Mää en tiedä mikä noihin meidän rottiin on tullu, mutta ne kuali molemmat ja ne haudattiin roskikseen. Veikkaan että Selma liittyy jollain tapaa niiden poismenoon, koska määhän en ikinä hajota mitään. Meillä oli aika orpo olo ilman rottia, ollaanhan me rottaterrierejä kuitenkin. Palvelijoiden piti sitten lähteä Ikeaa rottametsälle.
Ei ne ollu saanu siältä Ikeasta ku yhden mustan rotan kiinni. Sen sijaan ne toi meille kaks possua rottien korvikkeeks. Tota isoo sikaa on aika mukava retuuttaa oikein kunnolla. Siinä on jo vähän vastusta mullekkin.
Päästiin pitkästä aikaa käymään koirapuistossakin. Otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti! Juastiin ihan täpöillä Selman kanssa, kun palvelijat heitteli meille patukkaa sielä. Saatiin sinne yks kaverikin, mutta ei se halunnu leikkiä meirän kanssa. Se oli jotenki rajottunu. Meillä oli kaksinkin onneks ihan tarpeeks kivaa!
Meistä on tullu aika tarkkoja laadunvalvojia tuala keittiössä. Täytyy nuuhkia kaikki tosi tarkkaan, että tiätää onks ne ruaka-asiat syötäviä. Ei kyllä olla maistiaisia viä saatu. Kumma juttu. Saadaan me kyllä kuivattua kalaa keittiössä aina välillä. Ollaan siihen opittu, että ku tullaan päivälenkiltä naispalvelijan kanssa kotiin, niin mennään keittiöstä ottaan kala purkista. Sillon kun otetaan kalaa, pitää aina suastua meneen syliin. Se on vähän ällöä mummiälestä, Selmaa se ei niinkään haittaa. Sitten kun miespalvelija tulee kotiin, niin saadaan toiset kalat siältä purkista. Koska miespalvelijalle ei kerrota, että on saatu kalat jo naispalvelijaltakin. Ollaan aika ovelia tän kala-asian kanssa!
Saatiin me tommoset herkulliset hirven luutkin natustettavaksi! Se on vaan aina ihan hirveen vaikee päättää, että kumpaa luuta söis. Ku aina kuitenkin sillä toisella on parempi ja sitte niitä pitää vaihdella. Tai kytätä millon saa varastettua toiselta sen paremman luun, samalla kun toinen samanlainen luu on koskematta siinä lattialla. Prinsessojen elämä ei oo helppoo.
Sitte kuulkaa meidän eteiseen ilmesty tommonen menopeli. Meirän piti heti sitä mennä koeajaan. Kuulemma sitten sateella ja pakkasella meitä tua kyyritään, ettei vaan palelluta tai kastuta. No ei vaan. Ei noi kärryt kuulemma meille ollu, vaikkakin miätin että sinne sais tehtyä aika hyvän ja lämpösen pesän mulle. Tiiättekö, ku laittais vähä lampaantaljaa ja vilttiä tonne koppaan ja kuamun tarpeeks alas, nii siä olis kovin kotoisaa! Enkä mää laittais hanttiin, jos tua joutuis huanolla kelillä ulkoileen. Sais raitista ilmaa ilman ällöttäviä sääilmiöitä.
Selma pelas tässä yks ilta pari erää koirapeliä, mutta ei se onneks mun ennätystä viä rikkonu!
Ei mulla ollu ny mitään tän ihmeellisempää asiaa. Kuulemma täytyis mennä kohta miäspalvelijan kanssa piremmälle lenkille, ku naispalvelija esittää rampaa ja valittaa jalkaansa. Sitte kuulin semmosen ikävän sanan, kynsihuolto, joka suaritetaan viä illalla. Ällöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti