkaa ilmat vähän viileneen, on taas ihana päästä kääriytyyin vilttiin ja ottaan makosia nokosia. Selma näyttää tossa mallia.