Nyt on kuulkaa ollu aika komeita lenkkikelejä! Viime torstaina me mentiin hakeen miäspalvelija töistä ja käytiin kävelyllä Tahmelan rannassa. Siälä oli huisin siisti hiakkabiitsi, missä saatiin Selman kanssa hepuloida ihan luvan kanssa!
Me kaivettiin hiakkaan kuappia ja sitte nourettiin keppiä järvestä. Selmakin alkaa pikkuhiljaa uskaltaa kastaa jalkansa veteen. Ihan piänenä se ei vahingossakaan tullu järveen, mutta nyt se kahlaa jo hianosti. Mää tiätty noudin suurimman osan niistä kepeistä, mutta uimaan en kyllä sentään kepin perässä menny.
Selma on pitäny tarkkaa lukua meirän pihan oravista. Yks kerta sillä menni vähän pakka sekasin, ku samassa läjässä hääräs viis oravaa. On ne munkin miälestä ihan jänniä, mutta vähän tylsää ettei ne tuu leikkiin meirän kanssa!
Koirapuistossakin päästiin taas kirmailemaan. Selma osaa erityisesti ottaa siitä kyllä kaiken ilon irti. Se jaksaa juasta ihan loputtomasti ton patukan perässä. Mulle riittää muutama kerta. Sen jälkeen keskityn kaiveleen kuappia ja tutkiin maata.
Välillä, kun on tosi lämmin ja aurinkoinen keli, me istahdetaan oikeen naattimaan siitä.
Agilityssäkin mulla meni taas ihan hyvin. Tällä kertaa mää suastuin sen puaminkin juakseen heti ihan itte alusta loppuun. Tykkäsin, kun sain hyppiä niitä esteitä nyt viime kerralla. Ei tarvinnu mennä mitää uutta ja pelottavaa (ts. korkeeta) asiaa. Tai no, harjoteltiin me renkaan läpi hyppäämistä, mutta se nyt menee siinä missä muutkin hypyt.
Selma on ottanu tavakseen käyrä piänellä lämpöföönillä aina, ku naispalvelija kuivaa hiuksiaan. Siinä se pönöttää hetken aikaa ja naattii lämpösestä tuulesta. En ymmärrä kyllä. Se vekotin pitää ihan järkyttävää ääntä ja tuuli ei oo koskaan kivaa, vaikka olis kuinka lämmintä tahansa! Selma onkin tollanen vähän erilainen koira.
Tänään ei sitten ollukkaa niin lämmin keli. Ei näkyny aurinkoo. Pyh. Jouruttiin päivälenkillekin vaatteet niskassa. Puutkin rupee jo varistaan lehtiä. Jos mää oikein muistan viime vuaresta, nii se tarkottaa sitä että tulee se joku syksy. Kylmä, märkä ja pimee aika, mitä seuraa se viälä kylmempi ja ällömpi talvi. Eiks voitais kääntää toi aika menee taas kesää kohti?
Me löydettiin tänään naispalvelijan kanssa siä päivälenkillä uusia polkuja, jossa saatiin kirmata vapaana. Määkin sain kuulkaa semmoset ilohepulit, että vedin rinkiä pitkän aikaa suupiälet korvissa ja häntä koipien välissä. Ja ihan täpöillä. Harmi, että naispalvelija ei ehtiny siitä ottaan vireoo. Toi metsä oli semmonen prinsessoillekin sopiva metsä, siälä oli paljon sammalta ja pehmeetä kivaa maastoo. Ei mitää ällöjä risuja tai muuta vaikeekulkusta maastoo.
Tähän loppuun mää laitan viä vireon, missä mää ja Selma kohelletaan koirapuistossa ja metsässä.
Ei mulla ny kai muuta. Hyvää loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti