Monenmoista touhua

Meillä on taas ollu kuulkaa aikamoista vilinää täällä, ettei oo oikein ehritty täälä pitkästyä.

Viime viikon torstaina Selma kävi pentukurssin viimesen oppitunnin, kun se jäi sillon heinäkuussa palvelijoiden reissun takia väliin. Naispalvelija otti vaan Selmalle liian hyviä nameja mukaan, niin ei siitä kuulemma oikein mitään tullu. Selma käveli kahrella jalalla naispalvelijan perässä kerjäämässä herkkuja. Kyllä se kai jotain osaskin, mutta enemmän olis osannu huanommilla nameilla. On se vaan aika ahne lapsi.

Hyi olkoon! Taas oli ällöttävä sadepäiväkin ja jouruttiin pukeen noi inhottavat haalarit niskaan. Selma teki stopin porraskäytävään ja mää ulko-ovelle. Ei se loppujen lopuks auttanu ja meirät kannettiin julmasti ovesta pihalle. Sadekeli ei oo meitä varten. Ei ollenkaan.

Sunnuntaina Selmalla oli joku valukuvaussessio Arboretumissa, niin me mentiin sinne sitten nauttimaan kesäpäivästä koko porukalla. Selmaa kuvattiin One Dog Mind -palvelun markkinointi- ja koulutusmateriaaleja varten. En tiä mistä toi naispalvelija noita juttuja oikein keksii, taas yllättäen suuuuren suuren hakijamäärän joukosta Sämpylä valittiin kuvattavaks. Mää en kelvannu ku en oo enää pentu. Enkä tykkää kuvattavana olemisestakaan. Kyllä muakin pyydettiin sinne kuviin mukaan, mutta ei mua oikeen innostanu. Siältä pitäis kai jotain kuvia saara ittellekki sitte ku valokuvaaja on ne käyny läpi, nii katotaa jos saan näyttää niitä täällä teillekin.

Siä arboretumissa oli aika kivaa! Saatiin maistaa vähä jätskiä, haistella oravien ja sorsien hajuja sekä tiätty naattia auringosta! Illalla oltiinkin niin naatteja, että käperryttiin kasalle koisimaan.

Tosson meirän oravakaveri, joka on aika utelias tyyppi. Se on usein meirän ulko-oven lähellä puuhastelemassa, kun naapurin kiva mummo ruakkii sitä parvekkeelta. Meilläki menee vähä ihmetykseks koko touhu, kun se tulee ihan viäreen meitä ihmetteleen. Yleensä mää annan noille kurreille kyllä vähän vauhtia, mutta välillä tykkään niitä kattella tollai rauhassakin. Selma tykkää oravista hirmusesti ja se kattelee niitä aina rauhassa. Välillä naispalvelija maiskuttelee noille kirppukasoille, niin ne tulee usein lähelle kattoon saako meiltä ruakaa. Selma on oppinu sen äänen ja alkaa aina pälyillä hirmu tarkkaan ympärilleen, kun naispalvelija sitä tekee. Vaikka rottaterrieristä ollaan lähtösin, niin ei meistä kyllä mitää piänpetokoiraa taitais saara. 

Tiistaina mulla oli taas akility. Se oli niin kauan kivaa, kunnes me opeteltiin keinua. Mua taas nosteltiin sinne ylös väkisin. En tykänny oikein siitä. Pahotin sen verran miäleni, että loppu tunnista en oikeen sitte enää viittiny tehrä mitään. Paitti juasta putkeen, koska se on kivaa. Naispalvelija vähän mua välillä kiroo, ku oon niin herkkänahkanen. Mutta onks muka pakko opetella jotai pelottavia juttuja? Eiks vois tehä akilityä vaa vaikka pelkillä putkilla? Siitä mää tykkäisin! Tai no, kyllä mää tykkään hypyistä ja ei se A-este tai puamikaan sit kai loppujenlopuks mikää paha ollu. Ehkä mää sitä keinuakin voisin viä oppia meneen?

Keskiviikkona me päästiin leikkimään rotukavereiden kanssa meitin kasvattajalle. Meitä oli siä yhteensä 8 nakupellee touhottamassa. Onneks oli kiva ilma, niin saatiin päästellä pihalla. 

Mun makuun siä oli ehkä vähän liikaa meininkiä, enkä oikee päässy mihkää porukkaan sisälle, mutta Selma otti kyllä kaikesta ilon irti. Se kiiti siä pihalla ku aropupu toisten perässä ja erellä. Arvakkaa vaa oliko se ihan raato, kun päästiin kotiin. Tossa ylhäällä Selma leikkii Bambinan kanssa. Mää oon Bambinan täti.

Tossa yläkuvassa mää poseeraan Lunan, Safinan ja Elviksen kanssa ja alempana Elvis yrittää vähän vikitellä mua ja Selmaa leikkimään. Elvis asuu sen mun siskon Matamin kanssa.

Tossa ollaan mää ja Matami. Eiks ollakki aikas nättejä tyttöjä molemmat! Musta kasvo vähä isompi ja massiivisempi ku Matamista, mutta on meissä paljon samaakin.

Tossa vasemmalla on Avalon, Selman isi ja viäressä Selma itte. Yhtä pönttöjä vintiöitä molemmat, jos multa kysytään.

Mää oon kuitenkin kaikeista nätein ja parhain, aina!

Eilen me päästiin viä juakseen sinne Kaupin vinttikoiraradalle, ku siä oli viimeset harjotukset tältä kaudelta. Matami, Elvis ja Kyankin tuli meidän kanssa juakseen. Selmakin pistettiin kokeileen ja ihan hyvin sekin juaksi. Mää olin tiätysti kaikista nopein meistä, vaikka kaikki me kovaa juastiinkin!

Tossa meen mää.

Ja tässä Selma.

Semmosta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!