Lokosa arki

Ei tää vauva-arki kuulkaa meirän miälestä yhtään pöllömpää oo, vaikkakin usein joutuu orottaan naispalvelijan huamioo ja palveluksia liian kauan. Me saaraan erelleen nukkua aamut sängyssä ja päivällä ehditään leikkimään ja herkuttelemaankin löhöilyn lomassa. Lenkillekin me jourutaan ihan yhtälailla ku ennenkin. Elättelin vähän toivoo, että nyt kun naispalvelijalla on toi yks palveltava lisää, niin se ei ehtis meirän manikyyriä ihan niin usein tekemään. Mutta toistaseks ollaan jouruttu kynsihualtoon joka viikko. Toisaalta sekin on ihan mukavaa, kun sillon saa ekstrapaljon herkkuja! 

Täällä paisto aurinkokin aikas kivasti. Se jopa lämmitti ja ehkä ihan ihan hivenen rusketti meirän pääkuuppia. Tehtiin oikeen normaalia pirempi vaunulenkki, kun ilma oli niin hiano. Ehkä se kesä siältä pikkuhiljaa tulossa on, linnut ainaki lauleli jo ihan lupaavan kuulosesti.

Joo-o. Ei olla unohdettu ottaa nokosia vilttien alla. Aina pitää olla muutamat unikuvat. Mää oon kyllä ollu vähä mustasukkane sille vauvalle, kun se saa aina olla naispalvelijan sylissä ja mää jourun aina vaan viäreen. Ennen vauvaahan mää en kyllä koskaan juurikaan sylissä nukkunu, mutta se olikin ennen se. Nykyään tykkään sylistä, sillon harvoin kun sinne mahrun. 

Hienoilla rinsessoilla täytyy olla aina viltti alla, oltiin sitten sohvalla tai lattialla. Mitä pehmeempi alusta, sen parempi. Naispalvelijaakin on alkau kummastuttaan koirat, jokka nukkuu kovalla ja kylmällä lattialla. Esimerkiks Chili rötkötti sammakkona paljalla lattialla, kun se kävi meillä viikolla kylässä. Ei me Selman kanssakaan oikeen tajuta, kuinka joku voi nukkua niin julmasti kylmällä ja kovalla. Kuulemma johtuis jostain paksusta turkista tai jotain. 

Selma poseeras. No ei oikeesti. Tuala eteiskaapissa säilytetään mun akilitypupua, jolla me saaraan aina välillä leikkiä myäs kotona. Selma yrittää joka päivä tuijottamalla saara sen pupun hyppäämään siältä hyllyltä alas. Tulokset ei oo ollu viälä kovin kummosia. Naispalvelija väittää että sen pupun arvo laskee, jos sillä leikitään liian usein. Mutta eiks sitte voi hankkia uuren akilityeläimen, kun pupun arvo on laskenu nolliin? Mun ja Selman miälestä se olis kätevä ratkasu.

Onks sulla unilelua? No ei oo mullakaan. Mutta Selmalla on toi sen uniriakale. Sitä se lussuttaa välillä pitkät tovit ennenko käpertyy se kainalossa unille. Ihan pimeetä. 

Me yritettiin vähän käyrä jo parvekkeella haistelemassa, josko siälä tarkenis aurinkoisella ilmalla löhötä. Jouruttiin pettyyn aika karvaasti. Kylmä siä oli. Ehkä se sitte lämpiää jo enemmä, ku aurinko paistas vähä korkeemmalta ja osuis toho tummaan sohvaan. 

Ootte varmaan jo toipunu siitä alastoman kanin kuvasta? Ny meirän kurmeekeittiössä maisteltiin kauriin ulkovilettä. Mää tykkäsin siitä raakanakin mutta toi Selmakermapyllynen ei suastunu sitä syämää. Mää uhrauruin sen pualesta ja söin senkin palasen. Tällä kertaa miäspalvelija myäs paisto meille siitä piänet palat. Paistettu versio kelpas kyllä Selmallekin. Mitähän herkkua me seuraavaks saaraan kokeilla?