Me alettii Selman kanssa suppailemaan jo siinä rannassa, heti ku laudat oli pumpattuna valmiiksi. Noista pelastusliiveistä me ei oikein tykätty. Ne oli aika kankeet päällä. Meirän miälestä oltais voitu kyllä jäärä toho rannalle suppailemaan, ei sitä vettä siinä laudalla olemiseen olis tarvittu.
Me tehtiin tommone järjestely, että oltiin Selman kanssa molemmat naispalvelijan laudalla ja miäspalvelija vei tavarasäkkiä. Ihan hyvin mahruttiin siihen molemmat ja oltiin kovin kiltisti. Menomatkalla oli vähän vilponen ilma meirän miälestä, mutta pelastusliivit lämmitti onneks vähäse. Selmalla kävi alkuun piäni vahinko. Se astu vähä liian reunalle siinä laudalla ja luiskahti järveen. Naispalvelija onki sen sitten nopeesti takas kyytiin. Onneks oli pelastusliivit päällä! Tota yhtä liukastumista lukuunottamatta pysyttiin kuivina koko reissun, ainaki melkein...
Ku me oltiin vähä yli puolessa välissä menomatkaa, alettii kuuntelee että nyt muuten sataa jossai tosi lujaa. No, eihän siinä kauaa menny ko se sato siinä meirän päällä. Meille tuli Selman kanssa vähän hätä, että minne sitä pääsis suajaan. Ei oikein naispalvelijan jalkojen välissä ollu riittävästi tilaa, saati sitä suajaa. Onneks me oltiin lähellä semmosta piäntä saarta, minne me sitten äkkiä tehtiin välipysährys. Siälä puitten alla ei kastunu kovin pahasti ja saatiin vähä lämmiteltyäkin, kun juastiin käpyjen perässä. Se sarekuuro ei onneks kauaa kestäny eikä me pelätty ukkosen jyrinääkään kauheesti. Päästiin sitte aika pian jatkaan matkaa. Tosin Selma oli sitä miältä, että oltais voitu jäärä sinne saareen. Se täyty käyrä pyyrystämässä takasi laudalle. Määhän olin siälä heti valmiina!
Sateen jälkeen alko sitten onneks se aurinkokin paistamaan, ja koko loppureissun ajan oli mukavan lämpönen!
Lopulta me päästiin perille tommoselle aika kallioiselle saarelle, minne pystytettiin leiri hetkeksi. Me käytiin tottakai vähän tutkiskelemassa paikkoja. Siälä saaressa oli myös tommone tosi korkee kallio, minkä päälle me kiivettii. Ei uskallettu siä kauaa olla, ettei vaa tiputtu alas sitä jyrkkää seinää. Hui!
Melki paras hetki oli evästauko! Meillekin oli pakattu mukaan broilerinkaulat. Kyllä kelpas!
Saatiin myös naattia auringosta tossa lämpösellä kalliolla. Aika mukavaa retkeilyelämää!
Kotimatkalla me saatiin pyyhe tohon laudalle, missä oli hyvä köllötellä. Ei yhtään hullumpi retki ollu, vaikkei me siitä vedestä niin kauheesti tykätä. Kyllä nakukoirasta suppikaverin saa, säävarauksella! Osattiin kotimatkalla vähän nauttiakin tosta kyyristä, kun oli lämmintä ja aurinkoista!
Kun päästiin järveltä pois niin mentiin viä loppupäiväks Ruutanan vaarille kylään. Siäläki ehrittiin viä paistatella auringossa ja juasta vapaana!
Selma teki tuttavuutta rupikonnanpoikasen kanssa. Onneks se ei sentään syäny sitä. Illalla me oltiinkin sitte aika valmiita tonne peiton mutkaan kuarsaamaan.
Maanantaina olikin Selman viimenen pentupaini. Tiistaina se 3,8 kilonen rimpula täytti 6kk ja tuli liian vanhaksi siihen vauvaryhmään.
Eilen me käytiin naispalvelijan kanssa Suolijärvellä naattimassa hyvästä lenkkeilyilmasta. Saatiin kaivaa (ja syärä) mutaa ja mää uskalsin noutaa keppiä tommosesta matalasta rantaverestä. Sämpylä ei suastunu kasteleen tassujaan. Se aina orotti, että mää haen sen kepin ja sitte se varasti sen kepin multa. Aika epäreilua!
Mulla oli eilen myös hyvä päivä siä akilityssä! Olin jo aikalailla oma itteni, paitsi että mua ei viäkää kiinnostanu mun akilitypupu. Se on semmonen lelu, millä ei saa muutoin leikkiä. Namit mulle kyllä kelpas sen lelunkin erestä. Mut laitettii siä ensi meneen semmosta hurjan korkeeta A-estettä. Se pelotti alkuun ihan hirveesti! No et olis ittekkää sitä uskaltanu kiivetä, oon ihan varma. Se oli ainaki 10 metriä korkee piänen koiran silmissä. Mutta pikkuhiljaa mää hoksasin että ei se paha juttu ookkaan ja lopulta uskalsin mennä ite koko esteen! Siitäkös mää vasta innostuinkin ja menin välillä sinne vähä omia aikojanikin harjottelemaan. Oli kivaa! Puomikin oli viälä alkuun pelottava, mutta yhden harjotuskerran jälkeen aloin uskaltaa juasta sitäkin ihan itte. Naispalvelija oli aikas ylpee musta! Lopuks pääsin viä oikee vauhtiin ja sain mennä semmosta 3 esteen pätkää. Ensi este sitte putki ja viä lopuks se huisin kiva A-este. Suoriuduin siitäki erinomaisesti. Oon mää vaan aika kone, vaikka aika lössykkä hissukka välillä esitän olevani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti