Pikkusisko

Joo, tiedetään. Mää en oo nyt pitkään aikaan ehtiny kirjottaan kuulumisia. Mutta arvakkaa, mulla on siihen ihan hyvä syy. Musta ja Selmasta tuli nimittäin isosiskoja pienelle rinsessalle 10.1. Sen takia mulla on ollu tässä ny vähän kiirusta.

Mutta ennenku mää kerron enemmän siitä pikkusiskosta, niin kai mulla jotain kuulumisia oli viä jäljellä siltä ajalta ennen pikkusiskoa.

Päästiin, tai siis jouduttiin, riekkumaan tonne Suolijärven jäälle. Mää yritin koko ajan karata tonne rantaan ja sinne helppokulkuselle polulle tualta umpihangesta, mutta Selma tykkäs kovasti juasta lumessa. Mitä hauskaa siinä muka on, ku menee lumi kenkiin ja muutenki on raskasta liikkua? Sitte mää voisin tykätä, jos joku aurais mulle sinne semmosen hyvän tasasen pinnan missä juasta! 

Selma tykkää ottaa kiinni niitä pieniä lumipaakkuja, mitä lentelee sen jaloista. Mää tykkään enemmän niistä kiinteistä ja isoista lumipalloista, jotka on kiva hampailla rikkoo! Semmosia ei tolla reissulla saanu tehtyä.

Ulkoilun lisäks mää oon yrittäny aina mahtua ton valaan viäreen nukkumaan. Se ei juurikaan enää viimesinä päivinä pystyny muuta tekemää ku istumaan. Kyllä se kovasti yritti vaappua meidän kanssa tuala pihalla ja vähän riahua sisälläkin, mutta aika laiska ja tylsä siitä tuli. Kuulemma oli jotenki raskas olo sillä. Kumma juttu! Välillä mää onnistuin asettuun oikein mukavasti tohon tynnyrin viäreen mun valtaistuimella, mutta en ihan aina oo saanu kaivettua sinne sopivaa kolosta. Kun kuulemma nahkakoira selän takana ei oo kovin ergonominen selkätukena. Mutta eiks se riitä, että mulla olis hyvä olla? 

Selma leikki keskenään roolileikkiä luppakorvana. Olis se aika vinkeen näköne jos se pitäis aina noin korviaan. Eihän sitä oikein eres tunnista samaksi.

Maanantai aamusta naispalvelija alko pakkaan mun ja Selman tavaroita kassiin. Mää arvasin heti, että nyt tapahtuu jotain normaalista poikkeevaa. Mää en tykkää semmosesta. Sitte aamupäivällä varapalvelija tuli meille kylään ja me lähdettiin kaikki sen mukaan. Matkalla me kuitenkin jätettiin palvelijat kyydistä. Siitä tuli pieni itku. Onneks varapalvelija ei jättäny meitä Selman kanssa sentään mihinkään vaan päästiin sen luokse hoitoon. Meillä meni siä hoidossa oikein hyvin. Selma kyllä leikki taas pentua, ja unohti vähän ne sisäsiisteysasiat. Se pissi mm. varapalvelijan sänkyyn. Mutta muutoin me osattiin hianosti olla siä varapalvelijan luana yksin sillä välillä, kun varapalvelija oli töissä. Naispalvelijaa jännitti kovasti se, että miten me osataan käyttäytyä siä keskenämme kun ei olla semmosta juurikaan harjoteltu kodin ulkopualella. Hyvin me pärjättiin ja mukava loma meillä siä oli. Perjantaina varapalvelija sitte palautti meirät kotiin.

Siä kotona meitä orotti tommonen yllätys. Naispalvelijan tynnyristä oli poksahtanu piäni ihmisen poikanen pihalle. Mää menin heti nätisti tutustumaan uuteen pikkusiskoon. Osasin hienosti vaan haistella ja vähän lipasta pääkuuppaa, ennenko asetuin sen viäreen pötkölle. Selma olis halunnu heti pussailla koko naaman puhtaaksi ja alkaa leikkiä sen kanssa, mutta alkuhepulin jälkeen Selmakin osas tutustua siskoon ihan rauhassa. 

Pikkusisko pitää välillä ihan hassuja ääniä ja sen suusta tulee välillä semmosta puklua, mikä olis kiva pestä pois. Palvelija sano, että mun ja Selman ei tarvi osallistua puhtaanapitoon, riittää kuulemma että pötkötellään sen viärellä.

Täytyy ny myäntää, että oli meillä vissiin naispalvelijaa aika iso ikävä. Vallattiin heti sen syli, kun se vapautu pikkusiskolta ja otettiin siinä nokosia niin kauan kun tilanne salli. Määkään en yleensä suastu nukkuun sylissä ja aina en siädä Selmaa noin lähelle,  mutta sallittakoon poikkeustapauksia. 

Vaikka toi pikkusisko on ihan ok ja muutenkin aika harmiton kaveri, niin se viä ihan hirveesti naispalvelijan aikaa ja huamioo. Taidetaan olla vähän mustasukkasia. Onneks me kaikki lapset ollaan kuitenkin niin piäniä, että mahdutaan toistaseks samaan syliin. Lisäks pikkusisko nukkuu vielä paljon, niin naispalvelijakin ehtii touhuta meidän kanssa silloin. 

Jostain syystä meillä on nyt käyny monta vierastakin. Meidän miälestä paras tähän mennessä on ollu Chili, joka kävi eilen kylässä. Oli hauska päästä leikkimään karvakaverin kanssa. Tullaan niin hyvin juttuun keskenämme.

Nyt me totutellaan pikkuhiljaa tähän uudenlaiseen arkeen ja pian me päästäänkin jo lenkkeilemään pikkusiskon kanssa ulos. Viikon verran sen vielä pitää kasvaa sitä varten.