Me ollaan nyt pikkuhiljaa totuteltu tähän arkeen pikkusiskon kanssa. Onneks miäspalvelija on ollu kotona, niin on päästy nauttiin kunnolla näistä hyvistä lenkkeilykeleistä. Toi naispalvelija kun on ollu vähänniinku karanteenissa täälä sisällä ton pikkusiskon kanssa. Sitä ei oo saanu viä viärä lenkille, niin naispalvelija on päässy vaan pikkulenkkejä tekeen meirän kanssa silloin kun pikkusisko nukkuu. Miäspalvelijan kanssa me ollaan kiärretty paljon sualijärven ja särkijärven jäillä ja toki metsässä. Muutama lumipallokelikin on ollu. Se on parasta, kun saa juasta niitä kiinni!
Palvelijat kokkas viikolla kania. Nehän aatteli, että me Selman kanssa haluttais herkutella ne roippeet, joita ei siihen palvelijoiden kanipataan laitettu. Innoissamme me poseerattiin kupin eressä, mutta ei se kani kyllä oikeen syätävää ollu. Mummiälestä. Selma sentään söi ripsit, keuhkoo ja vähän mahaliävettä. Mää en muutaku nostellu palat kupista ja totesin syämäkelvottomaks. Hyi. No, näättehän te ny, että toi kaniini muistuttaa aika paljon tossa leikkuulauralla meitä. Tommonen vaalee ja karvaton. Kuka ny omannäköstä söis, emmää ainakaa. Naispalvelija vähän kyllä ihmetteli, ettei meille maistunu kun muuten tykätään kyllä kaikesta raa'asta lihasta, jota ollaan tähän mennessä maisteltu. Olis kokannu meille siitä oman kanipadan, niin ehkä sitten oltais syäty. Mutta ei raakana kania ainakaa mulle enää. Kiitos.
Eilen me käytiin ekaa kertaa ulkoiluttamassa pikkusiskoa ja totuttelemassa noiden vaunujen kanssa lenkkeilyyn. Naispalvelija orotti jotain fiaskoo ekasta lenkistä, mutta me aika hianosti Selman kanssa osattiin kävellä siinä vaunujen viäressä. Palvelija orotti, että me oltais jotenki arasteltu ja yritetty kingetä vaunuista mahdollisimman kauas, mutta miks me nyt niin oltais tehty? Ollaanhan me niitä tossa eteisessä ihmeteltu jo monen monta kuukautta. Vähän kyllä ärsyttää, että ei vaunujen takia pääse enää oikeen seilaan pualelta toiselle haisteleen penkkoja, vaan pitää tyytyä tohon toisen pualen penkkaan pelkästään. Mutta kun pysyy nätisti tossa toisella sivulla, niin saa yleensä palvelijan taskusta vähän namia. Loppujen lopuks ihan kelpo kompromissi. Kai.
Muuten me ollaankin sitten nautittu naispalvelijan huamiosta niinä harvoina hetkinä, kun se pikkusisko on jossain muualla.
Vaikka toi miäspalvelija on ottanu meirän pikkusiskosta varmaan jo tuhat kuvaa, niin on se meistäkin ehtiny räpsiin muutaman potretin.
Mää käyn välillä vahtimassa tota pikkusiskoa, kun se on jätetty yksin nukkumaan. Täytyyhän nyt jonkun varmistaa, että sillä on varmasti kaikki hyvin. Sit mää oon toki nukkunu paljon ja ehkä oon nyt vähän Selman kanssakin ollu läheisempi, kun toi huamio, jota palvelijoilta saa, on vähän rajallisempaa kun aikasemmin. Johonkin se täytyy tyytyä, että saa eres vähän lämpöö ja läheisyyttä sillon ku sitä tarvii. Sit muuten yks positiivinen juttu ton pikkusiskon myätä on ollu se, että on ehkä saatu vähän enemmän herkkuja ku aikasemmin. Ei huano. Pitää vaan kuulemma linjojen pysyä kunnossa tai muuten se herkuttelu vähenee. Mut eiks talvella vois olla muutama lisäkilo, että pysyy tarpeeks lämpösenä tua ulkona?
Tänään miäspalvelija joutu meneen takas töihin ja me jäätii tyttöjen kesken tänne kotiin. On ainakin selvitty jo yhdestä vaunulenkistä hianosti, leikitty paljon ja toki otettu vähän päikkäreitäkin. Ei tää yhtään hullumpaa oo, vaikkakin palvelua saa välillä orottaa tovin jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti