Mökkihöperöilyä

Me aletaan kuulkaa tulla ihan mökkihöperöiksi! Määkin eilen oiken ilosta ja innosta haukuin, kun miäspalvelija leikitti meitä illalla. 

Torstaina meillä oli viä toiminnantäyteinen päivä. Päivällä käytiin pitkällä vaunulenkillä pikkusiskon kanssa ja illalla viarailtiin Remulla. Remulla oli taas parhaimmat putkiluut kokoelmissaan ja mun täyty maistella niitä kaikkia. Naispalvelija ei oo viäkään mulle semmosia hankkinu. On mulla siinäki palvelija. Pah. Selma kiamurteli perinteisesti taas Remun edessä. Täytyy ens kerralla muistuttaa naispalvelijaa ottaan siitä vireoo. Ommeinaa aika koomisen näköstä se Selman meininki. En ymmärrä. Onhan noita miähiä...

Tossa oli loppuviikosta meillä toisaalta aika luksusoltavat, kun palvelijat oli lunssassa. Me vaan hoidettiin miäspalvelijaa Selman kanssa sohvalla. Täytyhän se kuumeinen palvelija nyt pitää lämpimänä. Samalla siitä sai imettyä ittekki aika hyvin lämpöö nahkaan. Vaikka kuulostaa kovin mukavalta, mutta ku sitä jatku 4 päivää niin alkaa olla vähän tekemisen puutetta välillä. Naispalvelija oli onneks vaan yhden päivän kipeenä niin se on jotenkin kyenny meitäki palveleen. Tosin leikkiminen on jääny aika vähälle. Jotenki se pikkusisko aika osaa alkaa huutaan just sillon, ku me aletaan leikkimään. Nyt on onneks palvelijat terveitä ja kun viä päästään näistä kamalista pakkasista eroon, niin otetaan kyllä lenkkeilystä taas kaikki irti.

Naispalvelija meinas lähettää meirät timpuktuun, kun muka oltiin jotenkin ärsyttäviä. Miten tämmönen prinsessa voi olla ärsyttävä? Niin. Sitä määkin. Ei mitenkään. Onneks se tuli kuitenkin järkiinsä ja pakkaskin vaan ne joulutontut tonne laatikkoon. On meistä kuulemma sitte kuitenki jotain ilookin.

Varapalvelijakin kävi kylässä ja toi meille herkkuluut tuliaisiks. Sitte se vihjas jotain, että voitais päästä sen luakse hermolomalle alkuviikosta kun se on lomalla. Ny me piretää peukkuja pystyssä, että ei tuu liian kovia pakkasia ja päästään sinne kyläilemään!

Nii. Nää pakkaset. Voisko ne jo loppua? Se aurinko saa kyllä jäärä.

Taas toi Selma vaan poseeraa, vaikka vois vaan röhnöttää. Miks pitää aina niitä kuvia ottaa? Eiks yks hyvä kuva riittäis vuadeks?

Nyt on ollu nahkakoiralla onnenpäivät, kun auringon säteet alkaa ylettään meiränkin huusholliin ja petikin siirtyy usein aurinkopilkkuun palvelijan toimesta. Lämmittää ihanasti!