Viime viikolla me oltiin siä Remulla hoidossa. Selma on ihan täysillä rakastunu Remuun, mää taas Remun putkiluukokoelmaan. Selma miälisteli sitä ukkoo koko ajan. Hianosti me viihryttiin ja tiätty oltiin kovin kiltisti. Kiitos vaan Remulle ja Remun palvelijoille hyvästä hoirosta! Toivottavasti päästään taas uudestaan kyläilemään.
Lauantaina me käytiin Seitsemisissä retkellä. Siälä oli ihan mukavat maisemat ja hyvä polku, jota kävellä. Ainoo vaan, että pitkospuut oli välillä kovin huanot prinsessojen jaloille. Liian kapeet lankut, joiden välillä oli liian iso rako. Mää osasin kinuta naispalvelijan syliin aina semmosissa kohdissa. Selma pualestaan hyppäs aina pitkospuun viäreen käveleen. Onneks sentään valtaosa niistä pitkospuistakin oli semmosia prinsessoillekin sopivia. Vähän vajaa 10 kilometriä me yhteensä siä reippailtiin.
Reippaan retkeilyn jälkeen meillä oli nuatioruakailu onneks palkintona. Mää ja Selma saatiin broilerin siivet syätäväksi ja ehkä vähän salaa maistettiin makkaraakin naispalvelijalta.
Noi palvelijat jotain rutisi, että meidän kanssa on kuulemma jotenki hankala olla nuatiolla. En ymmärrä? Mitä hankalaa siinä ny voi olla pitää rinsessaa sylissä lämpösenä ja samalla paistaa makkaraa ja juara kahvetta. Välillä prinsessaa täyty suojella myös savulta, erityisesti arvon Selmaa, joka ei siätäny yhtään pientäkään savun katkua nenässään. Kaikesta nekin valittaa, kuulemma täytyis hommata meille joku retkipeti sinne nuation ääreen, minne meirät vois sitte dumpata pois tiältä. Pah.
Sen verran oli raskas retkipäivä, että sunnuntai piti ottaa rennosti. Mää en vaan saa enää päätäni mitenkään kovin erkonomisesti tohon naispalvelijan mahan päälle, kun se on paisunu tommoseks tynnyriks. Niskat siinä menee jumiin. Täytyy varmaan siirtyä miäspalvelijan kylkeen. Se on sentään pysyny yhtä solakkana, niinku mää. Tosin, naispalvelija ei säännöstele sen ruakaa niin julmasti kun mun. Epäreilua.
Selma on ahkera katteleen tabletilta oravavideoita pelaamisen ohella. Välillä se yrittää myös pelata tabletin lisäks kaukosäätimellä tai naispalvelijan puhelimella.
Keskiviikkona oli oikeen tuplasti kamala päivä. Ensinnäki sato vettä pitkästä aikaa ja me jouruttiin pukeutuun noihin kahiseviin säkkeihin. Toisekseen, jouruttiin kastuun joka tapauksessa, koska palvelijat oli järjestäny meille retken koirauimalaan. Eläinrääkkäystä sanon mää ja Selma alleviivaa. Ei oo kyllä kovinkaan kiva joutua väkisi kasteleen itteään kylmässä veressä. Pitäis kiältää lailla tommoset paikat, missä kiusataan piäniä viattomia luantokappaleita.
Tossa on vähän vireoo meirän uinneista. Selma ui niinku joku pikauimari! Sitte se ääliö viä hyppäs vapaaehtosesti itte sinne altaaseen mun uintivuarolla. Ei tainnu pöljäke ihan hoksata, mitä teki. Siinä me sitte jatkettiin kaksin uimista. Toista kertaa se ei kyllä tehny samaa virhettä uurestaan.
Ei kai meille nyt muuta kummaa kuulu. Iltaruakaa tässä orottelen kuumeisesti, kauhee nälkä olis jo! Ja huamenna päästään pitkästä aikaa varapalvelijalle päivähoitoon. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti