Viimesiä plokipäivityksiä kuulkaa viärään ennen mun mammalomaa. Mää muutan maanantaina pariks kuukaureks sinne kasvattajan hellään hoivaan ja palaan sitten takasin kotiin, kun saan saatettua lapsen/lapset maailmalle. Yritän kuitenkin keretä viä yhren päivityksen tekeen ennen mammalomalle lähtöä. Sit ku mää oon mammalomalla, niin Selma lupas muutaman päivityksen teille tehrä.
On tää kuulkaa rankkaa olla paksuna. Mulla on ainaki tommonen kymppipäkki kasvanu tonne mahaan. Vatsamakkaroita riittää vaikka koko komppanialle ja tissitkin roikkuu pian maassa asti. Mun masu on silti muka kuulemma kovin piäni. Naispalvelija ja kasvattaja epäilee ettei montaakaan vauvaa oo tulossa.
Oon yrittäny ottaa kaiken irti tästä röhnöttämisestä. Vaihran vaan paikkaa välillä niin ei maisemat käy tylsiksi. Välillä toi Selma vaan änkee ihan iholle, niin täytyy sitä tuuppia kauemmas.
Tossa toi mun muka piäni vauvamaha on. Naispalvelija eilen lääppi mun masua ja tunsi sielä ainakin yhden vauvan liikkuvan. Se näky jopa vähän mun masun ulkopuolellekkin, kun vaavi möyri sielä menemään.
Lauantaina me käytiin koko perhe piknikillä Tahmelan rannassa. Oli kuulkaa aivan loistava rantakeli! Mulla ja Selmalla oli omat lihajäätelöt ja saatiin me onneks muutama hernekin maistaa! Ennen kun leiriydyttiin rannalle, käytiin kävelylenkillä. Siä jossain rivitaloalueella mää haistelin jotain miälenkiintosta haisua, joka tuli semmosen puskan alta. Arvakkaa sainko mää piänen slaakin, kun siältä puskasta hyäkkäskin mua isompi kissa nenille. Täyty sille sitte vähä huutaa, ettei ny tarvii päälle käyrä. Onneks se vaan pelotteli mua, enkä saanu kynsistä tai hampaista osumia. Pah. Kaikenlaista sitä joutuu piäni utelias koira kokemaan. En ainakaan sen kissan kaveri halua olla.
Palvelijat kokkas lauantaina jotain kamalan herkullista lihaa. Mää tiätty vahrin ettei se karkaa tualta uunista. Melkein jo olin luapunu maistiaisten toivosta, mutta onneks tällä kertaa mää sainkin jämät tommosesta iiiiiisosta mehevästä luusta kaluttavaks. Okei, jouruin jakaan sitä Selman kanssa vuorotellen, mutta oli kyllä herkkua! Jouruttiin syämään sitä kyllä tua suihkun lattialla, olis kuulemma sotkenu muuten. Siitä lähti kyllä vähän nautintopisteitä, kun ei päässy minnekkään pehmeelle alustalle järsimään. Oltais pirempäänkin sitä voitu kaluta, mutta aika pian naispalvelija otti ja heitti sen luun roskiin!? Voitteko kuvitella? Joo-o, roskiin. Pyh. Kuulemma kypsennetystä luusta voi irrota helposti jotain terävää, eikä ny oo kuulemma varaa tehrä mitään sualen paikkaus operaatiota. Hysteerinen akka sanon minä.
Pikkusiskokin alkaa jo opetella mun taluttamista. Yritin sille sanoo, että veis mut kotio, mutta ei se kuulemma viä osaa ajaa noilla kärryillään itte. Huusi vaan mulle että vauhtia ja vatkas samalla narua.
Oommää mun löhöilyltä ehtiny ahkerasti hommiakin tekemään. Ainakin kahressa tai jopa kolmessa vuarossa päivää kohti. Tulee kuulkaa nopeesti ja tehokkaasti puhrasta! Naispalvelija nauraa, ettei varmaan omasta kupista menis parsakaalit, kukkakaalit ja porkkanat näin nopeesti parempiin suihin. Vähän kyllä on ollu inhottavan kasvispainotteista tuo siivottava sotku, täytyis käskee pikkusiskoo tilaamaan vähä lihapitosempia aterioita niin siivoominen olis vielä miälekkäämpää. Ollaan nyt aika hianosti opittu orottaan eteisen matolla siivouslupaa, eikä häiritä pikkusiskon ruakarauhaa.
Tähän alle mää viä laitan vähän kuvasaastetta, kun pitkästä aikaa meistä jaksettiin räpsiä muutamat kuvat oikeellakin kameralla.
Selman toinen antenni oli vaan taas vaihteeks epäkunnossa.
Arkistosta löyty viälä juhannukselta yks kuva, kun tutustuttiin Selman kanssa kastematoihin. Ällöttävän limainen otus. Selma tosin olis sitä(kin) vähän halunnu maistaa.
Ei kai mulla ny muuta. Meen kasvattaan viä tätä pötsiä tonne parvekkeelle, kun vihroin aurinko pilkistää sateen jälkeen. Moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti