Lähtö mammalomalle

Se on kuulkaa ny aika sanoo heippa hetkeksi. Mää lähren illalla mammalomalle! Naispalvelija on pakannu mulle mun oman pesäkopan kymmenellä viltillä matkaan ja ruakasäkin. Emmää sen enempää tavaraa tarvii mukaan, vaikka oon aika pitkään lomalla. Mua ei viä jännitä yhtään koko loma, mutta ehkä sitten kun mennään autolle alkaa piäniä perhosia tulla vattaan.

Mun vauvat on kovin aktiivisia sillon, ku mää lepäilen. Naispalvelija niitä tykkää tunnustella mun rapsuttamisen ohessa. Naispalvelija veikkaa että kyllä siellä kaksi vauvaa ainakin on, mää en kyllä osaa itte sanoo. No, pian se jo nährään mitä siältä ulos tulee. 

Ny nää viimeset päivät kotona ennen lomalle lähtöö mua on yritetty hemmotella. Oon saanu paljon lämpöö ja läheisyyttä, ehkä vähän jopa liikaakin. Herkkuja olisin sen sijaan toivonu enemmän. Kuulemma täytyy vähän säännöstellä mun ruakaa, kun on vaan muutama vauva tulossa. Jos söis liikaa niin ne vauvatkin kai kasvais liikaa. Näin se mun kasvattajaäiti on ohjeistanu. Onneks oon silti saanu sylikaloja ja muita herkkuja normi ruuan ohella, kohtuurella. 

Oon yrittäny keittiössä pitää hualen, että saisin vähän ekstraa. Kovin harvassa on makupalat ollu. Eilen kyllä sain salaa piänen palan naispalvelijan lehmäpihvistä. Mentiin se Selmalta salaa syämään vessaan. Oli aika namia!!

 Ruuan kerjäämisen lisäks oon tiätty muistanu ottaa parvekkeella aurinkoo ja röhnöttää tän mahani kanssa sohvalla. Näytän kyllä ihan porsineelta emakolta jo, tissitkään ei meinaa enää mahtua riviin, kun noin pursuavat. Kyllä ainakin vauvoille pitäis maitoo riittää, kun on monta nisää yhtä vauvaa varten!

Selman kanssa tehtiin tuttavuutta tommosen tuhisevan piikkipallon kanssa. Arvakkaa, kiroiliko se, kun mentiin vähän liian lähelle haisteleen. Täyty sille sitte alkaa huutaan takasi, ettei me mitään pahaa oltais tehty. Pah. Ei mulle tarviis alkaa yhtään tuhisemaan, jännitin ainaki yhtä paljon ku toi toinenki osapuali. 

Varmaan oon usein kertonu, kun meillä on tapana syärä nappula-annos aina vähän erilailla. Välillä niitä heitellään ympäri kotia etsittäväks, välillä kääritään pyyherulliin/viltteihin ja välillä opetellaan jotain uutta temppua. Napuleikki on aina yks päivän kivoimmista jutuista, ja onneks tehdään se aina kahdesti päivässä! Nyt naispalvelija keksi meille vähän (liian) haastavan version. Kahren ison viltin väliin jemmattiin naput ja rullattiin kasaan. Yhteen vilttiin käärittynä me selvitetään se helposti, mutta tää oli vähän liian vaikee jo. Ei jaksanu keskittyä enää ihan loppuun asti.

Puolen tunnin epätoivosen yrittämisen ja vain muutaman löyretyn napun jälkeen saatiin apua naispalvelijalta loppujen löytämiseen. Huh. Tarvitaan ehkä vielä lisää reeniä, että tääkin saatais omin voimin selätettyä!

Sunnuntaina käytiin lenkkeilemässä ihan uusissa maisemissa, mutta tässä lähellä kuitenkin. Paikka oli Kirskaanniemi, minne pääsee Birgitan polkua pitkin. Siälä oli oikein kiva metsäpolku ja hiano järvimaisema. Harmi vaan, että makkarat jäi kotiin!

Eilen illalla piti viä hoitaa kynnet kuntoon mammalomaa varten, sain onneks monta ankkalastun palaa palkinnoksi!

Illalla piti viä vähä hempeillä Selman kanssa, kun hetkeen ei sitten nährä. Kyllä mulle varmaan sitäkin ikävä kuitenkin tulee, vaikka se välillä aika ärsyttävä touhottaja onkin.

Ny mää aattelin viä mennä kylkimyyräileen palvelijan viäreen sohvalle kyhnytysten toivossa, ja nauttia viime hetket kotona ennen lähtöä. Selma ottaa myäs lepoo jo, että jaksaa teille ainakin muutaman kerran kirjottaa kuulumisia. Mää palaan sitten joskus parin kuukauren päästä takasin. Toivottavasti teillä ei tuu mua ihan kauhee ikävä ja muistatte viä tulla syksymmällä lukeen mun juttuja. Son moro!